26.8.2015

Matkojen loppuvuosi

Tervetuloa syksy, minä olen valmis. En nimittäin aio nauttia kylmästä viimastasi koko sitä aikaa, kun sitä todennäköisesti tarjoat, vaan kalenterini on täyttynyt loppuvuoden osalta jo paljosta huikeasta. Nyt kun olen matkasuunnittelussani jo pitkällä ensi vuodessa, on aika paljastaa, mihin siivet kantavat  minua lähikuukausien aikana!

Untitled

Matkalaukkuperheeni on kasvanut kolmannella, keskikokoisella tulokkaalla ja on nyt aika lailla täydellinen. Kaikille kolmelle riittää tänä syksynä käyttöä. Uusin tulokas, keskikokoinen American Touristerin Palm Valley laukku saapui ovelleni viime viikolla. Se pääsee neitsytmatkalleen huomenna, kun lähden viideksi päiväksi mielettömään Berliiniin Matka-Agenttien esteettömän matkan matkanjohtajaksi. Odotan matkaa suurella innolla. Ensinnäkin pidän matkanjohtajan töistä kovasti ja toiseksi en malta odottaa uutta kohtaamista Berliinin kanssa. Olen käynyt kaupungissa kerran aiemmin, mutta silloin ilmassa oli joulun taikaa. Nyt luvassa on sääennusteen mukaan kuumia kesäpäiviä ja pääsen näkemään Berliinin kesäiset kasvot. Suunnitelmissani oli kieltämättä käydä Berliinissä vielä kerran opintomatkalla ennen tätä reissua, mutta viime kevään epätavallisen kiireinen työkevät ja täyteen buukattu kesä tekivät siitä mahdotonta. Olen kuitenkin tehnyt läksyni ja pistänyt matkalaisia varten talteen parhaimmat vinkit internettiä ja muita matkabloggaajia hyödyntäen. Erityisesti Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogin Laura on kirjoittanut Berliinistä paljon mielenkiintoisia tarinoita, joista huokuu rakkaus kaupunkiin. Matkaohjelmaamme kuuluvat opastettu kiertoajelu kaupungissa sekä päiväretki Potsdamin palatseja ihastelemaan, mutta muuten matkalaiset viettävät reissupäiviä toiveidensa mukaan ja minä pyrin antamaan vinkkejä parhaan kykyni mukaan.

IMG_2965

Berliinin jälkeen ehdin purkaa laukkuni ja olla kotona vajaan viikon ennen kuin on aika pakata keskikokoinen laukkuni uudestaan. Kesän kuumuus jatkuu nimittäin matkanjohtajan tehtävissä Kreetalla. Malemen kylässä sijaitseva Eria resort on täysin esteettömäksi rakennettu hotelli, johon pääsen nyt ensimmäistä kertaa. Olen kuullut pienestä hotellista todella paljon hyvää. Lämmitetty, esteetön uima-allas, ystävällinen henkilökunta, erinomainen tuoreista raaka-aineista tehtävä ruoka ja kauniit maisemat. Lähellä sijaitsee esteetön ranta ja yhden päivän vietämme opastetulla retkellä Hanian kauniissa vanhassa kaupungissa. Olen suuri Kreikka-fani ja olen täysin varma, etten tule millään tavalla pettymään tälläkään kertaa.

Kreetalta palattuani ehdin nauttia arjesta ja arkityöstäni neljän päivän ajan, kunnes taas mennään. Mukaan lähtenee pieni keltainen Delseyn matkalaukku, sillä tämä matka kestää vain neljä päivää. Lähdemme Suomen sähköpyörätuolisalibandymaajoukkueen kanssa Hollantiin, ihanaan ja idylliseen Bredan kaupunkiin. Lennämme Amsterdamiin ja jatkamme sieltä tilausbussilla noin tunnin matkan Bredaan. Kyseessä on turnausreissu BredaGames -turnaukseen ja minä lähden mukaan joukkueenjohtajan ominaisuudessa. Saamme turnauksessa vastaamme Hollannin, Belgian ja Sveitsin. Kaikki ovat kovia vastuksia, jotka meidän pitäisi pystyä päihittämään vuoden päästä lajin EM-kilpailuissa Madridissa. Kyseessä on tärkeä harjoitusturnaus, josta lähdetään hakemaan menestystä. Toivon parempaa säätä kuin kaksi vuotta sitten kaupungissa vieraillessamme, jolloin vettä tuli tauotta...

IMG_2699

Tiedossa on siis melkoisen elämyksellinen ja matkojen täyttämä syyskuu! Hieman hirvittää, sillä kaikki matkojen välipäivät olen luonnollisesti töissä ja matkaputken jälkeen alkaa pitkä työputki, joka sisältää myös viikonlopputöitä. Viime viikonlopun jälkeen seuraava kokonainen vapaapäivä taitaa mennä lokakuun puolelle... Olen tosin kokenut tällaista ennenkin ja kummasti sitä jaksaa, kun nauttii kaikesta mitä tekee. Lokakuussa keskityn matkustelemaan työn puitteissa Suomessa ainakin parin kohteen verran ja marraskuun alussa tapaat minut Tampereella apuvälinemessuilla Matka-Agenttien pisteellä.

IMG_2723

Mutta kyllähän loppuvuoteen täytyy vielä yksi lomamatkakin mahtua. Osa onkin jo kysellyt toteutuuko unelmani Karibiasta ja Puerto Ricosta, joista kirjoittelin muutama kuukausi sitten. Karibia ei kuitenkaan kutsu tänä vuonna, mutta sen sijaan pakkaan isoimman Samsoniten matkalaukkuni ja kohtaan ensimmäistä kertaa elämässäni THAIMAAN! Päätimme ystäväporukalla vuokrata Hua Hinistä esteettömät huvilat ja nauttia kahden viikon ajan marras-joulukuussa kuumuudesta ja rentoudesta omalla uima-altaalla. Se ajatus mielessäni lähden innolla tähän syksyyn.

Tulevia reissuja voit seurata reaaliajassa Palmuaseman Facebookissa ja Instagramissa. Nyt siis myös suunnitellaan kovaa vauhtia jo ensi vuotta niin omien seikkailujen kuin työmatkojenkin osalta, joten jos sinulla on toiveita siitä, minne haluaisit johdollani ensi vuonna matkustaa, nyt on oikea hetki esittää toiveita!

24.8.2015

Esteetön kalastusretki Kyyvedellä

Esteettömään mökkilomaan, josta viimeksi kerroin, kuului myös opastettu kalastusretki. Rock and Lakella on tukeva alumiinirakenteinen Sirmet-lautta, johon pääsee tasaista ramppia pitkin erittäin helposti myös pyörätuolilla. Lautan pohja on tasainen, eikä se keinu juurikaan, mikä on hyvä asia tällaiselle heikkotasapainoiselle. Lautta sijaitsee Kyyvesi-järven rannalla ja sen lähtöpaikkaan oli mökiltämme noin kymmenen minuutin automatka. Rannassa on inva-wc. Lauttaa saa vuokrata omaan käyttöön, mutta sillä järjestetään myös muun muassa näitä neljän (tai meidän tapauksessa vähän yli, kun myös maisemat kiinnostivat) tunnin opastettuja retkiä, joissa kalaa narrataan ammattioppaan johdolla. Lauttaan mahtui minun ja sähköpyörätuolini lisäksi hyvin manuaalipyörätuolilla liikkuva ystäväni sekä oppaan lisäksi kolme kävelevää henkilöä. Yksi heistä oli saksalainen bloggaaja Elke, joka kirjoittaa saksankielistä Meerblog-blogia.


IMG_9142 (Kopio)
Kuva: Rock and Lake

IMG_9138 (Kopio)
Kuva: Rock and Lake
Kalastuslajimme oli vertikaalijigaus, joka on omiaan pohjassa viihtyvien kuhien kalastukseen. Se on itseasiassa myös erittäin sopiva heikkokäsivoimaisten kalastuslaji. Onkeni oli kevyt ja vertikaalijigauksessa siima vain lasketaan vivusta vapauttamalla pohjaan asti ja nostetaan sitten noin puoli metriä pohjasta ylöspäin veivaamalla vipua. Kaiken tämän pystyin tehdä itse. Tässä kalastuslajissa ei siis tarvita käsien laajoja liikeratoja. Opastetuilla kalastusretkillä on kalatakuu ja oppaamme Saku kertoikin, että kalaa tulee aina. Me olimme kuitenkin epäonnisia ja kaikki saamamme kalat olivat hieman liian pieniä päästäkseen ruokapöytään asti. Onni oli siis kalojen puolella ja ne vapautuivat takaisin järveen.

IMG_5144

IMG_5152

Meikäläistä ei kalaonni jäänyt harmittamaan, sillä ylipäänsä oli ihanaa nauttia aurinkoisesta päivästä järvellä keskellä kaunista maisemaa. Sähköpyörätuolilla veneeseen pääsy on hyvin harvinaista herkkua, joten jo senkin puolesta kokemus oli kannattava. Vaihdoimme tasaisin väliajoin paikkaa sinne, missä tutkan mukaan kalat milloinkin majailivat ja teimme pienen lenkin katsomassa vaikuttavan näköisiä kallioita. Välillä ummistin hetkeksi silmäni ja nautin auringon paahteesta ja veden liplatuksesta. Näköjään elokuun aurinko ruskettaa vielä, ainakin veden äärellä. Illalla oli helppo huomata, että päivä tuli vietettyä ulkona vesillä ja niin kevyt kuin onkeni olikin ja veneen kyyti tasaista, ranteessa ja yläkropan lihaksissa tuntui muutaman päivän. Hieman siis vielä lisää harjoitusta ennen kuin kutsun itseäni kalastajaksi.

IMG_5161

IMG_5156

IMG_5151

Alla olevan muutaman minuutin mittaisen videon avulla pääset mukaan aurinkoiseen tunnelmaan ja saat kattavamman kuvan lautasta. Lisätietoa löydät Rock and Laken sivuilta.



Kiitos yhteistyöstä Rock and Lake, me viihdyimme!

22.8.2015

Minusta tuli mökkeilijä

Edellinen mökkireissuni ennen viime viikonloppua oli joskus lapsena. Ne loppuivat siihen, kun aloin olla jo sen kokoinen, että minun kantaminen kinttupolkua pitkin housut kintuissa ulkohuussiin alkoi olla paitsi raskasta, myös äärimmäisen noloa. Vaikeaa oli myös pihan juurakoiden yli meneminen sähkärillä rantaan tai minun nostaminen saunan lauteille, kun oli ensin selvinnyt saunaan johtavista portaista. Jostain syystä suurin osa mökin rakentajista ajattelee, että aitoon mökkikulttuuriin täytyy kuulua huono maasto ja portaat. Ihan kuin luonto ei voisi olla läsnä ilman, että sinne tekee tarpeensa ja hyttynen pistää pyllyyn. Tämä perinteinen mökki-ihanne on jättänyt minut aina pois kavereiden mökkireissuilta, eikä se ole juurikaan haitannut, sillä en ole ajatellut olevani mökkeilijä-tyyppiä. Ennen kuin Rock and Lake teki minusta sellaisen.

IMG_5067

Viiden aikuisen ja yhden vauvan seurueemme saapui Kangasniemelle, Luusniemen kylään, Soukkio-mökin pihaan perjantai-iltana kuuden aikaan. Juuri silloin, kun auringossa alkoi olla jo illan kultaa. Tulimme kahdella autolla ja matka kesti noin kolme tuntia. Starttipaikastamme Helsingin Vuosaaresta mökin pihaan kertyi kilometrejä noin 280. Mikkelistä mökille on matkaa noin 45 kilometriä. Jos siis olisi julkisten varassa, voisi mennä junalla Mikkeliin ja jatkaa siitä invataksilla loppumatka. Oma auto tuli kuitenkin kätevästi mökin pihaan saakka. Haluan puhua mökistä, vaikka Soukkiota voisi sanoa myös huvilaksi. Se on nimittäin pinta-alaltaan 160 neliötä ja sinne mahtuu helposti nukkumaan yhdeksän henkilöä ja lisävuoteen ansiosta vielä kaksi kaupan päälle. Tällaiselle uusherännäiselle mökkeilijälle mökki on kuitenkin aina mökki. Soukkio on valmistunut mittavan uudistuksen jäljiltä vuonna 2013. Se on samanlainen kuin parin sadan metrin päässä oleva sisaruksensa Lempi. Tuon uudistuksen myötä Soukkio ja Lempi mahdollistavat mökkielämän myös liikuntarajoitteisille.

IMG_5109

IMG_5081

Soukkio on kaksikerroksinen, mutta sen alakerta on täysin esteetön. Alakerrassa on kahden hengen tunnelmallinen makuuhuone, jossa on takka ja TV sekä oma sisäänkäynti terassille. Kylpyhuone on täydellinen. Tilaa on korotetun ja kaiteilla varustetun wc-pöntön joka puolella ja muutenkin kaikkialla, lavuaarin reunalla on tilaa laskea tavaroita, suihkuseinät taipuvat molempiin suuntiin eli tarvittaessa pois tieltä ja jopa wc-paperitelinettä saa liikuteltua itselle sopivaan kohtaan. Kaikkialla mökin alakerrassa on tilaa. Olohuoneessa on muhkea kulmasohva, jättikokoinen TV ja takka. Avokeittiössä on kymmenen hengen pöytä, joka on täydellisen korkuinen ja tuolit liikuteltavia. Keittiö on valehtelematta paremmin varusteltu kuin kotonani ja löydämme sieltä kaikki tarvittavat välineet sähkövatkainta ja snapsilaseja myöten. Ilahdumme nähdessämme, että keittiötasot ovat normaalia matalampia ja yläkaappien sijaan on panostettu erityisesti vetolaatikoihin, josta on helppo ottaa astioita. Astianpesukone ja tilava jääkaappi-pakastin tulevat tarpeeseen myös tällaisella lyhyellä viikonloppulomalla. Yläkerrassa on vielä kolme makuuhuonetta ja wc.

IMG_5046

IMG_5047

IMG_5048

IMG_5249

IMG_5255

Tilan tuntu jatkuu terassilla. Katamme terassin ison pöydän ja grillaamme tuomamme herkut kaasugrillissä. Aurinko laskee järven taakse kauniimpana kuin mikään näkemäni auringonlasku pitkään aikaan. Terassi on hyvin valaistu puoliväliin saakka, mutta ruokapöytää koristamaan sytytämme kynttilät tunnelmaa ja valoa lisätäksemme. Toinen vaihtoehto olisi nauttia illallinen ulkokeittiössä, jossa on iso pöytä, takka lisälämpöä tuomassa ja järvelle avautuvat lasiseinät, jotka saa myös auki. Täällä näen itseni istumassa talvella takkatulen loisteessa järvelle avautuvaa talvihiljaisuutta ihastellen. Mikä täydellinen paikka tämä olisikaan viettää joulua!

IMG_5113

IMG_5052

IMG_5064

IMG_5188

Laskeudun ruuan jälkeen ramppia pitkin rantaan. Ehkä vähän itsekästä jättää muut siivoamaan illallisen jälkiä, mutta haluan kokea tämän hetken. Aurinko on painunut mailleen, puut heijastuvat järven pintaan. On pitkään aivan hiljaista, kunnes lintu alkaa huutaa. Muut veikkaavat kurkea, kun imitoin heille lintua myöhemmin. Laiturille ei kynnyksen vuoksi pääse sähkärillä, vielä. Mökin omistajat Pasi ja Jenni nimittäin ottavat kaikki ehdotuksemme ilolla vastaan ja haluavat viedä mökin esteettömyyttä aina vain parempaan suuntaan. Pieniä ideoitamme kaiteista ja kahvoista annammekin mökkiin ja saunaan liittyen ja erityisesti rantaa voisi vielä parannella, vaikka sinne nytkin pääsee. Jos kaikilla Suomen yrittäjillä olisi tällainen asenne saavutettavuuden suhteen, voisimme olla maastamme erittäin ylpeitä ja tästä tulisi pian esteettömän matkailun haluttu kohdemaa. Toki joissakin ratkaisuissa on huomioitava esimerkiksi talvikunnossapito ja jokaisen yksilöllisiä tarpeita on mahdoton huomioida viimeiseen saakka, mutta olemme silti aivan haltioituneita yrittäjien asenteesta. Näitä ratkaisuja ovat kuulemma kiitelleet niin lapsiperheet kuin ikäihmisetkin, eikä kukaan ole pistänyt pahakseen, että rantaan pääsee jyrkkien portaiden lisäksi myös tasaisempaa tietä.

IMG_5073

IMG_5083

Seuraavana aamuna ilma on viileä ja kostea, vaikka päivästä on tulossa ilmeisen lämmin. Aurinko paistaa jo pihaan niin kuin se tekee koko päivän ajan. Piha on täynnä mustikoita ja kanttarelleja, joista osa lähtee matkaamme. Osa meistä uskaltautuu aamu-uinnille. Rantaan täytyisi rakentaa ramppi, jota pitkin pääsisin suihkutuolilla veteen, nyt uimaan mennään laiturilta tikkaita. Vietämme päivän kalassa läheisellä Kyyvesi-järvellä (kuulette tästä vielä erikseen!) ja kun palaamme rättiväsyneinä on vauvan kanssa mökkiin jäänyt ystäväni paistanut meille lettuja. Ilta-aurinko tuo niihinkin oman mausteensa. Lettujen jälkeen on aika sytyttää sauna. Käymme hakemassa puuliiteristä puut, sillä sauna on ihanaa kyllä puulämmitteinen. Saunaan mennään samaisen tilavan terassin kautta. Ovesta astutaan suoraan kylpyhuoneeseen, joka sekin on tilava liikkua sähkärillä ja suihkutuolilla. Saunan ovi on leveä ja suihkutuolini mahtuu hyvin lauteiden eteen. Tarvittaessa keskimmäisen lauteen voi työntää ylimmän lauteen alle, jolloin tilaa eteen tulee vielä lisää. Sähkösaunan käyttäjänä yllätyn kuinka mahtavat löylyt puulämmitteinen sauna tuokaan. Lämpöä tulee todella hyvin ja tasaisesti myös alas, jossa istun. Tähän vaikuttaa varmaan avonainen kiuas, jolloin vettä voi heittää myös sivusta alhaalla oleville kiville.

IMG_5097

IMG_5105

IMG_5131

IMG_5013

IMG_5211

IMG_5165

Sunnuntaina istun vielä pitkään rannassa ennen kotiin lähtöä. Tiedostan, että kirjoitukseni kuulostaa mainokselta, mutta kaikesta lumoutuneena en osaa kuin hehkuttaa. Harmittelen vain, että mökkiin ei saa tuoda koiria, muuten olisin jo varannut meidän perheen joululoman. Keskellä metsää, vain lintujen ääntä kuunnellessani ja kalan pompahtaessa pintaan en ymmärrä miten se ulkovessa tekisi tästä vielä muka enemmän autenttisempaa. Voin vakuuttaa, että Suomi voi olla kauneimmillaan, vaikka mökissä olisikin tilava sisävessa ja hyttynen pistäisi pyllyn sijaan jalkaan.

IMG_5237

IMG_5243

Suuri kiitos yhteistyöstä Rock and Lake! Esteettömät palvelut löydät heidän sivuiltaan täältä. Mökit ovat vuokrattavissa ympäri vuoden ja varaustilanteen näkee kätevästi netistä.

19.8.2015

Jyväskylän esteettömät järvimaisemat

Osa teistä on saattanut viime päivinä huokailla ihastuksesta Palmuaseman Facebookissa olleille kauniille Kangasniemen mökkimaisemille. Itse ainakin huokailen edelleen jokaista viime viikonloppuna otettua kuvaa katsellessani. Ennen noiden tunnelmien purkamista on kuitenkin aika palata vielä heinäkuun Suomi-maisemiin Jyväskylässä. Viimeksi kirjoitin Solo Sokos Hotel Paviljongista, jossa vietin viikon työreissulla heinäkuun puolivälissä. Uppoudutaanpa tällä kertaa hotellin lähiympäristöön.

Lähtökohta oli se, etten heinäkuun puoliväliin mennessä ollut saanut vielä kesäfiilistä. Italiassa ja Rodoksella toki, mutta en ollut vielä kertaakaan kokenut sitä ihanaa Suomen kesätunnetta, jossa hymy nousee väkisin huulille ihan vain siksi kun on niin kaunista ja hyvä siinä. Minulle se fiilis ei voi tulla kylmässä, joten ihan helppoa sen saaminen ei ollut Jyväskylässäkään. Kuitenkin eräänä päivänä aurinko tuli esiin. Se tuli juuri silloin, kun minulla oli parin tunnin tauko. Parin sadan metrin päässä Solo Sokos Hotel Paviljongista sijaitsee Jyväskylän satama. Satamasta taas lähtee ihana ihana rantaraitti. Reilun 12 kilometrin pituinen rantaraitti on Jyväsjärven kiertävä kevyen liikenteen väylä. Olisin kovasti halunnut kiertää koko järven, mutta aika ei tällä kertaa antanut periksi. Kuuden kilometrin mittainen lyhyempi reitti oli kuitenkin juuri sopiva siihen hetkeen. Lähdin satamasta oikealle kohti Ylistön siltaa, mutta en kääntynyt vielä sillalle, vaan kiersin Mattilan uimarannan kautta järven toiselle puolelle ja lopulta Kuokkalan siltaa pitkin takaisin satamaan. Koko reitti oli todella esteetön, tie tasaista ja maisemat todella kauniita. Hymy tuli pysähtyessäni katsomaan sorsaperhettä ja haistaessani kesäisen järven tuoksun. Reitin jälkeen pysähdyin vielä syömään letun "Lettubaari" -kojulle, joka oli juuri avattu. Siinä hetkessä paistettu lettu, tuoreita mansikoita, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa. Ei voi olla parempaa.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Seuraavana päivänä sää olikin hyvin paljon perinteisempi heinäkuun 2015 sää. Olimme varanneet porukalla Päijänne-risteilyn MS Rhea-laivalle. Se on yksi harvoista näkemistäni pienistä järviristeilijöistä, johon pääsee myös pyörätuolilla. Ramppi laivaan on tosin melkoisen jyrkkä, mutta porukalla selvittiin ja laivan miehistö oli hyvin avuliasta. Sade alkoi heti laivaan päästyämme ja sai meidät pysymään pääasiassa visusti sisätiloissa. Sateen hyvä puoli oli se, että kovin moni muu ei ollut järviristeilylle innostunut lähtemään ja mahduimme laivaan hyvin. Meitä oli viisi sähköpyörätuolin käyttäjää, joten tarvitsimme tilaa. Iso plussa oli laivalta löytynyt tilava wc, johon mahtui hyvin myös sähköpyörätuolin kanssa. Risteily kesti kolme tuntia ja ehdimme sen aikana nauttia mielettömän hyvän myöhäisiltapäivän lounaan. Kesän paras kuha-annos! Päijänne näytti kauniilta sateellakin, mutta olisi varmasti ollut tuplasti kauniimpi auringossa. Laivan keulaan pääsee pyörätuolilla, mikäli ilma houkuttaa olemaan ulkona. Koko porukalla emme olisi kuitenkaan mahtuneet ulos.
 
Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Oletko sinä ollut järviristeilyllä Suomessa? Tai saaristoristeilyillä merellä? Ilmianna esteetön paatti, kerään mielelläni tietoa!

8.8.2015

Viikko Solo Sokos Hotel Paviljongissa Jyväskylässä

Puoli vuotta sitten mietin, onko järkevää keskeyttää kesäloma keskellä kuuminta (noh, silloin vielä oli usko siihen...) heinäkuuta ja lupautua töihin kurssin johtajaksi Lihastautiliiton sopeutumisvalmennuskurssille Jyväskylään. Olin tehnyt vastaavaa työtä ennenkin ja tiesin, että tämä työ, jos jokin, on kannattava syy loman keskeytykselle, mutta emmin silti. Sitten eräänä helmikuun iltana näin Pingviinimatkat -blogin Millan ja Juhanan kirjoittaman jutun Solo Sokos Hotel Paviljongista. Juuri siitä hotellista, jossa kurssi järjestettiin. Jollain tavalla tuo kirjoitus oli viimeinen niitti ja vastasin kyllä. Halusin saada jälleen upean työkokemuksen ja halusin asua viikon tuossa hotellissa.

Untitled

Keskityin hotelliviikkoni aikana luonnollisesti työhön, joten yksityiskohtien huomioiminen ja valokuvien ottaminen jäi vähemmälle. Onneksi niitä kaikkia tarjoaa Pingviinimatkojen lisäksi myös esimerkiksi Pako arjesta ja Unagidon -blogit. Haluan kuitenkin kertoa oman näkökulmani. Solo Sokos Hotel Paviljonki on vuonna 2012 valmistunut hotelli. Näin junalla liikkuvan näkökulmasta se sijaitsee täydellisellä paikalla aivan Jyväskylän matkakeskuksen vieressä, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta ja viimeistä muutamaa kymmentä metriä lukuun ottamatta matkan voi taittaa katetulla tiellä, mikä oli mahtavaa nyt kun heinäkuusta ei tullutkaan ihan sitä mitä vielä helmikuussa ajattelin. Ihan vieressä on myös Jyväskylän satama ja kaikki mitä se tarjoaa. Kerron ihanasta järvikierroksestani ja risteilystämme Päijänteellä vielä erikseen.

Hotellin yleiset tilat olivat hyvin esteettömät. Sisään tullessa ovet aukeavat itsestään ja aula on tilava. Vastaanottotiski on kaikkialta korkea, eikä pyörätuolin käyttäjille ole matalampaa tiskiä, mutta jotenkin se unohtui, sillä vastaanoton henkilökunta oli ehkä aidosti ystävällisintä ja palvelualtteinta kuin koskaan missään. Ja siis aina, joka päivä viikon ajan. Hotellissa on rento ja kotoisa tunnelma, siellä todella tunsi olevansa tervetullut. Tämä korostui, sillä me emme monine apuvälineinemme ollut helpoin ryhmä. Aulassa on hyvä tilava inva-wc. Hissejä on kolme, eikä niihin koskaan tarvinnut jonottaa. Ne ovat paitsi nopeita, myös tilavia ja niissä on nappulat ja kortin lukija ihanan matalalla, joten pääsin hissiin itsekin.

Untitled

Invahuoneita hotellissa on neljä. Se on pettymys, sillä tätä päivää olisi tehdä uusiin hotelleihin ainakin 12 invahuonetta. Pettymys on myös se, että ne ovat kaikki samanlaisia ja sijaitsevat vierekkäin kerroksessa kaksi. Ryhmälle, kuten meille tällä kertaa, vierekkäinen sijainti on tietenkin hyvä juttu, mutta kuten ehkä jo tiedätte, toivoisin pyörätuolin kanssa matkustavallekin valinnanvaraa. Hieman kaiholla katselin muiden bloggaajien kuvia kahdeksannen kerroksen sviiteistä. Nyt työhöni ei olisi kuulunutkaan sviittimajoitus, mutta noin niin kuin yleisesti. Sviitit ovat muutenkin tilavia, joten ne toimisivat erinomaisesti myös esteettöminä huoneina. Tämä olisi tarkoittanut näidenkin sviittien suunnitteluvaiheessa todennäköisesti vain muutamaa senttiä leveämpää kylpyhuoneen ovea, kylpyhuoneen kalusteiden asettelua niin, että siellä mahtuu pyörätuolilla liikkumaan ja wc-pöntön ympärille seinästä laskettavia kaiteita, joita on hyvin monenlaisia ja jotka saa kyllä kauniisti seinään kiinni silloin kun niitä ei tarvita. Uskon, että lisäneliöitä ei olisi tarvittu. Nämä muutokset eivät hyvin toteutettuna häiritse vaativia sviittimatkustajia, jotka eivät niitä tarvitse, mutta mahdollistavat esteettömän sviitin. Tämä ei ole missään nimessä vain Solo Sokos Hotel Paviljonkiin liittyvä asia, vaan koko Suomea ja osittain koko maailmaa koskeva pulma. Se on harmi, sillä hääyömme ne ovat meillä pyörätuolilla liikkuvillakin.

Invahuoneet siis sijaitsevat kerroksessa kaksi. Samassa kerroksessa on invahuoneiden lisäksi vain muutama muu huone sekä aamiaissali. Kolmesta invahuoneesta on välioviyhteys viereiseen tavalliseen huoneeseen. Minun huoneeni 202 sijaitsi käytävän perällä ja oli hyvin rauhallinen. Hisseiltä huoneisiin tullessa on hyvin painava väliovi, jota ei saa sähköisesti auki. Ilman avustajaa matkustavat joutuvat siis todennäköisesti tässä kohtaa palaamaan vastaanottoon pyytämään apua oven avaukseen. Meidän porukalle ovi pakotettiin pysymään koko viikon auki, joten se ei muodostunut ensimmäisen päivän jälkeen ongelmaksi. Invahuone on suunnilleen saman kokoinen kuin tavallisetkin huoneet. On varmaan makuasia, tarkoittaako se pieniä invahuoneita vai tilavia tavallisia huoneita. Minä mahduin huoneessa toimimaan hyvin, mutta niissä huoneissa, joissa majoittui kaksi pyörätuolin käyttäjää, oli kieltämättä hieman haasteita. Solo Sokos Hotel Torni Tampereen invahuoneen tämä voittaa kyllä tilavuudellaan silti mennen tullen. Kylpyhuoneeseen olisin toivonut yleisesti muutamaa lisäsenttiä sekä tilaa wc-pöntön molemmille puolille. Joidenkin tarvitsee saada suihkutuoli wc-pöntön päälle ja se on täällä ahtaan sijoittelun takia mahdotonta ainakin osalle suihkutuoleista. Suihkuseinät taittuvat molempiin suuntiin eli ne saa painettua pois tieltä. Lavuaarin molemmin puolin oli hyvin tilaa tavaroille. Viikon matkaajana kaipasin eniten säilytystilaa huoneen puolelle. En saanut purettua matkalaukkua, sillä huoneessa ei ole vaatekaappeja. Henkarikaapin yläpuolella oli pari hyllyä, johon vaatteita olisi voinut laittaa, mutta enhän minä sinne yllä ja haluan kuitenkin aamuisin itse valita vaatteeni eli nähdä mitä minulla olikaan mukana. Sängyt olivat aivan mahtavat ja ihanan korkeat, mikä helpotti avustajaa hänen nostaessaan minua ja auttaessaan yöllä kääntymään. Pisteet ehdottomasti myös tyynyvalikoimalle! Myös valaistus oli ihana ja kätevästi säädettävissä heti sängyn vierestä. Puolessa huonetta oli kokolattiamatto. Se oli kova ja muovia, joten uskoisin sen olevan ihan hyvä myös manuaalipyörätuolilla kelaavalle. Sähkärin renkaiden alla se nitisi ja ritisi.


Untitled

Untitled

Vastaanoton hyvä palvelu jatkui kautta linjan myös ravintolassa. Aamiaissali oli tilava ja tyylikkään viihtyisästi sisustettu. Siellä ei ollut minään päivänä liian ruuhkaisaa, vaikka etenkin viikonloppuna hotelli taisi olla täynnä. Aamiaista tarjoillaan kesällä arkiaamuisin yhteentoista ja viikonloppuisin kahteentoista, mikä on mahtavaa ja vähentää myös ruuhkaa. Pientä elämän luksusta on se, kun kahvi ja tee tarjoillaan pöytään hyvän huomenen toivotuksen kera. Joka päivä oli tarjolla luomupuuroa ja ihanan monena päivänä makuna olivat suosikkini ruis ja neljää viljaa. Tuoreet mustikat siihen päälle ja nam. Leipävalikoima oli runsas ja hotellin tunnusmerkki selvästi kaksiväriset leivät, joissa oli sekä tummempia että vaaleampia jauhoja. Ne olivat välillä varsinaisia taideteoksia. Ihanat yrttilihapullat, monipuolinen mehuvalikoima, herkullinen piirakka jälkiruuaksi vaniljakastikkeella... No, tuon hotelliviikon jälkeen aloitin uuden kevyen ruokavalion.

Alakerran Trattoria Aukiossa meillä oli vakiopöydät, joissa nautimme lähes päivittäin lounaat sekä ensimmäisen illan illallisen. Lounaalla nautimme salaatteja, risottoa, bruschettaa ja burgereita usein meitä varten suunnitellusta listasta. Erittäin herkullisia kaikkia. Trattoria Aukioon palaan varmasti Jyväskylässä vieraillessani, vaikka en hotellissa majoittuisikaan (todennäköisesti kyllä majoitun). Illallisella nauttimani kanapasta oli ihan mielettömän hyvää. Siinä oli pohjalla ravintolan oma sitruuna-yrttiöljy, joka vei täysin kieleni mennessään. Mainittakoon nyt vielä kerran myös se aidosti ystävällinen palvelu.

Nautin viikosta hotellista ja palaisin sinne mielelläni.  Esteettömyydessään se ei pääse huippulistalleni ja toivonkin, että olisin saanut vaikuttaa edes muutamaan asiaan silloin kun hotellia suunniteltiin... Henkilökunnan ystävällisyys jäi päällimmäisenä mieleen, mikä on jälleen hyvä osoitus palvelun merkityksestä yöpymiskokemukseen. Palataan Jyväskylään seuraavaksi järvitunnelmien merkeissä!

Untitled