Valikko
Hollanti

Hollanti: Amsterdam, Breda & sähköpyörätuolisalibandy

”Hurahdin sähköpyörätuolisalibandyyn noin kymmenen vuotta sitten, kesällä 2004. Olin tuolloin vapaaehtoisena info-pisteen tyttönä Helsingissä järjestetyissä lajin MM-kilpailuissa. Lajin vauhdikkuus, pelaajien taito ja jotenkin koko lajin tunnelma lumosivat minut tuolloin. Pelasin tuon jälkeen itse joitakin vuosia, kunnes löysin paikkani lajin muista tehtävistä. Olen toiminut jo usean vuoden ajan lajia kehittävän lajijaoston puheenjohtajana, kierrän turnauksia kuuluttajana ja kesällä 2012 olin järjestelytoimikunnan johtaja kun Suomessa, Liikuntakeskus Pajulahdessa, järjestettiin lajin EM-kilpailut. Tämän vuoden alusta olen toiminut Suomen maajoukkueen joukkueenjohtajana, mikä tuntuu kaikista omimmalta jutulta. Valmistaudumme maajoukkueen kanssa Saksassa, Münchenissä, elokuun alussa 2014 pelattaviin MM-kilpailuihin. Turnaus pelataan keskellä Müncheniä, olympiakylässä ja odotan tapahtumaa jo suurella innolla. Ota tämä myös erinomaisena matkustusvinkkinä ensi kesälle!

Matkallamme kohti maailmanmestaruutta piipahdimme viikko sitten Hollannissa haastamassa lajin kuninkaan. Hollanti on hallitseva Euroopan mestari ja maa oli pitkään arvokisojen ylivoimainen hallitsija. Nyt muut, Suomi mukaan lukien, on ottanut Hollantia kiinni ja ensi kesänä Hollannin ylivoimaisuus on todennäköisesti jo historiaa. Hollantia parempaa harjoitusvastusta ei kuitenkaan ole olemassa ja siksi Suomen joukkue matkasi 10.-13.10. Hollannin eteläosassa sijaitsevaan Bredaan, jossa järjestettiin suuri vammaisurheilutapahtuma ParaGamesBreda. Sekä Suomi että Hollanti muodosti maajoukkuepelaajistaan kaksi joukkuetta, jotta kaikki pelaajat saatiin mukaan ja näin myös enemmän pelejä.

Lennot Amsterdam Schipholin kentälle ja takaisin

Kaikkiaan Suomesta lähti 23 henkilöä, 17 sähköpyörätuolia ja 5 manuaalipyörätuolia. Hetken aikaa nieleskelin ennen kuin ryhdyin miettimään lentojamme ja kulkemistamme Hollannissa. Finnair otti porukkamme lopulta kahdelle eri lennolle. Ensimmäinen porukka lensi Amsterdamiin torstaiaamuna ja takaisin sunnuntai-iltana. Toinen ryhmä saapui Amsterdamiin torstai-iltana ja palasi maanantaina puoliltapäivin. Matkatoimisto oli suureksi avuksi lentojen järjestämisessä, omatoimisesti ei tällaiselle porukalle kannata alkaa järjestää. Torstaiaamun lennolla meillä oli 8 sähköpyörätuolia ja kaksi manuaalipyörätuolia. Kaikki sujui yllättävän hyvin! Mitään erityistä säätöä ei ollut lähtöselvityksessä ja tuolien luovutuksessa ja koneeseen siirryttiin suhteellisen ripeästi, vaikka avustettavia oli paljon. Olin varautunut paljon suurempaan säätöön. Amsterdamissa meitä oltiin vastassa kamalien pyörätuolien kanssa. Tai oikeastaan ne eivät ole pyörätuoleja, vaan rautaisia rattaita. Koko lentokentällä ei ole tavallisia pyörätuoleja, vaan ainoastaan tällaisia pienipyöräisiä rattaita, joiden rautapenkillä on erittäin ikävä istua ellei omaa istuintyynyä ole mukana pehmikkeeksi. Vaikka pystyisikin itse kelata, ei se näiden tuolien kanssa ole mahdollista. Sähkärit saimme matkalaukkuaulaan, kaikki ehjinä! Paluumatkalla sähkärit luovutettiin lähtöselvityksen jälkeen avustuspisteen luona ja rattailla siirryttiin portille. Ne, joilla oli oma manuaalituoli, pääsi sillä portille saakka. Kaikilla meistä ei ollut mukana omaa avustajaa, joka olisi työntänyt tuolia ja pyysimme avustajaa mukaan avustuspisteeltä. Tämä ei kuitenkaan ollut heti mahdollista ja olisimme joutuneet odottamaan avustajaa siinä ja menemään suoraan portille ilman mahdollisuutta kaipaamaamme ruokailuun, joten keksimme omat keinot tuolien yhteistyöntämiseen ja kohtasimme avustajat vasta portilla. Etäisyydet Amsterdam Schipholin kentällä ovat todella pitkiä, joten tuoli lienee välttämätön, vaikka pystyisitkin vähän kävelemään. Inva-wc:itä löytyy ja ne ovat toimivia. Kaiken kaikkiaan myös paluumatkalla kaikki sujui yllättävän hyvin ja saamamme palvelu oli ystävällistä. Uskaltaisin lentää kentälle uudestaankin. Finnairin lentokonehenkilökunnalle täytyy antaa erityismaininta ystävällisestä palvelusta ryhmämme kanssa.

Suomen ensimmäinen ryhmä Helsinki-Vantaalla odottamassa koneeseen siirtymistä

 

Sateinen Vantaa vaihtui muutamassa tunnissa sateiseksi Amsterdamiksi

 

Tuolit saatiin Amsterdamissa muutama kerrallaan. Kuvassa näkyy myös yhdet
epämukavat ”rautarattaat”.

Juna Schipholilta Amsterdamiin

Toisen ryhmän saapumiseen oli aikaa kahdeksan tuntia, joten päätimme viettää päivän Amsterdamissa. Koneemme saapui saapumisaulaan 1, josta oli muutaman sadan metrin matka lentokentän sisällä sijaitsevalle juna-asemalle. Välissä kävimme viemässä matkatavaroita ja ylimääräisiä tuoleja kerrosta alempana sijaitsevaan maksulliseen matkatavarasäilytykseen. Schipholin juna-asemalta lähtee junia eri puolille Hollantia. Myös lopulliseen määränpäähämme Bredaan olisi päässyt kerran tunnissa junalla. Juniin ei pääse itse, vaan tarvitaan aseman henkilökuntaa asettamaan ramppi. Ennakkoilmoitusta toivotaan 24 tuntia aikaisemmin, mikä on turistille yleensä aika mahdotonta. Menimme lipunmyyntipisteelle selvittämään asiaa ja he pystyivät järjestämään meidät puolen tunnin päästä lähteväään junaan siten, että puolet meistä pääsi siihen junaan ja toinen puolisko 10 minuuttia tätä myöhemmin lähtevään junaan. Samalla sovimme paluujunat. Saman päivän meno-paluulippu Amsterdamin keskustaan ja takaisin maksoi noin 7,5 e/hlö ja myös avustajasta piti maksaa. Junaan autettiin siis rampilla. Korkeuseroa oli niin paljon, että oma ramppini ei olisi ollut avuksi. Junassa istuttiin polkupyörille tarkoitetussa välikössä. Matka Amsterdamin Centraal Stationille kesti vain noin 15 min ja perillä meitä oltiin vastassa rampin kanssa. Järjestelmän joustavuus tuli testattua paluumatkalla kun olisimme halunneet lähteä 1,5 tuntia sovittua aikaisemmin takaisin lentokentälle muita vastaan, kun sateinen ja kylmä Amsterdam ei enää houkutellut. Lipunmynnissä asiaa selviteltiin ja selviteltiin. Schipholin päässä meitä kuulemma oltaisiin oltu vastassa, mutta Centraal Stationilla ei saatu ketään auttamaan meitä junaan. Lopulta lähtömme aikaistui aiemmin sovitusta 15 minuuttia, mikä nyt ei enää kauheasti lohduttanut. Jos siis olet kaupungissa lomalla ja aiot mennä junalla lentokentälle, kannattaa lähtöaika käydä sopimassa hyvissä ajoin etukäteen, ettei lennolle tule kiirettä.

Junaan siirrytään asemalla olevan rampin avulla henkilökunnan avustuksella.

 

Amsterdam

Visiittiimme Amsterdamissa oli vain muutamien tuntien mittainen ja tihkusateen värittämä. Centraal Station jo itsessään on varsin näyttävä uusrenessanssirakennus. Sieltä kävelimme Dam-aukion suuntaan ja liikuimme sen ympäristössä ruokapaikkaa etsien. Kiersimme punaisten lyhtyjen alueen, jossa prostituoidut näyteikkunassa keskellä päivää tuntuivat hieman hämmentäviltä. Kuljimme myös poikki pitkän ostoskadun Kalverstraatin, jonka lukuisat kaupat olisivat todella houkutelleet ostoksille, mikäli aikaa vain olisi ollut enemmän. Kanaaleja ja Coffe shoppeja näkyi siellä täällä. Kaupunki näyttäisi varmasti paremmat kasvonsa keväällä ja kesällä. Yleinen kuva Amsterdamista ei ollut niin esteetön kuin olin ajatellut. Moneen ravintolaan ja kahvilaan oli portaat, mukulakiviä oli siellä täällä ja kynnyksiä näkyi välillä myös suojateillä. Myös inva-wc:n löytäminen on kuulemani mukaan hankalaa. Näin lyhyessä ajassa on kuitenkin mahdotonta arvostella kaupunkia tarkemmin, sinnehän on siis pakko palata!

 

Kanaalin toisella puolella oleva kukkatori jäi
tällä kertaa kokematta
Moneen ostoskadun kauppaan oli tehty tällainen ramppi

 

 

Breda

Toisen ryhmän saavuttua jatkoimme illalla matkaa isolla tilausbussilla kohti Bredaa. Bussista sai paljon penkkejä pois ja mahduimme sinne kaikki. Breda on 170 000 asukkaan historiallinen kaupunki aivan Hollannin eteläosassa. Se on opiskelijakaupunki ja täynnä viihtyisiä kahviloita ja baareja. Kolmen päivän ajan näimme kaupungin lähinnä sateessa, mutta tänne haluaisin palata jopa enemmän kuin Amsterdamiin! Ennen pelien alkua meille oli järjestetty opastettu kiertokävely, jonka aikana kuulimme kaupungin värikästä historiaa, vierailimme muun muassa valtavan upeassa ”De Grote” – kirkossa ja isolla sotilasalueella, jonka urheiluhallissa sijaitsi myös otteluareenamme. Kaupungissa oli paljon kauppoja, kanaaleja ja ennen kaikkea ulkoilmakahviloita, joiden näin mielessäni heräävän kesällä kukoistukseen. Asuimme hotellissa nimeltä Merlinde. Hotelli oli erittäin hyvätasoinen ja toimii myös ikäihmisten hoitoon keskittyneenä paikkana olematta kuitenkaan yhtään laitosmainen. Hotellissa oli sekä yhden että kahden hengen huoneita, joista ilmeisesti kaikki ovat esteettömiä ja sähkösängyin varustettuja. Kahden hengen huoneita ei ollut tarpeeksi kaikille (me + Hollannin joukkue), joten osaan yhden hengen huoneista oli tuotu toinen sänky, mikä oli ihan toimiva ratkaisu.

Joukkue kiertokävelyllä Bredassa erinomaisen oppaan johdolla

 

 

 

 

 

Peleissä Hollanti vei sijat 1-2 ja me 3-4. Lukuihin emme olleet tyytyväisiä, mutta koko ajan paranevaan peliin kyllä. Erityisesti toinen joukkueistamme oli jo hyvin lähellä ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua. Sähköpyörätuolisalibandymaajoukkue aloittaa keväällä 2014 ”Kesä yhdessä kohti maailmanmestaruutta” – projektin, joka tulee näkymään Palmuasemallakin ehkä hieman. Parhaiten maajoukkueen matkaa voi kuitenkin seurata Facebookissa tai sähköpyörätuolisalibandyn kotisivuilla.

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

No Comments

    Leave a Reply