26.7.2015

Pyörätuolista pinnan alle

Minä ja Palmuaseman kuvausassistentti Anni innostuimme Rodoksen lomallamme kuvailemaan myös videoita. Nyt on aika julkaista ensimmäinen!
 
image

Huomasin äsken videota katsoessani, että sähköpyörätuolini ei ole päässyt alkukuvaa lukuun ottamatta  näkyviin ja nyt vain fiilistellään, eikä kuvata esteettömyyttä ollenkaan. Tavallaan hyvä niin, sillä sellaisia perhelomani ja tavallaan koko elämäni onkin: loppujen lopuksi hyvin normaalia. Silloin, kun paikassa on perusesteettömyysasiat kohdallaan, ei erityisyyden tarvitse korostua millään tavalla. Okei, käänsin toki kaiken ikäisten katseita minne tahansa meninkin. Se herätti kummastusta seurassani olleissa lapsissa, sillä heille tavassani liikkua ei ole mitään erikoista. Äkkiä tosin ne vieraatkin tottuivat ja olin Minidiscossa vain yksi Lollon ja Bernien varjoon jäävä salaa innostuva aikuinen muiden joukossa. Onneksi tavastani sukeltaa huomaatte kyllä, miksi tämä video ansaitsee kyllä paikkansa esteettömän matkailun blogissa... ;)
 
Tervetuloa siis katsomaan Rodoksen perhelomaa Sunwing Kallithea Beachissä minun ja Annin silmin! Viemme teidät viiden minuutin matkalle pinnan alle ja päälle, Minidiscoon sekä erilaisiin aktiviteetteihin. Patjalla mereen hyppimään en lähtenyt, pystyssä pysyminen olisi ollut arveluttavaa, mutta Annin kuvaaman videon avulla myös sekin elämys avautui niin minulle kuin nyt myös teille!
 

23.7.2015

Iltapäivä Rodoksen vanhassa kaupungissa

Kerroin teille hetki sitten perhelomastani Rodoksella ja Sunwing Kallithea Beachistä, josta ei tehnyt mieli poistua koko viikon aikana. Neljän kilometrin päässä hotellilta sijaitseva Rodoksen vanha kaupunki houkutti minua kuitenkin jo ennen matkaa. Olin vieraillut siellä lähes kymmenen vuotta sitten lyhyesti ja kuullut paikasta sen jälkeen hyvin ristiriitaisia kommentteja aina sen kauneudesta kamalaan turistirysään. Houkutus päästä muodostamaan oma mielipide oli niin suuri, että pystyin hylkäämään huolettoman elämän altaassa yhden päivän ajaksi.

kaupunki 8

Jos et kulje sähköpyörätuolilla, pääset Rodoksen kaupunkiin kätevästi nappaamalla hotellin edessä olevalta taksitolpalta taksin. Matka maksaa 7 euroa yhteen suuntaan. Toinen vaihtoehto on kävellä 100 metriä bussipysäkille ja matkustaa muutaman euron hintaan bussilla. Olin etukäteen ajatellut sen olevan vaihtoehto myös minulle, sillä opas kertoi sähköpostitse bussien olevan matalalattiaisia. Paikan päällä selvisi, että osa on ja osa ei. En tiedä olisiko busseissa ollut ramppeja, mutta bussipysäkki oli tien laidassa, jossa jalkakäytävää oli vain kahden metrin mittainen kapea osio. Kyytiin nouseminen olisi todennäköisesti ollut melko hankalaa, mikäli matalalattiabussi olisi tielle osunut, ramppi olisi löytynyt ja tilaa bussissa ollut. Harkitsin myös sähkärillä ajelemista ja muun seurueen taksilla lähettämistä, sillä neljä kilometriähän ei ole sähkärille matka eikä mikään. Puolet matkasta, hotellilta lähtevä pätkä, olisi kuitenkin pitänyt taittaa vilkkaasti liikennöidyllä autotiellä. Loppupätkä olisi ollut hyvää tasaista jalkakäytävää. Tien ylityksiin olisin tosin saattanut tarvita ramppia eli jonkun seurakseni.

kaupunki 7

Koko lomaan kuulunut stressittömyys ja mukavuudenhalu vei voiton seikkailuhengeltä, joten päädyin varaamaan saman invataksin, jolla kuljimme myös lentokenttäkuljetukset. Olin Rodokselle tullessa saanut tältä "Social cooperative Enterprise Asklipiades" -firmalta tervetulopaketin, joka sisälsi esitteitä, herkkuja ja yhteystietoja. Soitin heille puhelimitse ja sain hyvää palvelua selvällä englannin kielellä. Varasin kyydin pari päivää etukäteen ja sain sen toivomaani aikaan. Matkaan lähdettiin naisporukalla ja minun lisäkseni kyytiin nousi neljä innolla retkeä odottavaa eli juuri sen verran kuin autoon mahtuu. Meno-paluu maksoi 50 euroa, mikä on tietenkin ihan hirveästi noin lyhyestä matkasta ja sai kaiholla katselemaan niitä seitsemän euron takseja. Invataksit kuitenkin ovat hyvin monessa paikassa sen hintaisia, myös Suomessa. Palvelu onneksi toimi moitteettomasti, auto oli ajoissa ja kuski ystävällinen.

IMG_2971
 
Olimme varanneet retkellemme aikaa neljä ja puoli tuntia. Jäimme kyydistä vanhan kaupungin porttien luona ja sovimme tapaamisen samaan paikkaan. Sukelsimme sisään muurien sisään, keskelle ihanuutta. Kuvittele ihoon takertuva kuumuus, sinisen kirkas taivas ja aurinko, joka hellii mihin tahansa katsotkin. Vieri vieressä olevat kaupat ja kojut, kauniit kukat ja köynnökset tekivät kadut värikkäiksi. Ravintoloista tuli kreikkalaisen ruuan tuoksu. Olin varautunut mukulakiviin, mutta ilahduin kun mukulakivet vaihtuivat ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen tasaisempaan laattaan. Suurimpaan osaan kaupoista pääsi, ramppi kulki mukanani vain varmuudeksi. Kauppoja on joka lähtöön ja jokainen löysimme jotain pientä. Minä sorruin kenkiin ja hopeiseen kaulaketjuun. Aivan ihana paikka, todella kaunista!
 
kaupunki 5

kaupunki 3

kaupunki 4

Reilun tunnin pyörittyämme pysähdyimme lounaalle. Valitsimme viihtyisän tavernan, mutta ruoka ei ollut erityisen kehuttavaa. Vaikutti hyvin pitkälti valmiiksi tehdyltä ja pizzat ainakin taisivat tulla suoraan pakastimesta. Oma kana-souvlakini maistui kyllä kylmän viinin kera hyvin, mutta parempaakin olen syönyt. Olisi kannattanut lueskella suosituksia ennakkoon, nyt nälän yllättäessä ei sellaiseen ollut mahdollisuutta. Pöytämme pienellä kujalla oli kuitenkin oikein tunnelmallinen.
 
kaupunki 10

kaupunki 11

Vanhassa kaupungissa aikamme pyörittyämme lähdimme vielä kävelemään kohti uutta kaupunkia ja Ellin rantaa. Heti vanhasta kaupungista poistuttuamme kohtasinkin sitten jo enemmän ongelmia muun muassa teiden ylityksissä. Ramppi auttoi ja varmasti kiertelemällä olisi löytynyt madallutuksia. Nuorisomme shoppaili Zarassa ja muutamia muitakin houkuttelevia kauppoja olisi tielle osunut, jos aikaa olisi ollut enemmän. Hetken harhailtuamme löysimme rannan, jossa vietimme vain drinkkien verran aikaa. Jälkeenpäin ajateltuna kokonaisaikaa olisi pitänyt olla enemmän tai sitten pysytellä vain vanhassa kaupungissa. Tällä reitillä kilometrejä kertyi, mikä oli siinä kuumuudessa erityisesti käveleville matkaseuralaisilleni uuvuttavaa.

kaupunki 15

kaupunki 1
 
Olen ollut Rodoksella nyt kolmesti: Kaksi kertaa Ixiassa ja nyt Kallitheassa. Edelleen lähtisin saarelle uudestaan, mutta valitsisin rauhaa rakastavana todennäköisesti jatkossakin hotellini hieman kauempaa keskustan hulinoista. Vanhaan kaupunkiin voisin kuitenkin tehdä vastaavanlaisen päiväretken uudestaankin ja suosittelen lämpimästi siellä vierailua, mikäli varsinainen lomakohteesi sijaitsee jossain muualla päin saarta.
 
 

17.7.2015

Elämän juhlapäivä

Kymmenen vuotta sitten tänään minä melkein kuolin. Matkani olivat hyvin lähellä päättyä Oulun rautatieasemalle juuri silloin, kun ne olivat vasta alkaneet. Ennen matkablogia, ennen juuri mitään siitä, mitä minä olen tänään. Olin muutama viikko aikaisemmin ollut ensimmäisellä pidemmällä seikkailullani lumoutumassa Italiasta ja ymmärtämässä, että haluan nähdä tämän maailman. Sinä kuuman aurinkoisena päivänä, jollaisia rakastan, minun elämäni meinasi kuitenkin 17.7.2005 päättyä.

Takanani olivat mitä ihanimmat päivät kesäisessä Oulussa yhdessä kahden parhaan ystäväni kanssa sekä henkilön, josta tuolloin välitin paljon. Silloin oli valoisat yöt, kuuma koko ajan, unta ei tarvittu ja Egotripin "Varovasti nyt tää hetki on hauras" -biisi kesäfestareilla sai aikaan väreilyä. Hetken haurautta oli kuitenkin tuolloin vaikea ymmärtää. Rusketuksessani oli sekoitus edellisviikkojen aurinkoa Italiasta, Ruisrockista, Tallinnasta, Espoosta ja Oulusta. Kaikki valokuva-albumini valokuvat, joista osan näette nyt, ovat täynnä hymyä.

image

Pendolino 46 oli lähdössä raiteelta 1 klo 14.32. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kuten suuri joukko muita lomaihmisiä matkalla kesäiseen Helsinkiin. Juna oli hyvin pitkä. Se saapui viime tipassa, silloin, kun olisi jo pitänyt lähteä. Vaan minä en olisi halunnut lähteä. Olisin vain halunnut jäädä siihen onnelliseen olotilaan Ouluun. Muistan miettineeni, että antaisin mitä vaan, jos vaan voisin jäädä. Pyysin ystävääni, joka myös istuu pyörätuolissa, menemään ensin, vaikka yleensä minä olin aina ensimmäinen. Hyvästelin Ouluun jäävän ja hän lähti. Konduktööri auttoi ystäväni hissillä junaan ja lopulta oli minun vuoroni. Ajoin sähkärini junan ulkopuolella olevaan nostimeen ja konduktööri lähti nostamaan minua ylös niin kuin monta kertaa ennenkin. Tämä kerta oli kuitenkin erilainen. Juna lähtikin liikkeelle. Samalla hetkellä hissi pysähtyi puoliväliin. Se ei nouse enää junan liikkuessa, turvallisuussyistä ehkä. Olin jumissa. Takanani oli ylös nostettu levy, etten pääsisi putoamaan. Edessä oli nousua junaan noin 30 cm:n verran. Muistan vain pätkiä. Junan liikkeen, konduktöörin paniikin, laiturille jääneiden ihmisten huudon, junan kiihdytyksen, itkevän ystäväni kasvot ikkunassa. Kaikki tapahtui sekunneissa. Konduktööri huusi ja tärisi, mutta pysyi järjissään. Hän nappasi minua kädestä kiinni ja sai vedettyä minut junan sisään. Raivolla hän kiskoi myös sähkärini sen verran sisään, että sekin pelastui. Samalla hetkellä ulkona roikkuva hissi törmäsi isoon tolppaan. Hissi vääntyi muodottomaksi, repi hajalle junan seinää. Siihen tolppaan, jonka varoituskyltissä varoitettiin liikkuvasta junasta, minun elämäni olisi mitä todennäköisimmin päättynyt. Se olisi päättynyt, jos konduktööri ei olisi osannut toimia, jos minulla olisi ollut turvavyö kiinni, jos kaikki olisi tapahtunut vain sekunteja myöhemmin, jos en olisi onnekas.

Hetki törmäyksen jälkeen juna pysähtyi. Makasin lattialla, konduktööri istui vieressäni. Hän tärisi ja itki, minä en vielä osannut. Tajusin olevani elossa vasta  kun kännykkäni alkoi soida jossain kaukana, raiteille pudonneena. Silloin oli muotia laittaa soittoääneksi jokin oikea biisi. Minulla se oli Maija Vilkkumaan Puisto puhuu. Tai oikeastaan sen kertosäe, jossa lauletaan näin: "Se sanoi nouse ja paa huuliisi punaa, nyt vähän näyttää siltä, että maailma ei loppunutkaan. Vielä sun pää on surusta raskas, mutta se sellaiseksi ei jää. Sun tiesi ne päätyvät hyvään, kun hengität, hengitä syvään". Oman elämäni elokuvakohtaus. Minut nostettiin ylös, hengitin syvään. Mihinkään ei sattunut, minulla oli kaikki hyvin. Lohdutin kanssamatkustajia, lohdutin konduktööriä, lohdutin ihmisiä, jotka olivat nähneet kaiken ja halusivat tulla katsomaan minua. Lohdutin itkevää naista, jonka mielestä ei ollut vielä minun aikani lähteä, sillä minulla on tässä maailmassa aivan erityislaatuinen tehtävä. Sanoin uskovani siihen.

image

Matkustajat saatiin ulos junasta ja meidät junan viereen ajetun kuorma-auton lavan avulla alas junasta. Kriisiryhmää ei saatu heti paikalle asiaa purkamaan ja me halusimme lähteä. Jonkin ajan päästä kaikki matkustajat saatiin ängettyä junan toiseen puolikkaaseen. Konduktööri lähti samalla junalla kotiinsa, hänen työnsä päättyivät ainakin hetkeksi siihen. Saimme uudesta junasta lattiapaikat. Ja siinä me istuimme, kolme parasta ystävää yhdessä kotimatkalla. Olen varma, että se matka ja parhaat ystäväni pelastivat minut ja saivat lähtemään uusille matkoille. Emme päässet mihinkään, asia oli käsiteltävä siinä. Kroppani alkoi täristä vasta muutama tunti myöhemmin. Ensimmäiset kolme tuntia itkimme. Hysteerisesti, avuttomasti. Toiset kolme tuntia nauroimme, hysteerisesti, väsyneinä, elämästä onnellisina. Naurua, jollaista en ole koskaan ennen, enkä koskaan sen jälkeen, nauranut. Se hysteria pelasti meidät, siitä uutisoitiinkin ihan niin kuin potilaistakin. Toivon, että kymmenessä vuodessa myös Iltalehden toimittaja on oppinut, että potilaita on vain sairaaloissa.  Lauloimme edellisenä päivänä kuulemaamme Happoradio-bändiä, joka sattui matkustamaan samassa junassa. "Mulla menee lujaa, hyvin päin v----a"- biisi sopii esimerkiksi erityisen hyvin tällaisiin junan vauhtitilanteisiin.

image

VR selitti myöhemmin asiaa useamman tilanteen vahinkona. Toinen konduktööri oli antanut lähtökäskyn, eikä ollut nähnyt minua laiturilla olleen ihmismassan läpi. Pelastajakonduktöörini oli unohtanut radiopuhelimensa, joten konduktööreillä ei ollut yhteyttä toisiinsa. Kuskin taulussa ei näkynyt, että yksi ovi on edelleen auki. Se, jonka suuaukolla roikuin. Sain korvaukseksi pari ilmaislippua. Harmi vaan, että ne kävivät vain pendolinoon, johon ei ihan heti tehnyt mieli nousta. Ne olivat ykkösluokkaan, mutta VR:llä ehkä unohdettiin, ettei sinne pyörätuolilla pääse. Tällä kokemuksella vaatisin varmastikin enemmän, silloin en jaksanut. Silloin minä melkein kuolin, enkä halunnut palata asiaan enää ollenkaan.

Vaan minä jäin eloon. Minusta tuli paljon kaikkea ja tulee toivottavasti vielä paljon lisää. Vaihtoehtoja viimeiseksi kuvakseni ei löydy enää tuosta vanhasta valokuva-albumista, vaan niitä on sittemmin tullut tuhansia lisää. Kaikissa hymyilen, varmuuden vuoksi. Nousin juniin ja nousin Pendolinoihin. Joidenkin vuosien jälkeen pulssini ei enää noussut siinä hississä ollessani juuri yhtään. Turvavyön avaan kuitenkin edelleen joka kerta. Olen ollut usein tilanteessa, jossa haluaisin jäädä, mutta olen aina lähtenyt. Olen oppinut, että lähtö mahdollistaa uusia lähtöjä, uusia paluita. Olen viimeiseen asti välttänyt ajatusta, että antaisin mitä vain jos vain voisin jäädä. Tuo kokemus ei ole ollut elämässäni ainoa, jossa olen ollut lähellä kuolemaa, mutta ainoa, jonka kunnolla muistan. En tiedä, mitä se on minulle antanut, arvostaisinko elämää ja kaikkea sen mahtavuutta ihan yhtä paljon ilmankin sitä. Minä kuitenkin arvostan ja nautin siitä hyvin monella tapaa. Tänä kesäpäivänä nostan maljan elämälle ja hengitän syvään, kannattaa tehdä samoin!

13.7.2015

Perheloma Sunwing Kallithea Beachissä Rodoksella

Rakas äitini täytti viime viikolla 60 vuotta. Vuosi sitten jo päätimme, että tuota suurta päivää juhlistetaan koko perheen voimin jossain missä on varmuudella aurinko. Muitakin kriteereitä oli: Sinne jonnekin pitäisi päästä kätevästi sekä Tukholmasta että Helsingistä, siellä pitäisi tietenkin olla esteetöntä, paikan pitäisi sopia kaikille 2-vuotiaasta 60-vuotiaaseen (ja siinä välissä esimerkiksi 14-vuotias ja minä kolmekymppinen) ja lomailun pitäisi olla super-helppoa ja stressitöntä. Jo etukäteen tiesimme, että esimerkiksi joka iltainen kaikille 11 hengelle sopivan ravintolan löytäminen ei täyttäisi stressittömyys-kriteeriä, joten tällaiset varmat riitakohdat päätimme eliminoida heti alkuun. 
 
IMG_2914

IMG_2969

Vaikutti siltä, että parhaiten kaikki kriteerimme onnistuisi täyttämään Kreikka, Rodos ja  Sunwing Kallithea Beach. Päätös tehtiin paitsi Tjäreborgin tarjoamien tietojen, myös hotellissa kuvatun Lasse Kreikassa -elokuvan perusteella. Viikon mittainen perhelomamme tarjosi minulle monta ekaa kertaa: Eka All Inclusive -loma, isoin hotellialue ikinä, eka viikko täysin ilman pilven näkemistä, eniten uintia aikuisiällä ja ympärillä eniten lapsia ikinä. Tehdäänpä katsaus siihen, miten kolmekymppinen sinkku pärjäsi perheparatiisissa ja kuinka kriteerit lopulta täyttyivät.

IMG_2921
 
Aurinko 
Aurinko todella oli läsnä. Ihan koko ajan ja hyvin polttavana. Olen aika varma, etten millään matkallani ole kokenut tällaista, ettei viikon aikana aurinko menisi kertaakaan pilveen. Viimeisenä päivänä muutama haituva kyllä taivaalla näkyi, mutta eivät nekään peittäneet aurinkoa. Lämpötila pysyi päivisin tiiviisti kolmenkymmenen asteen paikkeilla, eikä öisinkään juuri laskenut 25 asteen alapuolelle.

Kätevä päästä
Seitsemän seurueemme jäsentä lensi Helsingistä Thomas Cookin suorilla lomalennoilla ja neljä tuli lisää Tukholmasta samanlaisella lomalennolla puolitoista tuntia meidän jälkeemme. Koneet olivat molempiin suuntiin jälleen siistejä ja penkit hyviä istua, palvelu oli loistavaa ja lomalentotunnelma taattu. Hotellin invahuoneenkin pystyi varata suoraan Tjäreborgin nettisivuilta ja sähkärin tiedot oli kätevä ilmoittaa Tjäreborgin chatin kautta. Ainoastaan invataksin saatavuus oli jonkin aikaa kysymysmerkki, kunnes sekin varmistui. Rodoksella on aloittanut vuonna 2012 firma, joka tarjoaa esteettömiä kuljetuksia hissillisellä invataksilla, johon mahtuu pyörätuolin käyttäjiä kaksi ja lisäksi neljä kävelevää istumaan penkeille. Firman kreikan kieliset kotisivut löytyvät täältä ja englanniksi jotain täältä. Auto oli vanha ja ilmastoimaton, mutta siinä oli hyvä hissi, sähkäri kiinnitettiin ja kuski oli ystävällinen ja englannin kielen taitoinen. Firma myös vuokraa joitakin apuvälineitä. 150 euron hinta edestakaisesta lentokenttäkuljetuksesta oli melko suolainen 20 kilometrin matkalle, mutta ikävä  kyllä hyvin monissa turistikohteissa on sama tilanne, sillä kilpailua ei invatakseilla ole, eikä julkisen liikenteen vaihtoehtoa ole. Varasin lentokenttäkyydit Tjäreborgin kautta, mutta olin firmaan yhteydessä  myös lomamme aikana, kun halusimme kyydit reilun neljän kilometrin päässä sijaitsevaan Rodoksen vanhaan kaupunkiin. Toimistolla puhuttiin hyvää englantia. Kirjoitan tuosta kokemuksesta lisää vielä myöhemmin.

image

image

Esteettömyys
Hotellialue on kuin pieni kylä ja levittyy laajalle, ihanasti meren rantaa mukaillen. Kaikkialle pääsee pyörätuolilla, mutta korkeuseroja eli suhteellisen jyrkkiä mäkiä löytyi kyllä. Sähkärin kanssa en kohdannut kertaakaan ongelmia, mutta manuaalipyörätuolin kanssa esimerkiksi rantaan mennessä itse kelaaminen voisi olla melkoisen haastavaa. Rantaankin siis pääsee ja  siellä on hyvä laudoitus, joka ulottuu paikoin ihan mereen saakka. Rannasta tulossa vielä tarkempaa videoesittelyä. Kahteen toiminta-altaaseen, joista toinen sijaitsee Athena-allasalueella ja toinen Helios-allasalueella, pääsee ramppia pitkin. Tai molemmissa allas loivenee hiljalleen koko leveydeltä niin, että koko allas toimii ramppina. Nämä olivat kuitenkin erittäin täynnä lapsia ja niissä sijaitsevat myös vesiliukumäet, joten jätin uimisen näissä altaissa.

IMG_2931

image

image

IMG_2946

Uiminen oli kuitenkin ihan lomani ykkösjuttu. Yksi seurueemme huoneista oli Helios-rakennuksen puolella sijaitseva Royal Family -kaksio (huonenumero 1111), josta oli suora yhteys muutaman muun huoneiston kanssa jaettuun uima-altaaseen. Altaaseen meni pari askelmaa, mutta minut nostettiin ensin uimapatjan päälle, joka laskettiin veteen ja josta hetken loikoilun jälkeen pulahdin veteen. Takaisin pääsin helposti perheemme miesten nostamana. Tässä altaassa sai uida ilman ylimääräisiä tuijotuksia. Voi kuinka uiminen voikaan tehdä taas lapseksi! Päiväni olivat täynnä sukelluskilpailuja, vedenalaisia kuperkeikkoja ja heittoja veteen, aivan niin kuin tällaisilla perhelomilla lapsenakin. Vuosien kulumisen huomasi iltaisin melkoisena väsymyksenä... Pääsin tuohon Royal Family -huoneeseen hyvin, sillä se sijaitsi maan tasalla ja ainoastaan kylpyhuoneen oven kapeus erotti sen invahuoneesta, muuten huoneessa ja terassilla mahtui liikkumaan loistavasti.

image

image

image
Invahuoneessa meitä majoittui kaikkiaan kolme. Se oli Small Family -nimellä kulkeva yksiö (huonenumero 511), joka sijaitsi Ariadne-rakennuksessa. Huoneessa oli kaksi erillistä vierekkäistä vuodetta sekä sohvasta tehty kunnollinen lisävuode, jossa minä nukuin. Yhdellä seinustalla oli keittiötarvikkeita, jääkaappi, hella, kahvinkeitin, leivänpaahdin ja astioita. Kylpyhuone oli melko pieni, mutta mahduin silti. Suihkuseiniä sai liikuteltua kaikkiin suuntiin ja suihkussa käyminen onnistui hyvin wc-pöntöllä istuen. Lattiakaivoja oli kaksi, joista toinen pöntön edessä, joten vedenpaisumuksia ei tullut. Huone sijaitsi aivan allasalueen lähettyvillä, mutta se oli ympäri vuorokauden hyvin rauhaisa ja terassi aukeni viihtyisälle nurmialueelle. Kolmas seurueemme huone sijaitsi invahuoneen yläkerrassa, johon meni vain portaat. Se oli melko samanlainen kuin invahuone, kylpyhuone vain hieman pienempi. Helios-rakennuksen puolelta löytyy myös 10 kpl liikuntarajoitteisille sopivia kaksioita, joissa mahtuu majoittumaan neljä henkeä.

image

image

image

image

IMG_2936

Kaikille jotain
Päivät Sunwing Resortissa ovat täynnä aktiviteetteja, joten välillä poistuimme yksityisaltaalta ottamaan ilon irti tarjonnasta. Vesijumppa sopi monille, siskoni hyödynsi ohjattuja jumppatunteja, kuuskymppinen äiti sai lahjaksi hemmottelua Spa-hoidoissa, iltashowt viitenä iltana viikossa kolahtivat kaikkiin, pieni huvipuisto toi riemua yhtenä iltana ja tämä kolmekymppinen täti nappasi aina mielellään lapsen mukaan ja suuntasi lasten aktiviteetteihin. Säännöllisesti esiin ilmestyvät Lollo & Bernie -maskotit ovat nimittäin oikeasti taidokkaasti suunniteltuja ja hyviä. Ne hassuttelevat, liikkuvat ja hurmaavat varmuudella kaikki, myös 2-vuotiaan, joka jaksaa tuijottaa heitä lumoutuneena päivästä toiseen. Niiden biisi on ikuisiksi ajoiksi mieleen tarttuva, samoin joka iltaisen Minidiscon tunnusbiisi. Minidiscosta saa nauttia tosin joskus myös päivisin, sillä kyllähän hyvään lomaan kuuluu myös vesiminidisco. 7-vuotiaamme kävi esiintymässä Ministarsissa ja myös 12-vuotias innostui välillä Minilandin puolelle, esimerkiksi t-paitaa painamaan. Ainoastaan pian 14-vuotta täyttävä olisi kaivannut enemmän ikäistään seuraa ja suomenkielisiä aktiviteetteja. Olin etukäteen vähän kauhuissani perheparatiisin lasten määrästä, mutta isolta alueelta löytyi tilaa kaikille ja myös rauhallisempia alueita, joissa pystyi oikein hyvin vajoamaan omiin ajatuksiin.

image

IMG_2938

image

Super-helppous & stressittömyys
All Inclusive -lomista voi olla montaa mieltä ja kieltämättä tässä Kreikan nykytilanteessa hieman kirpaisi se, että lomani rahat eivät kyllä nyt ohjautuneet suorinta tietä kreikkalaisille. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että lomia on erilaisia ja kaikille lomavaihtoehdoille on paikkansa. Niin myös All Inclusive -lomille. Tällaisella isolla seurueella oli mahdottoman kätevää ja lopulta myös halpaa, että sitä limua ja jätskiä saa hanoista ja tiskiltä ihan niin paljon kuin haluaa ja joka iltaista ruokapaikan etsintää ei tarvita, vaan buffetista löytyy sekä aamiaisella, lounaalla että illallisella varmasti jokaiseen makuun jotain. Monipuolisen ja runsaan aamiaisen nautimme katetulla terassilla Fino-ravintolassa, johon vaihdoimme myös yhden illallisen, äitini syntymäpäivänä, jolloin halusimme mieluummin A la Cartea. All Inclusive -asiakkaat saavat vaihtaa viikon aikana kaksi buffet-illallista a la carte -illalliseen, jolloin valittavana on kaksi erilaista menu-vaihtoehtoa. Muutoin nautimme illalliset ja samoin kaikki lounaat La Tasca -ravintolassa. Se oli tilava ravintola, josta löytyi aina helposti pöytä 11 hengelle ja jossa valikoima oli runsas. Illallisten teemat vaihtelivat ja nautimme muun muassa niin italialaisen, meksikolaisen, aasialaisen kuin kreikkalaisenkin keittiön antamista. Kaikki juomat kuuluivat hintaan koko päivän ajan ja olin erityisen ilahtunut siitä, että oluen ja viinin lisäksi pakettiin kuului myös runsas valikoima drinkkejä.

IMG_2961

Joillakin lomilla ahdistuisin ajatuksesta, että hotellialueelta ei lähdetä mihinkään. Etukäteen ajatus siitä, että kävelyetäisyyden päässä hotellilta ei oikein ole mitään, aiheuttikin huolta. Tähän lomaan se kuitenkin sopi enemmän kuin hyvin. Vaikka yhden iltapäivän vietimmekin Rodoksen vanhassa kaupungissa, olisin oikein hyvin jaksanut viihtyä hotellilla ilman sitäkin. Siellä oli kaikki, myös monipuolinen kauppa ja pankkiautomaatti, ei tosin sillä, että niitä olisi juurikaan tarvinnut. En ole ihan varma, voiko loma enää tuntua tämän enempää lomalta. Oli ihana viettää viikko kaikki rakkaat ympärillä ja ihan vaan totaalirentoutua. Ihanat tädin murut toivat lomaan oman ihanan mausteensa ja voisin lähteä vastaavaan perheparatiisiin tällä joukolla milloin vain uudestaan!

image
 
image

30.6.2015

Toscana-fiilikset videona

image

Voi Toscana kuinka ihana sinä taas olitkaan! Enhän minä mitään tänne ehtinyt kirjoitella, sillä kaikki aika meni vain joko työn touhussa tai kaikesta ympärillä olevasta lumoutumisessa. Facebookissa ja Instagramissa Palmuasemaa seuraavat saivat kuitenkin esimakua viikostani  Toscanan Lucignanossa, I Girasoli -hotellissa. Vietin siellä viikon  Matka-Agenttien järjestämällä, aivan huikealla Nuorisoyhteistyö Seitin matkalla matkanjohtajana.
 
Olen ylistänyt teille tuota hotellia ennenkin ja kertonut myös osasta niistä kaupungeista, joissa nytkin vierailimme. Paljon koin tällä kertaa kuitenkin myös uusia paikkoja, joista sormet syyhyävät kirjoittamaan. Tähän ihan alkuun kuitenkin fiilisvideo, jossa pätkiä ainakin osasta viikon tapahtumista. Kuten huomaatte, saimme nauttia muun muassa erittäin kuumista päivistä, ihanista allashetkistä, hotellialueen rauhallisuudesta maaseudun keskellä, upeista maisemista huristellessamme autolla kokemaan mahdollisimman paljon Toscanaa, Lucignanon keskiaikaisesta kaupungista, grillibileistä ja porukastamme löytyneistä pyörätuolitanssilahjakkuuksista. Toivottavasti tästä huokuu näin ensi alkuun se, mikä tällaisissa matkoissa on erityisen upeaa!
 


 Ps. Avustajanani matkalla ollut Laura let´s go -blogin Laura ehti jo lisätä omaan blogiinsa ensimmäisen satsin upeita maisemakuvia, ah!

21.6.2015

Nouseva Toscana-kuume

Huomenna, domani, katkeaa hetkeksi kylmä kesä ja koittaa viikko helteisessä Italiassa. Tarkemmin ottaen ihanassa Toscanassa, Lucignanossa, johon olen ihastunut jo kahdesti. Lähden viikoksi lempityöhöni Matka-Agenttien matkanjohtajaksi, tällä kertaa Nuorisoyhteistyö Seitin matkalle.

Keskellä suurinta matkafiilistelyä halusin muistin virkistykseksi nostaa esiin kolme seikkaa, miksi tulevaa viikkoa kannattaa odottaa.
 
1) Toscanan kauneus
Mihin tahansa alueella kulkeekin, on ympärillä aina kaunista. Rauhallista, maaseutukauneutta.

IMG_1156

WP_001171

WP_000991

2) Historiaa täynnä olevat kaupungit ja retkikohteet
Tällä kertaa vierailemme minulle kahdelta aiemmalta kerralta tutussa upeassa Firenzessä, Lucignanon muurien sisään rakennetussa keskiaikaisessa kaupungissa, läheisellä viinitilalla, läheisessä Valdichiana outlet-kylässä sekä kaltevasta tornistaan tunnetussa Pisassa! Vanhojen tuttujen ihanuuksien lisäksi joukossa on siis myös muutama uusi kohde ihastua. Vaihtoehtoja olisi näiden lisäksi ollut kymmeniä, eikä mikään niistä olisi taatustikaan tuottanut pettymystä.

IMG_1152

IMG_1224

3) I Girasoli -hotelli
Pulahdan lämpimään altaaseen toivottavasti joka päivä ja kuivattelen sen jälkeen auringon paahteessa. Syön itseni onnelliseksi ja muistan ihailla pihalta avautuvaa kauneutta joka aamu. Lisää voit lukea viime vuotisesta hehkutuksestani.

IMG_1335

IMG_1331

Matkaa pystyt seurata parhaiten Palmuaseman Instagramissa (@wheelsonthebeach) ja Facebookissa. Yritän toki ehtiä kirjoitella tunnelmia tuoreeltaan myös tänne blogiin.