Jamaica Karibia laiva Muu maailma risteily

Esteetön unelmaristeily Karibialla osa 5: Tilanteet Jamaicalla & laivan sairaala

”In Jamaica there are no problems, only situations”, Jamaicalla ei ole ongelmia, ainoastaan tilanteita. Näin aloitti oppaamme kolme ja puolituntisen opastetun ”Easy Falmouth and Montego Bay” -kierroksemme. Minua nauratti. Ajattelin tämän maan sopivan elämän filosofiaani. Kuulimme tuon lausahduksen monta kertaa kierroksen aikana. Kierroksen päätteeksi en kuitenkaan enää nauranut, ainoastaan irvistin. Tervetuloa mukaan Jamaicalle, retkelle naurusta kipuun!

IMG_2418

Eilinen Labadee-päivä vähän jo totutti siihen, että aamulla kannelle mennessä kokee yllätyksen. Silti vähän hihkuin. Taivas oli pilvessä, mutta ilma oli erittäin kuuma. Se täällä on parasta. Varasimme edellisenä päivänä laivan retkipisteeltä esteettömän Easy Falmouth and Montego Bay -retken, jotta näkisimme paikkoja vähän laajemminkin. Laiva oli Falmouthissa vasta klo 11.00 ja retki alkoi 11.30, joten aamulla jäi aikaa nauttia rauhassa aamiaista. Laivasta poistuttiin taas kannelta 2, suoraan ramppia pitkin laiturille, ihan yhtä helposti kuin Labadeessakin. Heti satamassa meitä odotti ostosalue, selkeästi risteilyvieraille rakennettu. Kävelimme sen läpi retkibussien lähtöpaikalle. Erilaisia matkamuistoja myyviä liikkeitä oli paljon ja päätimme tutustua niihin retken jälkeen.

Pieneen asiallisella hissillä varustettuun tila-autoomme tuli meidän ja kuskimme Juniorin lisäksi yksi sähköpyörätuolilla liikkuva nainen Chicagosta sekä paikallinen oppaamme. Nuori nainen, joka oli niin erikoislaatuinen, ettemme kolmen tunnin aikana pystyneet sanomaan ärsyttääkö vai ihastuttaako hän. Auton ikkunat olivat melko matalalla, joten vähänkin korkeammista pyörätuoleista olisi vaikea nähdä ulos. Auton omat istuimet olivat sen sijaan hyvin matalia. Tuolit kiinnitettiin ja kuski ajoi hyvin. Jamaicalla on vasemmanpuoleinen liikenne, jollaisen seassa olen pyörinyt ennenkin, mutta kesti hetken ennen kuin silmä taas tottui siihen.

PicMonkey Collage
IMG_2413

Heti sataman ulkopuolella aukenee hyvin paikallinen Falmouthin kaupunki. Pieni retkikatumus iski, sillä tänne hökkelitalojen ja kadulla kulkevien eläinten keskelle olisi ollut kiva tulla pyörimään ja matka olisi ollut käveltävissä. Turvallisuudesta en tosin tiedä. Näytti siltä, että turistit kulkevat ohi autoilla, kuten mekin. Oppaamme kertoi alueen historiasta, nykypäivästä ja paikallisista tavoista. Pääasiassa kiertelimme rikkaiden asuinalueilla ja hienojen hotellien ympäristössä. Tämä on se puoli Jamaicasta, joka meille turisteille halutaan näyttää. Tosin rikkaiden asuinalueella asuvat myös ”deep pockets” eli huumediilerit, siellä juristien, lääkärien ja opettajien seassa. Oppaan käyttämät sanat olivat parhautta. Näimme ”Body repair shopin” eli sairaalan, ”Underground hotellin” eli hautausmaan sekä ”Free hotellin” eli poliisiaseman. Väkisin reitti kulki myös paikallisten keskustojen läpi. Silloin opas hiljeni, mutta me virkistyimme. Juuri tällaista haluaisimme nähdä! Esteettömyyden osalta ehdin nähdä vain sen, että jalkakäytävien reunoja on madallettu. On se jännää, että täälläkin on se ymmärretty tehdä, mutta Suomessa se on edelleen paikoin melko vaikeaa ja monia lautakuntia vaativaa. Kaikki on kovin erilaista ja minulle, tähän mennessä vain Eurooppaa nähneelle, tuli ensi kertaa tunne, että olen jossain kaukana.

IMG_2391
IMG_2404
IMG_2403
IMG_2392

Ajelimme noin puolentoista tunnin ajan. Montego Bayssa pysähdyimme Pier 1 -ravintolaan. Retken hintaan kuuluu paikallista herkkua banaanikakkua sekä kuuluisaa Jamaicalaista kahvia tai tavallista teetä. Kaikkea muuta on ostettavissa ja ravintolan yhteydessä on myös pieni myymälä. Ravintolassa on myös invavessa. Paikka oli suosittu pysähdyspaikka, sillä emme suinkaan olleet ainoita retkeläisiä. Aurinko pilkisti pilven läpi juuri kun istuimme merenrantaterassille. Ihanaa! Vietimme ravintolassa noin 45 minuuttia, mikä meni hujauksessa, sillä pitkästä aikaa olimme langattoman netin ääressä.

image

Jatkoimme matkaa ja pysähdyimme vielä kerran, sillä kanssaretkeilijämme halusi tehdä ostoksia. Haaveilimme paikallisesta, mutta päädyimme turistikauppaan. Ihastuin huppariin, ihastuin magneettiin ja ihastuin paikalliseen rommiin. Mutta en ihastunut niiden hintoihin. Magneetti maksoi 12 dollaria, laivalla sama on kolme dollaria. Ostokset jäivät siis tekemättä. Kaupalta oli matkaa satamaan enää vain noin kymmenen minuutin verran. Lieneekö matkan lyhyys vai silkka unohdus syynä siihen, että kuski ei sitonut pyörätuoleja auton lattiaan kiinni, enkä minäkään tätä mokaa tajunnut. Ennen kuin vasta sitten, kun auto jarrutti, takana oleva sähköpyörätuoli liukui minua päin ja minä vasten edessä olevaa auton istuinta. Oikea jalkani jäi pahasti puristuksiin sähkärini ja auton istuimen väliin. Iso varvas vääntyi pahasti ylös ja oikealle. Kun auto vihdoin saatiin pysähdyksiin, takana ollut tuoli irti minun tuolistani ja jalkani vapauteen, en hetkeen tuntenut oikein mitään. Muutaman minuutin päästä kipu yltyi kuitenkin melkoiseksi ja sai silmät kostumaan. Nyt ei enää naurattanut oppaan höpöttelyt siitä, että tämäkin on vain yksi tilanne, eikä haittaa mitään. Kyllä nimittäin haittasi. Loppumatka meni vahinkoilmoitusta täyttäessä.

Satamaan päästyämme kipu oli jo melkoisen kova ja aloin vahvasti epäillä elämäni ensimmäistä murtumaa. Jalkani olen vääntänyt nimittäin ennenkin, mutta tämä kipu oli erilainen. Suuntasimme kauppoihin katsomatta  kohti laivaa. Laivan sairaala sijaitsee kannella kaksi ja menimme suoraan sinne. Harhailimme hetken henkilökunnan käytävällä ja kuinka ollakaan törmäsimme ensimmäisenä (hyvin komeaan) italialaiseen security officeriin, jonka käsittelyyn tällaiset laivalla tai laivayhtiön retkillä sattuneet onnettomuudet viime kädessä tulevat. Hän saattoi meidät sairaalaan ja kiireellisenä sisään, sillä sairaala oli sillä hetkellä auki vain akuuteille tapauksille. Kivusta huolimatta aloin innostua siitä, että saan kokea tämänkin, mikä on ehkä seikkailijan merkki.

image

 

Ensiapuhuone on hyvin vaikuttava. Siellä pystyttäisiin selkeästi hoitamaan monenlaiset tilanteet. Kroatialainen sairaanhoitaja otti minut vastaan, asetti jalkani jäihin ja toi särkylääkettä. Saimme lisää lomakkeita täytettäväksi. Kaikkiin tarvitaan aina myös silminnäkijälausunnot, mistä huomaa, että toimimme Yhdysvaltojen lakien mukaan. Lääkärini oli Kolumbiasta. Hän tutki jalan ja päätti ottaa röntgenkuvat. Hänen väännellessä ulahdin välillä kivusta, mutta kaikki väännöt eivät tuntuneetkaan kovin pahoilta. Sain uutta toivoa, että se ei olisikaan murtunut. Röntgenkuvat pystyttiin ottamaan siinä samassa huoneessa ja pian selvisi, että luita ei onneksi ollut murtunut, mutta jotain mitä lie tukiosia oli repeytynyt ja siksi kipu oli kova. Kävellä tuskin jalalla pystyisin, mutta se ei onneksi ollut nyt ongelma. Särkylääkkeiden ja jääpussiohjeiden kera poistuin hyttiin lepäilemään. Aika Jamaicalla oli siinä.

Myöhemmin illalla tosin ymmärsin, että tällaiset kivut paranevat vahvojen särkylääkkeiden lisäksi parhaiten tanssien Karibian rytmejä. Ja kun vielä illallisella tummiin pukeutunut mies tuli pöytämme luo esittämään kutsun kapteenin pöytään seuraavaksi illaksi, en voinut olla katsomatta varvastani jo jokseenkin ylpeänä. Palataan varpaaseen, sen paranemiskeinoihin ja sen suomiin mahdollisuuksiin sitten seuraavaksi.

Risteily toteutui yhteistyössä Royal Caribbean Internationalin kanssa. Vietin viikon matkustajana kuten kuka tahansa ja kaikki kokemukseni ovat täysin omiani.

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply
    Helena Arvio
    27.12.2014 at 13:36

    toi kävellä tuskin nyt jalalla pystyisin -kommentti toi mieleen koomisen tilanteen fysioterapiasta, olen siirtymässä jumpparin avustuksella tuoliin terapian jälkeen, jumppari kysyy: Onks sulla jalat kunnossa?

  • Reply
    Anonyymi
    27.12.2014 at 21:40

    Irie. Kiva juttu juuri sopivaan väliin kun minulla oli joulun aikaan jamaikalainen vieras. Teki pari kertaa ruokaakin: Smoked mackerel and dumplings ja toinen oli silliä ja escovichiä. T. Pete Vestelin

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    28.12.2014 at 08:06

    🙂 Onneksi jalat voi olla kunnossa monella tapaa!

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    28.12.2014 at 08:07

    Oi, kuulostaa herkulliselta! Kiva, että tykkäsit jutusta 🙂

  • Reply
    Lotta Watia | Unagidon
    28.12.2014 at 10:19

    Hyvä, että sait laivalla tilanteen vaatimaa kunnon hoitoa, eikä varpaassa lopulta ollut murtumaa.

    Kiinnostavia nämä risteilypostaukset! Jamaica on joskus nähtävä.

  • Reply
    Kthetraveller
    29.12.2014 at 11:52

    Ihania nämä sinun postaukset ja mekin parkkeerasimme omalla risteilyllämme (Norwegian Getaway) tuonne lokakuussa kun jouduimme kiertämään hurrikaanin uhkaamat alueet ja reittimme vaihtui itäisestä Karibiasta läntiseksi. Itse en ollut tykästynyt Jamaicaan vaikka olinkin mieli avoimena, joten mielenkiinnolla luen muiden kokemuksia samasta kohteesta. Harmi että jalkasi kärsi Jamaican reissulla mutta kuten itsekin totesit aloit innostua kun sait kokea sen kaiken mukana tulleen. Odotan innosta piukeana seuraavaa postaustasi risteilystä, tahtoopi kuulla illallisesta kapteenin kanssa.

  • Reply
    Karoliina
    30.12.2014 at 13:20

    Hei! Olipa kiva, että tänne blogiisi löysin! Aivan mahtava lukea näitä risteilypostauksia, tosin tuo loukkaantuminen oli kurjaa. Se on jännä, miten turisteille monessa maassa halutaan näyttää vain sitä turistimenoa ja silkoteltuja näkymiä vaikka itse turisti yleensä haluaisi nähdä ihan sitä tavallista, paikallista elämää.

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: