Suomi

Jyväskylän esteettömät järvimaisemat

Osa teistä on saattanut viime päivinä huokailla ihastuksesta Palmuaseman Facebookissa olleille kauniille Kangasniemen mökkimaisemille. Itse ainakin huokailen edelleen jokaista viime viikonloppuna otettua kuvaa katsellessani. Ennen noiden tunnelmien purkamista on kuitenkin aika palata vielä heinäkuun Suomi-maisemiin Jyväskylässä. Viimeksi kirjoitin Solo Sokos Hotel Paviljongista, jossa vietin viikon työreissulla heinäkuun puolivälissä. Uppoudutaanpa tällä kertaa hotellin lähiympäristöön.

Lähtökohta oli se, etten heinäkuun puoliväliin mennessä ollut saanut vielä kesäfiilistä. Italiassa ja Rodoksella toki, mutta en ollut vielä kertaakaan kokenut sitä ihanaa Suomen kesätunnetta, jossa hymy nousee väkisin huulille ihan vain siksi kun on niin kaunista ja hyvä siinä. Minulle se fiilis ei voi tulla kylmässä, joten ihan helppoa sen saaminen ei ollut Jyväskylässäkään. Kuitenkin eräänä päivänä aurinko tuli esiin. Se tuli juuri silloin, kun minulla oli parin tunnin tauko. Parin sadan metrin päässä Solo Sokos Hotel Paviljongista sijaitsee Jyväskylän satama. Satamasta taas lähtee ihana ihana rantaraitti. Reilun 12 kilometrin pituinen rantaraitti on Jyväsjärven kiertävä kevyen liikenteen väylä. Olisin kovasti halunnut kiertää koko järven, mutta aika ei tällä kertaa antanut periksi. Kuuden kilometrin mittainen lyhyempi reitti oli kuitenkin juuri sopiva siihen hetkeen. Lähdin satamasta oikealle kohti Ylistön siltaa, mutta en kääntynyt vielä sillalle, vaan kiersin Mattilan uimarannan kautta järven toiselle puolelle ja lopulta Kuokkalan siltaa pitkin takaisin satamaan. Koko reitti oli todella esteetön, tie tasaista ja maisemat todella kauniita. Hymy tuli pysähtyessäni katsomaan sorsaperhettä ja haistaessani kesäisen järven tuoksun. Reitin jälkeen pysähdyin vielä syömään letun ”Lettubaari” -kojulle, joka oli juuri avattu. Siinä hetkessä paistettu lettu, tuoreita mansikoita, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa. Ei voi olla parempaa.

 

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Seuraavana päivänä sää olikin hyvin paljon perinteisempi heinäkuun 2015 sää. Olimme varanneet porukalla Päijänne-risteilyn MS Rhea-laivalle. Se on yksi harvoista näkemistäni pienistä järviristeilijöistä, johon pääsee myös pyörätuolilla. Ramppi laivaan on tosin melkoisen jyrkkä, mutta porukalla selvittiin ja laivan miehistö oli hyvin avuliasta. Sade alkoi heti laivaan päästyämme ja sai meidät pysymään pääasiassa visusti sisätiloissa. Sateen hyvä puoli oli se, että kovin moni muu ei ollut järviristeilylle innostunut lähtemään ja mahduimme laivaan hyvin. Meitä oli viisi sähköpyörätuolin käyttäjää, joten tarvitsimme tilaa. Iso plussa oli laivalta löytynyt tilava wc, johon mahtui hyvin myös sähköpyörätuolin kanssa. Risteily kesti kolme tuntia ja ehdimme sen aikana nauttia mielettömän hyvän myöhäisiltapäivän lounaan. Kesän paras kuha-annos! Päijänne näytti kauniilta sateellakin, mutta olisi varmasti ollut tuplasti kauniimpi auringossa. Laivan keulaan pääsee pyörätuolilla, mikäli ilma houkuttaa olemaan ulkona. Koko porukalla emme olisi kuitenkaan mahtuneet ulos.

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Untitled

 

Oletko sinä ollut järviristeilyllä Suomessa? Tai saaristoristeilyillä merellä? Ilmianna esteetön paatti, kerään mielelläni tietoa!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Mahoton reissaaja
    23.8.2015 at 20:36

    Kotkan Haapasaaressa on kuulemma uusi hieno yhteysalus, täytyy testata ens kesänä!

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: