Fuerteventura, tuulinen saari, kohteli meitä marraskuussa varsin lempeästi. Tuuli intoutui vain yhtenä aamuna heittelemään ruokia mennessään hotellimme terassilla, jos ei ollut tuulta valppaampi. Muuten saimme nauttia lempeästä lämmöstä, joka ei kertaakaan nostanut hikeä, mutta tuntui syksyyn tottuneella iholla ihanalta. Auringon olisin mielelläni toivottanut tervetulleeksi muutamana päivänä enemmän. Keskitytään seuraavaksi siihen kuinka tunnelmallinen, kaunis ja pyörätuolille esteetön Corralejo, saaren pohjoiskärjessä sijaitseva paikallisten ja turistien yhteinen kaupunki lopulta olikaan. Luvassa vinkkejä, joista voit hyötyä, vaikka et pyörätuolilla liikkuisikaan.
Liikkuminen
Corralejossa oli todella helppo liikkua. Korkeusvaihteluita ei juuri ollut ja kaikki kadun ylitykset oli madallettu hyvin loiviksi. Kaikki sijaitsi muutaman kilometrin säteellä, joten meidän ei tarvinnut miettiä kulkuneuvojen käyttämistä, sillä kaikkialle pääsi kävellen. Näin kuitenkin muutamia takseja, joissa oli ramppi takana ja paikka pyörätuolille. Nämä olivat tavallisia takseja ja ilmeisesti tilattavissa paikallisen taksikeskuksen kautta maininnalla rampin tarpeesta. Joskus näin näitä takseja myös taksiasemilla katujen varsilla. Kaupungilla kulki minijuna, jonka kyydissä saa näppärästi käsityksen alueesta. Puolen tunnin kierros maksaa 5 euroa ja junan takana on yksi paikka myös pyörätuolille. Juna lähtee pääkadulta satamasta päin.
Rantakatu ja ranta
Ranta sijaitsi 700 metrin päässä hotellistamme Labranda Bahia de Lobos ja sinne kuljettiin pääosin pääkatua pitkin ennen poikkeamista oikealle rantaan johtavalle tielle. Ranta oli melko pieni. Hiekalle johti ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt ramppi, joka jatkui myös hiekalle. Varsinaista auringonottoon tarkoitettua laudoitusta pyörätuolinkäyttäjiä ajatellen ei ollut ja hiekalla olevalla kapealla kaistaleella tuli väistämättä vähän olo, että on tiellä. Ehkä siksi emme oikein viettäneet rantapäiviä, vaan viihdyimme enemmän sataman alueella. Jostain luin, että rannalla olisi saatavana rantapyörätuoli. Voi olla, että rannalla oleva pyörätuoli-symbolilla varustettu koppi viittasi siihen, mutta en nähnyt ketään, joka olisi näyttänyt kopin avaimen omistajalta. Merivesi oli hyvin kylmää minun makuuni, joten ihan mielelläni ihailin turkoosia vettä vain rannalta käsin. Fuerteventuran rannat ovat todella puhtaita ja vesi paljon turkoosimpaa ja kirkkaampaa kuin muilla Kanariansaarilla.
Rantakatu oli suosikkipaikkani ihastella niin merta kuin paikallista tunnelmaakin. Rannalta ei esteettömästi päässyt jatkamaan rantakadulle, vaan täytyi palata hetkeksi pääkadulle ennen uutta käännöstä oikealle. Rantakatu ei ole kovin pitkä, mutta hyvin tunnelmallinen. Se on hieman kiemurteleva ja sen varrella on paljon ihania ravintoloita ja baareja. Vielä ihanempia löytyy tosin rantakadun välittömästä läheisyydestä sisämaan puolelta. Tämä alue on Corralejon vanhaa kaupunkia, mikä näkyy vanhoissa rakennuksissa ja paikallisväestön läsnäolossa. Tälle alueelle tullaan viettämään aikaa ulkona etenkin viikonloppuiltoina. Aukioilla oli usein katusoittajia, osa aivan todella taitavia. Niin ihana tunnelma! Kaduilla myös tässä vanhemmassa osassa kaupunkia pääsi hyvin liikkumaan ja terasseille pääsi hyvin, mutta monien ravintolojen sisätiloihin oli kynnyksiä ja portaita.
Hiekkadyynit
Corralejon tunnetuin nähtävyys on kilometrien mittaiset hiekkadyynit. Dyynien alkuun oli hotelliltamme matkaa noin kolme kilometriä ja teimme sinne kävelyretken. Hiekkadyynit nyt eivät lähtökohtaisesti kuulosta kovin esteettömiltä, eivätkä ennakko-odotukseni olleet kovin korkealla. Pääsimme kuitenkin helposti kävelyteitä pitkin dyyneille saakka. Alkupätkässä oli paljon kovaa hiekkaa ja pääsin kokemaan hiekkadyynitunnelmaa hiekalla ajaen. Autotien reunaa pääsi kulkemaan jonkin matkaa, mutta sitten hiekka alkoi työntyä lähemmäs tietä ja olisin joutunut ajamaan keskellä vilkkaasti liikennöityä valtatietä. Kovin pitkälle emme siis jatkaneet. Dyynien puolivälissä olisi näyttänyt olevan rantabaari ja vesiaktiviteetteja ja dyyneillä saakin varmasti kulumaan koko päivän, jos vain rantahiekassa kulkeminen onnistuu. Kiva käynti näinkin ja mikä ettei dyynien alkupäässäkin olisi voinut aurinkoa ottaa. Fuerteventuralla on paljon nudisteja, niin myös dyyneillä. Ei siis pidä ihmetellä, jos vastaan kävelee alastomia ihmisiä.
Ravintolat
Hotellimme All Inclusivesta huolimatta söimme neljänä iltana ravintolassa. Olisin voinut syödä hyvin paljon enemmänkin, sillä niin ihanan näköisiä ravintoloita kaupungista löytyi ja liian moni jäi kokematta. Kaikkea neljää voin suositella. Ensimmäinen valintamme oli rantakadun tuntumassa sijaitseva Cofradia de Pesco. Lupaava merkki ravintolan valinnassa on se, että joukko paikallisia vanhoja paikallisia miehiä meluaa sisällä noppapeliä oluttuoppien äärellä pelaten. Sisään oli portaat, mutta nautimme terassilla aivan mahtavan kala-annoksen. Kalaa tässä ravintolassa kannattaakin tilata. Minä päädyin monessa paikassa suosikikseni valikoituneeksi annokseen ”grilled sole”, joka tarjoiltiin Kanarian perunoiden kanssa. Plussaa meren äänistä! Seuraava valintamme oli pääkadulla sijainnut Poco Loco, jossa söimme sisätiloissa. Joulukoristeluissa ja muutenkin sisustukseen panostamisessa ei oltu säästelty, mikä usein langettaa pelon siitä, että se on tehty ruuan kustannuksella. Nyt pelko oli turha, sillä etenkin tilaamani härän sisäfilee oli erittäin mureaa ja hyvää – paras pihvi hetkeen! Kokonaisuutena paras oli kolmas valintamme Tapas Oscar, joka sijaitsee satama-alueella aukiolla, jossa on paljon erityisesti paikallisten suosimia ravintoloita. Lauantai-iltana Tapas Oscar olikin hyvin täynnä, mutta seitsemän aikaan mennessämme saimme hyvän terassipöydän, paikalliset kun tulevat vasta vähän myöhemmin. Minä tilasin päivän kala-annoksen, joka oli jotain paikallista kalaa. Todella hyvää. Krista söi tapaksia, jotka nekin olivat erittäin hyviä. Palvelu pelasi ja tunnelma oli loistava, siksi kokonaisuutena kärkeen. Viimeisenä iltanamme oli taas pihvien vuoro. El Toro Bravo Steak House tulee niin ikään vastaan pääkatua lähes satamaan kulkiessa. Ravintola sijaitsee sisätiloissa ja takakautta menee massiivinen ramppi. Ravintola on valtava eli sieltä saa paikat isommallekin seurueelle ja mieluista ruokaa löytyy varmasti kaikille perheenjäsenille. Jotenkin todella ihana tunnelma ja loman ensimmäinen Suomessa hetken asunut tarjoilija, joka oli innoissaan saadessaan palvella meitä suomeksi. Kaikissa ravintoloissa hintataso oli alhainen ja 20 eurolla sai helposti hyvän pääruuan ja viinit, joskus jälkiruuankin. Jälkkäriliköörit tuotiin kaikkialla laskun tilauksen yhteydessä. Jos illallisen jälkeen tekee vielä meni drinksua, suosittelen Surf Bar Buena Ondaa, johon surffihenkiset kokoontuvat mojitoille. Pieni baari sijaitsee käytönnössä kadulla ja drinksut tilataan luukulta.
Ostokset
Hotellimme sijaitsi erinomaisella paikalla shoppailun näkökulmasta. Kulman takana sijaitsi Las Palmeras -ostoskeskus ja paljon erilaisia ketjuliikkeitä. Ensimmäinen iso matkamuistomyymälä oli aivan hotellin vieressä ja rantaan päin kuljettaessa yhä useammasta kaupasta löytyi rantamekkoja ja muuta lomalaisten tavaraa. Kaikkiin isoimpiin kauppoihin pääsi helposti myös pyörätuolilla ja ostoskeskuksissa oli hissit ja inva-wc:t. Sen sijaan satamassa päin sijainneisiin pienempiin kauppoihin oli lähes poikkeuksetta yksi porras. Teneriffalla ja Lanzarotella vastaaviin on aina myös ramppi, mutta täälläpä ei. Juuri tällä reissulla myös oma ramppini oli jäänyt kotiin, vaikka sitä olisi nyt tarvittu.
Torstaisin ja sunnuntaisin järjestetään markkinat El Campanario -ostoskeskuksessa. Se on ulkoilmaostoskeskus ja kojut on ripoteltu eri suuntaan lähteville kujille. Myynnissä on paljon käsityötuotteita ja koruja, oikeasti hienoa tavaraa. Kävimme markkinoilla lopulta kahdesti, kun torstailta jäi muutama ostamaton asia vaivaamaan. Tarkkoja aukioloaikoja en löytänyt, sillä kaikissa lähteissä sanottiin vähän eri aikoja, mutta uskoisin, että osut oikeaan, jos menet 10-14 välillä. Me olimme paikalla puoliltapäivin. Molempina päivinä oli porukkaa, mutta ei ruuhkaksi asti, joten kojujen luona mahtui hyvin liikkumaan. Hotelliltamme oli markkinoille matkaa vajaa kilometri. Toisena päivänä jatkoimme sieltä hiekkadyyneille, kun olimme jo valmiiksi oikeassa suunnassa. Markkinoilta löytyy hyvät tuliaiset ja kahviloissa välillä istahtaen aikaa saa kulumaan useammankin tunnin.
Viikko Corralejossa sujui vauhdilla. Teimme yhden retken Lanzarotelle (siitä lisää myöhemmin), mutta muuten pysyttelimme vain lähimaisemissa, mikä sopi rentoon lomaan oikein hyvin. Corralejo sopii Fuerteventuran lomakohteista heille, jotka arvostavat myös paikallisuutta ja tietynlaista rosoisuutta. Valitettavasti esteettömyyden osalta se tarkoittaa sitä, että ihan kaikkea ei ole loppuun asti mietitty, mutta pääasiasssa pärjäsin kaupungissa sähköpyörätuolilla kulkien oikein hyvin. Näistä kuvista kaikki ei välity niin hyvin kuin pitäisi, mutta tulossa on vielä video!
No Comments