Aasia Muu maailma Thaimaa

Banaaneja elefanteille

Hua Hinissä, vain seitsemän kilometrin päässä Thaimaan taloltamme sijaitsevassa Hutsadin Elephant Foundationissa meitä odottaa kuusi elefanttia. Ne ovat tulleet katoksen alle varjoon syömään ja pesulle. Tässä ne viettävät kuusi tuntia päivässä, muuten ne vaeltelevat vapaina pelloilla (ja aika usein vähän myös naapureiden pelloilla ja pihoilla…). Tänne tuleminen ei maksa mitään, mutta aika on hyvä varata ennalta. Meidän sähköpostiin vastattiin englanniksi saman tien. Paikka on todella esteetön ja tasaisia teitä pitkin on helppo liikkua sähköpyörätuolilla.

IMG_7281

 

Ostamme banaanikoreja, sillä nämä ystävät syövät banskun jos toisenkin. Menen ensin Tong Kamin luo. Iso eläin katsoo sähköpyörätuoliani hieman epäillen, joten en mene heti ihan viereen. Lopulta vammainen kuitenkin vammaisen tunnistaa ja jää välillämme murtuu, kiitos banaanien. En oikein saa niitä kuorittua, mutta täällä se ei ole ongelma, banaani napataan kädestäni kärsällä suuhun kuorineen. Tong Kam eli kultainen tyttö on yksi Hutsadinin ystävällisimmästä elefanteista. Tilanne ei ollut sama kolme vuotta sitten, kun elefantti tuli Hutsadiniin maatilalta paljon työtä tehneenä. Tong Kam oli vetojuhta, sitä lyötiin ja sen vasen takajalka vammautui. Se tuli Hutsadiniin saamaan hoitoa jalkaan ja tästä tuli lopulta sen lopullinen koti, kiitos sveitsiläisen miehen, joka osti sen. Täällä sen luottamus ihmiseen on syntynyt.

IMG_7188

 

IMG_7178

 

IMG_7197

 

Pheung Wan eli makea kuin hunaja on paikan laiskimus. Sekin työskenteli ennen pitkiä päiviä viinitilalla ja kuljetti turisteja selässään, kunnes liukastui sateessa rinteessä ja satutti osan selästään. Se tuli Hutsadiniin syyskuussa 2014 ja nauttii nyt siitä, että sen kieltä rapsutetaan (en uskaltanut) ja se saa kulkea hitaasti. Kaksi kuudesta elefantista ei ole vielä ymmärtänyt, että ihminen ei aina tee pahaa. Niiden yksityisyyttä kunnioitetaan, emmekä mekään mene tarjoamaan niille ruokaa kädestä. Joukon vanhus, noin 90-vuotias elefantti, ei myöskään oikein jaksa häsellystä ympärillään.

 

IMG_7162

 

IMG_7170

 

Banaanikorien tyhjennyttyä tapaamme Songkhranin. Muita elefantteja huomattavasti pienemmän ja nuoremman norsun tarina on erilainen kuin muiden. Songkhran on syntynyt ihmisen luona, eikä ole koskaan joutunut kokemaan väkivaltaa. Riski siihen oli, sillä pieni norsu meinattiin myydä banaanin myyjäksi Bangkokiin ennen kuin sille löytyi lahjoitusvaroin koti Hutsadinistä. Songkhran on positiivisesti vahvistamalla opetettu tekemään erilaisia temppuja, istumaan ja halaamaan. Se toimi myös morsiusneitona omistajansa häissä. Kaukana villieläimelle tyypillisestä käytöksestä, mutta Songkhran vaikutti hyvin hoidetulta ja tyytyväiseltä elämäänsä paikan vetonaulana. Suloinen se oli kuin mikä, enkä voinut vastustaa yhteiskuvaa.

 

IMG_7224

 

Norsun tapaaminen oli yksi toiveistani Thaimaahan tullessani. Se oli kuitenkin pitkään vaakalaudalla, sillä emme meinanneet löytää paikkaa, jossa norsut saisivat meiltä ruokaa eettisesti oikealla tavalla. Norsuja käytetään Aasiassa turistien houkuttimina monesti hyvin arveluttavilla tavoilla. Niitä koulutetaan väkivaltaa käyttämällä, niillä ratsastetaan aamusta iltaan ja ne viihdyttävät turisteja sirkustempuin. Mikään tuosta ei ole ominaista käytöstä villieläimelle. En olisi koskaan ajatellut asiaa, elleivät monet matkabloggaajat olisi tarttuneet aiheeseen muun muassa alkuvuoden #reilutblogit -kampanjan myötä. Tarinoita maailmalta -blogin Annika kirjoitti puhuttelevan postauksen ”Turisti, joka katkaisi elefantin selän”. Rimma+Laura -matkablogin Rimma oli pari vuotta sitten vapaaehtoisena Elephant Nature Parkissa ja tuon jutun luettuani halusin kokeilla jotain samanlaista. Fakta on kuitenkin se, että sähköpyörätuolilla on vaikea kulkea norsujen luontaisessa ympäristössä pelloilla. Norsujen täytyi myös löytyä Hua Hinin läheltä, sillä invataksilla kulkeminen monia kymmeniä tai satoja kilometrejä on kallista jopa Thaimaassa. Löysin ensin Wildlife Friends Of Thailandin, jossa pidetään huolta kaltoin kohdelluista ja loukkaantuneista villieläimistä. Vapaaehtoisvoimin ja lahjoituksin toimiva paikka sijaitsee noin 55 kilometrin päässä Hua Hinistä ja olisi ollut vielä ihan mahdollinen retkikohde. Paikkaan voi mennä vapaaehtoiseksi pidemmäksikin aikaa tai sitten maksulliselle päivän vierailulle, johon sisältyvät ruokailut ja kuljetukset. Olin sinne yhteydessä ja sieltä kerrottiin, että pyörätuolilla on mahdollista nähdä vain osa puistosta ja eläimistä, mutta vierailu on sovellettuna mahdollinen (ilman kuljetuksia).

IMG_7271

 

IMG_7273

 

Hutsadin Elephant Foundation on yksityisomistukessa oleva paikka, eikä sitä juurikaan markkinoida turisteille. Mekin löysimme sen sattumalta. Se toimii yksityisellä rahoituksella ja lahjoitusvaroin. Yksi rahoitusmuodoista on, että norsuilla saa ratsastaa. Toimintaa on rajoitettu paljon ja sitä ei toteuteta päivittäin. Tarkoitukseen käytetään vain tiettyjä norsuja ja erikoissatulaa, joka ei rasita norsun selkää niin paljon. Meille toimintaa esitelleet vapaaehtoiset tiedostivat tämän olevan väärin ja sanoivat, että koko ajan ollaan menossa siihen suuntaan, ettei sitä enää harrastettaisi. Ilmeisesti kuitenkin omistajien mielestä mahdollisuus ratsastukseen täytyy kuitenkin yhä tarjota. Toivottavasti Hutsadiniin löytää tiensä monta banaanikorin tuojaa tai ostajaa, jotka nauttivat norsujen ruokkimisesta ja pesemisestä yhtä paljon kuin me, eikä rinnalle tarvittaisi kyseenalaisia huveja. Se on nimittäin ihan älyttömän hauskan tuntuista, kun se pehmeä kärsä kutittaa kämmentä. Norsun aiheuttama kikatukseni on myös viime viikolla julkaisemallani videolla. Suosittelen!

IMG_7255

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi
    28.12.2015 at 21:14

    Ihana Sanna! Ja voi norsut <3 Mukava, että tuo paikka löytyi läheltä ja pääsitte norsuja näkemään. Harmi, että siellä tarjottiin ratsastusta, mutta positiivista kuulla, että koko ajan ollaan menossa eettisempää suuntaan! Kiitos linkityksestä ja kiitos, kun omalta osaltasi lisäät reilun matkailun tietoisuutta! 🙂

  • Reply
    Elina / Vaihda vapaalle
    29.12.2015 at 08:55

    Miten ihanaa, että pääsitte tuonne paikkaan! Kuulostaa hyvältä, vaikka norsuilla vielä vähän ratsastetaankin, on tuo silti melkoinen harppaus niistä paikoista, jotka tarjoavat nimenomaan sitä norsuratsastusta. Mahtavaa kuulla, että nuori yksilö on positiivisesti koulutettu. Hienoa, että norsut saavat elää suurimman osan ajasta vapaina suurella alueella lajitovereidensa seurassa. 🙂

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: