avustaja pohdinta

Henkilökohtaista avustajaa etsimässä

”Dear Mrs. Squid”, niin on alkanut useampikin minulle osoitettu työhakemus. Se herättää aina hieman hilpeyttä. Monet käyttävät Google translatoria apuvälineenä työhakemuksen täyttämisessä ja unohtaa tarkistaa, että sukunimi pysyisi ennallaan, eikä saisi uutta (joskin aika hienoa) englannin kielistä versiota. Edessäni on uuden henkilökohtaisen avustajan etsintä ja noin alkavia viestejä on todennäköisesti taas luvassa. Samoin paljon lupauksia piristyksestä ankeaan elämääni, kävelyretkistä puistoon (näitä en ole koskaan ymmärtänyt, tuleeko se mielikuva elokuvista, joissa vammaisia ja vanhuksia viedään puistoihin?) sekä ihan suoria toteamuksia, että ei koe olevansa paras tehtävään, mutta työttömyysturvan vuoksi on pakko paikkaa hakea. Toivottavasti ihan yhtä paljon saan taas todella hyviä hakemuksia. Niitä, joiden joukosta löytyy taas aivan huikean hyvä avustaja. Viimeisen 20 vuoden aikana vaistoni työhakemuksia lukiessa on kehittynyt erinomaiseksi, mutta joka kerta tämän prosessin aloittaminen tuntuu yhtä isolta urakalta. Lähden työnantajana etsimään uutta työntekijää, mutta siinä samalla ihmisenä jokapäiväiseen elämääni ja arkeeni, juhlaani ja ehkä matkoillenikin tulevaa uutta ihmistä.

Henkilökohtainen avustaja on minulle aivan älyttömän tärkeä asia. Oikeastaan yhtään liioittelematta, elämäni tärkeimpiä. Avustajani mahdollistavat sen, että voin käydä vessassa ja suihkussa, pukeutua, siirtyä illalla sänkyyni nukkumaan ja vaihtaa asentoa yön aikana. Heidän avullaan myös aamulla nousen sieltä sängystä, lähden töihin, voin syödä ja käydä vessassa työpäiväni aikana, mennä kauppaan, tehdä ruokaa ja sitten vielä toteuttaa intohimojani, kuten kiertää maailman rantoja.

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen tukitoimi meille vaikeavammaisille, jotka tarvitsemme toisen ihmisen apua arjessa. Oikeutta henkilökohtaiseen apuun haetaan oman kunnan vammaispalvelusta, jossa määritellään avun tarpeen laajuus eli käytössä olevat henkilökohtaisen avun tunnit. Minulla tuo tarve on suuri, joten minulla on avustaja ympäri vuorokauden. Toimin tällä hetkellä viiden henkilön työnantajana. Osa heistä on kokoaikaisia ja toiset osa-aikaisia, jotka tekevät töitä opiskelujen ohella. Valitsen avustajani itse ja hoidan kaikki työnantajan velvollisuudet, palkan heille maksaa ilmoitukseni mukaisesti kotikaupunkini vammaispalvelu. Olen tehnyt aina todella hyviä valintoja ja avustajani ovat pysyneet työssään pitkään. Yksi kokoaikaisistani avustajista on työskennellyt kohta kahdeksan vuotta ja satunnaista keikkaa tekee edelleen lähes kymmenen vuotta sitten aloittanut. Se on henkilökohtaisen avustajan työssä pitkä aika, sillä suurin osa avustajistani on opiskelijoita, jotka valmistuttuaan lopettavat kokonaan tai jäävät tekemään lisätyötä. Tämän olen täysin hyväksynyt, sillä minun avustajan työ sopiikin erinomaisesti opiskelijoille ja välivuoden viettäjille, vaikka varjopuolena minulle onkin vaihtuvuus. Paitsi oman alan työt, myös syntyvät lapset tai toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille muutot ovat saaneet minut viime aikoina etsimään uusia tekijöitä.

Minä en edellytä avustajilta mitään erityistä koulutusta, enkä koe mistään tietystä koulutuksesta olevan minulle hyötyä. Kaikki avustajani ovat opiskelleet ihan eri aloja, eikä moni ole edes osannut hakea tällaista työtä, vaan löytänyt ilmoitukseni muita reittejä, esimerkiksi kavereiden vinkkaamana. Mitä sitten avustajalta edellytän? Yksi tärkeimmistä asioista on se, että meillä synkkaisi. Kaikista avustajista ei tule ystäviäni, eikä se ole tarkoituskaan, mutta monista on silti tullut. Henkilökemioiden kohtaaminen on kuitenkin osoittautunut todella tärkeäksi. Matkoilla aivan ehdottoman välttämättömäksi. Monet avustajistani ovat aivan eri luonteisia kuin itse olen ja kaikilla heillä on erilaisia vahvuuksia. Kaikilla on erilaisia jäätelömakuja (ainoa aasinsilta tämän artikkelin kuvaan, jota oli vaikea löytää, sillä kuva avustajastani paratiisisaarella on lopulta vain pieni osa kokonaiskuvaa). Avustajallani täytyy olla hyvä fyysinen kunto ja voimaa, sillä minua täytyy nostella. Edellytän myös luotettavuutta ja kykyä kuunnella. En edellytä niinkään oma-aloitteisuutta, vaan enemmänkin kykyä kuulla mitä ja miten haluan avustajani tehtäviä suorittavan, minä kyllä tiedän. Arvostan super-paljon tilannetajua ja maalaisjärkeä, käytännön arjen asioiden osaamista. Rakentelen avustajien vuorot joka kerta omien tarpeideni ja avustajieni toiveiden mukaan, mikä on tähän asti mahdollistanut meille kaikille joustavia elämäntilanteita. Nyt alan etsiä uutta kokoaikaista avustajaa, pääosin yövuoroihin. Jos samalla kertaa löytyy uusia silloin tällöin keikkaa tekeviä, olisi sekin varsin mainiota.

Mikä minun henkilökohtaisen avustajan työssä sitten on hyvää (huom! minun mielestäni):

  • Minä olen kiva. Ainakin pääosin, ihan koko aikaa ei kukaan jaksa olla.
  • Olen kokenut henkilökohtaisten avustajien työnantaja.
  • Vaikka tarvitsen ympäri vuorokauden apua, en tarvitse sitä todellakaan koko aikaa. Kotonani on avustajille oma huone, jossa voi olla silloin kun en tarvitse apua. Siellä on iiiiso kasa lehtiä, sänky, TV, pöytä, kahvia ja aina välillä mandariineja ja suklaata. Työpaikallani samaa tehtävää ajaa aika paljon alkeellisempi nurkka. Tuon kaiken ”päivystysajan” pystyy hyvin hyödyntämään opiskeluun, neulomiseen, elokuvakäsikirjoitusten kirjoittamiseen tai vaikka blogin kirjoittamiseen ja kuvien käsittelyyn. Avustajan läsnäolo on kuitenkin erittäin tärkeää, sillä avuntarpeitani ei aina pysty ennakoimaan. Yövuoroissa avustajani saa nukkua, mutta herätän hänet avustamaan useamman kerran yön aikana.
  • Pystyn yleensä hyvin huomioimaan työvuorotoiveet ja ymmärrän, jos välillä täytyy päästä matkalle. Parasta, jos reissut voi ajoittaa samaan ajankohtaan, jolloin minäkin olen matkalla (ellei avustaja sitten ole mukana sillä minun matkalla, mistä kertyy paljon vapaita, jotka voi käyttää vaikka sitten omiin matkoihin).
  • Kanssani saattaa päästä lämpimään. Kaikki avustajani eivät tosin ole reissuavustajia, eikä heti ensimmäisellä viikolla lähdetä maailmaa kiertämään. Se on kuitenkin mahdollista, jos se meistä molemmista tuntuu hyvältä idealta. Todennäköisesti ainakin uimahallin lämpimään veteen pääsee!

Mikä minun henkilökohtaisen avustajan työssä sitten on haastavinta (huom! minun mielestäni):

  • Työ on välillä raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Varsinkin reissuissa tehdään töitä pitkät pätkät ilman vapaapäiviä ja minun tarpeet etusijalla, mikä on välillä rankkaa, eikä sellainen sovi kaikille. Uskon, että välillä on myös todella ärsyttävää tehdä asioita minun pikkutarkkojen ohjeistuksien mukaan, vaikka itse tekisi eri tavalla.
  • Minun sosiaalisissa tilanteissa avustajan täytyy pystyä olla myös näkymätön. Hyväksyä se, että kukaan ei välttämättä huomioi. Työ voi olla myös yksinäistä, sillä työkavereita ei ole, olen vain minä.
  • Vaikka puhunkin ilmoituksessa vaihtelevasta ja monipuolisesta työstä niin välillä se on kyllä tosi yksitoikkoista ja itseään toistavaa. Etenkin arkipäivissä ja öissä.
  • Huono palkka (kotikunnassani 10,36 €/tunti). Se onneksi paranee lisien eli jokaisen illan, yön ja viikonlopun myötä.

Ajatuksiani avustajasta matkalla mukana kirjoitinkin muutama vuosi sitten. Pitäkää peukkuja, että uusi huipputyyppi laittaa hakemuksen tulevien viikkojen aikana sillä välin, kun seilaan Karibianmerellä. Tai, jos se voisit olla sinä tai joku tuttusi, laita ihmeessä viestiä!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: