Maailmanympärimatka risteily Tyynenmeren ylitys

Kiitos Explorer of the Seas!

Kolme viikkoa sitten nousin tähän laivaan aavistaen, että tästä matkasta on tulossa huikea tietämättä kuitenkaan yhtään mitä se konkreettisesti tarkoittaisi. Kahdeksan viikon maailmanympärimatkasta kolme ja puoli viikkoa laivassa, taittaen matkaa halki valtavan Tyynenmeren, on iso osa. Nyt tämä osuus matkasta on loppusuoralla ja ilmassa on ollut jo monta päivää lopun tuntua. Aika on kulunut nopeammin kuin ikinä olisin osannut kuvitellakaan. Psyykeeni on alkanut valmistautua tulevaan maiseman vaihtoon ja yhä useammin huomaan ajattelevani tulevaa aikaa Australiasta. Myös ilma on ollut kaksi viime päivää kylmempi ja pilvisempi. Siitä huolimatta en haluaisi tämän loppuvan.

Tässä turvallisessa miniyhteiskunnassa, valheellisessa maailmassa, voisi nimittäin viihtyä vielä paljon pidempäänkin.  Täällä aloitetaan aamut katsomalla televisiosta risteilyisännän aamushow. Siinä käydään läpi päivän ohjelmaa ja luetaan matkustajien lähettämiä viestejä. Ne ovat hyvin usein kiitoksia, muille matkustajille tai henkilökunnalle. Muista televisiokanavista katsotuin on laivan liikettä kartalla kuvaava kanava, jossa on myös tietoa etäisyyksistä, auringonnousuista ja -laskuista jne. musiikin soidessa tauotta taustalla. Oikean maailman televisiokanavia ei tee mieli avata.  Täällä tervehditään, aina ja kaikkialla. Jokainen hissimatka tai katseen kohtaaminen aamiaisella on tervehdyksen arvoinen. Samalla muistetaan kehua, jos toisen asu miellyttää tai hän muuten näyttää tänään erityisen iloiselta. Olen saanut kuulla kehuja hymystäni, silmistäni, hiusteni mallista sekä useammasta asustani enemmän kuin ehkä kotona ikinä. Täällä erilaiset ihmiset mahtuvat helposti saman katon alle. Taiwanilaiset erittäin lyhyet naiset käyvät sitkeästi jokaisella tanssitunnilla ja tulevat mukaan esityksiin, vaikka eivät ehkä vieläkään ole ymmärtäneet niistä englannin kielisistä ohjeista mitään. Ketään ei kuitenkaan haittaa, vaikka koreografia ei olisi ihan kohdillaan. Kun eräs mies pukeutuu aina juhlailtoina naiseksi, saa hän ottaa ilon irti nauttimastaan huomiosta ja poseerata kymmenissä yhteiskuvissa. Seuraavana päivänä häntä läimäytellään miehenä selkään ystävyyden osoituksena. Täällä on kymmeniä eri kansallisuuksia, mutta täällä ei mietitä ulkomaailman konflikteja tai maiden keskinäisiä suhteita, täällä kokoonnutaan toreille keskustelemaan iltapäivän trivian kysymyksistä. Tunteet kuumenevat vain, jos triviassa koetaan vääryyttä. Sellaista tapahtuu esimerkiksi silloin, jos kysymykset keskittyvät pelkästään Yhdysvaltoihin. Toki täälläkin on jonkinlaisia liittoutumia. Me eurooppalaiset olemme pieni vähemmistö ja kun missasimme juuri sen trivian, jossa oli kerrankin Suomeen liittyvä kysymys, osasimme kuitenkin iloita, että ystävämme Saksasta ja Turkista olivat tuolloin paikalla pisteet haalimassa. Parhaiten triviassa pärjäävät ne, jotka ovat liittoutuneet ja keränneet joukkoihinsa edustajan mahdollisimman monesta maanosasta. Ikä ei määrittele ystävyyssuhteita. FlowRider -surffisimulaattorin, jossa Virva ja Maija ovat vakiojengiläisiä, ympärille on kehittynyt oma yhteisönsä, jossa ikäjakauma on noin 20-75 ja kaikki kannustavat toisiaan täysillä ja iloitsevat jokapäiväisistä kohtaamisista. Keski-ikä täällä on hyvin korkea, mutta meistä se on ollut vain hyvä asia. Meitä nuoria on vain vähän, minkä vuoksi saamme erityishuomioita, löydämme helposti toinen toisemme ja saamme iäkkäämmiltä usein ihania elämänneuvoja. Rauhallinen tunnelma sopii tänne, täällä saa olla juuri sitä mitä on.

IMG_1347

Hyvä henki ei vallitse vain matkustajien keskuudessa, vaan mallia siihen antavat työntekijät, kapteenistamme alkaen. Joka päivä kapteenimme Rick Sullivan kuuluttaa puolen päivän tervehdyksensä ja ajankohtaiset sää- ja meriolosuhteet. Hän on tämän laivan henki, joka omalla hyväntuulisuudellaan ja karaoke-esiintymisellään näyttää esimerkkiä siitä millaista elämää täällä eletään. Olemme viimeisten viikkojen aikana tutustuneet paremmin kymmeniin täällä työskenteleviin mielettömiin tyyppeihin. En voi sanoin kuvata kuinka paljon heitä aidosti arvostan. Monet tarjoilijat ja hyttien hoitajat tulevat köyhemmistä maista, esimerkiksi Intiasta. He jättävät perheensä moneksi kuukaudeksi, eivätkä voi olla heihin yhteydessä kuin satamapäivinä ilmaisen langattoman internet-yhteyden osuessa kohdalle. He tekevät pitkää päivää ja kaikkensa meidän viihtymisemme eteen ja jaksavat aina olla aidosti ystävällisiä. Jaksan myös uskoa, että he aidosti pitävät työstään ja tästä laivayhtiöstä. Moni on työskennellyt useammilla yhtiöillä ja kokevat olevansa nyt etuoikeutettuja päästyään Royal Caribbeanille. Meidän rakkaalla illallistarjoilija Dioniziolla alkaa tämän risteilyn päättyessä kolmen kuukauden loma kotona Intiassa vaimonsa ja kolmen tyttärenssä luona. Samalla, kun me laskemme haikeina päiviä tämän loppumiseen, iloitsemme joka ilta Dionizion kanssa siitä kuinka hän on pian laittamassa ruokaa perheelleen, jotta vaimo saa levätä koko kuluneen puolen vuoden edestä.

IMG_1486

Lempibändini, jamaikalaisen Men of Culturen, soittaessa viimeisen biisinsä täällä allaskannella, saattaa tulla itku. Se on onnea ja kiitollisuutta siitä, että sain oikeasti kokea tämän kaiken. Toisaalta onnea siitä, että olen todella huomannut olevani risteilijä. Jaan saman tunteen muutaman tuhannen täällä olevan kanssa, sillä monelle täällä risteilyt ovat elämäntapa. Me olemme heihin verrattuna vielä hyvin noviiseja. Emme nimittäin tienneet tuoda kotoa pyyhkeenpidikkeitä aurinkotuoleihin, halloween-asua eilisillan juhlaan, 70-luvun asua parin viikon takaiseen juhlaan tai ovikoristetta hyttimme oveen. Monet osaavat odottaa jo aiemmilta risteilyltä tuttuja ohjelmanumeroita. Tähän tunnelmaan ja omaan maailmaan on helppo jäädä koukkuun, tämä on pääasiassa hyvin esteetön tapa nähdä maailmaa ja täällä on kaikki hyvin. Olen viime viikkojen aikana saanut konkreettisesti huomata myös sen, kuinka paljon maapallollamme on merta laivan kannelta tutkittavaksi. En vielä ole varannut seuraavaa risteilylomaani, vaikka täällä hyviä tarjouksia jatkuvasti onkin, mutta tiedän, että tämä ei jää viimeisekseni ja tämänkin matkan voisin taittaa koska tahansa uudestaan. Kiitos Explorer of the Seas, olit sitä mitä osasin odottaa ja vielä aika paljon enemmänkin.

IMG_1429

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply
    Kthetraveller
    1.11.2016 at 16:29

    Mitäpä tuohon lisäämään, veit sanat suustani. Pohdin tuota henkilökuntajuttua itsekin vimosimmassa postauksessani ja nuo yleiset tunteesi on samoja, joita itsekin noilka reissuilla koen (pienemmillä laivoilka enemmän). Tervetuloa risteilijäsielujen joukkoon ja hyvää loppumatkaa!

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    1.11.2016 at 20:00

    Mä niin ymmärrän nuo fiilikset! Jo reilun parin viikon risteilyllä tuli se tunne, ettei sieltä laivasta haluaisi pois. Se tosiaan on sellainen oma pieni maailmansa. Kyllä laivaelämä on niin helppoa ja mukavaa! Onneksi aina voi varata taas uuden risteilyn. 😉 Hauskoja hetkiä mun lempimaassa, Australiassa!

  • Reply
    Sirpa H
    2.11.2016 at 07:15

    Ihana lukea näitä sinun juttujasi ja samalla päästä itsekin pienelle mielikuvamatkalle täältä kotisohvalta käsin. Kirjoitat niin elävästi ja tuot mielenkiintoisia asioita esille Ja itsekin liikuntavammaisena luen mielelläni kokemuksiasi liittyen esteettömyyteen ja muihin asioihin. Olet ihan pioneeri tällä saralla. Annat arvokasta tietoa meille muille ja mitä joskus on todella vaikea mistään saada. Kiitos siis sinulle ja hyvää matkaa edelleen koko teidän poppoolle. 🙂

    Tänne Helsinkiin on muuten tulossa lunta lähipäivinä ja pakkasta, niin että mieluusti minäkin tästä lämpimään lähtisin…Nyt se ei kuitenkaan mahdollista. Jonakin toisena ajankohtana sitten.

  • Reply
    Helena Arvio
    4.11.2016 at 19:03

    Mu avustaja kehu sua kauiiks, upeita kuvia! Upea matka ollu varmasti!

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: