Helsinki Suomi

Helsinki, Aurinkomatkat, Tampere, Kuopio

Terveiset junasta! Kevät on edennyt ja paljon uutta kerrottavaa on taas kertynyt. Nyt on ollut työmatkoja jopa sen verran paljon, että tänä aamuna viideltä teki tiukkaa nousta ylös ja lähteä kohti juna-asemaa ja työviikonloppua Imatralla… Lauantailla saattoi kyllä tässä tapauksessa olla osuutta asiaan. Mutta täällä junassa, maisemien vilistäessä ohi, fiilis nousee sitä mukaan kun Imatra lähestyy. Tässä kootusti viime viikkojen matkauutiset!

Aloitetaan Helsingistä, johon viime kirjoituksessani jäin. Olen siis viime syksystä lähtien opiskellut matkailuvirkailijaksi, oikeastaan harrastuksena. Pari iltaa viikossa koulua töiden jälkeen on kieltämättä ollut kaiken muun ohella aika raskasta, mutta jotenkin yksi lukuvuosi kuitenkin humpsahti ja olen edelleen innoissani asiasta. Lentovarausjärjestelmiin tutustuminen yms. on myös antanut uusia ajatuksia tähän sähkärimatkailuun liittyen. Ehkä Palmuasemasta jonain päivänä tulee ihan oikea pienimuotoinen matkatoimisto… Aika monta astetta isompi matkatoimisto, matkanjärjestäjä, on kuitenkin Aurinkomatkat, jossa olin opintokäynnillä. Suurin suomalainen matkanjärjestäjä on viime aikoina uudistunut oikeastaan kokonaan. Uusi imago ja huomattavasti aiempaa laajempaa palvelutarjonta ovat osa uudistusta. Nyt ”saman auringon alta” voi varata matkoja lähes minne tahansa. Aurinkomatkojen nettisivuja olen käyttänyt usein, vaikka en ko. matkanjärjestäjän kautta olisikaan matkustamassa, sillä heillä on kohdetiedoissa myös kuvausta kohteesta liikuntaesteisten kannalta. Joskus vain pari riviä, mutta usein tärkeää tietoa muun muassa siitä, onko kohteessa saatavana invataksia. Tällaiset tiedot puuttuvat monien muiden matkanjärjestäjien sivuilta. Aurinkomatkat kuulema kerää esteettömyystietoja hotelleistaan ja retkistään ja hyödyntää paljon myös liikuntaesteisten omakohtaisia kokemuksia. Heidänkin kotisivujen esteettömyystietoja saisi toki vielä monipuolistettua, sillä esimerkiksi hotellikuvausten kohdalla ei ole tietoja, onko ko. hotellissa invahuoneita saatavana.

Toinen vierailukohde opintojen puitteissa oli hotelli Radisson Blu Royal Helsinki, jossa voisin hyvin yöpyä, jos Helsingissä olisi joskus tarvetta hotellille. Upea, arvokas hotelli, hyvä palvelu ja lämmin tunnelma. Tilavat näköalahissit veivät kerroksiin, vastaanotto ravintola olivat tunnelmallisia ja esteettömiä. Ylimmän kerroksen hulppean kokoiseen presidenttisviittiin pääsi hyvin sisään ja tilaa liikkua kyllä oli, mutta kylpyhuoneen neliöissä oli kitsasteltu. Joten vaikka varaa satojen eurojen sviittiin joskus olisikin, kaatuisi se tässä kohtaa. Oletteko Palmuaseman kävijät koskaan yöpyneet esteettömässä sviitissä? Perus standard-tason kaksi invahuonetta löytyivät tästäkin hotellista. Huoneet sijaitsivat toisessa kerroksessa. Nekin olivat tyylikkäitä ja tunnelmallisia, mutta eivät erityisen tilavia. Hyvin voisin yöpyä ja pärjäisin kyllä, mutta huoneessa oli yllättävän paljon kiinteitä huonekaluja, eikä esimerkiksi sänkyjen siirtäminen välttämättä olisi mahdollista. Kovin tarkasti en kuitenkaan huonetta päässyt tarkastelemaan.

Tampereella olen käynyt kuukauden sisään pariinkin otteeseen, mutta ne ovat olleet pikaisia yhden päivän reissuja. Toisen kerran jouduin menemään aamun ensimmäisellä pemdolinolla, joka ei edelleenkään ole onnistunut minua vakuuttamaan lukuunottamatta sitä plussapuolta, että ravintolavaunuun pääsee (aiempia pendolinomainintoja löytyy vuoden sisällä kirjoitetuista blogikirjoituksista useita). Pendolinon ongelma on siis hissi, jolla junaan noustaan ja jonka käyttämiseen tarvitaan konduktööriä. Tällä kertaa hissi toimi, mutta jälleen kerran olin hyvin vähällä unohtua junaan. Näin olisi käynytkin, jos olisin ollut yksin matkassa, mutta onneksi mukana oli avustaja, joka sai juostua laiturilla kiinni konduktöörin, jolle olin kyllä juuri puoli tuntia aiemmin muistuttanut, että tarvitsen apua Tampereella.

InterCityssäkin tähän ongelmaan törmää toisinaan niillä asemilla, joilla ei ole korotettua laituria, jotta junasta pääsisi ajamaan suoraan, vaan tarvitaan junan rampit ja konduktööri ne lukitusta kaapista ottamaan. Kuopiossa laituria ei ole korotettu, joten olin konduktöörin muistin varassa siellä reilu viikko sitten. Hetken päästä sama on edessä Imatralla, jossa sielläkään ei laituria ole korotettu. Tämä tuntuu olevan enemmän Itä-Suomen ongelma? Ouluun päin mennessä myös pienet asemat on uudistettu. Kuopiossa vietin yhden yön Best Western Hotel Savoniassa. Hotelli markkinoi, että heillä on ”pyörätuolin käyttäjälle soveltuvia huoneita”, mutta ainakaan meille ei sellaista pyynnöstä huolimatta tullut. Huone oli kyllä tilava, mutta kylpyhuone oli tavallinen. Vietimme hotellissa aikaa vain myöhäisillasta aikaiseen aamuun, nekin vain nukkuen, joten pärjäsin hyvin, enkä jaksanut asiaa lähteä tällä kertaa selvittämään. Kannattaa kuitenkin tiedustella tarkemmin, jos hotellia on varaamassa ja haluaa nimenomaan invahuoneen. Käytävällä on hyvä inva-wc ja yleiset tilat ovat esteettömät. Kuopiossa on myös oikein hyvä invataksi! Muuten tällä kertaa Kuopion anti oli ainoastaan yliopistollinen sairaala, jossa olin luennoimassa. Sinne oli hotellilta mukava kävelymatka.

Nyt siis lähestyy Imatra ja siellä vuorokausi Imatran kylpylässä. Mielenkiintoinen uusi kohde Palmuasemalle siis! Toivottavasti ehdin kirjoittaa siitä jo tänään (jos minut siis muistetaan auttaa ulos täältä junasta, muussa tapauksessa saatte raportin Joensuusta…)!

Mukavaa lauantaita!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: