Eurooppa Kreikka pohdinta

Anna anteeksi aasi

En ole ihan varma muistatko minua. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, sillä epäilen vahvasti, ettet myöskään lue suomalaisia matkablogeja eli ylipäätään tätä tekstiä. Suurin onni -blogi haastoi minut kirjoittamaan matkalla tapahtuneesta kohtaamisesta ja minä haluan kirjoittaa sinulle, aasi.

Päätin lähteä Eria resort -hotellista Malemessa kerrankin toiseen suuntaan kuin rantaan. Se tarkoitti nousua ylöspäin. Pyrin aina reissuilla ylöspäin ja mielellään mahdollisimman korkealle. Oli viikon ainoa vähän pilvisempi aamu. Tosin se saattoi olla myös kuumuuden ja kosteuden aikaansaamaa usvaa. Kuumuudesta päätellen se on todennäköinen vaihtoehto. Ei tarvinnut kulkea kuin kilometri ja yhtäkkiä kohtasin sinut. Siellä sinä seisoit, saksalaisen hautausmaan ulkopuolella. Muutama turisti tuntui suuntaavaan hautausmaalle, minä jämähdin sinun kohdallesi. No, rampit hautausmaalle näyttivät niin jyrkiltä, että en viitsinyt ilman avustajaa edes yrittää, mutta tuskin olisin valinnut sitä vaihtoehtoa muutenkaan.

Siinä sinä olit, minun makuun vähän liian lyhyen ketjun päässä. Heilutit häntää. Tarkoittaako se aaseilla iloa vai huolta? Kuten kerroin, en uskaltanut tulla kovin lähelle, sillä en oikein tiedä miten te aasit toimitte. Olen lapsena ollut tekemisissä hevosten kanssa, mutta te aasit olette oudompia. Vettä sinulla oli, mutta muuten ympäristösi näytti vähän karulta ja ankealta. Tiedän kyllä, että te aasit olette vahvoja ja tottuneita vaativiin olosuhteisiin, käytetäänhän esimerkiksi juuri Kreikassa teitä edelleen työjuhtina. Silti minussa heräsi huoli sinusta. Voihan olla, että olet jonkun rakas lemmikki ja olit siinä vain väliaikaisesti odottelemassa. Jalkasi näyttivät kuitenkin siltä, että pelkillä nurminiityillä et ole elämääsi viettänyt. Yritin kysyä, mutta ethän sinä osannut vastata. Se on juuri tämä kielimuuri, joka kohtaamisia välillä vaikeuttaa. Kiitos kuitenkin, että kuuntelit minun höpinöitäni niin antaumuksella.

Lupasin lähtiessäni, että käyn ostamassa sinulle porkkanan, tulen takaisin ja selvitän lähellä olevasta kahviosta enemmän tarinaasi ja lupaa antaa sinulle porkkana. Innostuin ajatuksesta ihan aidosti. Anna anteeksi aasi, etten kuitenkaan tullut koskaan takaisin. Paluumatkalla minulta puhkesi rengas. Tiedän, että se kuulostaa selitykseltä, mutta niin ihan oikeasti tapahtui. Se tosin saatiin saman päivän aikana korjattua, mutta en silti palannut. Yritin ehkä sillä porkkanalla vaimentaa huonoa omatuntoani siitä, etten tiennyt miten sinuun ja hyvinvointiisi pitäisi suhtautua. Tavallaan siis itsekästä, vaikka tästä porkkanasta olisit toki hyötynyt sinäkin.

Alkuvuodesta täällä suomalaisten matkabloggaajien keskuudessa kulki #ReilutBlogit-haaste. Siinä hyvin monet loistavat bloggaajat pohtivat reilua matkailua hyvin monesta näkökulmasta, muun muassa teidän eläinten. Tarinoita maailmalta -blogin Annikan postauksesta saa esimerkiksi hyvän yleiskuvan siitä, mistä tuossa oli kyse. Minä en silloin osallistunut kampanjaan, sillä en oikein osannut muodostaa kantaani ja sanojani. Olen aina pitänyt teistä eläimistä, hoivaan ylihyvin koiraani ja lapsuuteni kohokohtia olivat hamsterini. Toisaalta olen aina myös rakastanut eläintarhoissa käymistä ja kyllä, pidin kovasti myös Särkänniemen delfinaariosta, joka nyt lopetetaan.

#ReilutBlogit -kampanja sai ainakin minut ajattelemaan monia teihin eläimiin liittyviä asioita uudesta näkökulmasta. Tyhmä en ole, joten tottakai olen aina tiennyt, että eläinten olisi parempi elää vapaudessa kuin vankeudessa. Eläinten hyvä kohtelu on ollut minulle myös aina tärkeää. Silti halu nähdä teitä eläimiä on kuitenkin aina ajanut eettisten pohdintojen ohi. Vasta viime aikoina ja maailmani laajentuessa, olen alkanut nähdä mahdollisena nähdä eläimiä myös niiden oikeassa elinympäristössä. Kuten esimerkiksi Vaihda vapaalle -blogin Elina tekee parhaillaan. On vaan harmi, että te eläimet ette juuri ajattele esteettömyyttä asuinpaikoissanne. Ihmiset onneksi  pystyvät tahtoessaan rakentamaan myös esteettömiä veneitä, joista delfiinejä voisi bongailla Särkänniemen ulkopuolellakin. Esteettömiä safareita järjestäviä yrityksiä löytyy Afrikasta ja toivottavasti jossain vaiheessa tulee tilaisuus tutustua niihin.

aasimagneetti

Sinua aasi muistan aina kun katson jääkaapin ovessa olevaa magneettia. Ostan magneetin vain merkityksellisiltä matkoilta. Kreeta-magneetissani olet sinä tai kaltaisesi. Eihän se sitä porkkanaa korvaa, mutta tiedoksi kuitenkin, että kohtaamisemme oli merkityksellinen. Jos kuulen jonkun tulevan sinne Malemeen, lähetän porkkanan mukana! Minä tulen sinne todennäköisesti viimeistään kahden vuoden päästä, joten ehkä kohtaamme silloin! Voi hyvin!
Ps. Kiitos haasteesta Suurin onni! En haasta ketään nyt mukaan, vaan toivon lukevani kohtaamisista mahdollisimman monista matkablogeista.  Matkabloggaajien tarinoita kohtaamisista matkoilla voi seurata #matkablogit_kohtaamisia

Pps. Lähden pian Thaimaahan ja haluaisin nähdä norsuja. Rimma on kirjoittanut aivan mahtavasta Elephant Nature Parkista, mutta se on vähän liian kaukana meidän huudeilta. Tiedätkö sinä jotain vastaavaa, Hua Hinin seuduilla sijaitsevaa paikkaa, josta eläinten läsnäolosta voisi nauttia tietäen, että eläimillä on hyvät oltavat? Aina parempi, jos tiedät lisäksi kyseisen paikan esteettömyydestä! 🙂

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply
    Laura R. / Laura let's go -matkablogi
    29.10.2015 at 16:28

    Taas aivan ihana postaus Sanna <3 Huomaa, että oot ehtinyt nyt miettiä kantaasi näihin juttuihin, muistan nimittäin kun me tästä joskus viime talvella juteltiin. Joo, ihana juttu. Ei mulla muuta!

  • Reply
    Tiina
    29.10.2015 at 17:01

    Tästä tuli hyvä mieli 🙂

  • Reply
    Mahoton reissaaja
    29.10.2015 at 17:30

    Hyvä kirjotus, itekin pohtinu näitä asioita..

  • Reply
    Henna /suurin onni
    30.10.2015 at 21:34

    Kiitos haasteeseen vastaamisesta! Hyvää pohdintaa ja valtavan hieno teksti, hieman haikea ja surumielinenkin… Minäkin olen kovin tykästynyt aaseihin. Ne ovat aivan valtavan sympaattisia veijareita ja jostain syystä herättävät minussakin aina halun jäädä juttelemaan niille kadulla, ja niin toki usein teenkin 🙂 Intiassa kävimme hylättyjen aasien turvakodissa, se oli aika ihana paikka ♥

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: