Eurooppa Saksa yhteistyö

Kaikille avoin Saksa & Hannover

Muutaman päivän kotona oltuani alan vasta jäsentää kaikkea sitä, mitä viikko Saksassa tarjosi. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, josta alan nyt pala palalta ja kaupunki kaupungilta kertoa. Syvennymme seuraavien päivien ja viikkojen aikana Hannoverin lisäksi Münsteriin, Itä-Friisien alueeseen, Bremeniin, Bremerhaveniin, lentokenttiin ja bussimatkailuun. Noin niin kuin ainakin.

Taustaksi muistutettakoon, että olin siis tutustumassa Saksan esteettömän matkailun mahdollisuuksiin muutamassa eri paikassa, jonka jälkeen osallistuin isoon Germany Travel Mart eli GTM -tapahtumaan. Kirjoitinkin jo hieman tunnelmia paikan päältä edellisessä postauksessani. Mainittakoon, että se vei iäisyyden, sillä kirjoitin tietokoneella, joka oli vielä reilu kuukausi sitten päivittäisessä käytössäni. Vaihdettuani uuteen en enää mitenkään ymmärrä, miten saatoin tuhlata niin paljon aikaa vuorokaudestani pelkkään tietokoneen kanssa taisteluun. Ajattelin sen toimivan kuitenkin vielä matkakoneena näpsäkän kokonsa vuoksi, mutta tämän reissun muutaman vakavan hermojen menetyksen jälkeen en usko enää siihenkään.

Uskon kuitenkin Hannoveriin, matkamme alkupisteeseen, vaikka en nähnytkään kuin pienen palasen. Lensimme Hannoverin kompaktin kokoiselle lentokentälle ei niin kompaktin Frankfurtin kautta. Lennoista kuulette kuitenkin erikseen, sillä haluan saada kaikki lentokonekuvat näytille ja lentokenttätarinat purkuun. Lentokentältä meille oli varattu invataksikuljetus Gis-Service -yhtiön kautta, joka näyttäisi järjestävän monenlaisia vammaispalveluja. Auto oli tilava, siinä oli hissi ja pyörätuolille kunnon kiinnitykset. Hannoveriin pääsisi myös junalla eri puolilta Saksaa.

Majoituimme Wyndham Hannover Atrium -hotelliin, joka sijaitsi noin 7 km:n päässä kaupungin ytimestä ja noin 20 minuutin ajomatkan päässä Hannoverin lentokentältä. Minulla ei ollut mahdollisuutta tutustua lähiympäristöön, mutta noin kilometrin päässä hotellilta on metroasema ja busseja menee aivan hotellin edestä. Hotellissa oli useampia hyvin toimivia invahuoneita, maittavaa ruokaa (aamiaisen ja lounaan perusteella sanottuna) tarjoava ravintola sekä viihtyisät aulatilat. Kuvat huoneesta ovat ikävä kyllä surkeita. Kylpyhuoneessa oli esimerkiksi tuon vessanpöntön lisäksi myös suihku pöntön vieressä sekä lavuaari ovea vastapäätä. Kylppäri oli todella tilava. Huoneesta oli väliovellinen yhteys viereiseen huoneeseen. Saavuimme hotellille jo yhdentoista aikaan, mutta saimme huoneen vasta kahden jälkeen, joten ehdimme ottaa ilon irti aulatiloista.

 

Bussi starttasi hotellin edestä kohti kiertueemme ensimmäisiä elämyksiä klo 15. Samalla tapasin ensimmäistä kertaa porukkamme, jonka kanssa tutustuisimme Pohjois-Saksan esteettömiin mahdollisuuksiin neljän päivän ajan. Seuraamme liittyi Hannoverin matkailupalveluiden edustaja sekä paikallisopas. En tiennyt Hannoverista etukäteen kerta kaikkiaan mitään. Tämä lienee melko tyypillistä, sillä on yleisesti tiedossa, että kaupungista tulee puheenaihe vasta kun siellä käy. Nyt tiedän, että se jakautuu 13 eri alueeseen, kaupungin alueella kaikkiaan asuu noin 1,1 miljoonaa ihmistä ja Hannoveria kutsutaan vihreäksi kaupungiksi, muun muassa siksi, että siellä sijaitsee Euroopan suurin ”kaupunkimetsä” Eilenriede. Kaupunkiin mennään myös sen kulttuuritarjonnan vuoksi. Näin bussin ikkunasta vain vilauksen kaupungin keskustaa, joka tuhoutui sodassa lähes täysin ja on uudelleen rakennettu melko moderniksi. Myös vanhoja rakennuksia on kuitenkin jäljellä, muun muassa upea raatihuone. Lisää Hannoverista voi lukea Saksan matkailutoimiston sivuilta tai Rantapallo-sivuston artikkelista.

Ensimmäinen etappimme oli kuninkaallinen puutarha, Royal Gardens of Herrenhausen. Vastassa oli upeita symmetrisiä barokkiaikaisia viheralueita, silmiin pistävää vihreyttä, ihania kukkia ja tuoksuja. Alue on hyvin laaja ja siellä järjestetään kesäisin paljon tapahtumia: konsertteja, teatteria ja ilotulituksia.  En voi olla miettimättä, millaisen kurin ja järjestyksen Suomessa aiheuttaisivat suuren joukon tapahtumat tällaisessa ympäristössä.Siellä sijaitsee myös Herrenhausenin palatsi. Alueelle saa tulla vapaasti piknikille ja kesäpäivistä nauttimaan. Herrenhausenin kuninkaallisessa puutarhassa on inva-wc:t ja sieltä voi vuokrata muutaman euron hintaan sähkömopon, jolla voi ajella puutarhassa. Pienessä sisätilassa on nähtävänä taiteilija Niki de Saint Phallen hyvin kuuluisia, mutta erikoisia töitä, joita en osaa selittää, mutta joita näette alla olevissa kuvissa.

 

Herrenhausenin puutarhaan tutustumisen jälkeen meille esiteltiin kaupungilla kulkeva Hop On, Hop Off – turistibussi. Bussiin on ramppi, joka toimii samaan tapaan kuin Suomessa busseissa eli se nostetaan manuaalisesti lattiasta. Bussissa on kaksi pyörätuolipaikkaa, jotka on jonkin saksalaisen säännön mukaan rajattu kaiteilla. Tämä aiheuttaa sen, että sähköpyörätuolilla ei pääse ollenkaan toiseen paikoista ja toiseenkin vain puoliksi, jolloin on väistämättä hieman tiellä. Perusleveällä manuaalituolilla paikoille mahtui.

Matkamme jatkui kohti Hannoverin eläintarhaa tai oikeastaan elämyspuistoa. Puisto oli juuri menossa kiinni, kun ohjattu kierroksemme alkoi. Täysin uusi ja hieno kokemus oli kierrellä autiossa eläintarhassa ilman muita ihmisiä. Huono puoli oli se, että suurin osa eläimistä vietiin saman tien sisätiloihin nukkumaan, sillä saksalaisen säännön mukaan niiden pitää viettää yöt sisällä. En ehkä koskaan ennen ole ollut kateellinen eläintarhan eläimille, mutta nyt olin, sillä edellisen yön 02.30 herätys ilman mahdollisuutta levähtää päivällä, sai minut voimakkaasti haikailemaan jonkun norsun viereen unille.

Puisto on jaettu eri teemoihin ja seikkailemaan pääsee kahteen eri Afrikan alueeseen, Australiaan, Intiaan ja Kanadaan. Hienointa on se, että alueet ovat teeman mukaisia ravintoloita, vessoja ja koristeita myöten. Ensimmäisenä suuntasimme Afrikkaan ja noin kymmenen minuutin mittaiselle kierrokselle joelle, veneistä käsin eläimiä ihastelemaan. Veneet olivat mainioita, sillä niistä kaikista sai lautapenkit käännettyä siten, että kyytiin pääsi kätevästi myös pyörätuolilla. Olisin päässyt helposti myös sähkärillä, mutta valitettavasti saksalaisen säännön mukaan sähkökäyttöisiä laitteita ei voida ottaa veden läheisyyteen. Heillä olisi kyllä ollut tarjota asiallisen näköinen manuaalipyörätuoli, johon olisin voinut siirtyä, mutta jätin tilaisuuden tällä kertaa hyödyntämättä ja annoin kamerani veneeseen lähteneille. Puistossa on Euroopan suurin norsujen päiväkoti, sillä siellä on paljon viime vuosina syntyneitä norsuja. Tällä keikalla ei kuitenkaan näkynyt norsuja, ei kirahveja, eikä leijonia, mutta puisto antoi silti itsestään hyvän kuvan ja tapa, jolla opas puistoa kuvasi, sai todella suosittelemaan sitä, mikäli Hannover osuu matkasi varrelle. Siellä oli helppo liikkua pyörätuolilla, vessoja löytyi eri teema-alueilta, portin vieressä oli inva-pysäköintipaikkoja ja avustaja pääsee sisään maksutta. Lapsille alueella oli mahtavan näköisiä leikkipaikkoja, joissa saisi kulumaan yhden päivän ilman eläinten katseluakin. Puistossa myös järjestetään erilaisia juhlia, juhlitaan eläinten synttäreitä (ei ihan kaikkien 3300:n, mutta lemppareiden) jne.

 

 

 

 

 

Yksi elämyspuiston teemoista on ihan vain Saksa. Sinne kierroksemme päättyi. Mahtavaa ruokaa tarjoava erittäin tunnelmallinen Gasthaus Meyer ja sen ympäristössä perinteistä saksalaista maaseutumaisemaa. Ravintolalla on iso ulkoterassi ja todella viihtyisät sisätilat, joissa nyt olimme. Myös vessa löytyy. Söin kolmen ruokalajin illalliseni hieman jo unisena nuokkuen, mutta hyvin innoissani kaikesta siitä mitä edessä on, jos ensimmäinen päivä tarjosi jo kaiken tämän.

 

 

Kaikille käymilleni paikoille en ehkä enää voi luvata palaavani, mikä tuntuu kamalalta, mutta varauksella varmaan voi. Haluaisin nähdä nimittäin myös jotain tällaista, mitä matkailuesitteet lupaavat, mutta joiden kokemiseen ei nyt ollut aikaa.

Marienburgin linna sijaitsee vain noin 20 km:n päässä Hannoverin keskustasta.

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: