Espoo Suomi

Iso Vasikkasaari pyörätuolilla

Mieleni on jotenkin levoton. Se ei oikein osaa päästää irti suunnittelemisesta. Se on jo ensi viikossa, elokuussa, talvilomissa, Mexicossa, Karibialla ja ties missä. Ja kun minä haluaisin sen olevan tässä. Tämän päivän auringossa, tuoksuvissa kukissa ja maistuvissa letuissa. Näissä nyt läsnä olevissa kesäkilometreissä ja metsähetkissä. Mielen ankkuroitumiseen auttavat kuitenkin pienet seikkailut, lähimatkat. Juhannusaattona lähdin isäni kanssa selvittämään soveltuuko kotikaupungissani Espoossa sijaitseva käsittämättömän ihana ulkoilusaari Iso Vasikkasaari pyörätuolilla liikkuville. Aika hykerryttävää, että kotikaupungistani löytyy saari, jonka takia voisin matkustaa paljon pidempäänkin kuin 20 minuuttia läheiseltä bussipysäkiltäni lauttarantaan.

Nämä lähialueen saariaarteet ovat minulle vieraita, sillä valitettavan moni niistä on sähköpyörätuolin saavuttamattomissa. Isossa Vasikkasaaressa on kuitenkin huomioitu esteettömyys. Eniten mietitytti lauttaan pääseminen, yleensä kun niihin ei pääse (ainakaan Suomessa). Isoon Vasikkasaareen pääsee useista eri Espoon satamista muutamalla eri saaristoveneellä. Esteettömin vaihtoehto on Norsö IV -alus, joka on lautoista suurin. Kyytiin kannattaa nousta Nokkalan satamasta Matinkylästä (Nokkalanniemi 2). Suomenojan laiturista ei pääse pyörätuolilla ollenkaan (paitsi ehkä manuaalipyörätuolin nostamalla) ja lautan sisältä kurkin, että Haukilahden laiturissa silta jäi aivan todella jyrkäksi, enkä minä ainakaan olisi päässyt. Saaristoveneen aikataulut löytyvät Visit Espoon sivuilta. Nokkala on hyvä vaihtoehto myös siksi, että lähelle (noin 400 metrin päähän) pääsee bussilla niin Helsingin keskustasta kuin eri puolilta Espoota. Kun länsimetro joskus valmistuu, lähimmälle metropysäkille tulee matkaa noin kaksi kilometriä. Saman verran on matkaa kauppakeskus Iso Omenaan. Nokkalan satamassa on kivan oloinen ravintola Nokkalan Majakka, jonka eri tasoille pääsee hissillä. Ainakin teoriassa, sillä hissi oli nyt rikki ja poissa käytöstä.

IMG_6351

IMG_6343

Nokkalan laiturista pääsin lauttaan helposti (kuva alla ylimpänä). Kyytiin noustiin etuovesta. Silta oli tarpeeksi leveä sähköpyörätuolilleni ja tarpeeksi loiva, jotta pääsin kyytiin ilman avustusta. Kaksi miehistön jäsentä piti siltaa paikallaan, ettei se päässyt heilumaan. Matka Nokkalasta Isoon Vasikkasaareen kesti vain noin 10 minuuttia ja vietin sen ajan veneen ohjaamossa. Alue ei ole kovin suuri, joten kovin montaa pyörätuolia ei kerralla kyytiin mahdu. Alas pöytäryhmien luo meni jyrkät portaat, joissa oli pienen näköinen porrashissi. Sähköpyörätuolilla en ehkä menisi, eikä se tällaisella lyhyellä matkalla ole vaivan arvoista manuaalipyörätuolillakaan, mutta samalla lautalla tehdään myös pidempiä risteilyjä ja tilausristeilyjä, jolloin hissille voi tulla käyttöä. Ulkokansille ei päässyt. Ison Vasikkasaaren laituri oli vähän hankalampi. Silta jäi jyrkemmäksi ja oven ja sillan väliin jäi pieni alue ritilää (kuva alla toisena). Tämä aiheutti pienet tuplakynnykset, joihin varsinkin takaisin laivaan noustessa sähköpyörätuolini takana olevat pienet turvapyörät ottivat kiinni ja jäin jumiin. Käytin mukanani ollutta pientä ramppia helpottamaan sisäänmenoa asettamalla sen ensin sillan alaosaan loiventamaan sille nousua ja siirsin sen tämän jälkeen sillan ja sisäänmenokynnyksen väliin. En osaa varmuudella sanoa, pääseekö kaikilla sähköpyörätuoleilla, jos ei omaa ramppia ole. Pidempi silta ratkaisisi ongelman ja tekisi lautasta aidosti esteettömän, nyt osa sähköpyörätuolin käyttäjistä saattaa jäädä rannalle tämän asian takia, sillä sähköpyörätuolit ovat todella painavia, eikä niitä ole mahdollista nostaa. Manuaalipyörätuolilla kyytiin päässee vahvimmat itse ja muut avustettuina. Meno-paluu lauttamatka maksoi meiltä kahdelta yhteensä 5 euroa. Normaalisti hinta on tuo yhdeltä aikuiselta. Alle 7-vuotiaat matkustavat maksutta ja muilta alle 18-vuotiailta sekä erityisryhmään kuuluvilta (kuten ilmeisesti vammaiset + avustajat) meno-paluuhinta Nokkalasta on 2,5 euroa. Lautassa on kaksi miehistön jäsentä, jotka olivat todella ystävällisiä ja avuliaita.

Untitled

IMG_6367

IMG_6363

Isossa Vasikkasaaressa tulee heti laiturin jälkeen vastaan pieni kallioinen osuus (alla olevista kuvista ylin), josta pääsin kuitenkin helposti. Tämän jälkeen tie on hyvin tasainen uimarannalle saakka. Pieni uimaranta on vain noin 200 metrin päässä satamasta ja sama etäisyys on isolle nurmialueelle, jossa on lasten leikkipaikka sekä ensimmäinen grillikatos. Kaikkiin näihin pääsee esteettömästi. Uimaranta on hyvin suojaisa. Juhannusaattona se oli aivan tyhjä ja istahdimme hetkeksi nauttimaan hetkellisestä lämmön tuulahduksesta. Aurinko pilkahti pilven takaa tuomaan tervehdyksen muuten niin kylmään päivään. Saaresta voi siis nauttia liikkumatta tämän pidemmälle. Suosittelen kuitenkin tutkimaan saarta vähän laajemmin. Me kuljimme uimarannalta rantapolkua pitkin. Tasainen päällystetty hiekkatie vaihtui rantapolulla enemmän luonnon muovaamaksi ja eteen tuli välillä pieniä juurakoita ja kiviä, jotka sähköpyörätuoli ylitti hyvin helposti. Korkeusvaihteluita ei ole juurikaan. Maisemat rantapolulla ovat kertakaikkisen upeat.

IMG_6370

IMG_6375

IMG_6435

IMG_6378

IMG_6386

IMG_6397

Kuljimme noin 1,5 kilometriä rantaa myötäillen kohti saaren eteläosaa. Saarella on kolme grillikatosta. Me pysähdyimme grillikatos 2:een, jossa edellisen seurueen tekemä hiillos oli juuri sopiva meidän makkaroillemme. Grillikatoksessa on valmiina puita. Puiselle terassille ja pöytiin pääsi ramppia pitkin, mutta itse grillin luo katoksen luo oli kuitenkin iso kynnys. Grillikatoksen vieressä oli myös inva-wc, joita näin eri puolilla saarta kaikkiaan kolme. Inva-wc on samalla naisten wc. Viereinen miesten vessa on samankokoinen, mutta ilman tukikaiteita.

IMG_6425

IMG_6403

IMG_6412

IMG_6416

IMG_6422

IMG_6421

Emme menneet ihan saaren eteläkärkeen asti, jossa olisi ollut venesatama ja kolmas grillikatos, vaan jatkoimme tietä saaren sisäosiin päin, kohti Gula Villan -kesäravintolaa. Siellä kannattaa todella piipahtaa tai viihtyä pidempäänkin. Sisälle 1800-1900 -luvun taitteessa perustettuun ravintolaan ei pyörätuolilla pääse, mutta terassilla on useita pöytiä. Nyt vapaana oli ehkä niistä kaikista suloisin, jossa nautimme juhannusjuomat. Ravintolasta saa myös erittäin hyvännäköisiä ruoka-annoksia. Niin ihana tunnelma! Pihalla aitauksessa oli pari lammasta. Vietimme saarella pari tuntia, mikä oli ihan hyvä aika kelissä, jossa hanskoille oli tarvetta. Lämpimällä säällä voisin hyvin olla saarella vaikka koko päivän. Kierroksemme oli kaikkiaan noin 2,5 kilometrin mittainen. Jos vain uskot pääseväsi lauttaan, suosittelen visiittiä saareen erittäin lämpimästi! Pääsin kaikkialle minne halusin, mutta olin kuitenkin keskellä luontoa. 

IMG_6427

IMG_6429

IMG_6430

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Helena
    1.7.2017 at 16:40

    Tutulta kuulostaa toi mielen levottomuus.. Toisaalta pitäs malttaa oottaa sitä Karibian -risteilyä, toisaalta tekis mieli lähtee marraskuussa jonnekin..

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: