Eurooppa Tanska

Kööpenhamina

Olen kuullut Tanskan pääkaupungista Kööpenhaminasta täysin päinvastaisia mielipiteitä. Tunnen monia, jotka palaavat kaupunkiin aina vain uudelleen sekä niitä, joille kaupunki on ollut pettymys. Eteeni tuli viikonlopun mittainen työmatka Hoje Taastrupissa, noin 20 kilometrin päässä Kööpenhaminasta. Työmatkoilla ei kaupunkia ehdi katsella, joten päätin yhdistää reissuun ensin kaksi lomapäivää Kööpenhaminaan tutustuen.

Lentokentät

Helsinki-Vantaan lentokenttä, lempipaikkani, toivotti minut ja reissuavustajani tervetulleeksi taas 22.8.2013. Lensimme Finnairin puolen päivän lennolla. Tämä on erittäin hyvä aika lähteä, sillä kentällä on hiljainen välivaihe aamu- ja iltapäiväruuhkien välissä. Finnairin Special passengers-tiskillä ei taaskaan oikein tiedetty miten tulisi toimia, mikä alkaa vähän ihmetyttää, sillä nimenomaan tältä tiskillä odottaisi sujuvaa ja asiantuntevaa palvelua sähköpyörätuolin kanssa matkustaessa. Onneksi olimme varanneet jälleen 2,5 tuntia aikaa ennen koneen lähtöä. Lennolla palvelu toimi moiteettomasti ja Kööpenhaminan päässä avustajia odotellessa oli mukavaa kuulla lentoemännän kertomuksia työstään. Kööpenhaminassa, Kastrupin lentokentällä, kone tuli putkeen, mutta meidät haettiin silti erillisellä nostinautolla, jota saimme odottaa melko kauan. Sähkäri odotti autossa eli saimme sen heti koneen ovella. Avustajat olivat osaavia ja englannin kielen taitoisia. Autolla meidät kuljetettiin matkalaukkuhallin ovelle saakka. Kaikki sujui helposti ja kaikesta jäi hyvä kokemus. Sama fiilis tuli paluumatkalla. Lähtöselvityksessä osattiin asiat, sähkäri jätettiin heti lähtöselvityksen jälkeen erikoismatkatavaroiden tiskille ja kaksi asiantuntevaa, mukavaa ja englannin kielen taitoista avustajaa saattoivat meidät portille asti. Tulimme lähtöselvitykseen myöhässä, joten meillä oli aikamoinen hoppu, eikä lentokentän upeista kaupoista ehditty nauttia yhtään. Kentällä oli oma odotusalue erityismatkustajille, jossa piipahdimme vessakäynnin verran. Paikan inva-wc:ssä oli käytettävissä nostolaite, nostoliinoja sekä makuualusta. Tämä on varmasti hyvä tieto monelle. Kone lähti putkesta ja avustajat olivat hyviä nostajia. Helsinki-Vantaalla sain poikkeuksellisesti sähkärin koneen ovelle! Mutta sukelletaanpa Kööpenhaminaan!

Kööpenhaminan metro

Lentokentältä jatkoimme metrolla hotellillemme Bella Sky Comwell. Metrolle meno lentokentällä on helppoa ja avustajat auttavat tarvittaessa sinne saakka. Kööpenhaminan metro on esimerkillisen esteetön. Kaikilla asemilla on tilavat hissit, metrovaunun ja laiturin väliin ei jää väliä ja metrovaunuissa on paljon taittuvia istuimia eli paljon tilaa pyörätuoleille, lastenvaunuille ja polkupyörille, joita Kööpenhaminassa on kaikkialla. Lentokentältä hotellille ei pääse suoraan, vaan vaihdoimme metroa Christianshavn-pysäkillä. Vaihtaminen oli helppoa laukuista huolimatta, sillä toinen metro lähti viereiseltä laiturilta. Bella Sky-hotelli sijaitsee aivan Bella Center-metroaseman vieressä. Kävelymatkaa jää ehkä noin 200 m. Keskustaan hotellilta pääsee metrolla kätevästi noin 8 minuutissa ja metroa vaihtamatta. Keskustassa esimerkiksi Kongens Nytorv ja Norreport – pysäkit ovat hyviä poisjääntipysäkkejä kaupunkiin tutustumisen kannalta. Metrokartan löydät täältä ja tietoa metron esteettömyydestä täältä. Turistina sekä pyörätuolin käyttäjä että avustaja maksavat metrossa normaalin hinnan. Suosittelen esimerkiksi 24 tunnin city passia, jolla saa vuorokauden ajan kulkea rajattomasti kaikissa joukkoliikennevälineissä.

