St. Maarten oli ennakkosuosikkini kaikista Karibian risteilymme satamista. Olin kuullut siitä hehkutusta niin muilta matkabloggaajilta kuin kanssamatkustajilta risteilyillä. Kaikkien kertomuksista kuulsivat läpi helppous ja letkeys, jotka ovat lempisanojani risteilylomilla. Viime syksynä nuo kaksi sanaa kuitenkin poistuivat saaren kuvauksista ja tilalle tulivat tuhoa kuvaavat sanat. St. Maarten oli yksi niistä Karibian saarista, joille hurrikaani Irma syyskuussa 2017 iski voimakkaimmin. Erityisen pahasti kärsi saaren hollantilainen puoli, jonka pääkaupunkiin Philipsburgiin myös risteilijät rantautuvat. 70 % rakennuksista koki tuhoja, joita korjataan edelleen. Katselin kuvia tuolta ajalta kunnolla vasta nyt vierailumme jälkeen ja niissä näkyvät täysin tuhoutuneet rakennukset, tulvivat kadut sekä tuulen sisämaahan heittämät autot ja veneet vetivät todella hiljaiseksi. Pahimpia tuhoja korjattiin kolme kuukautta, minkä jälkeen satama pystyi jälleen vastaanottamaan risteilijöitä ja saari ylipäänsä turisteja. Nyt puoli vuotta suuren tuhon jälkeen olin ylpeä turistin statuksestani. Meidät toivotettiin nimittäin erityisen tervetulleiksi, sillä St. Maarten kaipaa taukokuukausien jälkeen kipeästi joka ikisen paratiisinkaipuisen vierailijan luokseen, vaikka paratiisin palmut osin katkenneita ovatkin.
Saavuimme Philipsburgin satamaan aamulla 10.30 ja yhdentoista maissa alkoi laivasta poistuminen. Meidät vastaanotti pilvinen, mutta erittäin kuuma sää ja täydellisen turkoosi meri. Vieressämme seisoivat Carnival Vista ja TUI Cruisesin alus. Kiireisimpinä päivinä St. Maarten vastaanottaa useampiakin aluksia. Laivasta poistuttiin taas helposti kannen kaksi kautta suoraan laituriin ja heti vastassa oli satama-alueen uutuuttaan hohtavia kauppoja, kuten jokaisessa satamassa. St. Maartenilla tuo alue oli tyylikkäästi toteutettu ja uutta rakennettiin parhaillaankin. Noissa kaupoissa on joka satamassa lähes samanlaisia tuotteita ja hintataso korkeampi kuin alueen ulkopuolella, mutta kaikkialla ne oli kuitenkin kiva kiertää. Philipsburgin ihana rantakatu näytti laivan kannelta katsottuna olevan hyvin lähellä. Suurin osa matkustajista hyppäsi satamassa rantakadulle keskustaan vievään vesitaksiin, mutta olin lukenut ristiriitaista tietoa niiden esteettömyydestä ja päätynyt siihen, etteivät ne ole sähköpyörätuolille soveltuvia. Lähdimme siis kävelemään kohti keskustaa. Reitti hieman kiersi, sillä satamasta lähdettyä täytyi kiertää valtava työmaa-alue, kenties hurrikaanin myötä tullut. Opasteet olivat kuitenkin hyvät ja vaikka reitti oli paikoin epätasainen, pääsi pyörätuolilla kuitenkin hyvin kulkemaan. Matkaa rantakadun ja Philipsburgin keskusta-alueen alkuun kertyi arviolta 1,5 kilometriä.
Heti rantakadulle päästyäni ymmärsin sen letkeyden ja helppouden. Philipsburg on pieni. Rantakatu on noin kilometrin mittainen ja samansuuntaisesti sisämaassa kulkee saman mittainen Boardwalk, jonka varrella on kauppoja. Se on siis äkkiä nähty. Päätettyämme viettää päivän Philipsburgissa saaren kiertämiseen sijaan tavoitteemme ei ollutkaan kulkea ja nähdä paljon, vaan se rentous ja helppous. Niinpä kuljeskelimme näillä kahdella kadulla, fiilistelimme lukuisista kahviloista, baareista ja ravintoloista kantautuvaa musiikkia ja ihan vain olimme. Istuimme pitkälle lounaalle Chez Delphine -rantaravintolan katupöytään. Sieltä sai herkullisia ruoka-annoksia, lettuja eri täytteillä sekä drinkkejä. Rantakatua reunustivat tietysti myös ranta ja meri. Virva kävi uimassa ja minä sillä välin kuvailemassa. Rannalla ei ole laudoitusta, eikä rantapyörätuoleja, mutta paikoin hiekka on kovaa ja aurinkotuolien rivistön kadun viereiseen reunaan pääsee paikoin myös pyörätuolilla. Varsinkin aamusta nousuvesi heitti vettä myös kadulle, minkä kanssa kannattaa olla hieman varovainen. Välillä hiekka tosin vain näyttää kovalta ja siihen on hyvin helppo jäädä jumiin. Kuten juuri sillä yksinäisellä kuvauskierroksellani. Aiemmista kerroista olen kuitenkin jo oppinut, että hätääntyä ei kannata, ratkaisu löytyy aina. Kuten nyt, kun ehkä koko paikan parhaimman näköinen rastapää, paikallinen vesiskootteriohjaaja, tuli kysymään tarvitsenko apua.
En nähnyt Philipsburgia ennen hurrikaanin tuhoja, joten en osaa verrata. Tiettyä rosoisuutta viime vuosi kuitenkin ehkä jätti jälkeensä. Boardwalk oli saatu hyvin kunnostettua, vaikka kyltit vielä siellä täällä roikkuivatkin. Sinne tänne oli myös ehkä tarkoituksellakin jätetty maahan syöksyneitä veneitä ja katkenneet palmut ovat vain hyvä muistutus paratiisisaarten varjopuolista luonnon voimien äärellä. Esteettömyyden kannalta Philipsburg oli melko helppo. Kadut olivat paikoin epätasaisia, mutta korkeusvaihteluita ei ollut. Osaan kaupoista oli iso kynnys tai porras. Invavessaa kävin mielenkiinnon vuoksi kysymässä muutaman yleisen vessan yhteydestä, mutta niissä ei onnistanut. Jälkeenpäin luin, että ravintola Gustossa olisi invavessa, kokeile siis sieltä, jos tarve iskee.
Royal Caribbeanilla on myynnissä myös retki Accessible St. Maarten. Kolmen tunnin retkellä kierretään saarta esteettömällä autolla ja kuullaan saaren historiasta. Retken hinta on 76,5 euroa/henkilö. Saaren tunnetuimpia nähtävyyksiä on ollut pitkään Maho Beach: lentokentän vieressä sijaitseva ranta, jonka yli lentokoneet laskeutuvat niin matalalla, että tuntuu kuin ne tulisivat päälle ja ilmavirta saa helposti hatut päästä ja ihmisenkin kaatumaan. Tuo ranta tuhoutui niin ikään hurrikaanin myötä, mutta on nyt taas auki kapeampana kaistaleena ja saman fiiliksen voi siellä edelleen kokea. Tuo Royal Caribbeanin retki ei kuitenkaan vie Maho Beachille. Löysin firman, joka järjestää esteettömiä retkiä St. Maartenilla, mutta hämmentävästi nettisivuilla ei ole mitään yhteystietoja eli siitä ei ole paljon apua. Pelkästään Philipsburgissa pystyy kuitenkin viettämään helpon ja letkeän päivän Karibian auringon alla.
No Comments