Australia Maailmanympärimatka Muu maailma

Blue Mountains – vuoria ja sademetsää esteettömästi

Blue Mountains esteettömästi

Olen yleensä erittäin optimisti, mutta joissakin asioissa välillä vähän skeptinen. Yksi niistä on kohteiden esteetön retkitarjonta, joiden usein automaattisesti oletan puuttuvan. Virhe! Australian Sydneyssä googlailin pikaisesti ja löysin vain hyvin kalliita invataksilla toteutettavia yksityisretkiä. Meinasin jo antaa periksi, kunnes muistin Gray Line -yhtiön, jonka retkelle osallistuimme Hawaijilla. Kansainvälisellä yhtiöllä on hyvä retkitarjonta Sydneyssä, mutta ei kotisivuillaan mainintaa esteettömyydestä. Laitoin sähköpostia ja sain nopeasti vastauksen: Haluamani päiväretki Blue Mountains -vuorille toteutettaisiin uudella kaksikerroksisella matalalattiabussilla, jossa on yksi pyörätuolipaikka. Niinpä eräänä erittäin kuumana marraskuun kesäpäivänä lähdimme ihan perinteiselle tavisten retkelle!

Blue Mountains sijaitsee noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Ostimme liput muutama päivä ennen retkeä Sydneyn virallisesta turistikeskuksesta. Sieltä soitettiin vielä yhtiöön ja varmistettiin, että haluamamme lähtö toteutetaan esteettömällä kalustolla. Lippu maksoi 149 Australian dollaria eli noin 107 euroa/hlö. Lisäksi olisi voinut ostaa samalla liput Scenic Worldin (kerron siitä kohta lisää) näköalavaunuihin/juniin, mutta koska en tässä kohtaa ollut täysin varma niiden esteettömyydestä, enkä mahdollisista avustaja-alennuksista, päätin ostaa liput sieltä paikanpäältä. Retken ostohetkellä minua varoiteltiin, että retken viimeinen osuus, risteily, ei välttämättä olisi esteetön, vaan joutuisimme ehkä tulemaan takaisin bussilla muiden jatkaessa viimeisen tunnin merellä. Mitään alennusta viimeisen osuuden poisjäännistä ei kuitenkaan olisi saanut. Tyydyin tähän, sillä retki tuntui joka tapauksessa parhaalta tavalta matkata Blue Mountainsille, sillä meillä ei ollut omaa autoa käytössä, eikä julkisilla tuntunut pääsevän mitenkään näppärästi.

IMG_5435

Olimme sopineet hakupaikaksemme Novotel Darling Harbour -hotellin, joka sijaitsi kävelymatkan päässä omalta hotelliltamme. Uutuuttaan kiiltävä auto saapui paikalle sovittuna aikana ja pääsin kuin pääsinkin hyvin sisään (olin loppuun asti varmuuden vuoksi hieman skeptinen). Etuovella oli lattiasta nouseva ramppi, jonka kuski nosti tottuneesti ulos. Pyörätuolipaikka sijaitsi bussin keskiosassa. Kääntösäde etuovelta sinne oli tiukka, mutta mahduin kengät käytävän reinaa viistäen ilman, että jalkatelineitä täytyi irrottaa. Lattiassa oli valmiina kiinnitysremmit pyörätuolille. Kuski näytti aluksi miten ne toimivat ja laitoimme ne avustajani kanssa jatkossa. Avustajani istuin oli heti takanani. Otimme väkeä kyytiin vielä muutamasta pisteestä ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Suurin osa istui yläkerrassa. Kuski toimi samalla oppaana ja puhui ajaessaan. Ajoimme yli Sydney Harbour Bridge -sillan ja kuski kertoi alueen historiaa. Ensimmäinen pätkä sisälsi ajoa yhtäjaksoisesti noin 1,5 tuntia. Maisemat moottoritien varrella eivät erityisemmin häikäisseet. Bussissa on WiFi, mutta hyvin rajoitettu sellainen ja se toimi vain ensimmäisen tunnin ajan. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli pieni suloinen kaupunki Blue Mountainsin kyljessä. Vajaan puolen tunnin mittainen tauko oli pyhitetty lähinnä vessalle ja kahville, sillä bussin pysähdyspaikalta oli jonkin verran matkaa kyseisille fasiliteeteille. Invavessaa en nähnyt, enkä lähtenyt etsimään, kun ei tarvetta ollut. Kaupungissa oli kuitenkin iso supermarket, josta vessa olisi todennäköisesti löytynyt.

IMG_2145

Seuraava pysähdys oli ihan lähellä, Scenic Worldissä, jossa vietimme pidemmän tovin. Bussi jätti meidät vuoren rinteelle, Scenic Skyway:n asemalle. Scenic Skyway on lasiseinäinen kaapelivaunu, joka laskeutuu 270 metrin mittaisen matkan varsinaiseen Scenic World -keskukseen. Kyytiin pääsi esteettömästi sähköpyörätuolilla ja lasiseinistä oli huikeat näköalat alas laaksoon, vuorille ja sademetsiin. Keskellä olisi ollut myös lasilattia, mutta se oli korokkeen päällä, joten sinne en päässyt. Scenic World koostuu kolmesta tällaisesta ”näköalaradasta”. Kahteen niistä pääsee pyörätuolilla, maailman jyrkimpään raitiovaunureittiin ei. Hinta 39 AUD eli noin 28 euroa/hlö sisältää vapaan määrän kulkemista näissä kaikissa. Mitään alennusta ei saa, vaikka yhteen kolmesta ei pääse pyörätuolilla. Myöskään avustaja-alennusta ei tunneta. Koko Scenic Worldin idea kuitenkin perustuu näihin ja vaikka bussillakin olisi päässyt seuraavan pisteeseen, sanoisin, että lipun osto näköalavaunuihin on välttämätön, vaikka täyden hinnan maksaminen molemmista tuntuikin hieman epäreilulta.

IMG_5385

IMG_5380

IMG_5391

IMG_5395

Scenic World -asemalle laskeuduttuamme vaihdoimme Scenic Cablewayhin, joka laskeutui vielä alemmas sademetsämaisemiin. Myös tähän kaapelivaunuun pääsi hyvin pyörätuolilla. Henkilökunnan edustaja tuli pyydettäessä laittamaan pienen rampin laiturin ja vaunun väliin jäävän pienen raon peitoksi, mutta pääsin ilmankin sitä. Nämäkin maisemat oli huikeat ja varsinkin aluksi laskeutuminen tuntui vauhdikkaalta ja jyrkältä. Näköalat alhaalla sademetsässä olivat vaikuttavat. Osa laudoitetusta reitistä on esteetön myös pyörätuolin käyttäjille. Tämä reitti alkaa Scenic Cablewayn asemalta ja jatkuu Scenic Railwayn asemalle. Suurin osa jatkaakin Scenic Railwayllä takaisin ylös, mutta koska se ei ole esteetön, käännyimme tässä kohtaa takaisin. Viivyimme alhaalla vajaan tunnin, mutta reitin kiertäisi vartissa. Meillä meni aikaa kuvien ottamiseen ja maisemien ihasteluun. Jono takaisin Scenic Cablewaylle oli valtava, sillä paikalla tuntui olevan kokonainen koulu lapsia. Alkoi jo pelottaa, ettemme ehdi takaisin bussille. Lopulta pääsimme ylös, ehdin juuri ja juuri käydä vessassa ja nappasimme mukaan pirtelöt, lounaan syömisestä kun oli turha haaveilla. Onneksi emme olleet maksaneet lounaista etukäteen. Aikataulu oli todella tiukka, sillä paikassa olisi riittänyt nähtävää huomattavasti pidemmäksikin aikaa. Jonoihin kannattaa varautua aina, sillä paikka on todella suosittu. Monet viettävät alueella koko päivän vaellellen pienemmillä poluilla ja laaksossa. Esteettömästi reitti on kuitenkin rajallinen, vaikkakin todella kiva.

IMG_5406

IMG_5417

IMG_5447

IMG_1970

Pieni pelästyminen tuli, kun näimme bussin peruuttavan pois paikaltaan paikalle saapuessamme. Olimme lopulta yhden minuutin myöhässä, mutta aikataulu on tiukka. Onneksi kuski näki meidät ja huikkasi tulevansa vartin päästä takaisin heitettyään ajoissa olleen satsin määränpäähän. Meidän jälkeen tuli vielä monta pelästynyttä bussimme asiakasta. Seuraava pysähdyspaikkamme oli lähellä sijaitseva Echo Point -näköalapaikka, josta on näkymä kuuluisaan Three Sisters -kalliomuodostelmaan, Blue Mountainsin tunnetuimpaan nähtävyyteen. Lisämaksusta olisi päässyt myös kulttuurikeskukseen katsomaan aboriginaalien esitystä, mutta onneksi emme menneet, sillä muuta ei sitten tällä pysähdyksellä olisi ehtinytkään. Nautimme näköaloista suuresti. Retken saa uusia maksutta, mikäli sääolosuhteet ovat sellaiset, ettei Three Sisters näykään. Me olimme onnekkaita, sillä päivä oli kirkas. Näimme kuitenkin myös sitä sinistä sumua, josta vuoret ovat saaneet nimensä. Todella kaunis paikka!

IMG_1995

IMG_2020

Echo Pointilta jatkoimme noin 45 minuutin matkan Featherdale Wildlife Parkiin, jonka sisäänpääsy sisältyi matkan hintaan. Täällä näin söpöjä nukkuvia koaloita ja ennen kaikkea niitä pomppivia ja suukottelevia kenguruita, joista silloin kirjoitin! Täälläkin aikaa olisi saanut olla paljon enemmän kuin se reilu tunti, jonka aikana ehti tehdä pikaisen kierroksen eläintarhassa, ostaa vähän pientä suuhunpantavaa ja tehdä pikaiset ostokset erinomaisesti varustellussa tuliaiskaupassa (paras koko Sydneyn alueella). Koko alue oli esteetön ja invavessoja löytyi.

IMG_2037

Aikaisemmin päivällä kuski oli mitannut sähkärini leveyden ja ilmoitti, että se on riittävän kapea pääsemään retken päättävään risteilijään. Olin varovaisen innostunut, mutta niin vain pääsin Olympialaiturissa odottavaan Fantasean alukseen, joka jatkoi Parramatta-jokea pitkin kohti Sydneyn satamaa. Ajoimme Featherdale Wildlife Parkista satamaan vajaat puoli tuntia. Laivaan tosiaan pääsi helposti siltaa pitkin ja suurin osa pyörätuoleista todennäköisesti leveytensä puolesta mahtuisi. Samalla laivalla teimme myöhemmin valasristeilyn, josta kirjoitin hetki sitten. Ja onneksi pääsin, sillä risteily kruunasi päivän! Risteilyyn sisältyi kaksi drinkkilippua, joilla sai laivan baarista olutta, viiniä tai limua. Kylmä olut kuumalla laivan takakannella ja edessä huikea Sydneyn silhuetti! Laivamatka kesti tunnin ja päätyi lopulta lähisatamaamme Darling Harbouriin, josta oli lyhyt kävelymatka hotellillemme. Toiseen juomaan en valitettavasti kyennyt, sillä koko päivän aikana oli tasan se yksi hetki aikaa käydä vessassa.

IMG_5458

IMG_2153

Untitled

Retki kesti noin 10 tuntia ja olin siihen kokonaisuutena tyytyväinen. Ehkä vähän liikaa ohjelmaa oli tosin ängetty yhteen päivään ja koko ajan oli kiire, vaikka olenkin todella nopea liikkumaan. Retki toimi myös esteettömästi, mutta kireän aikataulun vuoksi en suosittele sitä hitaasti liikkuville tai henkilöille, joilla vessassa käymiseen, syömiseen tms. on varattava normaalia enemmän aikaa. Jos suinkin mahdollista, suosittelen vuokraamaan auton ja menemään sillä, jotta kohteisiin saa tutustua omaan tahtiin. Alue on kuitenkin ehdottoman suositeltavaa yhdistää vierailuun Sydneyssä ja on erittäin ihanaa, että pyörätuolipaikkoja tulee myös tavallisiin retkibusseihin, tämän pitäisi todellakin olla tulevaisuuden suuntaus, vaikka erillisiä esteettömiä retkiä tarjottaisiinkin.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: