pohdinta

Kiitos ja onnea Suomi!

juomat_pieni

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa

Te pitkään Palmuasemaa lukeneet tiedättekin jo, että herkistyn aina tähän aikaan vuodesta. Matkakuume väistyy joulun tunnelmoinnin ja yhtäkkisen, valtavan kotikiintymyksen tieltä. Käyn nyyhkimässä kauneimmissa joululauluissa, tuijotan kynttilänvalossa kotini ikkunasta aukeavaa maisemaa ja tunnen suurta kiitollisuutta menneestä vuodesta. Siihen menee oikeastaan koko joulukuu, sitten on taas aika alkaa katsoa kohti tulevia seikkailuita ja vähän kirota Helsingin loskaa ja pimeyttä.

Pystytin jo ekotiini joulukuusen, jonka tänään itsenäisyyspäivänä siskoni ja veljeni tyttöjen kanssa koristelen. Ensimmäistä kertaa tekokuusi korvasi aidon. Se ei tuoksu rakastamaltani Suomelta, mutta tunnelman se kyllä tuo. Kuuseen tulee viime vuosien tapaan aitiopaikalle palmupallo muistuttamaan kaikesta vuoden aikana koetusta, mutta myös Suomen liput, kiitoksena. Vuosi sitten puhuin entisen yläkouluni itsenäisyyspäivän juhlassa. Olin juuri palannut maailmanympärimatkaltani ja tuntui upealta puhua nuorille unelmoinnin merkityksestä ja unelmien toteuttamisesta. Se sopi siihen juhlaan erityisen hyvin, sillä meidän maamme, Suomi, antaa tilaa unelmille. Me saamme koulusta ja perusturvasta vahvan pohjan sille, että voimme löytää omat vahvuutemme ja lähteä rakentamaan oman näköistämme elämää.

Minä olen erityisen kiitollinen Suomelle siitä, että voin vaikeastivammaisena ihmisenä elää niin ikään omien vahvuuksieni ja unelmieni muovaamaa elämää. Tässä maassa on (minun näkökulmastani, ei varmasti kaikkien) hyvä vammaispalvelulaki, joka mahdollistaa minulle henkilökohtaisen avun ja kuljetuspalvelut. Tässä maassa saan tarvitsemani apuvälineet maksutta käyttööni, loistavan terveydenhuollon (vaikka harvinaista sairauttani ei aina ymmärrettäisikään) sekä säännöllistä fysioterapiaa, joka auttaa minua pysymään mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ennen kaikkea Suomessa saa olla fyysisesti erilainen ja silti saavuttaa unelmia. Tässä maassa on myös epäkohtia ja toivon, että 100-vuotiaalla Suomella riittäisi aktiivisuutta tehdä tästä maasta koko ajan tasapuolisempi, suvaitsevampi ja esteettömämpi. Olen kuitenkin hyvin onnellinen saadessani asua maassa, jossa kaikki tuo on lähtökohtaisesti mahdollista.

Itsenäisyyspäivää vietän paitsi kuusta koristellen, myös silmä tarkkana Linnan juhlia katsellen. Rakas siskoni Laura on yksi linnaan kutsutuista Suomen historian menestyksekkäimmistä urheilijoista ja tietenkin lähin esikuvani unelmien toteuttamisesta. Nuorin tädinmuruseni kulkee linnassa mukana vatsassa ellei sitten päätä syntyä juuri siellä tai tulevana seikkailijattarena laivalla matkalla Ruotsista Suomeen tai takaisin, laskettu aika kun on ihan lähipäivinä… Kiitos ja onnea, kaunis, rakas ja mahdollistava Suomi! Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply