Valikko
Italia / pohdinta

Allora…Italia!

Muistatte ehkä, kun syyskuussa hehkutin kahta uutta kielikurssiani. Aloitin sekä espanjan että italian alkeiskurssit tavoitteenani osata tänä vuonna molempia edes jotenkuten. Tai oikeastaan täydellisesti, mutta sitä en kehdannut teille sanoa. Tästä lähdettiin liikkeelle: Kaksi peräkkäistä syksyyn pimenevää iltaa, kaksi hyvin samantyyppistä kieltä ja yksi Sanna takanaan vahva historia kielikurssien aloittajana ja lopettajana.

Kaava on yleensä aina sama: Menen matkalle maahan, johon päätän jonain päivänä muuttaa ja heti kotiin palattuani etsin sopivan kielikurssin. Muutama vuosi sitten näin kävi ranskan kohdalla. Opiskelin lopulta 1,5 vuotta, kunnes päätin, että en mene kurssille, vaan opiskelen säännöllisesti, noin kaksi kertaa viikossa, kirjan ja äänitteen kanssa. Tuon jälkeen en ole avannut kirjaa. Saksaa olen opiskellut lukiossa ja hieman myös yliopistossa, kunnes tein saman päätöksen kuin ranskan kohdalla. Väliin jäi useampi vuosi, mutta nyt olen saanut aikaiseksi lainattua kirjastosta itseopiskelumateriaalin. En ole tosin vielä aloittanut. Ruotsin kurssille olen joka vuosi ilmoittautumassa, mutta se innostus ei ole vielä koskaan päätynyt konkretiaksi.

Mutta mitä kävi espanjalle ja italialle? Espanjan tunnilla oli mahtavaa porukkaa. Pääasiassa eläkeläisiä, joilla kaikilla oli takanaan tarina sille, miksi oli kurssille päätynyt. Opettajakin oli innostava, mutta jälleen selittämättömästä syystä niin vain kävi, että espanja koki ranskan, saksan ja monien muiden tulevien kielten kohtalon. Myös italia oli syyllinen. Jostain syystä juuri espanjan tunnilla italia oli kirkkaimpana mielessäni.

Eilen palasin Espoon työväenopiston italian kurssille pitkän joulutauon jälkeen. Viime viikolla oli kevätkauden (huom! kevät!) ensimmäinen kerta, mutta matkamessut veivät voiton. Eilen hieman jännitti palata, mutta turhaan! Tutussa luokassa lähellä kotiani istuivat kaikki innokkaat kurssilaiset. Hyvin sekalainen joukko eri ikäisiä ihmisiä, joiden syitä luokassa ololle en tiedä, mutta joita kaikkia yhdistää valtava innostus. Innostukseen vaikuttavat varmasti kaunis kieli, eturivin miehen tarttuva nauru, mutta ennen kaikkea mahtava opettaja. Maj-Lis on joitakin vuosia Suomessa asunut italialainen nainen, jonka opetustyyli on todella tehokas. Heti ensimmäisestä tunnista alkaen hän kannusti meitä puhumaan rohkaisten ja virheitä iloisesti nauraen korjaten. Kielioppiasioita on selvitetty myöhemmin, kunhan olemme ensin oppineet ilmaisemaan asiansa. Myös Bellavista-kirjamme ihanine kuvineen on yksi innostuksen lähde.

 

Italian kurssi toimii myös kylmimpinä pakkaspäivinä, sillä jo yksi sana tuota kaunista kieltä tuo kesän hieman lähemmäksi. Juhannuksen jälkeen käynnistyy Matka-Agenttien esteetön matka Toscanaan minun johdolla. Vietämme päiviä altaalla maisemia ihaillen ja Sienaan ja Firenzeen hullaantuen, kuten tein testimatkallani viime kesänä.  Matkalle mahtuu vielä, toimi nopeasti! Kaiken muun hyvän lisäksi pääset paikan päälle toteamaan kuinka italian kielen opiskelun kanssa lopulta sitten kävikään.

Lisätietoja Toscanan matkasta kanssani löydät Matka-Agenttien sivulta.

 

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

4 Comments

  • Kaukokaipuun Nella
    25.1.2014 at 08:47

    Oi, Italia on mun suurin rakkaus ja kielen perusteet opittuani olin aivan valtavan onnellinen. Tottakai sanat hukkuvat vuosien saatossa kun en kieltä pääse niin paljon käyttämään, mutta onneksi mulla on pari fb-frendiä, joiden kanssa sparrailen italiaksi aina harvakseltaan. Molemmat ovat siis vaihtarikavereita omalta Italian reissulta.

    Italian kieli on varmasti maailman kaunein kieli.

    Reply
  • Palmuaseman Sanna
    26.1.2014 at 08:36

    Täysin samaa mieltä!

    Reply
  • Pingviinimatkalaiset
    27.1.2014 at 19:12

    Vitsit miten samastuinkaan tähän juttuusi! Täällä nimittäin yksi Italiaan hurahtanut lisää 🙂 Olen aloittanut kielen opiskelun joskus muutama vuosi sitten, mutta muut iltaopinnot oli pakko priorisoida valmistumisen toivossa edelle ja kansalaisopisto jäi odottelemaan. Viime syksynä tuli vihdoin taas Italian vuoro ja samaista Bellavistan kirjaa kanniskelen kassissani aina torstaisin. Olen tulla hulluksi venähtäneen joululoman jälkeen, mutta rohkeasti suuntaan torstaina tauon jälkeen tunnille. Nyt ei luovuteta! Opettajamme on Italialainen Paolo ja aivan mieletön tyyppi myös. Opettajalla on aivan uskomattoman iso vaikutus siihen miten motivaatio pysyy yllä. -Milla

    Reply
  • Palmuaseman Sanna
    28.1.2014 at 17:13

    Ciao! Mahtavaa, että siellä on myös italia-innostus päällä! 🙂 Opettaja on kyllä tosiaan ihan avainhenkilö ja on ollut hauska huomata, kuinka erilainen ote natiivilla opettajalla on opettamiseen kuin suomalaisella. Huomista jo odotellessa…

    Reply

Leave a Reply