Aurinkorannikko Espanja Eurooppa

Kehen sattuu ja kuinka paljon?

Hola! Päivän hyvät asiat, Fuengirolan linna ja eläintarha, saavat jäädä seuraavaan kertaan, sillä eteen on tullut aurinkorannikon kriiseistä suurin: Huomiselle Apulannan keikalle ei pääse sähköpyörätuolilla!

Kriisinhän tästä asiasta tekee se, että olemme jo hyvin lyhyessä ajassa päässeet sisään tähän Fuengirolan Suomi-elämään ja innostuneet hyvin paljon kaikkialla olevista julisteista, jotka mainostavat huomista kevään kohokohtaa eli Apulannan keikkaa Discoteca Mai Taissa (anteeksi Olli Lindholm, Yön toukokuista keikkaa ravintola Kukossa aletaan kutsua kohokohdaksi varmaan sitten vähän myöhemmin). Apulanta, Palmuasemalla, Fuengirolassa, olisihan se nyt ollut aika hienoa. Vaan ei, lippuja ostaessa kävi ilmi, että Mai Tai sijaitsee portaiden päässä. Päätimme kuitenkin  pitää toivoa yllä siitä, että Apulanta päätyisi vetämään kenraaliharjoitukset Mai Tain edessä rannalla ilta-auringossa.

Teemaan sopivasti liukastuin äsken kylpyhuoneessamme ja kaaduin lattialle. Mikä alkoikaan soida päässä? ”Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla…Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa.” Mutta ei huolta äiti ja iskä (tai muut huolehtivat), ei sattunut!

Ps. Ei ollut kaukana, että olisin pudonnut myös linnan korkeuksista alas, mutta se olisi sitten ollutkin jo vähän suurempi kriisi, joten pidetään nyt vaan tää.

Pps. Uusi jännittävä kokemus oli myös se, kun tämän päivän kylmä tuuli kohtasi ihoon jo jääneen kevyen aurinkokuumotuksen.

Pps. Vessan lattialta ei tullut valitettavasti kuvaa, joten tässä pari maistiaista tulevista jutuista!

 

 

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply
    Anonyymi
    13.7.2014 at 23:03

    Ymmärrän tuskasi! Käytän itse pyörätuolia, mutta myös jalat toimivat jonkin verran – tosin portaiden kulku on juurikin sitä vaivalloisinta. Samuli Edelman oli taannoin esiintymässä Mai Taissa, ja pakkohan sinne oli päästä. Kaapinkokoiset portsarit lupasivat vaikka kantaa minut (en ole ihan pikkulintu) mutta puolison käsikynkässä hivuttelin alaspäin ja ilta oli oikein onnistunut. Meinasi kuitenkin tulla tenkkapoo illan jälkeen, sillä huolimatta vesilinjastani jalat eivät kerrassaan suostuneet kantamaan. Näin usein käy kun uupuu. Portaat pyörätuolilla vetämisen, kyynärsauvojen ja lukuisien käsiparien avullakin kestivät niin kauan ja tiristivät kaikki mehut niin, että mies sai lopulta nostella minut yksi raaja kerrallaan autoon. En kerrassaan uskalla antaa ihmisten kantaa minua pyörätuolissani. Seuraava päivä menikin sitten kokolailla vaakatasossa levätessä.

    Mai Taille siis tätäkin kautta terveisiä, että hankkikaapa invahissi, Fuengirolan katukuva vilisee vammaisia ja moni meistä haluaisi pistäytyä myös "alakerran" keikoille. Harmillista Sanna, että sinulta jäi musiikkielämys tyystin kokematta, sähköpyörätuolin käyttäjän tilanne on erilainen normipt:iin verrattuna. Ja oma sähkömoponi taas kokee eriarvoisuutta sähköpyörätuoleihin verrattuna, se kun ei mahdu useinkaan niihin paikkoihin mihin taas sähköpt sujahtaa. Mutta rantakadusta ja auringosta päästiin onneksi nauttimaan 🙂 Suurkiitos Sanna Palmuasemasta!

    terveisin Kadi

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    14.7.2014 at 07:30

    Voi ei, onpa kurjaa, että sinäkin olet kohdannut saman Mai Tai -ongelman! Toivottavasti keikka oli kuitenkin kaiken tuon säädön arvoinen? 🙂 Kiitos palautteesta, toivottavasti vierailet Palmuasemalla jatkossakin 🙂

  • Reply
    Anonyymi
    2.8.2014 at 20:24

    Heipähei, täällä olen taas pistäytymässä! Palmuasemalla on hyvä tankata 🙂 Keikka oli säädön arvoinen, mutta jatkossa taidan harkita tarkemmin vastaavia urakoita 😉 t. Kadi

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: