19.4.2014

Tyylikäs ja tuoksuva Benalmádena

Fuengirolasta käsin retkiä olisi voinut tehdä vaikka mihin. Loman alkaessa listalla olivat muun muassa Benalmádena, Marbella sekä valkoinen andalusialainen kylä Mijas, johon olisi hetkessä suhauttanut taksilla. Málagasta vaihtoehtoja olisi taas ollut rutkasti lisää. Viisi päivää on kuitenkin yllättävän lyhyt aika, sillä halusimme saada myös käsityksen elämästä Fuengirolassa. Perjantaiaamuna sää näytti kuitenkin pilviseltä ja ajoi rannalla makaamisen sijaan liikkeelle - kohti Benalmádenaa.

Benalmádena rajoittuu idässä Torremolinokseen ja lännessä Fuengirolaan. Junamatkamme Los Bolichesin asemalta Fuengirolasta kesti vain 10 minuuttia ja maksoi 1,75 €. Täydellinen päiväretkikohde siis! Junamatkasta voit lukea lisää edellisestä postauksestani.  Benalmádena sijaitsee vuoren rinteellä, joten se ei lähtökohtaisesti ole ympäristöltään niin esteetön kuin Fuengirola. Lukemista ei kuitenkaan kenenkään kannata lopettaa tähän. Kaupunki jakautuu kolmeen pääalueeseen: Benalmádena Costa tarkoittaa kaunista ranta-aluetta, Arroyo de la Miel rannasta vajaat kaksi kilometriä ylöspäin sijaitsevaa kaunista kylämäistä aluetta ja Pueblo vielä korkeammalla vuorella sijaitsevaa valkoista kylää, josta on hienot näköalat. Me tutustuimme näistä kahteen ensiksi mainittuun.

Rautatieasema sijaitsee Arroyo de la Mielin alueella ja heti asemalta ulos tultuaan on keskellä kaunista kylää. Täällä on erilainen tuoksu kuin Fuengirolassa. Kukkia on enemmän. Meillä ei ole karttaa, joten lähdemme vain kävelemään. Ohitamme kauniin valkoisen kirkon sekä eläväisiä terasseja, joissa nautitaan aamukahveja. Pysähdymme heti ensimmäiseen houkuttelevan näköiseen vaatekauppaan, mutta mitään ei tartu tällä kertaa mukaan. Benalmádena vaikuttaa tyylikkäältä.


Jatkamme matkaa kohti rantaa laskeutuen hiljalleen alemmas. Ohitamme aukion, jossa on ilmeisesti ollut markkinat aiemmin tänään. Nyt paikalla on enää muutama hedelmien myyjä ja yksi korukauppias. Ohitamme Selwo Marinan eli Benalmádenan delfinaarion, jossa on ilmeisesti myös merileijonia, pingviinejä ja lintuja. Hieman jo innostun, mutta liput ovat kovan hintaiset (noin 15 €) harkitsemattomaan piipahdukseen. Benalmádenan alueella niin kuin kyllä koko aurinkorannikolla olisi paljon tekemistä lapsiperheille ja toki kaikki lapsille sopiva sopii myös aikuisille. Tämän delfinaarion lisäksi Benalmádenasta löytyy muun muassa Sea Life, Tivoli World, köysirata Teleferico (jonka vaunuun pääsee ainakin manuaalipyörätuolilla) ja köysiradan yläpäässä odottava petolintunäytös. Monet teistä tietävätkin, että petolintunäytökseen minua ei saisi millään hinnalla, sillä jo undulaatin läheisyys tekee tiukkaa.

Aivan delfinaarion vierestä löytyy kuitenkin maksuton Parque la Paloma, "lintupuisto", jonka nimeä en onneksi vielä sisään astuessa tiedä. Yhtäkkiä olemme kuin toisessa maailmassa. Kaikkialla on kaunista, ihania puita, pieniä siltoja, lähteitä ja lampi. Lasten riemua kuuluu sieltä täältä, leikkipaikoilta ja lammen rannalta, jossa he syöttävät paikalle kerääntyneitä sorsia. En mene liian lähelle. Pelästyn yhtäkkiä vastaan kävelevää kukkoa, mutta saan pidettyä pelkoni kurissa. Kamera käy kuumana. Tuolla on kilpikonnia! Niistä en kuitenkaan saa kuvaa. Aurinko pilkistelee jo ahkerasti ja tekisi mieli jäädä kahvilan terassille. Päätämme kuitenkin jatkaa vielä matkaa.



Jatkamme alas rantaan. Vielä yhtä tasoa alempana näyttäisi kulkevan varsinainen rantakatu, mutta näemme vain sinne johtavia portaita. Otamme avuksi kännykän kartan ja tarkistamme sataman suunnan. Olemme kuulleet, että siellä käyminen kannattaa. Autot huristelevat ohitsemme, tie kapenee ja ensimmäistä kertaa tällä matkalla vastaan tulee ikäviä kynnyksiä teitä ylittäessä. Toivon joka välissä, että löytyisi ramppi rantakadulle. Vaan ei löydy. Usko meinaa loppua ja välillä mahdun juuri ja juuri keskellä tietä olevien lyhtypylväiden ohitse. Lopulta saavumme satamaan ja äskeinen harmitus haihtuu. Ympärillämme on ihania ravintoloiden terasseja. Nälkä ja jano vaivaa, joten pysähdymme ensimmäisen löytämämme aurinkopöydän luo. Paikka on nimeltään Kaleido. Se toimii yöaikaan yöelämän vilkkaana kohtaamispaikkana, mutta nyt terassi on täyttynyt lounaan nauttijoista. Hinnat listalla ovat muuhun näkemäämme verrattuina varsin korkeita, joten päädymme ottamaan vain voileivät. Sisältä löytyy tilava inva-wc. Aurinko paistaa jo kirkkaalta taivaalta ja neuleen voi vihdoin ottaa pois. Auringon innoittamana päädymme myös jäätelöbaariin, joita alueella on useampia. Piipahdamme myös muutamassa kaupassa. Mietimme hetken kotimatkaa, mutta aurinko innoittaa istahtamaan vielä yhdelle terassille. Kiertäviä kellokauppiaita on paljon enemmän kuin Fuengirolassa ja hymyillen kieltäydymme ainakin kymmenen kertaa. Ei haittaa, tämä on täydellistä silti!


Satamasta menee ramppi rantakadulle ja päätämme ottaa riskin ja kulkea tällä kertaa rantakatua pitkin toivoen, että myös toisessa päässä pääsisi ylös. Matka rantakatua pitkin tuntuu paljon lyhyemmältä kuin ylempää tietä pitkin. Matkaa kertyy joitakin satoja metrejä. Valinta kannattaa, sillä ranta on kaunis. Pariskunnat kävelevät rannalla käsikkäin ja keräilevät simpukoita - kaunista. Läheltä satamaa pääsisi ramppia pitkin myös rantaan ja pieneltä pätkältä rantaa on laatoitusta. Rantakatu päättyy pienen punaisen linnan luo ja tästä kohdasta pääsee ramppia pitkin ylös. Matkan varrella oli ylemmälle tielle vain portaita. Olimme punaisen linnan lähellä myös satamaan lähtiessämme, olisi vain pitänyt kääntää toiseen suuntaan.



Lähdemme nousemaan ylöspäin kohti juna-asemaa. Emme kulje samaa kautta kuin alas tullessamme, vaan kapeita katuja, enkä aina pääse jalkakäytävälle. Tähän suuntaan ymmärtää nousun jyrkkyyden. Sähkäri selviää kyllä, mutta kauhulla ajattelemme erästä tuntemaamme brittiläistä iäkkäämpää pariskuntaa, jossa mies on pyörätuolissa ja vaimo työntää häntä. Nämä nousut olisivat mahdottomuus. Hotellit Benalmádenassa sijaitsevat pääasiassa rannan alueella ja manuaalipyörätuolin käyttäjä voisi toki hypätä taksiin ylös mennessään. Päiväretkeksi muista kaupungeista Benalmádena sopii oikein hyvin ja me ainakin poistumme hymyillen.

Ps. Sen kunniaksi, että olen vihdoin ymmärtänyt kuvakollaasien ihanuuden, olette saaneet nauttia tässä postauksessa lähes vain ja ainoastaan niistä. Sellaista se innostuminen on!

17.4.2014

Aurinkorannikon esteetön paikallisjuna Renfe

Yksi esteettömän kohteen tärkeistä tunnusmerkeistä on se, että siellä pääsee kulkemaan joukkoliikennettä käyttäen. Aurinkorannikko täyttää tämän kriteerin hyvin. Paikallisjuna Renfe on kätevä ja pääasiassa esteetön tapa matkustaa aurinkorannikolla. Linjoja on kaksi: C1 ja C2. Linja C1 kulkee Málagan ja Fuengirolan väliä ja pysähtyy muun muassa lentokentällä.

Norwegianin lentomme saapui terminaaliin 3. Juna-asema sijaitsi terminaalia vastapäätä ja sen huomasi heti terminaalista ulos mennessä. Liput ostettiin aseman lippuautomaatista, jossa maksuvälineenä kävi niin käteinen kuin korttikin. Automaatin kielen sai vaihdettua alakulman lippua painamalla englanniksi. Tämän jälkeen kosketusnäyttöä painamalla valittiin asema, johon on menossa, lipputyyppi (yhdensuuntainen eli single ticket vai erilaisia useamman päivän lippuja) ja automaatti antoi hinnan. Tässä kohtaa sai valittua kuinka monta lippua tarvitsee. Automaatin käyttö oli varsin helppoa ja automaatit kaikilla käyttämillämme asemilla samanlaisia. Lippua ostaessa on hyvä muistaa, että sekä pyörätuolin käyttäjä että avustaja maksavat normaalin hinnan. Lippua tarvitsee asemilla päästäkseen porteista sisään ja monella asemalla myös ulos. Lippu on voimassa kaksi tuntia ostohetkestä. Matka lentokentältä Fuengirolaan maksoi 2,65 €/hlö. Lentokentän eli Aeropurton asemalla oli hyvät hissit alas laitureille. Toinen hissi vei Fuengirolaan johtavalle laiturille ja toinen Málagaan, mutta nämä olivat selkeästi merkattu. Junia kulkee 20 minuutin välein ja matka lentokentältä Fuengirolan asemalle, joka on myös päätepysäkki, kestää 34 minuuttia.

Tältä näyttää lentoaseman juna-asema, Aeropuerto.

Kylttien avulla löytää oikeaan suuntaan menevän junan.

Kaikki junat ovat samanlaisia ja niiden keskimmäinen vaunu on esteetön. Juna on matalalattiainen ja ovien auetessa junan ja laiturin väliin tulee automaattisesti pieni ramppi. Vaunussa oli meidän matkoilla aina hyvin tilaa pyörätuolille ja kaksi paikkaa, joissa on hihnat, joilla pyörätuolin saa halutessaan kiinni. Vaunussa on myös inva-wc. Junassa on taulut, jotka kertovat mikä pysäkki on tulossa seuraavaksi. Junassa on myös kuulutukset.



Lentokentältä lähtiessä junaan oli erittäin helppo mennä ja laituri ja juna olivat täysin samassa tasossa. Menimme Fuengirolan asemalle saakka, vaikka Los Boliches olisi sijainnut aivan hotellimme takana. Olin kuitenkin kuullut huhua aseman jyrkästä luiskasta, joten päätimme pelata varman päälle. Fuengirolan asemalla junasta oli helppo päästä ulos. Laiturin ja junan väliin jäävä väli oli hieman suurempi kuin lentokentällä, mutta ei niin iso, että renkaat olisivat sinne mahtuneet putoamaan. Fuengirolan asemalla piti mennä kahdella eri hissillä ylös katutasolle. Nämä toimivat, mutta olivat melko pieniä ja nappulaa piti painaa koko matkan ajan. Emme mahtuneet laukkuinemme yhdessä hissiin, mutta sain onneksi itse nappulaa painettua. Myöhemmin käytimme Los Bolichesin asemaa. Ramppi laiturille oli tosiaan jyrkkä, mutta ei tuottanut sähkärille ongelmaa kumpaankaan suuntaan. Los Bolichesin asemalla laituri on hieman junaa matalammalla ja tasoeroa tulee noin 10 cm. Mukanani kulkeva matkaramppi ratkaisi ongelman helposti, mutta tarvittaessa sen verran olisi todennäköisesti saanut nostettuakin. Käytimme myös Benalmadena-Arroyo de la Miel -asemaa sekä Málaga Centro Alameda-asemaa. Fuengirolasta Benalmádenaan mennessä jäi junan ja aseman väliin pientä tasoeroa, toiseen suuntaan oli tasaisempi. Benalmádenan hissi voi olla erityisesti mopoille hankala, sillä hississä aukeavat alhaalla ja ylhäällä eri ovet ja esimerkiksi ylös mennessä on hississä tehtävä jyrkkä käännös oikealle. Mahduin kääntymään, kun otin toisen jalkatelineen pois. Tämän olisin voinut ehkä ehkäistä ajamalla mahdollisimman vasempaan laitaan. Málaga toimi kaikin puolin täydellisesti.

Juna Málagan asemalla. Kuvassa näkyy vain tavallisia vaunuja, joihin on pari askelmaa.
Juna Benalmadenan asemalla.
Keskimmäinen vaunu on merkitty pyörätuolin kuvin. Ramppi tulee väliin oven avausnappia painaessa.

Málagan asemalla on erittäin helppo ajaa junaan.

Los Bolichesin asemalla omasta rampista oli hyötyä junasta poistuttaessa ja sinne mentäessä.
 


Los Bolichesin asemalta poistuttiin tätä ramppia pitkin.

 
Los Bolichesin asemalta Benalmádenaan matka kesti kymmenen minuuttia ja maksoi muistaakseni 1,75 €. Matka Los Bolichesista päätepysäkille Málagaan kesti 45 minuuttia ja maksoi 3,55 €. Málagasta lentokentälle matka kesti 11 minuuttia ja maksoi 1,75 €. Kaikki asemat näyttivät siltä, että junasta olisi päässyt helposti ulos. Osa asemista sijaitsi katutasossa eli hissejä ei olisi tarvinnut. Torremolinoksen asemalla ei kuulemma ole hissiä ja paljon portaita, joten sinne ei ole asiaa. Onko sinulla tullut vastaan asemia, joissa matka on esimerkiksi hissin puutteen vuoksi tyssännyt?



Tällainen oli minun Fuengirola

On tullut aika sanoa tämän reissun osalta hyvästit Fuengirolalle ja siirtyä junien ja Benalmádenan kautta ihanaan Málagaan. Tässä kuitenkin vielä kootusti linkit esteettömästä Fuengirolasta kirjoittamaani juttuihin. Juttujen perästä kannattaa lukea kommentit, sillä etenkin "Päämäärätön päivä auringon alla" - kirjoituksen kommenteissa on paljon hyödyllistä tietoa Confortel-hotellista.


13.4.2014

Ravintolaillat Fuengirolassa

Illat Fuengirolassa pimenivät maaliskuussa kahdeksan jälkeen. Meille sattui muutenkin hieman viileä viikko (verrattuna esimerkiksi lähtöämme seuranneeseen) ja illat olivat auringon laskettua suorastaan kylmiä. Ratkaisun tarjosivat ihanat ravintoloiden sisätilat ja suojattujen terassien lämpölamput. Fuengirolasta löytyy ravintoloita ja baareja joka lähtöön. Illallinen nautitaan espanjalaiseen tapaan myöhään. Osa ravintoloista aukesi vasta seitsemältä ja iloinen puheensorina täytti paikat yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ensimmäisen päivän matkustamisen jälkeisen aikaisin syömään ajaneen nälän jälkeen käänsimme ruokarytmimme pian sopimaan paikalliseen tapaan. Ruokaa odotellessa kävimme usein pienillä alkumaljoilla.
 


Valitsimme ravintolat pitkälti vaiston mukaan ja päädyimme joka ilta siihen ravintolaan, joka iltakävelyllä näytti kutsuvimmalta. Menetimme siis taatusti monta helmeä, joihin ehtisi tutustua paremmin pidemmillä reissuilla. Ensimmäisenä päivänä aikaisin aamulla alkanut matkamme ajoi meidät jo iltapäivällä rantakadun Los Neufragos - kalaravintolaan, jonka aurinkoisella rantaterassilla nautimme hyvää ruokaa ja sangriaa alkaneen matkan kunniaksi. Kalaravintolaan päädyimme myös juhlistamaan viimeistä iltaamme Fuengirolassa. Tällöin vuorossa oli lähes hotelliamme vastapäätä sijainnut ravintola Antonio Videra. Ilta oli hiljainen ja saimme hyvää palvelua ja esimerkiksi viinilasejamme täytettiin talon piikkiin seuraavaa aamua ajatellen vähän liiankin vikkelään... Grillattu Sole Fish oli todella hyvää. Kalaravintoloita on rantakadulla paljon. Monen ulkopuolella on pieni vene, jossa kaloja paistetaan. Kevyt savun tuoksu tuo mukavan suomalaisen kesämökkitunnelman rantaelämään.






Yhtenä iltana illastimme argentiinalaisessa Parrilla Cosquin - ravintolassa, joka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä hotelliltamme. Paikka oli aivan täynnä: isoja seurueita, puheen sorinaa ja ihanaa tunnelmaa. Otimme molemmat hyvin epäilevinä kymmenen euron Menu:n, joka sisälsi alkusalaatin, ison pihvin perunoilla ja jälkiruuaksi ison suklaajäätelöpallon. Yllätyksekseni valinta kannatti, sillä ruoka oli todella hyvää. Päälle vielä iso lasi punaviiniä Fuengirolan tapaan kahdella eurolla, joten poistuimme ravintolasta ähkyssä ja kumpikin vain 12 euroa menettäneinä. Erittäin hyvää pizzaa ja pastaa nautimme italialaisessa pizzeria Tavolassa. Samaan ei yltänyt rantakadun Pizzeria Primavera. Vertailukohtana ollut Tavola oli ehkä kuitenkin epäreilu Primaveraa ajatellen. Hinnat olivat kaikkialla Suomen hintatasoon nähden hyvin alhaisia ja pääruuan ja viinilasin saimme joka ilta hieman ruuasta riippuen 10-15 eurolla.

Ja baarit? No, niihin ei päädytty, vaan nämä nuoret bilettäjät löytyivät peittojen alta aina ennen kuin vuorokausi ehti toiseksi vaihtua.

12.4.2014

Aurinkokaupunki Fuengirolan mahdollisuudet viileinä päivinä

Aiemmissa kirjoituksissani Fuengirolasta on toivottavasti tullut vahvasti esiin kaupungin upeat, pitkät rannat ja niiden esteettömyys. Maaliskuun matkailijoina saimme rantapäivien lisäksi kokea kuitenkin myös kylmän tuulen, pilvet ja muutaman sadepisaran sekä näiden myötä tulleen kysymyksen: Mitä täällä nyt sitten tehdään? Esittelen seuraavassa kolme vaihtoehtoa, jotka toki sopivat myös lämpimiin päiviin.

Castillo Sohail

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli muistuttaa enemmän pohjoisesta tuttua pistävää kuin Välimeren lempeää. Matkalaukussa tuntuu olevan ihan väärät vaatteet, mutta onneksi huppari on sentään päätynyt mukaan. Sovimme Virvan kanssa treffit kolmen tunnin päähän. Hän lähtee kuntoilemaan ja minä kohti Castillo Sohailia eli 1100-luvulla rakennettua Sohailin linnaa. Kännykän navigaattori näyttää etäisyydeksi joka kerta vähän eri luvun, eikä perinteinenkään kartta ihan tarkkaa etäisyyttä kerro. Eipä sillä onneksi ole väliä, sillä kiirettä ei ole. Linna sijaitsee kukkulalla hiekkarannan lounaispäässä ja sinne pääsee koko matkan hotelliltamme rantakatua pitkin. Ajelen rauhallista tahtia ohi rantojen ja aamukävelyllä olevien hymyilevien ihmisten. Pysyvästi Fuengirolassa asuvat tunnistaa toppatakeista ja rusketuksen perässä olevat lomailijat sitkeästi päällä pidettävistä t-paidoista, vaikka iho näyttääkin monella olevan kananlihalla. Satama-aluetta pidemmällä en ole vielä käynyt, joten jatkan matkaa mielenkiinnolla eteenpäin. Rantakatu jatkuu sataman jälkeenkin leveänä ja tasaisena, eivätkä maisemat muutu. Vasemmalla puolellani on  rantoja, rantaravintoloita ja kimmeltävä meri. Oikealla puolellani on korkeita hotellirakennuksia kiinni toisissaan. Ainoa asia, joka rantakadulla hieman häiritsee ovatkin juuri korkeat, toistensa kanssa saman näköiset hotellit, jotka iltaisin peittävät korkeudellaan rantakadun auringonsäteet.


Linna näkyy jo kauas ja näyttää kutsuvalta. Matkaa hotelliltamme taisi tulla noin neljä kilometriä. Linna sijaitsee pienen joen rannalla ja ylitän joen siltaa pitkin. Linnalla on pitkä ja mielenkiintoinen historia, jota en kuitenkaan ole paras ihminen avaamaan. Tästä Espanja.org -blogista löytyy kuitenkin joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia ja googlaamalla vielä aika paljon lisää. Jatkan rantakatua vielä hieman eteenpäin ohi linnan ja huomaan oikealla väylän linnan pihaan. Linnan pihalla järjestetään kesäisin paljon erilaisia tapahtumia ja konsertteja. Heinäkuussa näyttäisi olevan esimerkiksi kansainvälinen musiikki- ja tanssifestivaali sekä heinä-elokuussa 11 päivän mittainen olutfestivaali. Ei yhtään hassumpi paikka tapahtumille! Tällä kertaa en näe linnaa iltavalaistuksessa, mutta kuvista päätellen se on näkemisen arvoinen myös silloin. Nousen jyrkkää mäkeä pitkin ylös linnan juurelle. Näköalat joka suuntaan ovat hienot. Nyt ei ole tapahtumia, eikä oikein ihmisiäkään. Tämä tulee mieleeni noustessani aina vaan ylemmäs ja kiertäessäni linnan taakse, jossa yhtäkkiä huomaan olevani pienen jyrkänteen reunalla epätasaisten ja heiluvien kivien päällä. Tällaisissa kohdissa täytyy tuntea oma pyörätuoli, sen mitat ja liikkeet, erittäin hyvin. Meillä onneksi yhteistyö toimii ja pääsen kääntymään takaisin päin ennen hankalammalta näyttävää kohtaa. Linnan luo pääsisi myös autolla. Paluumatkalla löydän rantakadulta suojaisan kahvilan, jossa kylmää juomaa nauttiessa voi huppariakin jo vähän avata. 





 
 
Bioparc Fuengirola
 

Bioparc Fuengirola kulki ennen nimellä Fuengirola Zoo. Kyseessä on siis kaupungin keskustassa, lähellä Fuengirolan juna-asemaa, sijaitseva eläintarha. Hyvän sijainnin vuoksi paikalle on helppo saapua, vaikka viettäisi lomaa jossain muussa aurinkorannikon kaupungissa. Menemme paikalle iltapäivällä pari tuntia ennen eläintarhan sulkeutumisaikaa. Sisäänpääsymaksut kirpaisevat: Minä saan kyllä alennuslipun, mutta sekin maksaa 12,50 €, avustajasta joutuu maksamaan normaalilipun hinnan eli 17,90 €. Lippuja voi ostaa myös netistä ja on olemassa erilaisia lippu + hotelli sekä lippu + junamatka -paketteja. Tämä on selvästi hyvä aika tulla, sillä eläimet ovat viileänä ja tuulisena päivänä virkeitä ja muita kävijöitämme ei ole lisäksemme juurikaan. Seuraavana päivänä puistoon avataan jokin uusi "Indo-Pacific"-alue, joten ehkä kaikki ovat jättäneet visiittinsä huomiselle.
 
Suhteeni eläintarhoihini on ristiriitainen, kuten varmasti monilla muillakin. Tykkään käydä eläintarhoissa, mutta lopulta jää paha mieli eläimistä pienissä häkeissään. Tämä eläintarha on melko pieni, eikä eläimiä ole kovin paljoa. Eläimillä on kuitenkin poikkeuksellisen paljon tilaa ja niiden touhuja on oikeasti kiva seurata. Ehkä myös kaikkialla olevat palmut saavat ympäristön tuntumaan luonnollisemmalta. Parhaita ovat apinat, jotka huitovat ja heiluttelevat meille sekä leikkivät ja ilakoivat keskenään. Suosikiksi yltää myös "Ei vois vähempää kiinnostaa" -gorilla. En koskaan tiedä eläinlajien oikeita nimiä, joten Bioparciin kannattaa tutustua tarkemmin heidän nettisivuillaan. Täällä pääsee helposti liikkumaan pyörätuolilla ja tilava inva-wc löytyy kahvilan yhteydestä, vaikka sitä ei ole mitenkään merkattu. Avaimen vessaan saa kahvilan kassalta. Eläintarha on todella käymisen arvoinen ja käynnistä jää hyvä fiilis. Virvan sanoin: "Ainoa mikä harmittaa on se, ettei tonne noiden sekaan pääse asumaan".
 






Löydätkö kuvasta eläimen?

 


Löydätkö kuvasta eläimen osa 2?

Vahinkokuvia on puhelin täynnä, joskus ne näyttävät tältä
 
Kaupat ja katukahvilat
 
Painajainen lomaparatiisissa: Vesipisara! Onneksi aina on shoppailupäivän mahdollisuus. Kipitämme kovaa vauhtia hotellimme takana, Los Bolichesin juna-aseman vieressä sijaitsevaan El Corte Inglés - tavarataloon. Tämän ketjun tavarataloja on pitkin Espanjaa ja "Espanjan Stockmannilta" löytyy kaikkea mahdollista, tästä tavaratalosta muun muassa laaja osasto naisten vaatteille. Voisin ostaa vaikka mitä, mutta tällä kertaa mukaan tarttuu uudet housut. Sade on lakannut, joten jatkamme matkaamme kohti Fuengirolan "keskustaa" eli juna-aseman tienoita. Kävellä voi muutamaa eri suoraa tietä ja matkan varrelle mahtuu paljon pieniä liikkeitä. Suurin osa merkkiketjuista sijaitsee Fuengirolan linja-autoaseman ja juna-aseman läheisyydessä. Vietämme tovin Bershkassa, mutta muun muassa Zaran ohitamme tällä kertaa. Bershkasta löytyy veljen tytölle mieluisia tuliaisia ja Stradivariuksesta itselle. Sohailin linnan läheisyydessä sijaitsisi iso ostoskeskus Miramar. Harkitsemme hyppäämistä bussiin, johon kyllä pääsisi, ja joka kuljettaisi suoraan ostoskeskuksen luo. Päätämme kuitenkin, että nämä kaupat saavat riittää. Yllätyn hieman siitä, että tämä on näinkin hyvä shoppailupaikka. Fuengirolassa on myös markkinoita, joista isommat järjestetään tiistaisin.
 
Nälkä on ehtinyt tulla, joten pistäydymme kivan näköiseen tapas-paikkaan. Terassit on monessa paikassa suojattu tuulelta, joten voi hyvin istua ulkona. Yhdessä pöydässä istuu paikallisia vanhoja miehiä, toisessa paikallista nuorisoa. Puheensorina on kovaa, korttiakin pelataan. Kaikilla on edessään pieni olut, joten jatkamme samalla linjalla. Muutama tapas on hyvä lounas odottaessa päivän pääateriaa eli myöhään syötävää illallista. Tällaisia paikkoja on täällä "sisämaan" puoleisilla kaduilla paljon eli vaihtoehto rantakadun turistiravintoloille löytyy myös. Syödessä seuraan viereisen kukkakioskin elämää. Ihmisiä on välillä jonoksi asti ostamassa tuoreita, tänne asti tuoksuvia kukkia. Naisia, miehiä, nuoria, vanhoja. Millainenkohan tarina kuhunkin kukkaan liittyy?
 
 


 
 

5.4.2014

Fuengirola: Esteetön ja helppo aurinkokaupunki

On niin paljon kerrottavaa, että iski aloittamisen ongelma. Arkeen palaamiseen ei myöskään kuulunut pehmeää laskua, vaan on käytetty "repäistään laastari irti nopeasti" -taktiikkaa, joten aikaa upean reissun fiilistelylle ei ole jäänyt niin paljon kuin toivoin. Nyt on kuitenkin ihana koti-ilta kynttilän loisteessa, joten on oikein hyvä hetki aloittaa. Málaga on luonnollisesti mielessä päällimmäisenä, mutta palataan kuitenkin ensin Fuengirolaan ja aloitetaan esteettömyys-faktoista, jos vaikka joku on juuri lähdössä ja lisätään yleistä tunnelmointia postaus kerrallaan. Muistatkin ehkä alkutunnelmat Fuengirolasta, päämäärättömän päivän auringon alla sekä aurinkorannikon suuren Apulanta-kriisin.


Tiet veivät Fuengirolaan monesta syystä. Reilun 60 000 asukkaan kaupunkia on ensinnäkin viime vuosina muutettu vaihe vaiheelta esteettömäksi ja se saa nyt olla ylpeä tuloksistaan. Olen kertonut Fuengirolasta vetämissäni esteettömän matkailun illoissa ja se kuuluu Matka-Agenttien esteettömien matkojen valikoimaan. Kertomusten sävy ei kuitenkaan koskaan voi olla sama silloin kun kohdetta ei ole itse kokenut, eikä pysty välittämään tunnelmia. Tähän halusin muutoksen, halusin tuntea sen mistä puhun. Costa del Sol, Espanjan aurinkorannikko, on vetänyt suomalaisia puoleensa vuosia niin lomalle kuin asumaan ja aurinkorannikon suurin suomalaisyhteisö asuu juuri Fuengirolassa. Olin kuullut Fuengirolasta mielipiteitä "never again" -kommenteista siellä asuvien ylistykseen. Maaliskuussa tähän ympäri vuoden Suomea paremmasta ilmastosta nauttivaan kaupunkiin pääsi kohtuullisen halvalla, joten houkutus lähteä eteni kohti huippuaan.


Fuengirolaan matkustaminen on helppoa. Lento Málagaan kestää noin 4,5 tuntia eli vähemmän kuin Kanariansaarille. Suoria reittilentoja Suomesta on Finnairilla, Norwegianilla ja Ryanairilla. Lentokentältä pääsee kätevästi Renfe-paikallisjunalla suoraan Fuengirolaan. Juna on hyvin esteetön, niitä menee 20 minuutin välein, matka kestää vähän alle puoli tuntia ja maksoi muistaakseni 2,65 euroa. Pyörätuolin käyttäjä tai avustaja eivät saa saamiemme tietojen mukaan alennuksia. Kirjoitan junista vielä erillisen postauksen kuvineen ja tarkkoine tietoineen, sillä junan käyttö ei jäänyt vain lentokenttäreissuun. Costa del Solin alueella on myös invatakseja ja taksin voi tilata ennakkoon lentokentälle vastaan. Tämä on hyvä vaihtoehto erityisesti matkatoimiston kautta hankitulla matkalla, sillä matkatoimistovirkailijat hoitavat invataksin valmiiksi, eikä laukkujen roudaamisesta junassa tarvitse huolehtia. Tavallisia takseja on toki aina myös lentokentän taksitolpalla ja joskus tolpalla saattaa olla myös pyörätuolin meneviä tilatakseja.

Asuimme hotellissa Confortel Fuengirola. Invahuoneen pystyy varaamaan hotellin kotisivujen kautta, mutta hotelli kuuluu myös muun muassa Matka-Agenttien valikoimaan. Hotellin sijainti on aika lailla täydellinen. Tien yli ja on kilometrien pituisella tasaisella rantakadulla sekä suoraan myös hiekkarannalla. Todella monille Fuengirolan rannoista pääsin sähkärillä, laatoituksia oli ainakin jonkin matkaa lähes jokaisella rannalla, myös sillä ihan lähimmällä. Hotelli sijaitsee myös hyvin keskeisellä paikalla ajatellen kaikkia Fuengirolan palveluita. Parin sadan metrin päässä hotellista sijaitsee Los Bolichesin juna-asema, josta tulossa siis lisätietoa. Fuengirolan juna-asemalle on matkaa noin kilometri.




Invahuoneita hotellissa on monta ja ne kaikki ovat samanlaisia. Meidän sijaitsi 10. kerroksessa ja sieltä oli hienot näköalat sisämaahan ja vuorille päin (aina ei näyttänyt niin synkältä kuin alla olevassa kuvassa). Huone oli siisti ja siinä oli kaksi erillistä vuodetta. Kylpyhuone oli tilava ja erillinen iso, ovella varustettu suihkutila oli erittäin hyvä. Huoneessa oli valmiina pyörällinen suihkutuoli, mikä oli aika luksusta. Näin on aina eli kohdallemme ei osunut vain hyvää tuuria. Vessanpönttö oli hyvin matala ja tilaa siirtyä oli vain toisella puolella. Minun kannaltani se on väärä puoli, mutta tämä toistuu näköjään systemaattisesti kaikissa kohtaamissani vessoissa matkoilla, joten asian kanssa on oppinut olemaan. Huoneen ainoa miinus oli parvekkeen puuttuminen sekä ensimmäisenä yönä ohuiden ikkunalasien läpi puhaltanut hyvin kovaääninen tuuli. Tämä ratkesi kuitenkin tuulen suunnan vaihtuessa seuraavana päivänä.






Nautimme hotellin ravintolassa aamiaisen, joka oli monipuolinen. Pekonia, paistettuja kananmunia (sekä pekoni ja munat tosin liian raakoja meidän makuun), paistettuja tomaatteja, churroja, tuoreita leipiä ja paahtoleipää, juustoja ja leikkeleitä, hedelmiä ja suuri valikoima erilaisia makeita kakkuja. Ravintolan yksi seinä on lasia ja aamiaista syödessä on kiva katsella rantakadun elämää. Ravintolassa tarjoillaan myös lounasta ja päivällistä ja majoituksen voi ottaa myös esimerkiksi puolihoidolla. Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja siellä täällä näkyvät (hieman kummalliset) pyörätuoli + sydän -symbolit ilmeisesti tarkoittavat, että liikuntarajoitteiset ovat hotelliin hyvin tervetulleita. Vastaanoton läheisyydessä on myös vessat, joista löytyy inva-wc. Hotellin toisessa kerroksessa sijaitsee pieni uima-allastasanne aurinkotuoleineen. Altaaseen on nostin. Altaan vesi ei ole lämmitettyä ja juuri nyt se olisi tuntunut lähinnä avantoon menolta, joten uiminen sai jäädä odottamaan keskikesän helteitä.



Kaiken kaikkiaan Fuengirolassa oli erittäin helppo liikkua pyörätuolilla. Katujen ylitykset on madallettu kaikkialla ja lähes kaikkiin ravintoloihin ja kauppoihin pääsee. Aurinkorannikon suuri Apulanta-kriisi kuitenkin oli hyvä esimerkki siitä, että kaikissa käymissäni paikoissa yökerhojen kohdalla on kuitenkin unohdettu, että myös sinne saattaisi pyörätuolin käyttäjällä olla kiinnostusta mennä. Kaikissa uusissa ravintoloissa, hotelleissa, kahviloissa ja yökerhoissa on kuitenkin Fuengirolassa huomioitava esteettömyys. Kaupunkiin on helppoa ja huoletonta mennä toki myös siksi, että lähes kaikki palvelut saa halutessaan myös suomen kielellä. Monien ystävieni Suomessa käyttämä fysioterapia-paikka Martin kunto on esimerkiksi avannut toimipisteen myös Fuengirolaan. Odotin kuitenkin vielä "pahempaa" pienois-Suomea ja yllätyin siitä aidosta espanjalaistunnelmasta, jonka kaupungissa myös pystyi kokea.


Haluan kertoa teille vielä Fuengirolan osalta ainakin eläintarhasta ja linnasta, ravintoloista sekä yleisestä Espanja vs. Suomi -tunnelmasta. Palataan siis pian!