Cadiz

Usein ajatellaan, että risteilyjen vähiten mielenkiintoiset satamat ovat viimeisinä. Monen huikean päivän jälkeen ihmiset eivät välttämättä enää jaksa lähteä laivasta, mutta he eivät jaksa murehtia siitä, sillä vastassa on kuitenkin se vähiten odotettu. Tuntuu pahalta ajatella, että Cadizin kohdalla olisi näin. Silti vähän itsekin sorruin siihen. Cadiz oli se, jonka jätin viimeiseksi kohteisiin etukäteen tutustueassani. Aikahan siinä loppui ja siksi tiesin siitä vähiten ja odotin sitä vähiten. Voihan se olla hyväkin juttu, sillä ehkä juuri siksi Cadiz oli niin iloinen yllätys.

Keskiviikko 19.7.2017
klo 7.00-15.00 Cadiz, Espanja

Cadizin kohdalla risteilyohjelmassa luki itseasiassa Sevilla. Se on vähän harhaanjohtava, sillä kiehtovaan Sevillaan on Cadizista matkaa 120 km. Jotkut suuntasivat heti laivan tultua satamaan junalle ja kohti Sevillaa, mutta en lähtisi yrittämään, Sevilla ansaitsee enemmän aikaa. Varsinkin, kun pois suuntaamalla jäisi väliin todellakin kokemisen arvoinen Cadiz. Saavuimme kaupungin satamaan aikaisin aamulla, mutta lähdimme laivasta vasta hitaan aamun myötä. Ei aikaisemmin olisi kannattanutkaan, sillä tummat pilvet olivat löytäneet meidät. Ehkä se oli sellainen pieni enne tulevasta, päivä päivältä lähestyvästä Iso-Britanniasta. Aamiaisen jälkeen kannella ympärilleni katsellessani kaupunkia valaisi kuitenkin jo aurinko, joka työnsi mustaa pilvimassaa merelle päin. Cadiz jatkoi helppojen risteilysatamieni listaa, sillä laiva tuli aivan kaupungin keskustan reunalle ja kaikki oli kävelymatkaetäisyydellä. Monet pitävät Cadizia Euroopan vanhimpana kaupunkina, vaikka varmaa tietoa asiasta ei ole. Minä uskon kyllä, sellainen fiilis siellä tuli. Vanhassa kaupungissa Espanja tuntui enemmän kuin Málagassa tai Palmassa. Vanhat talot, upeat plazat, kapeat kujat, mukulakivetkin.

Silti Cadizissa pääsi hyvin liikkumaan. Korkeusvaihteluita ei ollut juurikaan, enkä muista kärsineeni mukulakivistä. Nyt kuvia katsellessani huomaan mukulakiviä kyllä paljon, mutta ehkä olin niin haltioissani kaikesta muusta, etten siellä niitä niin huomioinut. Ei esteettömyyttä selvästi Cadizissa kovin paljon ole mietitty, eikä esimerkiksi kaikkiin rakennuksiin pääse sisälle. Tarpeeksi kuitenkin, eikä kesäpäivänä tarvitse sisällä ollakaan. Invavessan löytäminen olisi voinut olla erittäin vaikeaa, mutta lyhyen päivän aikana en onneksi sitä tarvinnut. Vaeltelin kaduilla, kävin kauppahallissa ja muutamassa kaupassa. Sitten jatkoin rantakadulle, jossa olisi voinut vain istua loputtomasti vuoroin kaupungin rakennuksia ja vuoroin merta ihastellen. Kaupungin keskustassa on myös pitkä hiekkaranta. Rannan reunalle johti pitkä ramppi, mutta siitä eteenpäin hiekalle ei päässyt mistään kohtaa.

Laivayhtiön myymällä ”Accessible Cadiz” -retkellä olisi käyty muutamalla Cadizin historiallisella nähtävyydellä ja jatkettu sitten Jerezin kaupunkiin maistelemaan siellä tuotettavaa kuuluisaa sherryä. Tuo retki olisi maksanut 59,75 Yhdysvaltojen dollaria eli noin 50 euroa/hlö.

Parasta olivat kuitenkin viimeiset tunnit ennen laivaan paluuta. Istuimme aukion kulmalle pienen viinibaarin terassille nauttimaan viimeiset parin euron viinit. Toisella puolella upea kirkko, toisella ihanan letkeää musiikkia soittava bändi (Palmuaseman Facebook-sivulla video!) Se oli sellainen onnellisen haikea hetki. Takana oli reilu viikko mitä upeimpia kohteita ja edessä enää muutama päivä merellä. Siinä auringonpaisteessa jotenkin tiesin, että koen kuumuuden ihollani viimeistä kertaa pitkään aikaan. Kesää oli Suomessakin vielä paljon edessä, mutta silti tiesin, ettei sellaisiin lämpötiloihin päästäisi. Eikä siihen tunnelmaan. Sellaiseen, että aika on hetkeksi pysähtynyt ja on vain se hetki. Ja se Cadiz.

Lisää juttuja ja paljon tietoa Cadizista myös: Andalusian auringossa -blogissa, Lapsiperheen matkat -blogissa ja Meriharakka -blogissa.