WP_001552

WP_001553

WP_001722


Kööpenhaminan hotellit

Bella Sky – hotelli on hyvin moderni hotelli- ja kongressikeskus. Siinä on 23 kerrosta ja 812 huonetta. Hotellissa on myös spa-osasto, jossa on saatavilla erilaisia hoitoja. Hotellissa on yhteensä 45 pyörätuolin käyttäjille soveltuvaa huonetta. Näistä 7 on erityisesti pyörätuolin käyttäjile suunniteltuja ja 38 sellaista, että niissä pärjää hyvin. Lisätietoja huoneiden eroista löydät täältä. Aloin itseasiassa vasta nyt tutkia näitä eroja, enkä ole ihan varma kummassa huoneessa asuimme. Huone sekä kylpyhuone olivat kyllä niin isoja, että oletan kyseessä olleen ”yksi seitsemästä” – huone. Invahuoneen ”Handicap roomin” sai varattua netistä siinä minkä tahansa muun huoneen eli invahuoneiden saatavuuden näkee varausjärjestelmästä. Tämä on erittäin hyvä ja harvinainen juttu! Ainoa miinus huoneessa oli lavuaari, jonka hanat sijaitsivat seinässä, enkä yltänyt niihin. Huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa. Kaikkiin hotelliin kerroksiin pääsee hisseillä, myös kerroksessa 23 sijaitsevaan upeaan näköalaravintolaan. Hissit ovat modernit ja aiheuttivat aluksi hieman hämmennystä. Hissiä alhaalla tilatessa valitaan kerros, johon on menossa, jolloin laite näyttää mikä hissi on tulossa. Hississä on valmiiksi valittuna kerros, johon menet. Hotelli koostuu kahdesta eri tornista ja esimerkiksi meidän huone sijaitsi tornissa 2, johon ei päässyt suoraan vastaanotosta, vaan ensin piti mennä kerrokseen 1 ja vaihtaa siellä toisen tornin hisseihin. Hotellin aamiainen oli monipuolinen ja maistuva. Kaiken kaikkiaan voin oikein hyvin suositella hotellia. Majoitusvaihtoehtoja miettiessäni kartoitin myös muita hotelleja, mutta meidän oleskelun aikana monissa hotelleissa oli täyttä. Invahuoneita löytyy ainakin:

WP_001554

WP_001556

WP_001557

WP_001558

WP_001560

Kööpenhaminan keskusta

Kahden Kööpenhamina-päivän jälkeen kuulun nyt niihin, jotka voisivat palata kaupunkiin useasti uudelleen. Sää oli puolellamme sillä asteet olivat hyvin kesäisiä ja aurinko helli. Kööpenhamina tunnetaan tuulisena kaupunkina, joten kesä on hyvä aika matkustaa. Kokemukseni pohjoismaiden pääkaupungeista sisältävät Helsingin, Tukholman, Reykjavikin ja nyt Kööpenhaminan. Näistä Kööpenhamina on ehdottomasti eurooppalaisin ja tunnelmaltaan rennoin. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, iloisia ja avuliaita. Kaupunki on sopivan pieni, mutta kuitenkin monipuolinen. Kahdessa päivässä ehdimme nähdä paljon, mikä kyllä edellytti täyttä sähkärin akkua ja hyviä kävelykenkiä… Ensimmäisenä päivänä aloitimme kierroksen kahden aikaan iltapäivällä. Menimme metrolla Kongens Nytorv – pysäkille ja suuntasimme Nyhavnin alueelle, jossa on vieri vieressä värikkäiden talojen edessä olevia ravintoloita ja kahviloita. Valitsimme aurinkoisen terassin ja nautimme lounasta. Tämän jälkeen jatkoimme kävelimme läpi pitkän Stroget-kävelykadun (monet sanat sisältäisivät tanskalaisia kirjaimia, mutta en osaa niitä laittaa, joten pysytään suomalaisissa versioissa…) ja sen monipuolisten kauppojen kuitenkaan sortumatta suuremmin ostoksiin. Kuljimme myös latinalaisen korttelin tunnelmallisilla kaduilla, joissa katumuusikot soittivat. Löysimme hyvän mehubaarin, jonka terassipöydillä nautimme sisäämme terveyttä. Ensimmäisen illan vietimme hotellilla, korkeuksissa tapaksia nauttien ja maisemia ihaillen.

Seuraavan päivän aloitimme jälleen Nyhavnista, mutta kuljimme rantoja pitkin kohti pientä merenneitoa, Kööpenhaminan tunnetuinta nähtävyyttä. Matkaa kertyi, mutta samalla näimme paljon hienoja linnoja ja kirkkoja. Saavuimme paikalle varsin oivana päivänä, sillä neito vietti 100-vuotis syntymäpäiväänsä! Iltapäivällä olisi ollut juhlatilaisuus, mutta me halusimme jatkaa helteistä päiväämme kohti uusia katuja. Kilometrien kiertelyn, ihanan terassilounaan, jälleen raikkaiden mehujen ja monien kuvien jälkeen menimme hetkeksi hotellille hengähtämään ja minä valmistautumaan seuraavan päivän töihin. Tivoli puuttui kuitenkin kokemuslistalta, joten päivä ei ollut pulkassa. Tivoli sijaitsee keskellä kaupunkia. Sisään kannattaa mennä pääsisäänkäynnistä, joista yksi portti soveltuu pyörätuolin käyttäjille. Se on merkattu pyörätuoli-kyltillä. Avustaja pääsi sisään maksutta. Perjantai-ilta tivolissa oli täynnä elämästä nauttivia ihmisiä. Klo 22 alkoi perjantai-illan rock-konsertti ja esiintymässä oli selkeästi tunnettu tanskalainen nuori laulaja, mikä tarjoitti hyvin paljon faneja. Tunnelma Tivolissa oli mieleenpainuva. Kaikki olivat hyvällä tuulella, nurmikot olivat täynnä piknikin viettäjiä ja kaikkialla kuljettiin olutlasit kädessä. Kuitenkaan örveltäjiä tai toisaalta tiukkailmeisiä vartijoita ei näkynyt. Kaikkialla oli vain yksinkertaisen hauskaa. Tivolissa on runsaasti hyviä ravintoloita, joihin kaikkiin oli jonoa. Me valitsimme tällä kertaa italialaisen, jossa ruoka oli erinomaista. Iltavalaistuksessa oleva Tivoli on kokemisen arvoinen. Laitteita Tivolissa on runsaasti, mutta monille juttu ei tunnu olevan niissä käyminen, vaan yleisestä tunnelmasta nauttiminen.

Kööpenhaminasta saa hyvin esteettömän kuvan esteettömän joukkoliikenteen ansiosta. Kaupungilla on kuitenkin paljon samoja haasteita kuin Helsingilläkin: kaduilla on mukulakiviä, yllättävän moneen kauppaan ja ravintolaan on yksi porras jne. Matkaramppini on vahvoilla juuri tässä kaupungissa.

WP_001562

WP_001601

WP_001621

WP_001660

WP_001665

WP_001681

WP_001689

Bussit ja junat

Kahden lomapäivän jälkeen jatkoimme lauantaina kohti Hoje Taastrupia, ensin bussilla ja sitten S-tåg junalla. Bussit olivat matalattiaisia kuten Helsingissä. Keskiovella oli samanlainen manuaalinen, lattiasta nouseva rammpi, mutta se vedettiin auki sivulla olevasta punaisesta kahvasta vetämällä. Näytti siltä, että osassa busseista olisi myös automaattinen, bussin alta tuleva ramppi. Kaikki näkemäni bussit olivat matalalattiaisia. S-juna liikennöi laajasti Kööpenhaminan alueella. Pääsy pyörätuolilla toimii siten, että kuskille heilutetaan junan tullessa ja hän tulee auttamaan rampin junavaunun ja laiturin väliin jäävän kynnyksen avuksi. Ramppi on aina ensimmäisessä vaunussa. Systeemi toimi helposti ja nopeasti ja oli selvästi kuskille tuttu juttu. Regional tåg – junia emme kokeilleet. Hoje Taastrupista lentokenttää kohti lähtiessä yritimme päästä InterCity-junaan, jolla olisimme päässeet suoraan kentälle. Tähän ei kuitenkaan pyörätuolilla päässyt. Näin myös toisenlaisia, matalalattiaisia InterCity-junia.

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Anonyymi
    1.9.2013 at 13:03

    Kaikki Köpiksen juna-asemat eivät olekaan samalla tasolla. Ilmeisesti jostakin saisi hälyytettyä apua (jos osaisi ennakoida avun tarpeen) ison metallirampin kanssa, joka näkyi olevan asemalla. Korkeusero oli parilla asemalla tosi suuri, 25-30cm. Manulla pääsi jotenkuten, sähkärillä ei taitaisi olla mitään kulkua ilman tuota ramppia.

    Paljon matkanneet, tanskalaiset tuttavat moittivat Köpiksen esteettömyyttä. Mutta lienee se hyvää keskitasoa ainakin.

    PS. Minäkin kuulun Köpikseen uudelleen meneviin! 🙂

    Annu

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: