Valikko
Saksa / yhteistyö

Kaikille avoin Saksa & Itä-Friisia osa 1

”Moin!” tervehditään Itä-Friisiassa hyvin suomalaiseen tapaan. Siellä myös juodaan teetä reilusti enemmän kuin missään muualla Saksassa. Ette varmaan ylläty, kun sanon, että Friisiasta en ollut kuullut sanaakaan ennen kuin yhtäkkiä tönötin paikan päällä. Friisia on alue, joka ulottuu Luoteis-Saksaan, Hollannin koillisosaan ja Tanskan eteläosaan. Saksassa Itä-Friisia sijoittuu kartalla ihan vasempaan yläkulmaan Itä-Friisien saarten ja mantereen väliin. Se sijaitsee pohjanmeren rannalla ja siellä asuu paljon hylkeitä ja miljoonia erilaisia vesilintuja. Näiden lisäksi alue kätkee sisäänsä monia pieniä kaupunkeja, kulttuuria, linnoja ja majakoita.

Itä-Friisia on yksi Saksan alueista, joka kuuluu ”Barrier-free Destinations in Germany”-järjestöön.
Järjestöön kuuluvat alueet ja kaupungit ovat erityisen sitoutuneita kehittämään esteetöntä matkailua ja siitä tiedottamista. Itä-Friisiasta löytyy esteettömiä hotelleja, ravintoloita sekä nähtävyyksiä, joista muutamaan kävimme tutustumassa. Mukanamme liikkui koko ajan Wiebke Eilts niminen nainen, jonka vastuulla on Itä-Friisian esteetön matkailu. Lisätietoa alueen esteettömistä kohteista ja majoitusvaihtoehdoista löydät täältä. Keskitytään tässä postauksessa kukkiin ja seuraavassa sitten yhtäkkiä heränneeseen innostukseeni ympäristöaktivismia kohtaan.

Ajoimme edellisestä vierailukohteestamme Münsteristä Itä-Friisiassa sijaitsevaan Bad Zwischenahniin noin kolme tuntia. Bussi parkkeerasi Park der Gärtenin pihaan, jossa meitä oltiin vastaanottamassa johtoporrasta myöten. Pienen infotilaisuuden ja herkullisen lounaan jälkeen tutustuimme valtavan kokoiseen puutarhaan, joka kätkee sisäänsä vaikka mitä kasveja. Innostuin kuvailemaan, sillä ensimmäisen vartin aikana paistoi aurinko, mikä siis oli matkamme aikana hyvin harvinainen kokemus. Pariin tuntiin puutarhassa mahtui ikävä kyllä myös matkan kovimmat sadekuurot, jotka tekivät esteettömistä kulkuväylistä vähän vähemmän esteettömiä mutaisuuden vuoksi. Jos näin ei olisi ollut, puistossa olisi päässyt hyvin liikkumaan. Ravintolan yhteydessä oli tilava inva-wc. Myös aistivammaisia oli puistossa ajateltu. Puistossa oli erilaisia osioita, joissa monessa oli panostettu esimerkiksi tuoksuihin ja kosketeltaviin kasveihin. Puistossa oli myös suihkulähde, jossa veden tulon sai alkamaan ja päättymään kosketuksella, vesi oli lämmintä ja erilaisista veden ulostuloista kuului erilainen ääni.

 

 

 

Voimakkaimman sateen alettua siirryimme sisätiloihin ihailemaan ihania Amarylliksiä ja sen jälkeen ravintolaan nauttimaan teetä alueelle tyypilliseen tapaan. Perinteiseen tapaan musta tee on hyvin vahvaa ja siihen laitetaan pala tai useampi erityistä sokeria ja loraus kermaa. Tällainen teen ystävä ei kuitenkaan kermaa sokeria ja juuri tarvinnut. Nam!

 

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

No Comments

    Leave a Reply