Valikko
pohdinta

Ihan tavallinen viikko

Otsikko on tavallaan vitsi. Elämässäni ei nimittäin ole tavallisia viikkoja. Sellaisia, jotka toistuisivat jotenkin samanlaisina viikosta toiseen. Viime viikko ja tuleva viikko ovat siitä hyviä esimerkkejä. Koska on sunnuntai ja haluan jakaa ihan vain ajatuksiani, kerron mitä tähän viikkoon on mahtunut ja miltä ensi viikko näyttää. Ensi viikolla toivottavasti nähdään!

Tällä viikolla

  • Iloitsin siitä, että minusta saatiin verikokeissa verta. Tosin kolmannella pistoksella, toisella hoitajalla ja tippa kerrallaan. Mutta silti.
  • Vietin kolme päivää arkityössäni toimistolla paljon ensi vuotta suunnitellen. Uuden vuoden uudet mahdollisuudet alkavat tässä vaiheessa vuotta tuntua jo läheisiltä.
  • Yhden päivän vietin kotitoimistollani tehden sivutyöprojektiani. Kerron siitä pian lisää, mutta siihen liittyy laivoja ja onni siitä, että saan tehdä työtä matkailualan yritykselle, joka haluaa jatkossa palvella liikuntarajoitteisia asiakkaita ja haluaa oppia tekemään sen hyvin.
  • Kävin uimassa ja siellä lämpimässä vedessä suljin silmäni ja hetken kuvittelin, että ilmakin olisi lämmin.
  • Heräsin yhtenä aamuna neljältä, menin lentokentälle, lensin Ouluun, luennoin siellä ja lensin takaisin. Paitsi, että se ei mennyt ihan niin. Paluulento oli 45 minuuttia myöhässä, sen jälkeen ajeltiin sillä koneella Helsinki-Vantaalla etsien paikkaa, mentiin lopulta bussilla (tai siis minä esteettömällä hissiautolla) terminaaliin ja lopulta odotin 1,5 tuntia sähköpyörätuoliani. Se on jo vähän liian kauan ja kaukana siitä, että apuvälineet tulisi toimittaa viipymättä laskeutumisen jälkeen. Siksi vähän avauduin siellä tulopalvelussa. Lisä-ärsytystä toi se, etten kaiken tämän vuoksi ehtinyt odottamiini pikkujouluihin.
  • Tapasin kaksi kertaa viikossa kotiini tulevan fysioterapeuttini, mikä kuuluu tavalliseen viikkoon.
  • Viestittelin Italiassa sähköpyörätuolisalibandyturnauksessa olevan ystäväni kanssa, olin ylipäätään ylpeä Suomen menestyksestä (ne on finaalissa!) ja vähän kaipasin aikoja joukkueenjohtajana.
  • Tein avustajien lokakuun tuntilistat ja lähetin ne kaupungille.
  • Valmistelin uuden avustajan rekrytointia ja kirjoitin jo teillekin jutun siihen liittyen, mutta yksi avustajistani, joka pian suuntaa uusiin seikkailuihin, ilmoitti jatkavansa sittenkin muutaman kuukauden pidempään. Tämä rekryasia onneksi siirtyi, en olisi nyt juuri oikein ehtinytkään.
  • Kuuntelin huolissani sähköpyörätuolini ääntä, onko se jotenkin outo taas?
  • Selasin Facebookkia ja Instagramia arviolta noin 224 kertaa. Tosin se on vain arvio.
  • Olin nauttimassa super-hyvää kutsuvierasillallista Helsinkiin perjantaina avatussa Más-ravintolassa yhdessä Pöndekengissä -matkablogin Miran ja Syö, matkusta, rakasta -matkablogin Merin kanssa. Iberian niemimaasta ja toisaalta lähellä tuotetuista raaka-aineista innostunut ravintola sijaitsee Scandic Simonkentän alakerrassa. Toistaiseksi esteetön kulku on ulkokautta, mutta Simonkentän uuden kokouskerroksen avautuessa alkuvuodesta, sisään pääsee myös sisäkautta. Todella tyylikäs ja tunnelmallinen ravintola, esteetön sisäänpääsy ja vessa, erikoisen hyvä drinkkivalikoima ja hyvät ruuat. Kannattaa panostaa erityisesti pieniin alkuruuaksi tarkoitettuihin tapaksiin, joita voi kyllä ottaa useita niin, että ne riittävät myös pääruuaksi.
  • Näin lauantailounaalla pitkästä aikaa erästä ihanaa ystävää, jonka jälkeen ajelin Meilahdesta keskustaan junalle ja ihmettelin miten Töölönlahti voi olla tunnelmallinen ja ihanan näköinen marraskuussakin. En palellut ja siksi riemuitsen joka päivä uudesta kevytuntuvatakistani. Junassa se ihanuus vaihtui pieneen ahdistukseen paikallaan pyörivästä huumeidenkäyttäjästä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun hän alkoi kaivella repustaan kaikenlaisia rautatankoja ja kaikki muut ihmiset alkoivat vetäytyä muihin vaunuihin. Minähän en pääse muihin vaunuihin. Jäi sinne onneksi lisäkseni muutama suojelijan näköinen mies.
  • Olin väsynyt, pirteä, tehokas, ärsyyntynyt, iloinen ja ankea.
  • Julkaisin kolme blogipostausta.
  • Kävin ruokakaupassa kahdesti ja yritin ennakoida viikon tarpeita. Sain tosin ruokaa myös äidiltä.
  • Vietin (tai siis vietän) sunnuntaita yöpuvussa valmistellen ensi viikon esityksiä. Höpötän ääneen, sillä siten saan parhaiten kokeiltua toimiiko se esitys. Välillä tuijotan harmaata ilmaa ja päätin sytyttää kynttilän kello kaksi. Tosin välillä on pakko tuijottaa selällään sohvalla möyrivää koiraani. Miten joku voi olla niin söpö?

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Ensi viikolla

  • Olen kaksi päivää normityössäni toimistolla.
  • Pakkaan.
  • Lennän keskiviikkoaamuna Rovaniemelle. Luennoin viestinnän merkityksestä esteettömässä matkailussa ja osallistun paneelikeskusteluun Esteetön vieraanvaraisuus -seminaarissa Arktikumissa. Sen jälkeen ajattelin hakea vähän jo joulufiilistä, koska Rovaniemellä on lunta ja nauttia illallista jossain Rovaniemen ihanista ravintoloista.
  • Matkustan yöjunalla Rovaniemeltä Tampereelle ja ajattelin esitellä teille Facebook-LIVE:ssä junan esteetöntä makuuhyttiä keskiviikkona joskus siinä klo 21.30, tuletko linjoille? Pieni se on, joten aika nopeasti se on esitelty. Vähän se ahtaus etukäteen ahdistaa, mutta kyllähän koko yön junatunnelma toisaalta on aika ihanaakin!
  • Saavun hyvin aikaisin torstaiaamuna Tampereelle ja vietän torstain ja perjantain apuvälinemessuilla arkityöni puitteissa. Illat ajattelin nauttia Tampereesta ja ystävistä.
  • Lauantaina olen Apuvälinemessuilla Palmuaseman-Sannana! Esiinnyn klo 11 vihreällä lavalla ja jaan vinkkejäni esteettömään ulkomaan matkaan. Sen jälkeen olen tavattavissa lavan yhteydessä Blogicornerissa, joten tulkaa juttelemaan ja kyselemään! Esitys on vain 20 minuuttia ja asiaahan olisi ihan hirveästi, mutta voitte sitten henkilökohtaisesti tarkennella. Mukana on myös vielä jonkin verran Palmuaseman pinkkejä matkalaukkutageja nopeimmille. Nähdäänhän?!
  • Fiilikset vaihtelevat todennäköisesti innostuneen ja väsyneen välillä, toivottavasti painottuen innostukseen.
About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

  • hennamaria.j
    14.11.2017 at 20:07

    Kiva arkijuttu 😉 Siis mitä onko sulla koira? Millainen? Kuvia instaan jookos!

    Reply

Leave a Reply