29.10.2014

Kolmenkymmenen vuoden matka

Täytän tänään kolmekymmentä! Ei kolmenkympin kriisiä ja olo kaikin puolin hyvä. Viimeksi pyöreitä täyttäessäni ajattelin, että se kaksikymmentä olisi paras ja tämä seuraava rajapyykki jo ahdistava. Pah. Kriisit on kriiseilty ja upeat jutut tuntuvat sen kuin vaan lisääntyvän.  Tämän suuren päivän kunniaksi ajattelin paneutua kolmekymmentävuotiseen historiaani matkailijana kera vanhoista albumeista löytyneiden mainioiden kuvien.

Matkustamiseen on aina liittynyt isoja asioita. Kuten se, että laivaan jätetään tuttipullo, eikä se enää koskaan palaa. Ensimmäinen ulkomaille suuntautunut matkani toteutui hieman ennen 2-vuotissynttäreitäni, kun lähdin äitini ja tätini kanssa Kreetalle. En luonnollisestikaan muista tuosta matkasta mitään, mutta kuvista päätellen seutu ei ollut vielä kovin turistien täyttämää, rannalla oli lampaita, itkin kreikkalaisten miesten ihailulle ja otin aurinkoa yhtä antaumuksella kuin nykyäänkin.


image
Kreetalla 1986

Eka lomamatka (2)
Kreetalla 1986

Tuon ensimmäisen matkan jälkeen teimme perheeni kanssa muutaman vuoden ajan aina reissun vuodessa. Mallorcalla keskityttiin kuvien perusteella uimiseen ja kolikolla toimiviin keinuviin autoihin tai vastaaviin. Niistä on tosin selkeästi hyvä matka koostunut aina. Gran Canarialle Puerto Ricoon menevä lentomme oli myöhässä ja jouduimme odottamaan pitkään lentokentällä. Se oli selkeästi liikaa 4-vuotiaalle ja kun lento lopulta yön kynnyksellä oli valmis lähtöön, huusin kurkku suorana "peruutetaan matka, PERUUTETAAN!" ja yritin anovasti tarttua jokaiseen lähellä liikkuneeseen lentoemäntään. Säälin suuresti hävenneitä sisaruksiani. Tuon perumisen anominen jäi kuitenkin sitten siihen. Kreikan Loutrakissa viisivuotiaana osasin jo arvostaa upeita auringonlaskuja, joita muistelin vielä vuosia matkan jälkeenkin. Ekalla luokalla ollessani jätimme miehet kotiin ja lähdimme viikoksi äitini ja siskoni kanssa naisten lomalle Lanzarotelle.

image
Gran Canarian Puerto Ricossa 1988

image
Lanzarotella 1991

image
Matkalla Kreikkaan 1990

Tuon vuoden 1991 Lanzaroten reissun jälkeen menikin yli kymmenen vuotta ennen kuin nousin seuraavan kerran lentokoneeseen. Leikin lentokoneessa olemista kyllä usein (istuin rappusilla tarpeeksi korkealla monta tuntia, parasta jos siinä sai syödäkin), varailin kuvitteellisia matkoja Hassen matkojen kuvastosta ja kehitin lentoemäntäidentiteettini eli Sanna Kleinin (se kuulosti ulkomaalaiselta). Kävimme kyllä usein risteilyillä ja reissasimme jonkin verran kotimaassa. Vuoden verran meillä oli käytössä matkailuauto, jolla kävimme muun muassa Tanskan Hjorringissä DanaCup -jalkapalloturnauksessa minun ollessa noin 12-vuotias. Jokaisesta reissusta, pienestä tai suuremmasta, otin aina ilon täysillä irti.

image
Tanskassa 1997

image
Tanskassa 1997

(Tuon pyörätuolin pyörät eivät muuten tuon reissun jälkeen hetkeen pyörineet. Kannattaa huuhdella se suolavesi heti aika hyvin pois...) Yksi iso käänne nykyelämäni kannalta tapahtui vuonna 2001. Olin edellisenä kesänä ollut Punaisen Ristin järjestämällä nuorten kontaktileirillä, jossa oli sekä eri tavoin vammaisia että vammattomia nuoria useista eri maista ja saanut paljon uusia ystäviä, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä edelleen. Kesällä 2001, ollessani 16-vuotias, sain tilaisuuden lähteä mukaan Punaisen Ristin kontaktimatkalle. Menimme bussilla Ruotsin halki Tanskaan ja sieltä edelleen Hollantiin. Yhden päivän vietimme Luxemburgissa. Pitkillä bussimatkoilla monet nukkuivat, mutta minä en malttanut. Katselin bussin ikkunan ohi vilistävää maisemaa ja ajattelin vain, kuinka onnekas olen. "Tää on niin siistii, että on vaikea kuvata. Voisin jatkaa tätä aina.", kirjoitin matkapäiväkirjaani.

Vuoden päästä tästä, kesällä 2002, Punainen Risti sai minut jälleen matkaan. Edessäni oli ensimmäinen lentomatkani sähkärin kanssa ja kansainvälinen leiri Luxemburgissa. Lentoa vaihdettiin Frankfurtissa ja jossain siinä matkalla sähkäri oli hajonnut. Ei sillä, että olisin osannut sitä mitenkään suojatakaan. Moottoreiden vapautusvipua oli väännetty väkisin ja se oli hajonnut, eikä tuoli kulkenut enää mihinkään. Se lähti kuitenkin huoltoon ties minne ja minä sain pariksi päiväksi käyttööni hyyyyvin hitaasti kulkeva varasähkärin. Muutaman päivän päästä oma sähkärini palasi ja jälleennäkemisen riemu oli suuri. Uskon kokemuksen vahvistaneen meitä molempia, sillä tämän jälkeen lensimme yhdessä onnistuneesti monen monta kertaa. Tai no, itseasiassa paluumatkalla se oli ottanut osumaa oikein kunnolla ja romahti täysin kasaan heti Helsinki-Vantaalla. Paluumatkalla annetaan onneksi aina paljon enemmän anteeksi.

image
Lähdössä pitkästä aikaa lentoon 2002

Punaisen Ristin matkoilla olin myös 2002 syksyllä Liettuassa, 2003 Latviassa ja 2004 Tsekissä. Näillä matkoilla opin seikkailun, hyvän organisoinnin, pärjäämisen ja yhteishengen. Tsekissä olin vuonna 2004 itseasiassa toisenkin kerran. Silloin kyseessä oli Nuorisoyhteistyö Seitin nuorisovaihto, joka vei minut myös Islantiin toukokuussa 2005. Ryhmässä matkustaminen oli turvallinen vaihtoehto matkojeni alkutaipaleella. Matkat tarjosivat kerralla paljon kokemuksia, opettivat paljon ja synnyttivät minuun lähtemisen halun.

image
Prahassa 2004

image
Matkalla Rhodokselta 2004

Keväällä 2004 olin ensimmäisen kerran yksin ulkomailla avustajan kanssa. Silloin kohteena oli Rhodos. Siitä se sitten lähti. Aloimme matkustella rakkaan ystäväni kanssa vähintään vuosittain ulkomailla ja hyvin paljon useammin kotimaassa. 2005 seikkailimme Italiassa, 2006 Gran Canarialla, 2007 Lontoossa, 2008 Kyproksella ja Portugalissa, 2009 Ranskassa, 2010 Ranskassa, Italiassa, Lontoossa...Enää ei kerta vuodessa riittänytkään ja sillä tiellä olen nyt. Suomen juniin liittyy paljon muistoja, sillä juna vei usein Ouluun, johon oli syy mennä ja jonne junamatka kesti aina monta hauskaa ja syvällistä tuntia.

DSC04221
Junamatkailua 2007

En tiedä mitä seuraavat kolmekymmentä vuotta tuo tullessaan ja hyvä niin. Uskon kuitenkin, että luvassa on kaikkea tätä ja vielä vähän enemmän. Liike pysyy niin kauan kuin suinkin pystyn ja uskon, että pystyn vielä kauan. Nautitaan kaikki päivästä ja meikäläinen lisäksi vielä tästä kakkujen täyttämästä viikosta!

PicMonkey Collage

26.10.2014

Rakkaudesta hotelliin

Kun mietin vajaa neljä vuotta sitten syitä Palmuaseman synnyttämiselle, "tiedot ja kuvat hotelleista" luki syylistallani ensimmäisenä. Alusta asti juttujani lukeneet olette varmasti huomanneet, että tapani kirjoittaa on koko ajan elänyt. Yritin alkuun kirjoittaa puhdasta faktaa ja pysyä mahdollisimman anonyyminä henkilönä siellä taustalla. Kauaahan se ei toiminut. Nyt haluan, että fiilikseni ja luonteeni välittyy kirjoituksissani. Haluan, että jollain tavalla tunnette minut. Siitä on teille hyötyä, kun suhteutatte minun kokemuksiani omiin toiveisiinne. Alkuperäinen syylista on kuitenkin tallessa ja se ei ole muuttunut mihinkään. Toimiva hotelli on yksi esteettömän matkan tärkeimmistä asioista. Puhutaan hyvin perusasioista: Hotellihuoneeseen täytyy mahtua sisään ja matkasta on mahdoton nauttia, mikäli vessassa käynti on aina työn ja tuskan takana tai yöllä ei saa nukuttua. Palmuaseman perustamista pohtiessani tajusin, että kuvat hotellihuoneesta on varmin tapa tarjota tietoa, sillä jokainen voi silloin itse miettiä huoneen sopivuuden omiin tarpeisiin. Kliiniset kuvat eivät kuitenkaan yksistään riitä. Tärkeää on myös se, millainen tunnelma hotellissa on. Sen pystyn kertomaan parhaiten sanoin. Siinä taas on mahdotonta olla antamatta näkyä sen tosiasian, että rakastan hotelleja.

image

Elämäni ensimmäiset 20 vuotta hotellissa yöpyminen oli erittäin harvinaista herkkua. Ulkomailla matkusteltiin harvoin (tästä tulossa lisää ensi keskiviikkona!) ja kotimaassakin vain satunnaisesti kesälomareissuilla, jolloin viisihenkinen perhe valitsi mieluummin taloudellisemman mökkimajoituksen. Kerran vuodessa, aina näin loka-marraskuussa, osallistuin kuitenkin äitini kanssa valtakunnallisille Lihastautipäiville, jotka järjestettiin eri puolilla Suomea ja hotellissa. Muistan vieläkin sen tunteen, jonka hotellissa yöpyminen sai aikaan. Harvinaisiin hotellikokemuksiin kuului myös ravintolassa syöminen eli lehtipihvi ja ranskalaiset, suuri herkkuni yhä edelleen. Harvinaisen kokemuksen kunniaksi täytyi luonnollisesti myös pukeutua asiaan kuuluvalla tyylikkyydellä, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä...

image

Kymmenen vuotta sitten hotellissa yöpyminen alkoi yleistyä ja nyt aletaan olla ensikertaa pisteessä, jossa on vaarana, että hotellissa majoittuminen tuntuu arkipäiväiseltä. Kriittisiä merkkejä tästä on ilmassa: Hotelliaamiaiset tuntuvat aina samanlaisilta, silmäni on kriittisempi ja sydän ei hotellihuoneen sänkyyn painuessani hakkaa enää innostuksesta yhtään niin paljon kuin ennen, välillä ei ollenkaan. Arvostan myös entistä enemmän hyvää palvelua ja pieniä yksityiskohtia. Laatu on noussut tärkeämpään asemaan, eikä innostus synny enää vain siitä, että paikkaa kutsutaan hotelliksi. Myös arvostukseni helppouteen on noussut, enkä enää valitse tavallista huonetta, vaan pyrin aina löytämään hotellin, jossa invahuoneita on tarjolla, vaikka seikkailuhengellä voisin pärjätäkin vielä tavallisessa huoneessa. Arvostan sitä, että myös invahuoneessa on kiinnitetty huomiota paitsi toimivuuteen, myös viihtyisyyteen. Se, että myös invahuoneessa on vaihtoehtoja (standard, superior, kuinka monelle hengelle jne.) saa minut innostumaan.

Toki innostukseen vaikuttaa sekin, onko kyseessä arkinen työmatka vai vapaa-aika. Esimerkiksi nyt perjantaina, kun saavuin Helsingin Radisson Blu Seaside -hotelliin, ei innostuksesta ollut pulaa. Järjestin perjantaina Helsingin Kaapelitehtaan Hima&Sali -ravintolassa 30-vuotisjuhlani, johon saapui suuri joukko ihania ja tärkeitä ystäviäni elämäni varrelta. Virallinen syntymäpäiväni on ensi keskiviikkona, mutta tämä oli hyvä hetki juhlia. Nimesin perjantain luxuspäiväksi, sillä juhlien kunniaksi nautin vapaapäivästä, supertaitavan kampaaja-meikkaajani käsittelystä sekä kiitos ihanien vanhempieni, myös hotelliyöstä. Upeassa hotellihuoneessa oli ihana valmistautua juhlaan, hotellin ravintolan hampurilaislounas loi hyvän pohjan pitkälle illalle ja seuraavan aamun myöhäinen aamiainen oli hyvä lopetus luxusvuorokaudelle. Toivoin tosin, että Super Breakfast -nimellä kulkeva aamiainen olisi sisältänyt jotain superia, mutta aamiaistarjonta oli melko perinteinen, mikä ei onneksi kuitenkaan tarkoita huonoa.

image

image

Radisson Blu Seasiden invahuone oli hyvä esimerkki siitä, että toimiva voi olla myös viihtyisä. Erinomaiset ja korkeat sängyt, tilava huone kera viihtyisän sohvanurkkauksen, tilava kylpyhuone, siirreltävät huonekalut ja tarpeeksi sähköpistokkeita myös lattiarajan yläpuolella. Seitsemännen kerroksen huoneesta ei ikävä kyllä ollut merinäköalaa, mutta se ei nyt luxusta häirinnyt. Hotellin sisääntulossa pitää käyttää pientä invahissiä (sellaista perinteistä, jossa nappulaa on painettava koko matkan ajan), mutta se kuitenkin toimi. Vastaanottoaula on tyylikäs. Esteettömän huoneen sai varattua suoraan netistä, mistä suuren suuri plussa! Invahuoneita hotellissa on kuusi.

image

image

image

image

image

Usein tärkein kuva jätetään matkablogeissa viimeiseksi ikään kuin kruunaamaan kirjoitus. Itseoikeudella olkoon se siis vessakuva. Palataan taas, ihanaa sunnuntaita!

19.10.2014

Voiko esteettömästi matkustaa halvalla?

Raha nousee usein esiin esteettömästä matkailusta puhuttaessa, monestakin syystä. Kerroin jokin aika sitten erään kirjoitukseni yhteydessä, että minulle matkat mahdollistavat avustaja, sähköpyörätuoli ja innostus. Jatkoin myös, että raha ei ole merkityksellistä, sillä innostuksella löytää aina ratkaisun rahoitukseen. Paneudutaan seuraavaksi siihen onko se tosiaan niin, pohditaan esteettömän matkailun kalleuteen liittyviä oletuksia ja ratkaisuja siihen, kuinka matkustaa mahdollisimman pienin kustannuksin. Lähestyn aihetta minulle erilaisissa tilaisuuksissa esitettyjen väitteiden ja kysymysten kautta.

182

Miten vammaisilla ylipäänsä on varaa matkustaa?

Osuvin vastaus tähän olisi varmaan se, miten ylipäänsä kellään on varaa matkustaa? Joitakin erityispiirteitä tässä kysymyksessä kuitenkin on. Kuten se, että vammaisten henkilöiden työllisyystilanne on Suomessa hälyttävän huono. Korkeasti koulutetuistakin ihmisistä moni on ilman työpaikkaa, paljon suurempi osa kuin vammattomista. Tähän vaikuttaa osittain yhteiskunnassamme edelleen näkyvissä oleva epäilevä ja negatiivissävytteinen asenne vammaisuutta kohtaan. On myös vammaisia henkilöitä, jotka eivät sairautensa vuoksi kykene tekemään työtä ainakaan kokopäiväisesti, vaikka haluaisivatkin, jolloin työkyvyttömyyseläke voi olla ainoa tulonlähde. On totta, että tällöin rahat matkustamiseen eivät ole tuosta noin vain saatavilla. Tiedän kuitenkin monia, jotka silti matkustavat. Vammaisten henkilöiden tulee muistaa selvittää, onko varmasti osannut hakea kaikkia itselle kuuluvia vammaisuuteen liittyviä taloudellisia tukitoimia, jotka helpottavat toimeentuloa tasoittaen vammaisuudesta aiheutuvia lisäkuluja. Eläkeläisten kannattaa hyödyntää kaikki eläkeläisalennukset. Esimerkiksi junassa eläkeläiset matkustavat puoleen hintaan.

Itselleni matkustamisen mahdollistaa tällä hetkellä ahkera työnteko kahdessa eri työpaikassa, mutta matkustin myös opiskeluaikanani, jolloin en tehnyt juurikaan töitä. Kuten aina matkustaessa, myös esteettömän matkailun kohdalla on kyse säästämisestä. Säästämisessä taas on kyse valinnoista. Siihen, millaisia valintoja pystyy tekemään, vaikuttaa toki elämäntilanne, mutta joitakin valintoja pystyy tekemään jokainen muun muassa asumisen, erilaisten mukavuuksien ja hankintojen suhteen. Matkustelun määrään vaikuttaa tietenkin se, pystyykö säästöön laittamaan 5 euroa vai 500 euroa kuukaudessa, mutta periaate on molemmissa sama: tarvittava summa tulee ennen pitkää täyteen.

Avustajaa tarvitseva maksaa aina tuplahinnan?

Luulin vuosia sen olevan yksiselitteisesti näin ja maksoin tosiaan aina matkoista tuplahinnan. Tarvitsen avustajan mukaan, joten minun pitää maksaa hänen matkansa, sillä hänelle ei voi tulla työmatkasta kustannuksia. Avustajan matkakuluja (lennot + majoitus) voi kuitenkin hakea oman kunnan vammaispalvelusta ja niitä on kohtuullisen hyvin myönnettykin. Ikävä kyllä lain tarjoama suoja työnantajille ei tässä asiassa ole vahva ja kustannusten myöntäminen on paljon kunnasta kiinni, ainakin toistaiseksi. Toiveeni uuden vammaispalvelulain valmistelun suhteen ovat tältä osin suuret. Avustajan matkakuluja kannattaa aina hakea ja monet kunnat myöntävätkin mukisematta avustajan kulut esimerkiksi kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan. Lisää ajatuksiani avustajasta mukana matkalla voi lukea täältä.

IMG_1147

Esteetön majoitus on aina tavallista kalliimpi?

Osittain totta ja osittain tarua. Jos hotellissa on invahuone tai laivassa invahytti, myydään ne yleensä aina samaan hintaan kuin saman tasoinen tavallinen huone/hytti. Invahuoneita löytyy kuitenkin varmimmin uusista ja hyvätasoisista hotelleista, jotka uutuuden ja hyvätasoisuuden vuoksi ovat kuitenkin korkeampaa hintaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä ja joskus halvassa ja vaatimattomassa hotellissa onkin erinomainen invahuone. Niitä ei vaan välttämättä löydä ellei joku ole hotellissa käynyt ja osaa suositella. Kannattaa siis olla aktiivinen ja etsiä ihmisten kokemuksia, joista saattaa löytää tällaisia piilossa olevia helmiä. Myös uudet hostellit ja budjettimajoitusta tarvitsevat hotellit ovat panostaneet esteettömyyteen paljon.

Omatoimimatka on aina valmismatkoja halvempi?

Tästä on monia näkemyksiä oli kyseessä esteetön matka tai ei. On tilanteita, jolloin omatoimisesti matkustaminen kannattaa taloudellisesti. Tällöin välttää esimerkiksi matkatoimiston palvelumaksun ja pystyy tarttumaan nopeasti tuleviin tarjouksiin. Matkasta ja ajankohdasta riippuen omatoimisesti voi säästää paljonkin. Se ei kuitenkaan itsestään selvästi ole aina niin. Tarjoushintoja on myös matkatoimistoilla ja toimistojen sopimushinnat esimerkiksi hotelleihin ovat joskus selvästi halvempia kuin suoraan yksityisasiakkaille tarjottavat hinnat. Valmismatka (eli matkatoimiston kautta varattu  matka, joka sisältää esimerkiksi lennot ja hotellin) tuo taloudellista turvaa siinä kohtaa, kun matkalla kaikki ei sujukaan hyvin, hotelli ei ole sitä mitä on luvattu jne. Tällöin matkatoimiston vastuulla on korjata tilanne ilman matkustajalle tulevia lisäkustannuksia.

Usein hintoja enemmän kyse on siitä, kummasta pitää enemmän: Siitä, että saa pitää kaikki langat omissa käsissään vai siitä, että joku tekee selvittelytyön puolesta. Samat, seuraavaksi esittämäni vinkit pätevät riippumatta siitä, kuinka matkan varaa.

IMG_1308


Viisi vinkkiä mahdollisimman halpaan esteettömään matkailuun

1) Matkusta sesonkien ulkopuolella

Jos suinkin pystyt, vältä matkustamista koulujen loma-aikoina tai kuumimpien sesonkien aikaan. Tämä pätee yhtä lailla esteettömään matkailuun kuin kaikkeen muuhunkin matkailuun. Esimerkiksi Välimeren kohteissa on lämmintä jo huhtikuussa ja vielä syys-lokakuussa, mutta hinnat ovat huomattavasti halvemmat kuin kesäkuukausina. Talvikohteisiin taas halvimmalla pääsee usein tammikuussa tai kuumimman sesongin jo loppuessa, esimerkiksi huhtikuussa. Viime maaliskuussa tekemäni matka Espanjan aurinkorannikolle Fuengirolaan ja Málagaan oli hyvin halpa, sillä kesäsesonki ei ollut vielä alkanut. Lämpöä kuitenkin päivisin riitti. Omatoimisesti matkustaessa voit itse tutkia, milloin hinnat ovat halvimmillaan ja matkatoimistosta voit kysyä, mikä on halvin ajankohta matkustaa ko. kohteeseen. Jos haluat matkustaa esimerkiksi johonkin suosittuun tapahtumaan, ovat hinnat kohteessa korkeat, mutta tässä auttaa erittäin hyvissä ajoin liikkeellä oleminen.

001
Talvitakki ja ranta eivät kuulu yhteen. Tämän reissun tarkoitus Italian Lignano Sabbiadoroon marraskuussa 2010
oli kuitenkin onneksi muu kuin ranta. Sesonkien ulkopuolelle mahtuu kuitenkin myös lämpimiä päiviä.

2) Säästä lennoissa

Apua tarvitseva tai apuvälineiden käyttäjä voi huoletta valita minkä tahansa lentoyhtiön, sillä apuvälineet kuljetetaan maksutta myös halpalentoyhtiöiden lennoilla ja apua saa kaikilla lentokentillä lentoyhtiöstä riippumatta. Tässä on siis helppo säästää. Minä olen hurahtanut Norwegian Airlinesin lentoihin ja heillä usein oleviin lentoalennuksiin. Hintakalenterista näkee helposti, milloin on halvinta matkustaa ja suorat yhteydet Euroopan kohteisiin ovat kattavat. Yhdellä vaihdolla pääsee kohtuuhintaisesti nyt myös esimerkiksi USA:han. Lennot kannattaa aina varata hyvissä ajoin, jolloin ne ovat halvempia.

3) Ole kerralla pidempään tai valitse risteily ja näe monta kohdetta kerralla

On halvempaa tehdä esimerkiksi yksi kahden viikon reissu vuodessa kuin kaksi yhden viikon. Esimerkiksi valmismatkoissa kahden viikon matkan viikkokohtainen hinta on usein selvästi halvempi kuin yhden viikon matkan. Lentojen osuus matkasta on nimittäin yleensä sama matkan pituudesta riippumatta. Hotelleissa saa usein alennusta, mikäli viipyy pidempään. Yleensä myös viikon matkalla käyttökulut nousevat suuriksi, sillä joka ilta haluaa kokeilla uutta ravintolaa. Pidemmällä matkalla oleilusta tulee arkisempaa ja ruokaa malttaa välillä tehdä huoneistossa itsekin. Toki avustajaa tarvitsevien kohdalla voi tulla eteen se, että useamman viikon matkalle mukaan tarvitsee useamman avustajan tai avustajaa täytyy välillä vaihtaa, mikä voi lisätä kustannuksia, jos niitä ei saa kunnan korvaamana.

Useammassa kohteessa pysähtyvä risteilijä on myös hyvä vaihtoehto silloin kun haluaa nähdä paljon. Esimerkiksi Karibian risteilyllä tai Välimeren risteilyllä näkee monta eri kohdetta haluamassaan ajassa. Esteetön majoitus on kuitenkin toimivassa laivassa, eikä majoitusta tarvitse vaihtaa jatkuvasti. Risteilyillä on kallis maine, mutta ottaen huomioon niiden sisältämän täysihoidon, ne ovat yllättävän halpoja.

4) Valitse majoitus huolella

Nykyään monet budjettimatkailijat löytävät majapaikkansa Airbnb -palvelun kautta. Palvelussa ihmiset tarjoavat vuokralle omaa kotiaan. Joko koko asuntoa tai vain esimerkiksi yhtä huonetta. Tämä on vaihtoehto myös esteetöntä majoitusvaihtoehtoa etsivälle. Palvelusta pystyy etsimään yhtenä kriteerinä "pääsy pyörätuolilla". Tämä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että asunnon omistaja on arvioinut asuntoon pääsyn, eikä se vielä ole tae siitä, että näin todella olisi. Se on kuitenkin hyvä ensisuodatin, jonka jälkeen voi kysellä lisätietoa suoraan omistajalta. Minulla ongelmaksi muodostuu usein suihku, joka on asunnoissa usein pienen suihkukaapin sisällä. Toki myös oviaukot ja esimerkiksi hissin koko on hyvä selvittää. Toivottavasti jonain päivänä yhä useampi liikuntarajoitteinen tarjoisi palvelun kautta omaa asuntoaan vuokralle, jolloin esteettömien asuntojen määrä lisääntyisi. Tällä hetkellä majoituksen löytäminen Airbnb:n kautta vaatii paljon aikaa, selvittelyä ja kielitaitoa, mutta voi hyvinkin kannattaa, jos vaivan jaksaa nähdä.

Asunnon vuokraus erilaisten muidenkin loma-asuntopalveluiden kautta on hyvä vaihtoehto ja esteettömiä vaihtoehtoja on olemassa. Minä olen vuokrannut asunnon kaksi kertaa Teneriffalla: Silloin, kun olin siellä työharjoittelussa ja vuosi sitten perhereissulla. Asunto on erinomainen vaihtoehto silloin, kun on liikkeellä isolla porukalla.

Erilaiset halvat hotelliketjut ja hostellit ovat usein hyvä vaihtoehto kaupunkilomilla. Minulla on ja olen kuullut hyviä kokemuksia muun muassa Meininger-ketjun hotellien, Tune-ketjun hotellien ja Ibis-ketjun hotellien esteettömyydestä. Useimpien hostellien sivuilla on esitelty esteettömyyttä hyvin. Suomessa olisi vielä tässä parannettavaa, sillä pikaisella vilkaisuilla löysin Suomen hostellijärjestön sivuilta vain listauksen hostelleista, joissa on kiinnitetty huomiota liikuntarajoitteisten tarpeisiin. Tämäkin löytyi pitkän etsinnän jälkeen "Aktiviteetit" -otsikon alta, vaikka varsinaisesta aktiviteetista ei tällaisten perustarpeiden kohdalla ole kyse.

5) Vältä invatakseja ja apuvälineiden vuokrausta

Invataksit osaavat monessa kohteessa rahastaa oikein kunnolla. Invataksikuljetus lentokentältä hotelliin ja takaisin saattaa olla kalliimpi kuin lennot kohteeseen, vaikka matkaa olisi vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Jos haluaa säästää, kannattaa valita kohde, jossa lentokentältä hotellille pääsee esteettömästi julkisella liikenteellä. Tämä on mahdollista esimerkiksi monessa kaupunkikohteessa. Mikäli mukana on huomattava määrä tavaraa ja apuvälineitä, saattaa invataksi olla pakollinen. Tällöinkin kannattaa kuitenkin valita kohde, jossa hotellilta pääsee liikkumaan ympäristöön ilman taksia eli minimoida invataksin käyttö. On tosin myös kohteita, joissa invataksit eivät ole kohtuuttoman kalliita. Esimerkiksi eteläisellä Teneriffalla invatakseja on paljon, eivätkä ne ole juuri tavallisia takseja kalliimpia.

Apuvälineiden vuokraus kohteessa tuo matkalle lisäkustannuksia. Jos mahdollista, ota apuvälineesi mukaan siis jo Suomesta. On tosin tilanteita, joissa apuvälineiden vuokraus kannattaa.

228
Juna on usein invataksia halvempi vaihtoehto, mutta kaikenlaisiin säätöihin joutuu varautumaan.

Tärkeintä on tunnistaa, mikä itselle on tärkeää. Minä tykkään nykyään esimerkiksi hyvistä hotelleista, enkä yleensä valitse halvinta toimivaa. Joka matkan kohdalla täytyy puntaroida mikä juuri silloin on tärkeintä ja miettiä rahankäyttö sen mukaan. Matkakohteen hintataso kannattaa myös aina ottaa huomioon. Vaikka lennot saisikin halvalla, saattaa kokonaishinta tulla samaksi, jos perillä on kovin kallista. Tärkeintä on se, mitä rahalla saa. Monista elämyksistä kannattaakin maksaa.

Tähän tekstiin inspiraatiota antoivat ystäväni Saila ja Sampo, jotka kirjoittavat kokemuksiaan Pihitravels -blogiin. He kirjoittavat omatoimimatkoistaan, joita tekevät erityisesti kaukokohteisiin mukanaan muun muassa kaksi sähköpyörätuolia.

Kyselin myös Palmuaseman Facebook-sivulla teiltä toiveita siitä, mistä haluaisitte lukea ja tämä aihe nousi esiin ensimmäisenä. Lisää juttuideoita saa esittää niin siellä kuin täällä Facebookinkin puolella!


12.10.2014

Syysilta Linnanmäellä ja Sea Lifessa

Eilen alkoi Helsingin Linnanmäellä syksyyn kiinteästi kuuluva valokarnevaali. Reilun viikon ajan pimeän tultua laitteet ja kulkuväylät loistavat upeasti erilaisten valojen ansiosta. Tämän vuoden valokarnevaalin teema on LOVE, rakkaus. Ihanaa syysiltaa viettämään lähti kanssani 11-vuotias veljentyttöni. Kaikkiaanhan näitä rakkaita tädin tyttöjä on neljä, kaksi siskollani ja kaksi veljelläni. Meillä oli kaikin puolin loistava ilta!

Menimme jo hyvissä ajoin, jotta ehdimme nähdä alueen myös syysauringon loisteessa. Seuralaiseni kävi muutamassa lempilaitteessaan, erilaisia pelejä pelasimme nyt tyhjän lompakollisen verran ja herkkunälkään ratkaisun tarjosivat luonnollisesti popcornit.

IMG_1816

IMG_1823

IMG_1834

IMG_1821

Linnanmäellä pääsee hyvin liikkumaan sähköpyörätuolilla. Välillä tulee vastaan hieman jyrkempiä mäkiä, mutta pääasiassa alueella on vaivatonta liikkua ja portaat pystyy välttämään loivien ramppien avulla. Alueella on useampia invavessoja ja ravintoloihin pääsee. Huvipuiston kotisivuilla on hyvin tietoa yksilöllistä tukea tarvitseville. Hienoa, että sivu on otsikoitu nimenomaan noin, sillä Linnanmäellä on huomioitu hyvin erilaiset erityisryhmät, ei ainoastaan pyörätuolin käyttäjät. Sisäänpääsy Linnanmäelle on maksuton kaikille. Avustajaa tarvitsevat saavat avustajan maksutta mukaan laitteisiin kunhan avustaja on hakenut maksuttoman erikoisluvan infopisteeltä tai Juhlatorin lipunmyyntipisteeltä. Monien laitteiden lähettyville pääsee hyvin pyörätuolilla, yleensä uloskäynnin kautta ja jonojen ohi. Minun tapauksessani kuitenkin laitteisiin nostaminen saati siellä vauhdissa pysyminen ovat sitten jo vähän suurempia haasteita. Tiedän, koska olen tietenkin kokeillut. Vuoristoradassa pysyin hyvin useammankin kierroksen ajan. Se tosin vaatii sen, että miespuolinen ystäväni oikeastaan istui päälläni ja piti kaksin käsin päätäni pystyssä. Eikä se kyllä siihen vuoristorataan vain jäänyt, vaan olen super-määrin toiseen takertuvaa sorttia ihan jokaisessa laitteessa. Linnanmäen laitteet eivät ole valintani ensitreffeille, siinä vaaditaan sitten jo vähän enemmän. Koskaan eivät lihakseni ole olleet niin jumissa kuin näiden laitekokeilujen jälkeen, eikä pääni kääntynyt useampaan päivään niiden jälkeen, mutta oi että on ollut hauskaa! Tällä kertaa oli kuitenkin ihan riittävän hauskaa vain katsoa toisen iloa.

IMG_1831

IMG_1867

IMG_1870

Kylmän iskiessä menimme välillä lämmittelemään Sea Life -merimaailmaan. Melko kalliit liputhan sinne on (minulta liikuntarajoitteisena 11,50 euroa ja seuralaiseni lastenlippu S-etukorttitarjouksella 9,50 euroa), mutta on se silti sen arvoista. Mukanani ei nyt ollut avustajaa, mutta henkilökohtaiset avustajat pääsevät Sea Lifeen avustettavan mukana maksutta. Olen käynyt siellä muutaman kerran ennenkin ja tykkään sen tunnelmasta. Nytkin viivyimme pitkään jokaisen akvaarion äärellä ihastelemassa mitä ihmeellisempiä kaloja suuren maailman vesiltä ja Suomen järvistä. Myös Sea Lifessä on helppo liikkua ja paikasta löytyy invavessa.

IMG_1843

IMG_1853

image

image

image

Pimeän tultua Anna Abreu aloitti shownsa ja valot syttyivät. Ihmisiä oli yhtäkkiä paljon enemmän ja tunnelma ihanan tiivis. Tarkoitukseni oli kertoa teille siitä useiden kuvien avulla, mutta vähän jäi suunnitelma vähiin, sillä elämän realiteetit iskivät päälle. Suurin viholliseni talvi tervehti pitkästä aikaa, kädet pysyivät kohmeessa lapasten sisällä ja kamera laukussa. Ehkä kuitenkin luotat, kun sanon, että se kannattaa nähdä. Pimeässä ei koskaan voi olla liikaa valoa, eikä kai rakkauttakaan.

IMG_1876

IMG_1869

5.10.2014

Minä en ole lintubongaaja, enkä jousiampuja

Minuahan ei oikeastaan voi kutsua lintubongariksi. Syitä on monia, mutta yksi niistä on ratkaisevin: Minä pelkään lintuja. Yleensä vihollinen kuitenkin suositellaan tuntemaan, jotta sen käyttäytymistä voisi ennakoida. Minä tunnen vihollisista pahimmat: Undulaatin (niitä on sisätiloissa), papukaijan (niitä on etelässä ihmisten olkapäillä ja niitä yritetään laittaa viattomien turistien olkapäille istumaan), lokin (Kauppatori ja Helsinki yleensäkin), kotkan (kamala nokka) ja riikinkukon (hyppäsi tuolille ja söi lautaseltani perunamuussit eläintarhassa minun ollessa 4-vuotias). Okei, tiedän toki myös esimerkiksi variksen ja harakan sekä pääskyn, sillä komennan niitä parvekkeellani niiden tullessa liian lähelle. Koulussa en kuitenkaan jaksanut innostua niistä muista pienistä nokkatyypeistä, vaikka niitä kirjojen kuvissa ja täytettyinä luokassa olikin, joten lintutuntemukseni on hyvin huono.

image

Johdannon luettuanne ja katsoessanne yllä olevaa kuvaa ehkä ymmärrätte, miksi kikattelin itsekseni koko sen ajan, kun kuljin lintujen bongailuun tarkoitetut kiikarit kaulassani pitkin Vogelinselnin, lintusaaren, polkuja. Lintusaari sijaitsee Saksassa, Baijerissa, Frankenin järvialueella. Tarkemmin ottaen keskellä Altmühlsee -järveä, joka on samanlainen ristiriitaisia tuntemuksia herättävä tekojärvi kuin Brombachsee, josta viimeksi kirjoitin. Lintusaari on yksi merkittävimmistä lintujen pesimisalueista eteläisessä Saksassa ja siellä pesii vuosittain yli 210 lintulajia. Saarta kiertää 1,5 km:n kävelyreitti, joka on esteetön myös pyörätuolin käyttäjille. Siellä on myös lintujen tarkkailutorni, jonka yksi tasanne on rakennettu esimerkillisen esteettömäksi.

IMG_1628

IMG_1629

kollaasi lintusaaren tiet

Ohjelmoitujen ryhmämatkojen suola piilee juuri siinä, että päädyt tekemään jotain sellaista mitä et omatoimilomallasi tekisi. Kun olin ensimmäistä kertaa mukana tämän tyyppisellä ryhmämatkalla yli kymmenen vuotta sitten, olin yleensä hyvin ärsyyntynyt, jos jouduin käyttämään aikaani minua kiinnostavan shoppailun tai auringonoton sijaan johonkin tällaiseen. Matka matkalta nautin siitä yhä enemmän. Nyt linnut pysyivät mukavalla kiikarietäisyydellä ja keskellä luontoa vietti mielellään syyspäivää. Oppaamme oli innostava ja asiantunteva ja lintubongareille paikka olisi varmasti erittäin hyvä. Kiikareita kannoin lapsen ylpeydellä, mutta olivathan ne vähän liian painavat nostaa silmille, eikä tällainen lintubongaaja-aloittelija oikein osaa ohjeistaa avustajaa mihin suuntaan kannattaisi tarkentaa. Ei se kuitenkaan haittaa, sillä minä en ole lintubongaaja.

image

En minä kyllä ole jousiampujakaan. Lintusaarelta jatkoimme nimittäin matkaa Brombachseella sijaitsevalle SAN Shine Campille. Kyseessä on ohjelmapalveluyritys, joka tarjoaa erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja yrityksille, koululuokille ja muille ryhmille. He ovat toiminnassaan huomioineet myös liikuntarajoitteiset ja soveltavat monia aktiviteetteja myös liikuntarajoitteisille sopivaksi, mikä on hienoa asia. Heiltä voi maksutta lainata myös tuolia, tiraloa, jonka avulla pääsee uimaan. Meille aktiviteetiksi oli valittu jousiammunta. Tiesin kyllä jo ennakkoon, että jousiammunta ei ole minun lajini, yksinkertaisesti siksi, että en pysty jousella ampumaan. Tätä oli kuitenkin hyvin vaikea selittää muille läsnolijoille, joten suostuin kokeilemaan.

IMG_1663

image

Esteettömyydestä puhuttaessa on päädytty tekemään tietynlaisia kategorioita helpottamaan asioiden määrittelyä. Yksi määritelmä on monesti "pyörätuolin käyttäjälle soveltuva". Tämä määritelmä toimii oikeasti erittäin harvoin. On esimerkiksi kohteita, joiden sanotaan olevan pyörätuolin käyttäjälle epäsopivia, sillä maasto on hyvin mäkistä. No, sähköpyörätuolin käyttäjää eivät mäet usein haittaa pätkääkään, jolloin kohde on epäsopiva mahdollisesti vain manuaalipyörätuolin käyttäjälle, jolla ei ole vahvoja käsiä tai vahvaa työntäjää. Toisaalta sähköpyörätuolin käyttäjälläkin voi olla esimerkiksi hahmotushäiriöitä, jolloin ympäristön haasteet ovat taas erilaisia. Pyörätuoli siis harvoin itsessään on ongelma (olenhan kertonut sen olevan vain mahdollisuus), vaan usein muut asiat näyttelevät suurempaa roolia. Tästä jousiammunta on hyvä esimerkki.

Pyörätuolin käyttäjälle sopiva jousiammunta tarkoitti tässä tapauksessa luonnollisesti esteetöntä ammuntapaikkaa, mutta myös pieniä ja kevyitä aseita ja jousta, joka on kevyt ampua liikkeelle (pahoittelut, en tunne jousiammuntatermistöä pätkän vertaa). Mutta mitä sitten, jos en saa toisella kädelläni pidettyä sitä asetta ilmassa edessäni? No, joku toinen voi pitää sitä. No entäpä, jos en saa nostettua kättäni ilmaan niin, että vetäisin samalla kyynärpääni taakse? No, joku voi tukea kättäni ja auttaa tässä liikkeessä. Vaan entäpä, jos en saa sormieni puuttuvasta lihasvoimasta johtuen vedettyä jousta liikkeelle, vaikka kyseessä on kaikista kevyin ja herkin jousipyssy? No, joku voi tehdä sen. Tässä kohtaa kysymys kuitenkin kuuluu, olenko minä jousiampuja, jos kädelläni hipaisen jousipyssyä ja olen mukana tilanteessa? En ole. Pyörätuolin käyttäjälle soveltuvalla tarkoitetaan tässä tapauksessa ihmisiä, jotka istuvat pyörätuolissa, mutta joiden yläkroppa toimii normaalisti. Meidänkin porukassamme oli yksi nämä kriteerit täyttävä, joka pystyi jousiampumaan erinomaisesti pyörätuolin olematta minkäänlainen hidaste.

image

Ehkä mietit, haittaako minua se, että olemme jousiampumassa, enkä pysty osallistumaan? Ei pätkääkään. Tunnen oikein hyvin omat rajani, enkä kaipaa niitä asioita, joita en pysty itse tekemään. Saan onnistumisen elämykseni muualta, en asioista, jotka joku tekee puolestani. Nyt olisin nauttinut enemmän SAN Shine Campin koiran rapsuttelusta tai pienille pupuille lässyttämisestä samalla kun olisin kannustanut muita, mutta halusin konkreettisesti kokeilla ampumista, jotta sain kerrottua teille tämän esimerkin. Minua haittaa se, että kaiken pitäisi pakonomaisesti aina sopia kaikille, sillä se ei ole mahdollista. Minua haittaa se, jos minua kehutaan hyväksi jousiampujaksi, vaikka en olisi itse tehnyt asian eteen juuri mitään tai kannustetaan "edes yrittämään".

kollaasi eläimet

On silti erinomainen asia, että "pyörätuolin käyttäjälle soveltuva" jousiammunta ja moni muu aktiviteetti on olemassa, sillä niiden joukosta jokainen pyörätuolin käyttäjä voi toivottavasti löytää omansa ja ennen kaikkea kehittää niitä eteenpäin, paremmin itselle sopiviksi. Minä en ole lintubongaaja, enkä jousiampuja, oletko sinä? Kaikkihan me emme onneksi ole kaikkea ja minä olen jo ihan tarpeeksi. Sen takia tämäkin päivä luonnossa oli aivan mahtava.

Tämä reissu toteutui yhteistyössä Saksan matkailutoimiston kanssa. Kiitos siitä!

2.10.2014

Esteetön risteily entisellä hiekkakuopalla

Tekojärvi aiheuttaa suomalaiselle ristiriitaisia tunteita. Meillä on tuhansia järviä ja jos Suomesta pitäisi näyttää täysin maasta tietämättömälle vain yksi kuva, näyttäisin järven kesäiltana. On siis hieman hassua mennä Saksaan, jossa harvoja järviä esitellään suurella ylpeydellä. Siis ihan vain perusjärviä. Paitsi, että erikoista on se, että ne järvet ovat olleet siinä vain reilut kymmenen vuotta ja vesi niihin on tuotu muualta. Tuntuu uskomattomalta, sillä isoin järvistä on yli 30 metriä syvä ja useita kilometrejä joka suuntaan. Toisaalta tekojärvi on suomalaiselle hyvin ymmärrettävä ajatus. Kesät Baijerin alueella voivat olla hyvinkin kuumia, mutta luonnollisia vesistöalueita ei lähialueilla ole. Kuinka hyvää nuo järvet tekevätkään siis niin paikallisille asukkaille kuin turisteillekin, sillä kesä ja järvethän kuuluvat kiinteästi yhteen.

P9234320-001

Frankenin järvialue sijaitsee Baijerin sydämessä, Münchenin ja Nürnbergin välissä. Alueella on kolme järveä. Altmühlsee, johon palaamme myöhemmin, Rothsee sekä Brombachsee, johon keskitymme tänään. Viimeisin on itseasiassa jaettu pieneen ja isoon Brombachseehen. Järvien ympäristöön on kehittynyt vilkas vapaa-ajan keskittymä. Siellä on paljon vapaa-ajan mahdollisuuksia, rantoja, vesiurheilua, pyörä- ja patikointireittejä, hyviä ravintoloita, paljon majoitusvaihtoehtoja jne. Vain kivenheiton päässä on Gunzenhausenin söpö kaupunki, johon tutustuimme viimeksi. Alue on myös hyvin suosittu pyörätuolin käyttäjien keskuudessa, sillä alue on hyvin esteetöntä ja monet harrastusmahdollisuuksista sopivat myös eri tavoin liikuntarajoitteisille. Englanniksi alueen esteettömistä vaihtoehdoista löytyy tietoa täältä ja saksaksi vähän laajemminkin täältä.

Saksan kielinen sivu kannattaa avata vain senkin takia, että esiin ilmestyy kuva isolla Brombachseellä seilaavasta laivasta, jolla teimme tunnin mittaisen risteilyn. Minun maailmassani tämä on yksi seikka, miksi saksalaiset saavat aivan rauhassa ylpeillä järvillään. Kesäpäivän vietto veden äärellä maisemia ihaillen tasaisesti liikkuvassa laivassa, jonka kannella tarjoillaan virvokkeita, on jotain mahtavaa. Ja kuitenkin jotain sellaista, mitä Suomessa harvoin pääsen kokemaan. Juuri tällaisia laivoja kaipaisin nimittäin esimerkiksi Helsingin edustalle, jossa kaikki pienet risteilijät ovat tällä hetkellä esteellisiä. MS Brombachseellä on kolme kantta, joista kaksi sijaitsee sisällä ja ylimmäinen on niin sanottu aurinkokansi. Nautimme ensin mehevät kakkupalat laivan alaosassa ja nousimme sitten aurinkokannelle ihailemaan maisemia. Vaikka laiva ei olekaan suuren suuri, on sen takaosaan tehty lasiseinäinen hissi, jolla pääsee ylös aurinkokannelle. Laivassa on myös inva-wc ja laivan kyytiin nouseminen tapahtuu helposti loivaa ramppia pitkin.

image

kollaasi laiva

IMG_1671

IMG_1674

Aluksella järjestetään erilaisia ja eri mittaisia risteilyjä tällaisista tunnin pyrähdyksistä illallisristeilyihin ja myöhäisillalla käynnistyviin bileristeilyihin. Myös Oktoberfest näkyy laivan tarjonnassa. Veden päällä huolettomasti seilaaminen sopii siis monille ja matkustajaryhmät ovatkin hyvin erilaisia, minkä saattoi huomata esimerkiksi meitä edeltäneen porukan purkautuessa laivasta ulos. Matka-avustajanani olleen Laura Let's Go -blogia kirjoittavan Lauran ottama alla oleva kuva kuvaa tätä ja toisaalta ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa mielestäni varsin mainiosti...

P9230209-001

Kerron muista testaamistamme jutuista seuraavaksi, mutta täytyy sanoa, että tää vesi + aurinko + oleilu on kyllä ehdottomasti eniten meikäläisen juttu. Edessä olevat loppuvuoden aktiviteettini olen siis onnistunut valitsemaan täysin oikein!

image

IMG_1672

image

Tämä reissu toteutui yhteistyössä Saksan matkailutoimiston kanssa. Kiitos siitä!