31.8.2014

Avustaja matkalla mukana

Aina silloin tällöin minulta kysellään asioita liittyen avustajan mukana oloon matkoilla. On kuitenkin ollut vaikea alkaa kirjoittaa aiheesta, sillä vaikka avustajan työtä tietenkin koskevat tietyt lainalaisuudet, ei avustajan työlle, saati avustajan mukana ololle matkoilla, ole antaa määritelmää, joka koskisi useampaa kuin yhtä ihmistä, tässä tapauksessa minua. Jokainen työsuhde nimittäin määrittyy avustettavan tarpeiden ja tapojen mukaiseksi. Tämä on kuitenkin tärkeä aihe, joka varmasti mietityttää monia, joten voin hyvin kirjoittaa siitä näkökulmasta, josta Palmuasemalla yleensäkin. Omastani.

Mitä tarkoittaa henkilökohtainen avustaja?

Ensin hieman taustaa, sillä asia ei varmaan ole kaikille teille tuttu. Henkilökohtaista apua myönnetään vaikeavammaisille henkilöille (jollaiseksi minut luokitellaan), jotta voimme elää sellaista itsenäistä elämää kuin haluamme. Nousta aamulla sängystä, käydä suihkussa, tehdä työtä, harrastaa, osallistua tähän yhteiskuntaan, laittaa ruokaa ja vaikkapa matkustaa. Tehdä niitä asioita, joita emme vammamme vuoksi täysin ilman apua pysty tekemään. Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen oikeus henkilöille, jotka täyttävät kriteerit sen saamiseksi. Henkilökohtainen apu voidaan toteuttaa monella tapaa, mutta henkilökohtainen avustaja on tavoista yleisin ja minun kannaltani myös paras. Henkilökohtaisen avun määrä määritellään yksilöllisen tarpeen mukaan. Minä tarvitsen apua hyvin monissa asioissa ympäri vuorokauden, joten minulle on myönnetty henkilökohtaisen avustajan tunteja lähes vuorokauden ympäri. Muutamia tunteja pärjään ja haluan ollakin välillä ihan itsekseni, päivästä ja menoista riippuen. Minulla on töissä tällä hetkellä viisi avustajaa, jotka työskentelevät eri vuoroissa, kukin vähän eri tuntimääriä viikoittain. Olen itse palkannut heidät ja toimin heidän työnantajanaan hoitaen kaikki työnantajavelvollisuudet. Tämä tuo tietenkin elämääni paljon ylimääräistä työtä, jota ei tarvitsisi tehdä, jos avustajia ei tarvitsisi, mutta mahdollistaa minulle sen elämän mitä haluan elää. Avustajien palkan maksaa kunta. Kaikki avustajani olen valinnut tarkkaa vaistoani hyödyntäen ja olen ylpeä itsestäni, että olen työnantajana toimiessani viimeisen 12 vuoden aikana tehnyt pääasiassa vain erinomaisia valintoja. En vaadi avustajiltani mitään tiettyä koulutusta tai aiempaa kokemusta, sillä avustajan tarvitsee vain tehdä asioita minun ohjeideni mukaan. Toisin kuin monissa muissa töissä, minun avustajieni ei tarvitse olla erityisen oma-aloitteisia, vaan ainoastaan kyetä kuuntelemaan ohjeita ja tekemään asiat niin kuin ne itse tekisin. Avustajani ovat kaikki luonnollisesti erilaisia ja kaikkien kanssa minulla on vähän erilainen suhde, mutta jokainen heistä on minulle hyvin arvokas.


Avustajan työaika matkoilla

Matkoilla mukana minulla on yleensä aina yksi avustaja. Vuosien varrella olen reissannut myös perheen tai poikaystävän kanssa, jolloin en ole tarvinnut avustajaa mukaan. Monilla matkoilla mukanani on ollut myös hyvä ystäväni, joka on toiminut samalla avustajanani. Jotkut joutuvat anomaan matkojen ajaksi kunnalta lisää avustajien tunteja, mutta koska minulla on jo valmiiksi tunteja käytettäväksi ympäri vuorokauden, ei ole väliä olenko kotona vai reissussa. Kuulun Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto Hetaan, mikä mahdollistaa työvuorojen suunnittelun siten, että yksi avustaja voi olla matkan ollessa kyseessä yhtäjaksoisesti töissä 16 vuorokauden ajan. Kun olin esimerkiksi kuukauden työharjoittelussa Teneriffalla, avustajani vaihtui puolessa välissä. Jos olen esimerkiksi kahden viikon reissulla, avustaja on töissä koko kahden viikon ajan, käytännössä ympäri vuorokauden. Toki kyseessä on erilainen työ moneen muuhun verrattuna ja vapaahetkiäkin pyrin aina järjestämään, mutta silti kahden viikon työssäolo vaatii avustajalta paljon, eikä se sovi kaikille ja kaikkiin elämäntilanteisiin. Matkaa ennen tuleekin avustajan kanssa käydä läpi mihin ollaan menossa ja mitä suunnilleen on tapahtumassa. Jokainen matkustanut kuitenkin tietää, että tilanteet matkoilla harvoin menevät niin kuin on ajatellut, joten joustoa, heittäytymistä ja seikkailukykyä tarvitaan avustajaltakin. Pitkää työputkea edeltää/seuraa avustajalla aina myös pitkät vapaat.

Avustajan kustannukset

Avustaja on matkoilla töissä, joten hänelle ei saa tulla matkasta ylimääräisiä kustannuksia. Ulkomaan matkoilla vastuu lentojen ja majoituksen maksamisista jää siis työnantajalle eli minulle. Nämä ovat minulle ylimääräisiä avustajasta aiheutuvia kuluja, joten voin hakea niihin tukea kunnan vammaispalvelusta. Hakemus voi olla vapaamuotoinen ja sen liitteeksi tulee laittaa kustannuserittely ja kuitit, esimerkiksi matkalippu. Tukea on alettu myöntää vasta viime vuosina ja Heta-liittoon kuulumisen myötä. Tässä on edelleen suuria kuntakohtaisia eroja. Jotkut kunnat määrittelevät tarkoin, kuinka monta matkaa vuodessa voi tehdä, mitkä ovat kohtuullisia kustannuksia, osa hakemuksista menee läpi vasta valitusten kautta jne. Tähän toivoisin valtakunnallista linjausta, joka helpottaisi liikuntarajoitteisten henkilöiden matkojen suunnittelua. Usein päätös avustajan matkakustannusten korvauksesta tulee nimittäin vasta silloin, kun matka on täytynyt jo maksaa, eikä sitä voi enää perua. Itselleni esimerkiksi mitkään rajoitukset matkojen määrän suhteen eivät toimi, sillä olen matkassa nykyään hyvin paljon. Vuosien varrella olen maksanut monesta matkastani tuplahinnan eli olen joutunut paiskimaan tuplasti töitä saadakseni rahat kasaan, mikä ei tietenkään tunnu reilulta.

Kotimaan matkoilla pyörätuolin käyttäjän avustaja matkustaa maksutta esimerkiksi VR:n kaukojunissa ja OnniBussissa. Tämä on upea juttu. Jos lentoyhtiöt menisivät samaan, veikkaan, että liikuntarajoitteisten matkustaminen lisääntyisi heti. Kaupunkikohtaista on se pääseekö avustaja liikkumaan maksutta esimerkiksi joukkoliikennevälineissä. Usein avustaja pääsee maksutta esimerkiksi konsertteihin ja teatteriin. Jos ei pääse, myös nämä lisäävät liikuntarajoitteisen henkilön matkabudjettia. Avustajalla ei ole matkapäiviltä oikeutta päivärahoihin, mutta mikäli työnantaja kuuluu jo aiemmin mainitsemaani Heta-liittoon, on avustajalla oikeus tietyin ehdoin kunnan korvaamiin ateriakorvauksiin matkapäiviltä.
 

 

Avustajan rooli matkoilla

Avustajan läsnäolo herättää muissa ihmisissä ihmetystä ja aiheuttaa hämmentäviä tilanteita niin joka päiväisessä arjessa kuin matkoillakin. Kuka avustaja oikeastaan on? Kuuluuko avustaja ottaa mukaan keskusteluun? Eikö avustajaa kiinnosta matkaohjelma, kun hän vain istuu nurkassa räpläämässä kännykkää? Onko avustaja hieman kuin sihteeri, jonka kautta hoidetaan asioita? Pahoittaako avustaja mielensä, kun hänelle ei ole varattu tarjoilua? Kaikkeen tähän ja moneen muuhun olen törmännyt usein. Vastauksia yritän avata seuraavassa.

Tästä tilanteesta haastavan tekee se, että minun ja avustajan välillä on samaan aikaan työsuhde ja ihmissuhde. Olemme väistämättä läheisissä tekemisissä, sillä avustaja on mukana joka päiväisessä elämässäni ja näemme usein. Kuten jokaisessa ihmissuhteessa, myös tässä toinen esimerkiksi välillä ärsyttää, eikä häntä jaksaisi. Silti on pakko. Matkoilla minulla korostuu se, että meillä synkkaa avustajan kanssa hyvin ja olemme samalla aaltopituudella. Meidän täytyy olla eräänlainen tiimi ja toinen toiseen täytyy pystyä luottamaan. Tämä on toki tärkeää arjessakin, mutta ei niin tärkeää kuin matkoilla. Helposti matkoille valikoituu minulla mukaan ne kaikista kaverillisimmat avustajat.

Matkan luonne määrittää paljon avustajan roolia. Rantalomalla, jolla olen yksin eli yksin avustajan kanssa, korostuu kaverillinen suhde. Silloin ei haittaa, vaikka baarimikot luulevat meitä siskoksiksi tai kavereiksi ja on paljon helpompaa olla korjailematta ja selittämättä koko kuviota. Meillä on avustajan kanssa usein hauskaa. Ihan yhtä hauskaa, kuin olisi kenen tahansa kaverin kanssa. Rannalla makoillessaankin avustaja on tietenkin töissä ja vaikka yhdessä suunnittelisimmekin päivän ohjelmaa, minä olen se, joka päätän koska rannalta lähdetään, vaikka avustaja vielä haluaisikin jäädä. Tykkään olla välillä ihan itseksenikin ja tällaisilla lomilla on helppo järjestää avustajallekin vapaahetkiä eli muutamia tunteja täysin omaa aikaa, jolloin avustaja voi tehdä mitä mieli tekee. Nämä ovat niitä matkoja, joita tekisin yksin, jos en tarvitsisi avustajaa. Saatan olla myös matkassa kaveriporukkani kanssa, jolloin avustajan rooli porukassa on olla enemmän taustalle vetäytyjä.


Työmatkoillani avustajan rooli on erilainen. Päivät saattavat olla täynnä ohjelmaa ja venyä pitkiksi eli jaksaminen korostuu eri tavoin kuin esimerkiksi rantalomilla. Silloin on myös tärkeämpää, että avustajan rooli tulee muille selväksi. Eli avustaja ei ole vastuussa mistään matkaan liittyvästä ja kaikki kyselyt niin hotellin vastaanotossa kuin vaikka käynnissä olevan tapahtuman järjestäjiltä tulevat suoraan minulle, eivät avustajalle. Avustaja ei siis ole paikalla sihteerin roolissa tai auttamassa minua selviytymään työtehtävistäni. Hänen tehtävänsä on auttaa minua joka päiväisissä asioissa, niissä, jotka tapahtuvat yleensä työtilanteiden ulkopuolella. Tämä on harvoin muille ihmisille selvää, joten avustajan täytyy omalla käytöksellään ja vetäytymisellään usein korostaa sitä. Avustaja ei myöskään usein ole kiinnostunut matkan aihealueesta tai sisällöstä, eikä hänen tarvitsekaan olla, sillä hän ei olisi siellä ilman minua. Avustaja voi siis hyvällä omatunnolla näprätä kännykkää nurkassa ja usein kännykkä tai kirja ovatkin hyviä tapoja vetäytyä tilanteesta pois. Mikäli avustaja seisoo vieressäni ja näyttää läsnä olevalta, keskustelukumppanini helposti kokee, että hänet on kohteliaasti otettava keskusteluun mukaan (etenkin mikäli ei tunne avustajan ideaa), mikä usein heti vahingoittaa käynnissä olevaa keskusteluamme silloin, kun se liittyy esimerkiksi työasioihin tai muihin asioihin, jotka eivät avustajalle kuulu. Kärjistäen sanottuna kenenkään ei tarvitse olla kiinnostunut avustajasta, mutta minä saatan olla tilaisuudessa tuomassa osaamistani esiin, jolloin avustaja ei saa olla viemässä pois tuota huomiota. Välillä avustajan on kyettävä siis olemaan myös seinäruusu, jota ei välttämättä ole huomioitu vaikka siinä tarjoilussa. Ei hauskuus näilläkään matkoilla tietenkään kiellettyä ole, avustajan vaan täytyy kyetä löytämään oma paikkansa eri tilanteissa.

Joskus avustajan työ on pelkkää odottelua.
Avustajalta vaaditaankin ennen kaikkea tilanteenlukua ja valppautta sekä keskinäiseltä suhteeltamme kykyä sanoa asioita suoraan. Haluan matkoilla omaa tilaa ja tutustua myös uusiin ihmisiin. Kanssani paljon reissanneet avustajat usein tietävätkin milloin vetäytyä sivummalle ja milloin olla ehkä itsekin mukana tutustumassa uusiin ihmisiin. Kaikissa tilanteissa en avustajan läsnäoloa tarvitse, jolloin on kaikkien kannalta selkeämpää, että avustaja ei ole tilanteessa ollenkaan mukana. Haluan tietenkin, että avustajani viihtyvät työssään ja nauttivat matkoista. Siihen yritän panostaa, sillä se on ehdottomasti molemmin puolinen etu. Avustajan työ on välillä rankkaa ja jatkuva valppaana olo kuluttavaa. Vastapainona työ on välillä hyvin rentoa, joustavaa ja työajat muitakin elämän projekteja mahdollistavia. Minun avustajilla etuna on myös mahdollisuus nähdä maailmaa, välillä hyvinkin mielenkiintoisesti ja laajasti.

Kommentoi tai kysy ihmeessä, mikäli jokin asia jäi mietityttämään!

19.8.2014

Matkanjohtajana lumoavassa Toscanassa & ylistys hotelli I Girasolille

Suomessa eivät lämpötilat ole enää niin kohdillaan kuin ne pitkään oli, joten on aika palata ajatuksissa Italiaan ja esitellä teille samalla ensimmäinen matkaunelma, joihin Palmuasemalla keskitytään seuraavan kuukauden ajan (sillä edessä on pitkästä aikaa matkaton kuukausi!). Helle on onneksi toivottavasti vielä kaikilla tuoreessa muistissa, mikä helpottaa samaistumista tämän kirjoituksen tunnelmiin. Samaistumista entisestään helpottaakseen, kannattaa eteen hankkia 3-4 ruokalajia herkullista italialaista ruokaa ja lasi (tai useampia) hyvää italialaista viiniä. Elokuu on onneksi kesää ja kesään kuuluukin jo elämästä nauttiminen, joten se on teillä toivottavasti automaattisesti hoidossa. Jos pystytte kaiken tämän lisäksi lukemaan tämän kirjoituksen uima-altaan äärellä, olette hyvin lähellä oikeaa tunnelmaa. Jos ette, ei huolta, yritän kirjoittaa niin, että matkakuumeenne herää ja jonain päivänä koette sen kaiken ihan paikan päällä.


Uusille lukijoille tiedoksi, että nyt puhutaan Italian Toscanasta, jossa vietin kesäkuussa viikon matkanjohtajana. Samalla osoitin itselleni ja mahdollisesti myös muille epäileväisille, että yksi lapsuuden haaveammateistani on mahdollista toteuttaa, vaikka olin ennen ajatellut, että matkanjohtajien on pakko pystyä nousemaan turistibussin portaat ja kiipeilemään raunioissa. Noin niin kuin vähintäänkin. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen, sillä siitä kirjoitin jo aiemmin, kun kerroin teille viikon aikana ryhmän kanssa kokemistani kaupungeista Sienasta, Firenzestä ja Lucignanosta. Voi olla, että siihen myös palataan ihan omassa kirjoituksessaan. Ihan ensimmäisessä kirjoituksessani tästä aiheesta kerroin myös paikan päältä tunnelmia paluusta vanhaan tuttuun I Girasoli -hotelliin, jossa vierailin myös vuosi sitten. Tämän kirjoituksen omistan I Girasolille, joka on aidosti ansainnut ylistyssanat.

 

I Girasoli tarkoittaa italiaksi auringonkukkaa. Niitä onkin hotellin ympäristö täynnä, mutta kukat puhkesivat kukkaan vasta juuri lähtömme jälkeen. Onneksi näimme kukkia retkillämme ja lentokenttämatkoillamme. Hotelli I Girasoli sijaitsee noin 5 km:n päässä Lucignanon keskiaikaisesta kylästä, keskellä kauniita peltoja, keskellä ei mitään. Joku sanoisi tämän kuulostavan ahdistavalta. Mutta miksi se olisi, jos paikalla on kuitenkin kaikki, mitä lomapäiviin auringon alla voi kuulua. Pidemmän päälle toki, mutta kaikki lähistöllä olevat upeat kaupungit tarjoavat vaihtelua ja elämyksiä, jolloin I Girasolissa voi keskittyä vain huolettomaan nauttimiseen.

 
 

Kaiken keskipiste on hotellin takapihalla olevat uima-altaat. Päivisin ne vetävät luokseen aurinkotuolille nautiskelemaan, varjoon jäätelölle, nurmikolle pilviä katselemaan, pöydän ääreen lasilliselle kylmää viiniä tai altaan lämpimiin laineisiin. Uima-altaita on kaksi. Suosikkini on se, jonne pääsee allasnostimella tai loivia portaita ja jossa veden lämpötila kohoaa yli kolmenkymmenen. Siellä voisi olla monta tuntia välillä portaille istahtaen. Nostin tekee kaikesta helppoa, sillä altaaseen voi pulahtaa helposti niin usein kuin haluaa ja nousta taas välillä sähkäriin kuivattelemaan. Se on meikäläiselle luksusta. Iltaisin allas vetää luokseen nauttimaan drinkit illallisen jälkeen. Piha täyttyy hiljaisesta puheensorinasta ja monenlaisesta viserryksestä. Tähdet taivaalla näyttävät erityisen kirkkailta. Jos sää suosii, kerran viikossa altaalla vietetään vauhdikkaita grillijuhlia live-musiikin ja ruuan merkeissä.





Toinen tärkeä paikka on ruokasali. Viikon aikana vierailimme salissa kolme kertaa päivässä retkipäiviä lukuun ottamatta. Joka kerta palasimme onnellisessa ähkyssä. Aamiainen on yksinkertainen, mutta maistuva. Tarjolla on tuoretta leipää, leikkeleitä ja jugurttia sekä jos jonkinlaista makeaa pullaa. Lounaalla ja illallisella nautimme molemmilla 3-4 ruokalajin aterian pöytiin tarjoiltuna. Antipastona nautimme usein salaattia ja mieletöntä leipää. Primo Piatto eli ensimmäinen varsinainen ruoka oli yleensä pastaa tai risottoa. Ei ehkä edes tarvitse sanoa, että kyseessä oli aito italialainen, oikein valmistettu pasta ja risotto. Secondo eli varsinainen pääruoka oli yleensä alueelle tyypilliseen tapaan lihaa tai kanaa yksinkertaisesti valmistettuna ja vaihtelevin lisukkein. Dolce eli jälkiruoka oli lounaalla vain hedelmiä, mutta illallisilla saimme nauttia koko vaihtelevasta kirjosta. Suussa sulavan herkullista! Grilli-iltana ruoka valmistetaan grillissä ja nautitaan tuoreeltaan.


I Girasolista erikoisen tekee se, että se on täysin esteetön erilaisilla apuvälineillä liikkuville. Kaikki huoneet ovat invahuoneita 2- 4 hengelle, lähes kaikki yleiset vessat ovat isoja invavessoja ja kaikki yleiset tilat esteettömiä. Majoittua voi hotellirakennuksessa tai pihalla olevissa pienissä kolmen hengen mökeissä, jotka myös ovat esteettömiä. Mökkimajoitukseen tosin ei yleensä kuulu ruokailuja. Paikalla on myös paljon apuvälineitä, muun muassa sähkömopoja ja rollaattoreita, joita saa vapaasti ja maksutta loman aikana lainata. Retkille ja lentokentälle kuljetaan talon omilla autoilla, esteettömästi, joustavasti ja toiveita kuunnellen. Palvelu, se on I Girasolissa erinomaista.


Mutta mikä se matkahaave sitten on, johan minä kävin täällä? Se tuli mieleeni eräänä aamuna, kun avasin oven parvekkeellemme ja harjasin hiuksiani katselleen uuteen aamuun heräävää maisemaa. Se vahvistui useana päivänä, viimeiseksi viimeisenä aamuna, kun ajoimme auringonnousussa kohti Roomaa. Haluaisin tutustuttaa mahdollisimman monet teistä näihin maisemiin ja tunnelmiin. Haluaisin järjestää ensi kesänä I Girasoliin esteettömiä teemalomia. Haaveilen nuorille aikuisille suunnatusta lomasta, joka olisi ihanien allaspäivien lisäksi täynnä shoppailua, mielenkiintoisia kaupunkeja, hyvän olon hetkiä sekä allasbileitä. Haaveilen lapsiperheille suunnatusta lomasta täynnä lasten riemua, huolettomuutta, perheille sopivia retkikohteita ja valmiita ruokapöytiä. Rentoutumista. Moni nyt reissulla olleista haaveili kiertomatkasta, jossa tutustuttaisiin tarkemmin Pisaan, Firenzeen sekä viinitiloihin. Ne Toscanan alueen viinit, siinä riittäisikin tutustumista. Näihin haaveisiin liittyy tietenkin se, että olisin I Girasolissa töissä matkanjohtajana pidemmän aikaa. Oppisin lisää italiaa, uisin joka päivä ja asuisin pienessä mökissäni. Ja tietenkin tekisin unelmatyötäni.

Kuuluuko I Girasoli sinun matkahaaveisiisi? Voit ilmoittaa kiinnostuksesi ensi kesänä mahdollisesti järjestettäville lomille jo nyt vaikkapa sähköpostilla palmuasema@gmail.com. Matka-Agenttien kautta pääset myös omatoimisesti paikan päälle. Matkustaa voi huhtikuusta syyskuuhun.

Tästä klikkaamalla pääset katsomaan videoesityksen I Girasolista.


 

14.8.2014

Pronssia toisesta maailmasta

Täällä sitä taas ollaan, kotona, arjessa, Suomessa. Hetken mielessäni kävi ajatus, että en kirjoita viime viikosta eli joukkueenjohtajan elämästäni sähköpyörätuolisalibandyn MM-kilpailuissa tänne mitään. En nimittäin lopulta ennättänyt nähdä Münchenistä kuin hyvin pienen siivun, enkä ottanut edes perinteisiä hotellivalokuvia. Olisi kuitenkin hyvin epäreilua olla kirjoittamatta matkablogissa näin ainutlaatuisesta matkasta.

Münchenin keskustaan pääsin pikaisesti viimeisenä päivänämme. Menimme Marienplatzille hyvin toimivalla metrolla ja kohtasimme perillä rankkasateen. Kaupungin näkeminen jäi siis alla olevaan kuvaan ja ensimmäiseksi löytyneeseen ravintolaan.


Kamalaa? Totta on, että monilla matkoilla tärkeintä on se mitä ympäristöstä näkee. Nyt näin hotellimme Leonardo Royal Hotel Munichin, näin Olympiapuiston jäähallin, jossa pelimme pelattiin sekä Olympiapuiston, jonka kautta kuljimme hotellin ja hallin väliä. Se on viikossa aika vähän. Ei sillä, kaikkia näitä kyllä kelpasi katsella. Hotellissa kaikki joukkueemme jäsenet asuivat ihan tavallisissa huoneissa, joissa oli kuitenkin kohtuullisen tilava kylpyhuone. Kylppärin liukuovesta mahtui hyvin sähkärillä, mutta kääntyä mahtui nipinnapin. Lavuaari sijaitsi pönttöä vastapäätä ja tähän väliin ei sähkäri suorana mahtunut. Suihkukaappi oli kuitenkin hyvin tilava. Itse huoneessa mahtui pyörimään oikein hyvin, kun sänkyjä perinteiseen tapaan hieman siirteli toiseen asentoon. Hotellissa on myös invahuoneita sekä inva-wc:t useammassa kerroksessa. Aamiaiset ja illalliset meille kisaväelle oli katettu alakerran suureen kokoussaliin, jossa vietimme myös viimeisen illan juhlia. Hotellissa oli neljä tilavaa hissiä. Kävin myös hotellin saunaosastolla, jossa pääsi liikkumaan pienellä suihkutuolillani varsin vaivattomasti. Höyrysaunaan mahtui useampikin pyörätuoli, tavalliseen saunaan yksi kerrallaan.

Olympiapuisto on valtavan iso ja ihanan vihreä alue, jossa oli parhaillaan käynnissä paljon kesätapahtumia ja muun muassa iso tivolialue. Siellä sijaitsee myös olympiatorni, lähes 300 metriä korkea näköalatorni, jonka huipulla vierailin eräänä tuulisena päivänä. Sisäänpääsymaksu on 3,5 euroa, avustaja pääsee maksutta. Hissi vie korkeuksiin ja tornissa pääsee hyvin liikkumaan pyörätuolilla. Kisajärjestäjät olivat rakentaneet Olympiaparkin jäähalliin hyvät puitteet lajillemme ja katsojiakin oli hyvin paljon.


Vaikka Münchenin näkeminen jäi vähiin, tuntuu silti siltä, että olisin nähnyt enemmän kuin pitkään aikaan. Näin paljon mielettömiä ihmisiä, tunsin huippu- ja pohjatunteita, joita ei ihan näin voimakkaina ole vähän aikaan ollutkaan, annoin joukkueen eteen kaikkeni ja ennen kaikkea unohdin tyystin koko muun maailman olemassaolon. Tätä edesauttoi paljon myös internetyhteyden lähes totaalinen puuttuminen koko viikon ajan. Ei ollut muuta kuin elämä siellä. Tunsin viikon aikana innostusta, jännitystä, pettymystä, onnistumista, haikeutta, onnea ja ennen kaikkea ylpeyttä jokaisesta meistä. Tällä porukalla voisin lähteä ihan mihin vain tylsistymättä. Matkoilla ei aina ole kyse paikasta, joskus riittää pelkät ihmiset.


Emme onnistuneet tavoitteessamme, emme voittaneet maailmanmestaruutta. Tulimme kuitenkin kotiin mukanamme pronssi, mikä lopulta tuntui sekin todella hyvältä. Emme vielä olleet maailman parhaita, seuraavaksi olemme, sillä tämä matka ei lopu tähän.
 

Tähän todelliseen maailmaan palaamista helpottaa tieto siitä, että tästä syksystä saattaa olla tulossa kaikkien aikojen matkasyksy! Muistatte ehkä, että nimesin vuodenvaihteessa tämän vuoden menestyksen vuodeksi? Silloin hehkutin Palmuaseman edellisen vuoden kävijälukuja, jotka kuitenkin jo tämän kuluneen puolen vuoden aikana ovat olleet moninkertaiset koko viime vuoteen nähden (huikeeta, kiitos!!). Hehkutin myös viime vuoden upeita matkoja ja nyt näyttää siltä, että tästä vuodesta se menestyksen vuosi vasta tuleekin. Ja miksei tulisi, minulla on tapana yrittää kaikkeni sen eteen mitä haluan! Palataan pian!

Ps. En itkenyt kansallislaulujen aikana kertaakaan. Johtuu ehkä tosin siitä, että tilanteeseen liittyi aina jokin farssi, kuten väärä kansallislaulu.

Pps. KIITOS kaikille teille, jotka teitte siitä viikosta sen mitä se oli!

2.8.2014

Maailmanmestariksi Müncheniin

Täällä taas pakkaillaan ja valmistaudutaan reissuun. Viikkoon, jota odotan enemmän kuin olen pitkään aikaan odottanut mitään reissua. Ja tiedätte sen olevan paljon, sillä olen ollut valtavan innoissani jokaisesta matkastani. Tämä matka on jo tähän asti ollut iso osa kesääni, joten haluan jakaa lähdön tunnelman kanssanne. Olen lähdössä Saksaan, Müncheniin, tavoittelemaan maailmanmestaruutta osana Suomen sähköpyörätuolisalibandymaajoukkuetta!


Minulla on suuri kunnia toimia tämän upean joukkueen joukkueenjohtajana. Se on tarkoittanut viimeisen puolentoista vuoden ajan koko ajan kiihtyvässä määrin työtä. Pieniä ja suuria käytännön asioita, jotta hommat on saatu rullaamaan siten, että nämä huippu-urheilijat ovat saaneet keskittyä siihen olennaiseen eli pelaamiseen. Joskus se on ollut pelkästään kivaa, joskus taas aika haastavaa, sillä budjettimme on pieni ja esimerkiksi kymmenen sähköpyörätuolin käyttäjän samanaikaiseen matkustamiseen liittyy aina monia seikkoja. Olen kuitenkin nauttinut hommastani, sillä arvostan suuresti jokaista joukkueemme pelaajaa sekä valmentajaamme ja olen ollut hyvin ylpeä saadessani tuoda oman näkyvän panokseni matkallemme kohti maailmanmestaruutta. Lisäksi meillä on keskenämme erittäin hauskaa, mikä on tietenkin todella iso ja tärkeä asia.

Maailmanmestaruus, se on juuri se, mitä me lähdemme Saksasta hakemaan, ei yhtään enempää, eikä vähempää. Meillä on ollut meneillään "Kesä yhdessä" -projekti, joka ehkä kertookin sen, että olemme katselleet toisiamme tänä kesänä aika paljon. Suurimmaksi osaksi kentällä, mutta myös grilli-illoissa ja keilaskaboissa. Ja katselemme vielä edessä olevan viikon, oikein mielellämme. Maailmanmestaruus ei ole yhtään utopistinen tavoite, sillä edellisissä MM- ja EM-kilpailuissa Suomi on sijoittunut pronssille. Yhtään helppoa hetkeä emme todennäköisesti tulevissa kilpailuissa saa, sillä kohtaamme jo alkulohkossa Saksan, Italian ja Belgian, joille tavoite ei myöskään ole utopistinen. Kaikkiaan kilpailuissa on kahdeksan maata, joista jokainen on paikkansa siellä ansainnut.

Sähköpyörätuolisalibandy on hyvin koukuttava laji. Se on vauhdikasta, näyttävää ja hyvin taktista. Minä hurahdin lajiin tasan kymmenen vuotta sitten. Aluksi pelasin muutaman vuoden, kunnes ymmärsin paikkani olevan ennemminkin taustajoukoissa. Sen jälkeen olen toiminut hyvin monenlaisissa tehtävissä ja monenlaisilla matkoilla, viimeksi Suomessa vuonna 2012 järjestettyjen EM-kilpailujen järjestelytoimikunnan johtajana. Joukkueenjohtajan tehtävän koen kuitenkin eniten omakseni, sillä siinä saan olla osa joukkuetta ja minä olen joukkueurheilija.

En välitä edes siitä, ehdinkö tulevan viikon aikana nähdä ollenkaan Müncheniä, sillä siihen kaupunkiin kannattaa kaiken lukemani ja kuulemani mukaan matkustaa myöhemminkin. En silti pane pahakseni, vaikka pieni vapaa hetki kaupungille liikenisikin. Onko sinulla vinkkiä, mitä silloin kannattaa nähdä? Olympiaparkin tulen kokemaan, sillä turnaus käydään hienoissa puitteissa Olympiaparkin jäähallissa Olympic Ice Park Stadiumilla, joka on muutettu lajillemme sopivaksi. Muutenkin kisajärjestelyihin on panostettu hyvin paljon ja tapahtumasta on tulossa vaikuttava.


Nämä kilpailut ovat minulle joukkueenjohtajana ensimmäiset, mikä on aina oma juttuna. Olen kuitenkin yhtä itsevarma kuin koko joukkueemme ja tiedän pärjääväni kaikissa tilanteissa, kuten voittajan kuuluu. Jännitän eniten sitä hetkeä, kun olen ensimmäisen kerran ennen ottelun alkua joukkueen kanssa rivissä kentällä kuuntelemassa kansallislauluamme Suomen lippua katsoen. Olen nimittäin saanut elämäni aikana monta upeaa kertaa katsoa siskoani kokemassa tuon hetken naisten jalkapallomaajoukkueessa. Joka kerta olen itkenyt, enkä aina välttämättä vähän.

Kuka itkee nyt, kansallislauluherkkis-joukkueenjohtaja ennen ottelua vai vastustaja ottelun jälkeen? Sitä sinäkin voit todistaa joko paikan päällä Münchenissä tai sitten koneen ääressä missä ikinä oletkin, sillä otteluita voi seurata myös netissä kilpailuiden kotisivuilla www.ewh2014.com

Turnauksen ohjelma on Suomen osalta seuraava:
Ke 6.8. klo 19.00 Turnauksen avajaiset
To 7.8. klo 12.45 Suomi - Saksa
Pe 8.8. klo 09.15 Suomi - Italia ja klo 16.45 Belgia - Suomi
La 9.8. välierät
Su 10.8. sijoitusottelut. Finaali pelataan klo 17.00.

Huom! Kaikki ajat ovat paikallista aikaa eli Suomessa aikoihin täytyy lisätä yksi tunti.


Me lähdemme jo maanantaina ja lennämme Lufthansan siivin Müncheniin. Ensimmäisten päivien aikana käymme läpi harjoituksia ja erilaisia tarkistuksia. Matkaamme voi seurata Facebookissa sivulla Suomen spt-salibandymaajoukkue, Instagramissa @ewhfinland ja Twitterissä @EWHFINLAND. Joitain tunnelmia tulee varmasti myös Palmuaseman Facebookkiin ja Instagramiin, vaikka blogi viettääkin reilun viikon verran pääasiassa hiljaiseloa.

Tuu mukaan jännittämään, jokainen tsemppi vie meitä aina lähemmäs suurta unelmaa!

 

1.8.2014

Etelän tunnelmaa turistille Turussa

Olen kertonut teille Turusta aiemminkin ja tiedätte, että palaan sinne aina mielelläni. Suurin syy on varmasti siellä asuvat ystävät, jotka takaavat sen, että kaupungissa on aina hauskaa. Yhdistin viime viikkoiseen Ahvenanmaan matkaan myös yhteensä kaksi vuorokautta Turussa, yhden vuorokauden ennen matkaan lähtöä ja toisen Maarianhaminasta palattuamme. Menomatka Helsingistä Turkuun taittui ensimmäistä kertaa OnniBussilla ja paluumatka tuttuun ja turvalliseen tapaan junalla. Kiitos unelmahelteiden, Turku näytti itsestään jälleen uuden puolen. Etelän tunnelmaa turistille Turussa, olkaa hyvä!



Turun kesä on tällaiselle turistille yhtä kuin jokilaivat. Siinä ne seisovat Aurajoen rannassa aina yhtä kutsuvina. Jotenkin liian rentoina ja hauskanpitoon keskittyvinä kuuluakseen tänne tiukkapipoiseen Suomeen, jossa kaikkeen kivaan täytyy yleensä liittyä myös jokin virallinen tai opetuksellinen tarkoitus. Kiertelin Aurajoen rantoja ja tutkin mihin laivoista pääsen sähkärillä. En jäänyt kyselemään löytyykö henkilökunnalta ratkaisuja, sillä tosielämässähän turisti valitsee useista vaihtoehdoista ensivaikutelmaltaan parhaan. Aloitin pyörimällä ensin "tois puol jokke". Turistille on outoa, että se on muka toinen puoli, sillä siellähän sijaitsee rautatieasema ja vilkkain keskusta, ne turistille tärkeimmät jutut. Viihdekäyttöön tarkoitettuja laivoja ei ole ihan niin paljon kuin toisella puolella ja ne vähäisetkin ovat esteellisiä. Aiemmista kokemuksistani voin kuitenkin suositella korvaukseksi aivan rannassa sijaitsevaa Vaakahuoneen Paviljonkia, jossa kesäisin soi livemusiikki joka ilta ja monipuolinen ruoka on hyvää. Paikka on täynnä ollessaan ahdas, mutta sisään kuitenkin pääsee hyvin. Tois puol jokke on myös Turun vanhimmaksi laivaravintolaksi itseään kutsuva Esposito, jonka terassi ulottuu kadun puolelle ja on mahdollista saavuttaa myös pyörätuolilla.

"Täl puol jokke" janoisen ja nälkäisen jokilaivojen fanin tilanne on paljon parempi. Sinne pääsee kätevästi förillä, joka kulkee rannalta toiselle ees taas aamusta iltaan ja kaiken lisäksi täysin ilman maksua. Toki matkan varrelta löytyy myös siltoja, mutta tämä on huomattavasti uniikimpi vaihtoehto.


Minun TOP3 -laivat sijaitsevat lähekkäin Tuomiokirkon puoleisessa päässä jokilaivojen rivistöä. Kaikkiin menee loiva ramppi ja laivan kannella pääsee liikkumaan. Ahtaitahan laivat toki ovat, mutta asiakkaat ovat yleensä rennolla jokilaivatuulella, eikä koskaan ole ollut ongelmia saada tilaa pöytiin ängetessä.

Cindy kannattaa valita silloin, kun mielessä on juomien lisäksi hyvä ruoka. Viime kesänä söin laivassa erittäin hyvää tuoretta suomalaista siikaa. Tällöin meitä oli liikkeellä useampi pyörätuolin käyttäjä ja meille varattiin kabinetti laivan sisätiloista, mikä toimi loistavasti.

 
Papa Joen valitsen silloin, kun kiinnostaa meno ja meininki rokahtavassa ympäristössä. Papa Joella on paljon livekeikkoja läpi kesän ja nuorta porukkaa illasta nauttimassa.


Donna on luonnollinen valinta silloin, kun haluaa nauttia lasillisen kaveriporukalla rennosti chillailen. Terassi on iso ja monessa tasossa, mutta isoimmalle kannelle pääsee hyvin myös pyörätuolilla.


Se etelän tunnelma ei tullut kuitenkaan pelkistä jokilaivoista. Se tuli siitä koko tunnelmasta, joka vallitsi kaupungissa, jossa Down By The Laituri -tapahtuma oli juuri käynnistynyt. Se tuli myös siitä kuumasta kesäyöstä Panimoravintola Koulun terassilla. Koulu on erittäin kiva paikka, joka on panostanut myös esteettömyyteen. Sisään on portaat, joissa on porrashissi, jonka toimivuuteen ei tosin voi 100 prosenttisesti luottaa. Sisältä löytyy myös tilava inva-wc. Parasta on kuitenkin kesäisin auki oleva valtava piha, jossa on paljon pöytiä ja mahtava tunnelma. Pihaan pääsee helposti, ei tarvitse mennä sisäkautta eli käyttää porrashissiä. Tiskiltä saa tilattua maistuvia ruokia sekä erilaisia juomia, paljon esimerkiksi panimon tuotteita. Tiskille on rakennettu loiva ja hyvä ramppi. Suosittelen!


Kaiken kruunasi vielä lähtöäni edeltänyt hetki Turun Italiassa. Aitoja italialaisia jätskibaareja on Turussa useampiakin, mutta nyt istahdimme Aurajoen varressa sijaitsevalle Picola Cantinan terassille. Niin kuuma, niin ihanaa jäätelöä ja kaiken kukkuraksi taustalla Radio Italia. Se rauhallinen hetki siinä teki oikein hyvää, sillä olen kärsinyt Italia-ikävästä siitä lähtien kun sieltä palasin. (Sieltä on muuten vielä juttuja kirjoitettavana, toivottavasti maltatte odottaa!)


Rentoon tunnelmaan tarvitaan tietenkin myös hyvät yöunet. Ensimmäisenä yönä ne tarjosi Hotel Seaport, joka sijaitsee aivan sataman vieressä. Kuinka kätevää oli siirtyä lähtöaamuna suoraan hotellin aamiaiselta laivaan! Seaport on ihana tunnelmaltaan vanha satamahotelli, jossa saa hyvää palvelua (asiakkaille ilmaiset kahvit ravintolasta milloin vain!). Siellä on neljä invahuonetta. Kylpyhuoneet ovat melko ahtaita, niiden ovi kääntyy hassuun suuntaan ja ovella on hankala kynnys. Silti siellä on pärjätty useammankin pyörätuolin käyttäjän voimin. Hotellissa ei ole yleistä inva-wc:tä.
Ravintolan hyvää perusruokaa suosittelen!


Toinen Turku-yö vietettiin Scandic Juliassa, jossa olen yöpynyt useasti aiemminkin. Siellä on 12 (korjaus: ei siellä olekaan kuin 4) invahuonetta, standard- ja superior- luokissa yhdelle ja kahdelle hengelle, väliovella ja ilman. Varmaa Scandicin laatua.


Jälleen huomattiin, että aina ei tarvitse matkustaa kauas. Ihanuutta löytyy lyhyen matkan päästä, usein jopa omasta kotikaupungista. Kiitos kuuluu kyllä myös näille superhelteille. Seuraava matka on kuitenkin kauemmas, sillä vuorossa on Saksa ja München. Yritän ehtiä kirjoitella tunnelmia siitä vielä ennen lähtöä. Jatketaan nauttimista!

29.7.2014

Kesäloma Maarianhaminassa

Olen viettänyt tänä kesänä pitkästä aikaa moneen vuoteen oikeaa, yhtäjaksoista kesälomaa. Se on ollut ihanaa, mutta myös aika vaikeaa. Täydellinen irtaantuminen kaikista eri töistä ja pysyminen poissa sähköpostin äärestä on tällaiselle koko ajan jotain tekevälle melkoinen suoritus. Paras apu arjesta irtaantumisen haasteisiin on tietenkin matka, jota en kuitenkaan lomaa edeltävissä kiireissäni oikein edes ehtinyt suunnitella. Kriteerejä oli kuitenkin muutama: a) En halunnut lentää, sillä lentoja on viime aikoina ollut melkoisesti ja syksy näyttää (onneksi) samanlaiselta b) Halusin mennä jonnekin missä en ole aikaisemmin ollut ja c) Matka ei saisi kestää neljää päivää pidempään. Loppujen lopuksi valinta oli selkeä. Kaukokaipuu -blogin Nella haastoi meidät suomalaiset matkabloggaajat jo vuoden alusta alkaen tekemään enemmän Suomiretkiä ja kun vielä seuraamani Laura Let's Go -blogi täyttyi ihanista kuvista idyllisestä Ahvenanmaasta, minä varasin parin päivän reissun Maarianhaminaan!

Matkaseuraksi saimme auringon ja hellevaroitukseen asti yltävän lämpötilan heti siitä lähtien, kun nousimme Turussa Viking Linen Amorellan aamuvuorolle kohti Maarianhaminaa. Hyttiä ei ollut, mikä ei haitannut hetkeäkään, sillä reilun viiden tunnin matka sujui lyhyttä ruokahetkeä (oikein hyvä salaatti Tapas&Wine -ravintolassa kannella 8) lukuun ottamatta laivan kannella. Amorellan ulkokannelle pääsee hyvin yhdeksänneltä kannelta, laivan peräosan hissillä. Ovella on pieni kynnys, josta ulospäin sähkäri meni itsestään ja sisäänpäin pienellä tönäisyllä, sillä kansi oli hieman märkä ja liukas. Amorellalla on varsin helppo liikkua pyörätuolilla. Hissit ovat tilavia ja ne löytyvät laivan keskiosasta sekä perästä. Tällä kertaa hyttiä ei siis ollut, mutta aikaisemmista kokemuksista tiedän, että invahyttejä löytyy ja ne ovat samanlaisia kuin Viking Gabriellalla. Kannella 7, lasten leikkitilan vieressä, sijaitseva inva-wc on varsin tilava ja toimiva.


Paahteiseen Maarianhaminaan saavuimme kahden aikaan iltapäivällä, joten edessä oli vielä pitkä päivä mahdollisuuksia. Hotellimme Savoy sijaitsi ihan Maarianhaminan keskustassa ja reilun kilometrin päässä laivasatamasta. Olimme varanneet sekä hotellin että laivamatkat Viking Linen kautta. Hotellilla selvisi, että varaus on kuitenkin hävinnyt. Asia saatiin onneksi selvitettyä hotellin ja Viking Linen kesken meidän nauttiessa hotellin tarjoamia päiväkahveja ja lopulta varaamamme invahuoneen ovi aukeni. Huone ei sijoitu "parhaat"-listalleni, mutta pärjäsimme siellä ihan hyvin. Huone oli tilava ja sänkyjä siirtelemällä tilaa saatiin entisestään. Kylpyhuoneen ovesta mahduin leveyden puolesta nipin napin, eikä kylpyhuone muutenkaan ollut kovin suuri. Lisäksi monet pienet yksityiskohdat, kuten korkealle sijoitetut puhelimet ja huonekansiot sekä vain piilossa lattianrajassa olevat sähköpistokkeet pistivät huoneessa silmään. Hotellin hissiin mahduin, mutta pituudeltaan hissi ei ollut suuri, joten esimerkiksi sähkömopo ei arvioni mukaan välttämättä mahtuisi. Sijainniltaan hotelli on kuitenkin mitä parhain.
 
 
 
Kahteen vuorokauteen Maarianhaminassa mahtui paljon leppoisaa kesälomailua, sillä kaupunki on hyvin pieni, eikä siellä synny painetta nähdä koko ajan jotain uutta. Tarkoitukseni oli kiertää myös lähiympäristöjä sen mukaan mitä sähkärin akku kestää eli noin 10 km:n säteellä keskustasta. Toisena päivänämme lähdinkin yksin liikenteeseen kohti Nåtön ja Järsön saaria, jotka sijaitsevat Maarianhaminan eteläpuolella. Tie oli lähes suora, mukanani oli kartta ja edessäni oli aurinko, jonka piti pysyä koko menomatkan ajan edessäni. Niin ajatuksissani tai hellekuumotuksissani olin, että en huomannut auringon siirtyvän puolivälissä taakseni ja maiseman pysyvän suht samana, vaikka matkalla piti olla siltoja... Kyllä, onnistuin tekemään ympyrän ja palaamaan lähtöpisteeseen. Olen ennenkin ollut tunnettu suuntavaistoni puutteesta, joten pienen ärsytyksen jälkeen asia lähinnä nauratti. Loppuaika kuluikin sitten turvallisesti terasseilla ja rannoilla.
 
 
Maarianhaminan pienveneiden satamasta Österhamnista pidin erityisesti. Satamia on Helsingissäkin, mutta Maarianhaminassa oli silti kansainvälisempi tunnelma ja ihana lähtemisen ja saapumisen fiilis. Sataman yhteydessä on myös paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita. Bonuksena siellä täällä loikoilevat joutsenet.
 
 
Rannoista testasimme Österhamnin kupeessa sijaitsevan pienen Lilla Holmen -alueen rannan ja niin ikään Österhamnin vieressä sijaitsevan merikorttelin jälkeen tulevan Mariebadin rannan. Lilla Holmen on lapsiperheiden suosiossa, sillä alueella on paitsi hyvin loivasti syvenevä ranta, myös vapaana kulkevia riikinkukkoja (iik!) ja häkeissä nähtävänä muita pieniä eläimiä. Alue on hyvin kaunista, mutta kovin kauaa emme viihtyneet. Hiekalle ei pääse, mutta pitkälle puiselle laiturille kyllä. Auringonottoon laiturista ei kuitenkaan ole, sillä sen kautta kuljetaan koko ajan myös uimaan. Mariebadissa sijaitsee sisällä oleva kylpylä, mutta myös kaikille avoin ranta. Hiekan osuus on vähäinen ja pääasiassa auringosta nautitaan nurmialueella, mikä sopii sähkärille oikein hyvin. Miinuksena vierestä kulkevan autotien äänet.
 
 

 
Yksi parhaista asioista lomalla kuin lomalla on tietenkin ruoka. Siinä suhteessa suosittelen Maarianhaminaa lämpimästi. Kuulemani mukaan ympäri Ahvenanmaata löytyy mitä parhaimpia ravintoloita. Me söimme ensimmäisenä iltana Österhamnin merikortteleissa sijaitsevan Pub Niskan terassilla. Toinen meistä nautti erinomaista pizzaa (tai tarkemmin Plåtbrödiä) ja toinen suussa sulavan hyvää uuniperunaa ja salaattia. Paikassa on ihana tunnelma, kohtuulliset hinnat ja kaunis ilta-aurinko. Ei siis ihme, että se on hyvin suosittu. Plussana hyvä invavessa. Seuraavana päivänä lounaalle eksyimme kävelykadun varrella sijaitsevan Café & konditoria Iwan pienelle ulkoterassille. Mielettömät valikoimat toinen toistaan herkullisempia suolaisia ja makeita herkkuja. Vasta käyntimme jälkeen luimme, että kyseessä oli Maarianhaminan vanhin ja tunnetuin kahvila. Toisena iltanamme suuntasimme Västerhamnin suuntaan, jossa myös laivaterminaalit sijaitsevat. Ihastelimme museolaiva Pommernia ja sen vieressä olevaa pienveneiden satamaa. Ravintolavaihtoehtoja olisi ollut useampia, mutta päädyimme ravintola Nauticalin terassille nauttimaan kylmää sangriaa ja nauttimaan erinomaista lihaa. Viimeisenä päivänämme piti luonnollisesti tutustua myös Ahvenanmaan pannukakkuun, jota saa useista pääkadun kahviloista. 
 
 


  

Kaiken kaikkiaan Maarianhamina oli oikein ihana kokemus. Se oli vielä pienempi kuin olin ajatellut, mutta myös idyllisempi. Upeaa, että meillä on Suomessa tällainen helmi, joka on sekoitus kauneinta Suomea ja jotain ihan muuta maata, sillä monesti tunsi olevansa ulkomailla. Maarianhaminan kaduilla pääsi hyvin liikkumaan pyörätuolilla ja esimerkiksi suojateiden reunat oli madallettu. Palaan seuraavan kerran mukanani auto, jotta Ahvenanmaata näkisi laajemminkin. Mikäli olisin päätynyt oikeille reiteille päiväseikkailuissani, olisin joutunut kulkemaan paljon myös maantien reunoja, mikä ei koskaan ole optimaalisin vaihtoehto. Seuraavalla kerralla majoitun leirintäalueella, sillä Ahvenanmaalla on useampia esteettömyyteen panostaneita leirintäalueita, jotka tarjoavat myös liikuntarajoitteisille soveltuvia elämyspalveluita. Hyvä tieto niin lomailijoille kuin leirikoululaisille! Lisätietoa löydät muun muassa täältä.
 
Kahden vuorokauden loman jälkeen suuntasimme taas kohti Turkua, tällä kertaa Viking Gracen upealla kyydillä. Matka taittui jälleen lähes kokonaan ulkokannella aurinkoa palvoen ja kirjaa lukien. Törmäsin kannella myös Palmuaseman lukijoihin, mikä oli kiva yllätys! Gracen perässä on hyvin suojainen kansi, jossa soi hyvä musiikki. Lumouduin paitsi auringosta myös ulkobaarin mango-mojitoista, nam! Grace on hyvin esteetön laiva, jossa on useita hissejä ja paljon tilavia invavessoja. Kirjoitinkin siitä jo kerran aiemmin. 
 
Ihana loma jatkui vielä ihanalla vuorokaudella Turussa, mutta palataan siihen seuraavaksi. Aurinkoa ja hikisiä päiviä ystävät!