Espoon rantaraitilla

Kotikaupungissani Espoossa on yli 40 kilometrin pituinen rantaraitti. Merenrantaa myötäilevä tie kulkee Saunalahdesta Otaniemeen saakka, välillä kauniissa merimaisemissa, välillä metsäisemmillä teillä ja välillä vähän tylsästi asfaltilla talojen välissä. Tänä kesänä rantaraitista nauttiminen solahti vihdoin mukavasti isäni ja minun yhteiseksi kesätekemiseksi. Kokonaisuudessaan en ole sitä vielä kiertänyt, mutta tärkeimmät osuudet olemme mielestäni kolunneet. Muuta ei välttämättä kannatakaan.

Ensimmäiselle varsinaiselle rantaraitin pätkällemme tuli kaikkiaan mittaa noin kahdeksan kilometriä. Lähdimme juhannusviikonlopun sunnuntaina Westendin rannasta ja kuljimme raittia pitkin Matinkylään, Nokkalan Majakalle saakka. Ilma ei ollut ihan niin hyvä kuin olimme ajatelleet ja lähes kaikki reitin varren ravintoloista olivat ilmeisesti juhannuksen vuoksi kiinni, mutta pätkästä jäi erinomainen mielikuva. Westendin ranta sijaitsee Länsiväylän välittömässä läheisyydessä ja sitä on viime vuosina kunnostettu hyvin viihtyisäksi. Esteetöntä rantaosuutta, esimerkiksi hiekalle tehtyä laudoitusta, ei ollut täällä, eikä millään muullakaan rantaraitin rannoista, mutta auringonotto mahdollistuu kohtuullisesti. Invavessa oli, mutta se oli tavallisten vessojen tavoin lukossa, eikä ainakaan sinä sunnuntaina ollut tietoa milloin ja miten ne olisivat auki. Westendin rannalta tie jatkuu hieman tylsästi talojen välissä ja pois meren rannasta.

Seuraavan kerran jätän tuon alkupätkän väliin ja aloitan kulkemiseni Toppelundin rannasta, Café Bellan luota. Se näytti suljettunakin viihtyisältä ja sen yhteydessä oli inva-wc ja pieni ranta. Siitä on hyvä siirtyä Haukilahteen päin. Vastaan tulee ihana Melstenin ranta, venesatama ja monia kivoja kahviloita, ravintoloita ja terasseja. Kaikki näyttivät ainakin terassin osalta esteettömiltä ja monissa on inva-wc. Haukilahden jälkeen tulee Koukkuniemi ja pieneksi pätkäksi täytyy poiketa rantaraitilta sisämaan puolelle, sillä vastaan tulevat portaat. Tien varsien opasteita seuraamalla tuon pätkän huomaa kyllä. Matinkylän puolella voi pitää pienen tauon Café Merenneidon terassilla (sisälle ei pääse pyörätuolilla) tai jatkaa ohi Nokkalan Majakalle, jossa hissi oli käydessämme rikki, mutta nykyään toivottavasti taas kunnossa. Nokkalasta lähtee lautta Isoon Vasikkasaareen, jossa niin ikään tänä kesänä kävin. Tämä pätkä Toppelundin rannasta Nokkalan majakalle on rantaraittia kulkien ehkä noin 3,5-4 kilometrin mittainen ja suurimmalta osin tasainen (joitakin mäkiä ja juurakkoja, jotka eivät sähkärille olleet ongelma). Jos haluaa vielä jatkaa, Nokkalasta Suomenojan venesatamaan on vielä noin kolme kilometriä.

Tänään aloitimme matkamme Kivenlahdesta, Marinsatamasta ja jatkoimme Suomenojan venesatamaan saakka. Ilma oli täydellinen, mutta reitti ei ihan niin. Kivenlahti on alueena ihana ja sinne olisi voinut jäädä päivää viettämään. Kiva ranta, tasaista rantakatua ja joitakin kallio-osuuksia myös pyörätuolille. Kaikki tämän päivän kuvat ovat sieltä. Siitä eteenpäin oli pitkä pätkä kaunista ja ihanaa metsätietä, jossa oli kuitenkin myös todella jyrkkiä mäkiä. Sähköpyörätuolini veti kyllä, mutta monet pyörätuolit olisivat pulassa. Laurinlahden ja Soukan osuuksissa tie vei tylsälle maantielle ja meri vilahteli kaukana. Joitakin hyviäkin pätkiä tuli, mutta esimerkiksi yhtään kahvilaa tai terassia ei 10 kilometrin ja 2,5 tunnin matkallemme mahtunut ennen kuin saavuimme Suomenojalle pieneen Café Gabrielaan, tämän kertaisen lenkkimme päätepisteeseen. Reitti oli myös paikoin huonosti opastettu ja usko meinasi loppua suoraa maantietä taivaltaessamme.

Kivenlahdesta katsottuna Rantaraitin toinen pää alkaa Laajalahdesta. Siellä on Villa Elfvik, joka kannattaa ehdottomasti kokea. Laajalahden luonnosuojelualueella pesii paljon lintuja ja Villa Elfvikistä lähtevä 700 metrin mittainen esteetön luontopolku vie muun muassa esteettömälle lintutornille. Café Elfvikiin pääsee ramppia (tosin melko jyrkkää sellaista) pitkin myös pyörätuolilla ja sisällä on inva-wc. Kävelymatkan päässä Villa Elfvikistä (noin 1,5 km) on Gallen-Kallelan museo, joka on suurimmalta osalta esteetön (yläkertaan ei pääse, mutta päänäyttely on alakerrassa). Avustaja pääsee museoon maksutta.

Esteetön rantaraitti -projektissa on koottu tietoa rantaraitin esteettömistä osuuksista ja helpot ja vaativammat pätkät on merkitty erikseen. Sähkäri kulki hyvin myös vaativia pätkiä. Rantaraitista voi tosiaan nauttia myös pätkä kerrallaan ja esteettömyyttä kuvaavaan karttaan on merkitty myös esimerkiksi parkkipaikat. Vaikka koko rantaraitti ei siis tunnukaan olevan tasaisen ihana, matkan varrelle mahtuu kuitenkin monta hyvää syytä nauttia Espoosta! Mikä pätkä on sinun suosikkisi?