Eurooppa lento Saksa

Frankfurtin lentokenttä, hyvässä ja pahassa

Harva paikka herättää niin ristiriitaisia tunteita kuin Frankfurtin lentokenttä. Se on toiminut välilaskupaikkana jo useammilla reissuillani. Ensimmäisen kerran vierailin siellä matkalla Luxemburgiin vuonna 2002. Samaan määränpäähän kone vei Frankfurtin kautta myös vuonna 2011. Kyproksen vuoro oli vuonna 2008 ja Venetsian 2010. Taannoisella Saksan matkallani kenttä tuli jälleen tutuksi ennen kuin mennessä jatkoimme matkaa Frankfurtin kautta Hannoveriin ja palatessa Bremenistä Frankfurtin kautta Helsinkiin. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen en vieläkään osaa sanoa pitäisikö kentälle pyrkiä vai pitäisikö sitä välttää. Mietitäänpä asiaa viimeisimpien kokemusten valossa.

Frankfurt am Main on iso. Itseasiassa Euroopan kolmanneksi isoin Lontoon Heathrown ja Pariisin Charles de Gaullen jälkeen. Iso kenttä Saksan kaltaisessa maassa, jossa rakkaus järjestelmiin on käsittämättömän suurta. Mitä se tarkoittaa?

Liikuntarajoitteisen vaihtolennolle Frankfurtissa suositellaan vähintään 1,5 tunnin vaihtoaikaa. Meillä oli molempiin suuntiin noin kahden tunnin vaihto. Avustuspalveluun Frankfurtissa on selkeä systeemi. On olemassa suuri määrä järjestelijöitä sekä pieni määrä duunareita, jotka hoitavat muun muassa nostot. Koneen laskeutuessa jouduimme molemmilla kerroilla odottamaan yli puoli tuntia nostajien saapumista. Järjestelijöitä paikalle saapui kyllä useampia kertomaan tilanteesta, mutta he eivät auta siirtymisissä. Odottaminen on ärsyttävää, mutta on siinä välillä puolensa. Esimerkiksi lennolla Bremenistä Frankfurtiin koneessamme oli kolme kapteenia. Konetta ohjasi kapteeni, josta sen lennon myötä tuli virallisesti kapteeni. Perämiehen paikalla istui koneesta ilmeisesti virallisesti vastuussa ollut kapteeni ja lisänä ohjaamossa oli vielä kapteeni, joka arvioi tämän uusimman kapteenin suorituksen. Mitään tästä emme olisi tienneet, mikäli olisimme poistuneet koneesta muiden mukana ja missanneet bileet, jotka matkustamohenkilöllä alkoivat uuden kapteenin kunniaksi matkustajien poistuttua. Harvoin pääsee myöskään ottamaan valokuvia ohjaamosta. Ja kun ne nostajat lopulta tulivat, olivat he osaavia. Kun kone tulee putkeen, nostajina toimivat kokemukseni mukaan aina kaapin kokoiset ensiapumiehet, joista ei ole mitään pahaa sanottavaa.

 

Koneen ovella minua odotti lentokentän manuaalipyörätuoli, sillä sähkäri oli jo omalla matkallaan kohti seuraava konetta. Järjestelijän työ alkoi tästä. Heidän tehtävänään on saattaa avustusta tarvitseva matkustaja seuraavalle lennolle. Järjestelijät ovat taatusti yksiä lentokentän parhaimman kuntoisista työntekijöistä. Kävelymatkat ovat nimittäin erittäin pitkiä. Pääasiallinen käytäntö Frankfurtissa on, että avustettavat matkustajat viedään erilliseen avustettavien matkustajien loungeen, jota tuttavallisemmin myös vammaisten lastaamoksi kutsun. Nimi juontaa juurensa vierailuuni sellaisessa, jossa makasi iso kasa pyörätuolia käyttäviä vanhuksia kuumassa huoneessa ja elonmerkkejä oli vaikea nähdä. Näitä paikkoja on Frankfurtin kentällä ilmeisesti muutamia.

Huolimatta siitä, mihin kone on pysähtynyt, on joka kerralla pikakävelty 1-3 km:n matka kyseiseen tilaan, kovaa vauhtia ohi houkuttelevien kauppojen. Lastaamosta ei ole poistumista, ellei odotteluaikaa ole useita tunteja ja lupaat palata oikeaan aikaan samaan paikkaan. Tällä kertaa huone oli raikas ja kahvikone houkuttelevan näköinen, vaikka sitä ei ehtinytkään käyttää. Lastaamo/lounge on järjestelijöiden valtakuntaa. He ottavat liput ja ohjeistavat seuraavista vaiheista. Järjestelmä saa olon hieman avuttomaksi, sillä lastaamossa ollessaan ei ole aavistustakaan mistä seuraava lento lähtee, kauan on aikaa jne. Hyvä puoli on se, että systeemin toimivuuteen voi luottaa ja kaikenlaiset ruuhkat saa välttää. Palvelu Frankfurtin kentällä on aina ollut hyvin ystävällistä. Tilassa on myös hyvät, tilavat inva-wc:t ja isoista ikkunoista on hyvä bongailla lentokoneita. Molemmilla kerroilla ehdin pikaisesti käydä lastaamossa vessassa ennen kuin oli aika jatkaa matkaa.

Jatkolennot lähtivät maatasolta, joten lastaamosta mentiin hissillä alas odottamaan bussia. Bussi oli ihan tavallinen iso matalalattiabussi, mutta me sen ainoat matkustajat. Bussissa istuminen kurveissa lentokentän isossa manuaalipyörätuolissa toi mieleeni taas ajatuksen, että oma manuaalipyörätuoli vaihtolennoilla olisi kyllä kullanarvoinen. Otin teille kuvan, joka kuvastaa hyvin tasapainoani tuossa tilanteessa, mutta ilmeeni ei taidakaan olla julkaisukelpoinen…Mennessä bussi parkkeerasi lentokoneen viereen portaiden alkupäähän. Tässä vaiheessa vaihdettiin kantotuoliin, jonka avulla minut kannettiin portaita pitkin koneeseen. Paluumatkalla bussimatkan jälkeen siirryttiin kantotuoliin ja ambuliftiin eli ”hissiautoon”. Koneessa ei kuitenkaan oltukaan valmiita ottamaan matkustajia sisään, vaikka kuinka takaovella koputtelimme. Istumisaika epämiellyttävässä kantotuolissa kasvoi siis vähän turhan pitkäksi. No, odotellessa pystyi autiopaikalta todistamaan kuinka sähkäri ja matkalaukkumme siirtyivät kärrystä ruumaan ja miettimään kuinka valtava kenttä Frankfurt on ja kuinka käsittämättömän moni laukku silti löytää määränpäänsä. Silloin kun ollaan maatasolla, nostajat ovat bussikuski ja hissiauton kuljettaja tai joku sekatyöntekijä, eivätkä he selkeästi ole käyneet samaa koulutusta kuin putkeen tullessa avustamaan tulevat nostajat.

 

Yksinkertainen neuvo: Frankfurtiin ei kannata mennä kiireellä. Nytkään ylimääräinen tunti ei olisi saanut tylsistymään. Olimme saaneet Lufthansalta kutsut business-loungeen, jossa oli tarkoitus vierailla paluumatkalla. Menomatkalla onneksi ymmärsimme systeemin ja nautimme loungesta jo Bremenissä konetta odotellessa ilman kiirettä. Frankfurtissa lounge-vierailu olisi vaatinut tupla-ajan vaihdolle. En kenttää kyllä jatkossakaan välttele, sillä systeemi kyllä toimii. Myös Lufthansan lennoilla olen aina saanut erinomaista palvelua. Palvelun taso testataan tosin todenteolla vasta elokuussa, kun nousemme Lufthansan siiville kohti Müncheniä koko Suomen sähköpyörätuolisalibandymaajoukkueen voimin….

Aina on kuitenkin yhtä ihanaa palata Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa systeemi on yksinkertainen, mutta ah niin kovin toimiva. Koneen vaihdot ovat rasittavia, mutta huolimatta kaikista lentokoneeseen siirtymisissä saatavista ruhjeista ja väsymyksistä, odotan innolla taas sitä, kun minut Helsinki-Vantaalla taas seuraavan kerran tähän kantotuoliin köytetään. Ihan pian se hetki nimittäin koittaa!

 

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Unknown
    14.6.2014 at 19:53

    Mä haluun nähä sen lastaamon, kiinnostavaa!

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: