pohdinta

Kirjan kanssa matkalle maailman ympäri

Olen syksyn ajan lukenut mielenkiintoisinta kirjaa pitkään aikaan. Se on vienyt minut pois pimenevistä illoista valoisampiin maisemiin, saanut välillä silmät suurenemaan, hymyn nousemaan ja ennen kaikkea valtavat ajatusprosessit käynnistymään. Kirja on onneksi niin painava, etten heikkojen käsivoimieni takia pysty lukemaan sitä illalla sängyssä maaten. Muuten olisin todennäköisesti ahminut sen yöunien kustannuksella. Nyt se on ollut syyskuusta asti keittiön pöydälläni ja olen lukenut sitä kappale kerrallaan aamulla ennen töihin lähtöä, päivällistä syödessäni ja vapaapäivän iltana viinilasin kanssa. Arki on tänä(kin) syksynä tuntunut erityisen kiireiseltä ja kirjan äärelle pysähtyminen lyhyeksikin hetkeksi on tarkoittanut rauhoittumista. Riikka ja Tuomo Meretniemen kirjoittama kirja Matka kotina – lapsiperheen elämää purjeveneessä kertoo lapsiperheen elämästä maailmanympäripurjehduksella, mutta siinä sivussa kovin paljon laajemminkin elämästä, kun sen lukee ajatuksella. Purjehtiminen maailman ympäri ei ole sähköpyörätuolilla liikkuvan valinta, eikä sähköpyörätuoleja ole todennäköisesti näkynyt monissakaan Meretniemien vierailemissa kohteissa. Silti monessa kirjan kohdassa oli helppo peilata myös omaa elämää.

Tapasin Meretniemen Tuomon reilut kaksi vuotta sitten, hetki ennen kuin hän nousi vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa (Martta 5, Kerttu 7 ja Aarre 9) Panacea-veneeseen Turkissa. Minä olin samaan aikaan suunnittelemassa samana vuonna käynnistynyttä omaa maailmanympärimatkaani ja olin seurannut jo jonkin aikaa Meretniemen perheen suunnitelmia suurella mielenkiinnolla. Heidän suunnitelmansa purjehtia kuusi vuotta ympäri maailman kolmen pienen lapsen kanssa kuulosti omissa korvissani aika tosi paljon huikeammalta kuin oma kahden kuukauden suunnitelmani pallon kiertämiselle, mutta yhtymäkohtiakin tunnistin jo silloin. Heidän suunnitelma herätti paljon keskustelua, ihastusta ja kauhistelua. Kuinka lapset voisivat kasvaa veneessä, ahtaassa tilassa ilman koulua, koulukavereita ja vielä kännyköitäkin? He valitsivat normista poikkeavan elämän, tekivät itsestään tietentahtoen erilaisen perheen ja erilaisuus, yhä vain, herättää ihmetystä. He saivat paljon samoja kommentteja kuin minäkin: Mitä jos jotain tapahtuu? Mitä jos joku sairastuu, eikä apua ole saatavilla? Minun kohdalla suurin huoli tuntui monilla olevan avustajien sairastumisesta, heillä lasten. Mitä, jos tekniikka pettää täysin (minulla sähköpyörätuoli, heillä vene)? Ja sitten tietysti monien huoli siitä, miten moiseen on varaa ja ei kai vain veronmaksajien rahoja olla pistämässä itsekkäiden tarpeiden tyydytykseen. Sähköpyörätuolilla liikkuvan vaikeavammaisen henkilön maailmanympärimatkan suunnittelu vie älyttömän paljon aikaa ja monta yksityiskohtaa on hiottavana. Sain Meretniemien suunnitelman seuraamisesta myös ihmiselle hyvin tyypillistä ”jollain on aina vaikeampaa” -lohtua, sillä lapsiperheen kuuden vuoden maailmanympäripurjehduksen suunnittelu vie selkeästi vielä esteettömän matkan suunnitteluakin enemmän aikaa. Heidänkin matka kuitenkin toteutui, joten kaikki ihan oikeasti on mahdollista.

Matka kotina -kirja kertoo Meretniemen perheen matkan ensimmäisestä puolestatoista vuodesta. Siihen mahtuu matkan suunnittelua, monta upeaa Välimeren kohdetta, Kanariansaaret, Kap Verde, Atlantin ylitys perhemiehistöllä, ihanat Karibian kohteet sekä Panaman kanavan ylitys ennen Tyynenmeren kohtaamista. Kirjassa käydyt kohteet vuorottelevat arjen kuvausten kanssa todella hyvällä tavalla, eikä mielenkiinto herpaannu hetkeksikään. Isot, värikkäät ja houkuttelevat kuvat viimeistelevät kokonaisuuden. Olen huokaillut tutuille Korsikan, Espanjan ja Karibian saarten maisemille, mutta kaikista kiehtovinta on ollut lukea arjesta veneessä. Siitä, kuinka veneessä elävät lapset ovat ihan tavallisia lapsia, niin kuin lapset viime kädessä aina, huolimatta siitä millaisissa olosuhteissa ja millaisten haasteiden ja mahdollisuuksien kanssa tahansa he elävät. Siitä, miten haavereita sattuu missä tahansa elääkin, mutta niihin valmistautumalla ne eivät menoa hidasta. Siitä, kuinka suomalaisiin törmää kaikkialla maailmassa ja kuinka ihmiset ovat lopulta hyvin samanlaisia kaikkialla. Siitä, kuinka tehokasta oppiminen on, kun se on kokoaikaista ja kirjojen tapahtumat, historia, luonto ja no, maailma, onkin siinä läsnä. Siitä, kuinka paljon enemmän yhtäkkiä onkin aikaa perheelle ja yhdessäololle. Kuvaukset öistä keskellä valtavaa valtamerta veivät minutkin muistoissa keskelle Tyyntämerta. Laiva allani oli tosi paljon isompi, mutta oma pienuuden kokemus, valtameren valtavuus, tähdet ja pimeys olivat samoja. Sen sijaan miekkavalaisiin veneen ympärillä, uimiseen ennen krokotiilien ruokailuaikaa, pelkoon tuholaisista keittiössä ja ruuanlaittoon keskellä vellovaa Atlanttia en löytänyt mitään samaistumispintaa, mikä sekin oli virkistävää.

Kirja on loistava inspiraatio omien unelmien toteuttamiseen. Kaikkien ei tarvitse purjehtia maailman ympäri tai edes matkustaa, juttu on se, että löytää oman unelmansa, uskoo siihen ja tekee tekoja sen toteutumiseksi. Valitsee itsensä onnelliseksi tekevän elämän. Minut kirja inspiroi, kuinka ollakaan, suunnittelemaan seuraavaa pidempää matkaa ja antoi taitollaan mallin siitä, millaisen haluan minunkin esteettömästä matkailusta kertovan kirjan jonain päivänä olevan. Meretniemen perheen jäseniä on sanottu poikkeuksellisen rohkeiksi, kun he ovat lähteneet moista unelmaa toteuttamaan. Itseeni on luotu samoja rohkeuden kuvauksia. Olen miettinyt paljon rohkeutta ja sitä, mitä se lopulta on. Kirjan kappale rohkeudesta kiteytti hyvin sen, mistä itsekin ajattelen rohkeudessa olevan kyse: ”Rohkeus on oppimista. Rohkeus on riskienhallintaa. Rohkeus on uskallusta tehdä asioita ilman varmuutta onnistumisesta.” Rohkeus liittyy usein myös optimismiin. Optimisten ihminen ”uskaltaa olla rohkea ja tehdä asioita, joihin moni muu ei turvallisuushakuisuutensa takia ryhdy. Ihminen selviää halutessaan melkein mistä vain.” Tuon ajatuksen vahvistamiseksi suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille. Sen pystyy tilaamaan täältä ja se on mitä mahtavin lahja vaikkapa joulukuusen alle. Matkaa pystyy seurata Sail for Good -nettisivulla ja Facebookissa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: