Kiitos 2016, kaikkien aikojen vuosi!

Vuoden viimeinen päivä ja tuttuun tapaan vuoden viimeinen kirjoitus. Vuosi vuodelta näiden postausten kirjoittaminen tuntuu aina vain huikeammalta. Vuoden 2014 yhteenvedossa olin niin häkeltynyt kaikista vuoden aikana olleista matkoista, että lupasin olla onnellinen, jos seuraavana vuonna  saan edes puolet siitä. Viime vuonna muistutin kuitenkin itseäni ja teitä siitä, että ikinä ei kannata tyytyä onnellisuudessa vain puoleen. Se oli hyvä tarkennus! Toivotin silloin tervetulleeksi kaikkien aikojen vuoden 2016. Ja tässä sitä nyt ollaan, kaikkien aikojen vuoden viimeisessä päivässä.

Vaikka tuntuukin siltä, että jokainen reissuvuosi on edellistään parempi, perusasiat pysyvät ennallaan. Palmuaseman osalta olen kiitollinen niistä ihan samoista asioista kuin viime vuonna: Olen kiitollinen teille, jotka olette tulleet Palmuaseman matkaan tänä vuonna ja teille, jotka olette jakaneet tätä matkaa kanssani jo useamman vuoden ajan. Tänä vuonna teitä oli taas enemmän kuin viime vuonna ja se on aivan mielettömän ihanaa. Oli myös suuri ilo nähdä monia teistä erilaisissa tilaisuuksissa vuoden varrella ja saada teiltä palautetta. Olitte aktiivisempia Facebookissa kuin koskaan ennen ja innostuitte myös live-lähetyksistäni, joita tein ensimmäistä kertaa maailmanympärimatkallani. Palmuasema sai tämän vuoden alussa ihan uuden ilmeen, josta olen kovasti tykännyt. Olen myös saanut jakaa tarinaani tänä vuonna useammissa medioissa. Omien kasvojeni näkeminen ei tee minua erityisen onnelliseksi, mutta se tekee, että tieto esteettömän matkailun mahdollisuuksista tavoittaa toivottavasti sitä kautta myös heidät, jotka eivät ole vielä matkaan uskaltaneet. Kaikista kiitollisin olen siitä, että olen tänäkin vuonna saanut reissata, jakaa kokemukseni teille ja toivottavasti innostaa teitä matkaan.

Kaikista luetuimmaksi jutuksi Palmuasemalla nousi kesäinen avautumiseni ”Pitääkö pyörätuolilla kaikkialle päästä?” Tämä ei yllättänyt, sillä juttu levisi todella laajalle. Käytin jutussa esimerkkinä Löylyä ja kävin jälkeenpäin keskustelua Löylyn arkkitehdin kanssa. Jutussa halusin kuitenkin ennen kaikkea nostaa esiin laajemman ongelman. Selkeästi tätä keskustelua tarvitaan monestakin näkökulmasta, sillä juttua myös kommentoitiin paljon. Vuoden toiseksi luetuin kirjoitus oli kenties vuoden tärkeimpänä päivänä julkaisemani ”Tänään alkaa MY-matka”. Siitä olen erityisen iloinen, sillä se on oma suosikkini ja onnistuin nyt jälkeenpäin jutun luettuani kiteyttämään siinä hyvin sen hetken tunnelmaa. Kolmanneksi luetuin juttu oli vierailevan kirjoittajan, lakimies Jukka Kumpuvuoren, teksti ”Kuka korvaa avustajan matkakulut?” Neljännelle sijalle ylsi vanha juttuni ”Liikuntarajoitteisen lentomatka” ja viidenneksi varmaan kiehtovan otsikon vuoksi ”Selviytymistaisto Blue Lagoonissa”. Palmuaseman matkavinkit -osio on selkeästi ollut hyvä uusi lisä kokoamaan yhteen kaikki tekemäni tietopainotteiset artikkelit, sillä tuolla sivulla on vierailtu hyvin paljon.

Mitä kaikkea tähän vuoteen sitten mahtuikaan? Tammikuun kohokohta oli ehdottomasti Nordic Blogger’s Experience, jossa oli mukana myös brittiläinen ystäväni Martyn Sibley ja hänen kihlattunsa, joiden kanssa kiersimme Helsinkiä ja olimme muun muassa Husky Safarilla. Helmikuussa piti olla paljon odottamani matka Venetsiaan, mutta jouduinkin tapaturmaan, jossa reisiluuni murtui ja päädyin kirjoittamaan Venetsia-kokemusten sijaan siitä, kun kaikki ei menekään hyvin. Reissuttomaan alkuvuoteen tuli onneksi helpotusta maaliskuussa, sillä Tukholman risteily oli hyvä valinta myös jalkakipsin kanssa.

Kevät alkoi mitä mahtavimmalla reissulla Rovaniemelle, jossa muun muassa tapasin joulupukin, pääsin poroajelulle ja pilkille keskelle hiljaisuutta. Tämä herätti suuren innon myös kotimaan matkustamiseen sekä omien mukavuusrajojen ylittämiseen. Huhtikuussa vietin myös vuorokauden ystävieni kanssa risteilyllä Viking Gracella. Toukokuussa nautin yhden yön uudessa Cumulus Meilahdessa ja melkein heti sen jälkeen kaksi ja puoli viikkoa töissä matkanjohtajana iki-ihanassa Toscanassa. Kahden Toscanassa lomailleen ryhmän väliin jäi yksi vuorokausi vapaa-aikaa, mikä oli juuri sopiva aika pienelle minilomalle Roomassa. Kovin kauaa en ehtinyt Toscanan työmatkan jälkeen kotona olla kun lähdin kesäkuussa matkanjohtajaksi Mallorcalle. Sa Coma oli paikkana mukava uusi tuttavuus ja Palmaan toivon palaavani pian uudestaan.

Heinäkuussa oli vuorossa pieni lomamatka Tallinnaan veljentyttöni kanssa ennen Hollannissa pelattuja sähköpyörätuolisalibandyn EM-kilpailuja ja sitä seurannutta lomaa Amsterdamissa. Elokuun ja syyskuun vietin Suomessa ahkeran työnteon merkeissä. Kävin myös pitämässä useamman luennon ja muun muassa Oulussa oli iso salillinen täynnä esteettömän matkailun ystäviä illassa, jonka järjestivät yhteistyössä Matka-Agentit, Norwegian, Scandic Hotellit, Tallink Silja ja Royal Caribbean.

Lokakuun ensimmäinen päivä se koko vuoden valmisteltu hetki sitten koitti ja unelmien matka maailman ympäri alkoi. Noista kahdeksasta viikosta olette lukeneet jo paljon, mutta jaksatte toivottavasti lukea jatkossakin, sillä monta tarinaa on vielä kerrottavana. Se oli ilman muuta tämän vuoden kohokohta. Ei vain siksi, koska sen automaattisesti oletti olevan, vaan se ihan oikeasti oli kaikkea sitä mitä toivoinkin sen olevan. Joulukuussa palasin taas arkeen ja tein paljon töitä, mutta edelleen mieleni on täynnä matkalla sinne tullutta rentoutta, rauhaa ja hyvää oloa. Joulukuussa fiilistelin pääasiassa kotia, mutta ehdin pyörähtää yhden illan tutustumassa uudistuneeseen Silja Eurooppaan ja viettää tällä viikolla vuorokauden Turussa ystäviä tapaamassa.

Ei tämä vuosi helpolla ole päästänyt ja varsinkin keväällä tuli pysähdyttyä reisiluumurtuman ja etenkin ystävän äkillisen kuoleman myötä. Ympärillä tapahtuvat surulliset asiat muistuttavat jatkuvasti siitä, ettei elämää voi itsestäänselvänä pitää. Tämä vuosi on kuitenkin ollut tunnetiloiltaan entistä tasaisemman onnellinen. Edellinen vuosi selvästi opetti jaksamisen rajani, joista nyt osasin pitää paremmin kiinni. Sain aikaan hirmuisesti kaikkea ja monen työn tekeminen jatkui, mutta nyt osasin pitää kiinni siitä, että 100 prosenttinen panos riittää, sitä ei tarvitse ylittää ja välillä tekee hyvää ihan vain olla. Vaikkapa keskellä Tyyntä valtamerta.

Kaikkien aikojen vuosia voi toivottavasti tulla aina vain, joten odotan myös ensi vuodesta sellaista. Toivon onnea, maailman ihmeitä ja uusia haasteita. Matkakalenteri on täyttynyt kovaa vauhtia ja valotan teille ensi vuoden iloista kutkutusta aiheuttavia suunnitelmia ihan pian. Myös tammikuiset matkamessut lähestyvät kovaa vauhtia, mistä myös kuulette lähiaikoina. Aion myös heti vuoden alkuun haastaa itseni ruokavaliomuutoksella ja sitä myötä toivottavasti painonpudotuksella. Tämän vuoden vaihteen aion viettää ensin ruokailemalla ystävieni kanssa ja sitten kotona pauketta kovasti pelkäävän koirani kanssa. Ilotulituksia en siis toivottavasti tänään näe, mutta nämä upeat räjähteet viimeisenä iltanani Sydneyssä jäivät mieleen.

Niin kuin tämä koko vuosi – unohtumaton, huikea ja kaikki ylistyssanat ansaitseva! Kiitos, että olit mukana, arvostan sitä suuresti! <3