Voisin tottua siihen, että kerran viikossa tieni vie Firenzeen. Kaksi samaa retkeä peräkkäisinä viikkoina saattaa kuulostaa tylsältä, mutta voin kertoa, että näin ei ole. Viikossa ehtii kaupungissa nimittäin tapahtua paljon. Toissapäivänä esimerkiksi ajattelin, että jätämme bussin samaan paikkaan kuin viimeksi, mutta eilen se katupätkä ehtikin jo sortua, kuten tästä Iltasanomien artikkelista voi lukea. Tänään kadunpätkä oli arvatenkin suljettu ja aitojen ympäröimä, mutta bussille löytyi vielä parempi paikka aivan Santa Grocen kirkon läheltä. Tämä tosin hermostutti paikallisen pizzerian omistajan ja saimme seurata bussista aitoa italialaista sanaharkkaa. Sää suosi molemmilla kerroilla. Minä pidin luonnollisesti enemmän tästä tämän päivän kuumuudesta, kun taas monien matkalaisteni kannalta viime viikon muutamaa astetta viileämpi lämpötila oli ideaali.
Molemmilla kerroilla meillä oli myös eri suomalainen paikallisopas muutaman tunnin opastetulla kierroksellamme. Molemmat olivat hyviä, mutta myös erilaisia, joten molemmilla kerroilla tuli jotain uutta. Oman mausteensa tuo toki myös aina ryhmä. Olen saanut tavata täällä ihania ihmisiä ja tämän viikon ryhmä on aivan erilainen kuin viime viikon ryhmä, mikä on tietenkin rikkaus. Molemmilla kerroilla on mukana ollut myös jännitys kuinka moni eksyy kartoista ja ohjeista huolimatta. Määrä on mukavasti vaihdellut!
Opastetun kierroksen jälkeen on koittanut aika vapaan kiertelyn, päämäärättömän vaeltelun ja tietenkin pizzan. Viime viikolla päädyimme Maijan kanssa nälkäisinä ensimmäiseen näkemäämme pizzeriaan Piazza Firenzellä, mutta se oli hyvä valinta. Voiton vei kuitenkin tämän päivän löytömme Trattoria Le Antiche Carrozze sekä tunnelmallaan, sisustuksellaan että ruuallaan. Kuvat kertokoon enemmän päivistä tuossa aina yhtä ristiriitaisen ihanassa historian, kauneuden ja turistien täyttämässä kaupungissa!
No Comments