fuerteventura Kanariansaaret laiva lanzarote

Lautalla Fuerteventuralta Lanzarotelle

Tiesin jo Fuerteventuran matkaa suunnitellessa, että haluan viettää yhden päivän Lanzaroten puolella, Playa Blancassa. Corralejon satamasta pääsee Lanzaroten puolelle lautalla puolella tunnissa kahdella eri laivayhtiöllä. Olen viettänyt viikon perhelomalla Playa Blancassa keväällä 2011, joten tiesin, että se on käymisen arvoinen paikka. Niin se onkin, mutta varaudu siihen, että lauttamatka ei ole kovin helppo, jos mukanasi on pyörätuoli.

Yritin googletella tietoa sekä Armas-varustamon että Fred Olsen-varustamon esteettömyydestä. Löysin tiedon, että molemmat tarjoavat avustuspalvelua ja jotain muuta yleistietoa, mutta en tietoa juuri tästä kyseisestä reitistä. Tiesin, että Teneriffalta La Gomeralle liikennöiviin lauttoihin pääsee, joten olin aika toiveikas. Laitoin paikan päällä viestiä myös matkanjärjestäjäni, Apollomatkojen, oppaille, mutta siellä ei oikein osattu vastata. Niinpä me vain päätimme lähteä suunnitellun retkipäivän aamuna satamaan selvittämään tilannetta. Lauttoja lähtee molemmilla varustamoilla noin kahden tunnin välein ja löydät aikataulut netistä. Liput voi ostaa suoraan sataman myyntipisteestä seuraavaan mahdolliseen lauttaan tai käydä hankkimassa jo ennakkoon siellä pyöriessä (siellä kun kannattaa pyöriä, sillä vieressä on Corralejon parhaat ravintolat). Meno-paluu Corralejosta Playa Blancaan maksaa noin 30 e/hlö. Hinta on sama pyörätuolin käyttäjille ja avustajille. Tarvitset mukaan passin, joka tarkistetaan lipunmyynnissä ja uudelleen laivaan mennessä. Me tähtäsimme 11.45 lähtevään lauttaan ja olimme satamassa jo noin tuntia ennen. Lipunmyynnissä kysyin esteettömyyttä ja myyjä vakuutti, että mitään ongelmia ei tulisi. Uskoin ihmeellisen sinisilmäisesti, vaikka usein olen tällaisissa tilanteissa hieman skeptinen. Laivaan nousussa oli portaat, mutta myös hissi, mikä tietenkin lupasi hyvää. Ajattelin, että menen hissillä ylös ja sitten ramppia pitkin laivaan.

IMG_7929

IMG_7990

IMG_8011

No, tuosta yllä olevasta kuvasta ehkä jo arvaatkin, että ei se ihan niin mennyt. Kun oli aika siirtyä laivaan, laivan henkilökunnan jäsen kiikutti minulle ruosteisen manuaalipyörätuolin. Minun olisi kuulemma noustava siihen ja he veisivät sähköpyörätuolini autokannelle. En jätä sähköpyörätuoliani kuin äärimmäisissä hätätilanteissa, joten en suostunut. Yritin kysyä syytä, mutta välissämme oli kielimuuri. Paikalle tuli seuraava, englantia hieman paremmin osaava henkilö, joka selitti, että laivaan mennessä olisi kynnys. Minun on hyvin vaikea istua vieraissa manuaalipyörätuoleissa, enkä pitänyt myöskään ajatuksesta, että sähköpyörätuoliani lähtisi kiikuttamaan autokannelle osaamaton henkilö. Ehdotin myös, että voisin viettää puolen tunnin matkan ihan mielelläni siellä autokannella sähköpyörätuolissani mukavasti istuen, mutta tämä ei ollut mahdollista. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen sain luvan mennä sähköpyörätuolillani ylös katsomaan sitä kynnystä. Ja kyllä, laivaan meni kaksiosainen ramppi ja siinä väleissä oli kaksi isoa kynnystä. Sellaista, joista oisin päässyt heittämällä matkaramppini avulla, mutta juuri tällä reissulla olin jättänyt rampin kerrankin kotiin. Sähkäriä kallistamalla ja kahden ihmisen tuupatessa pääsin kuitenkin kynnysten yli laivaan. Laivalla pääsin hyvin liikkumaan niin sisällä kuin ulkokannellakin. Ulkokannella oli tuulisuudesta huolimatta ihana katsella molempien kaupunkien siluetteja. Laivalla oli baari ja paljon istumatilaa, muuta ei puolessa tunnissa tarvita. Invavessaa ei ole, mutta sellainen löytyy molemmista satamista. Kuva alla on Playa Blancan sataman vessasta. Tilaa vessassa oli, mutta ei tukikaiteita, jos sellaisia tarvitset. Lanzaroten päässä laivasta poistuessa odottivat samanlaiset kynnykset ja hissisysteemi. Alaspäin kynnyksistä pääsi helposti. Lue kuitenkin tämä juttu loppuun asti ennen kuin varaat liput, sillä paluumatka on vielä edessä.

IMG_7989

IMG_7992

IMG_8003

IMG_7934

IMG_7935

Laiva oli kaiken säädön jälkeen myöhässä, joten aikaa Playa Blancassa meille jäi hieman reilu neljä tuntia. Olimme ostaneet samalla jo paluuliput klo 17.00 lähtevään lauttaan. Päätimme viettää aikamme rantakadun läheisyydessä. Lähdimme satamasta katsottuna oikealle ja kuljimme rantaviivaa pitkin noin 2,5 kilometriä Marina Rubiconin alueelle saakka maisemia ihaillen ja kaupoissa pysähdellen. Playa Blanca on hyvin erilainen kuin Corralejo. Corralejossa on rosoisempaa ja karumpaa, kun taas Playa Blancassa on panostettu istutuksiin, siisteyteen, symmetrisyyteen ja myös esteettömyyteen. Siinä missä Corralejon vanhassa kaupungissa moneen kauppaan tai ravintolaan on yksi porras, Playa Blancassa on aina tehty ramppi. Molemmat ovat ihan tosi kauniita ja ihania, mutta en muistanutkaan Playa Blancan olevan ihan niin kiva. Pysähdyimme syömään Marina Rubiconissa sijaitsevan El Mirador -ravintolan terassille. Se näytti ensin hyvin kalliilta, joten vähän emmimme, mutta nälkä oli kova. Valinta osui kuitenkin nappiin, sillä vaikka El Miradorin hienostunut terassi ja ruokalista onkin tehty fiinimpäänkin käyttöön soveltuvaksi, maksoin chicken-kebabistani ja lasillisesta sangriaa alle kympin. Ravintolassa on myös inva-wc. Tosin sellainen älyttömistä älyttömin, jossa ovi aukeaa sisäänpäin… Jalkatelineet irrottamalla saimme oven kiinni minun ollessa sisällä. Voisin hyvin kuvitella meneväni Playa Blancaan uudestaan. Voisikohan vaikka täydellisellä paikalla sijaitseva viiden tähden hotelli Princesa Yaiza kutsua minut testaamaan heidän esteetöntä sviittiä ja allasnostinta? Hintataso Playa Blancassa vaikutti hitusen Corralejoa korkeammalta, mutta suomalaiselle Kanariansaarilla on silti halpaa.

IMG_7938

IMG_7940

IMG_7995

IMG_7946

IMG_7951

IMG_8001

IMG_7955

IMG_7958

IMG_7963

IMG_7975

No se paluumatka sitten. Sama henkilökunta oli laivalla vastassa. Hyvä niin, sillä he olivat oikeasti tosi ihania ja silloin menomatkallakin malttoivat rauhallisin mielin kuunnella vänkäämistäni. Nyt ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui se, ettei sataman hissi jaksanutkaan nostaa sähkäriäni ylös. Jouduin siis nöyrtymään siihen ruosteiseen manuaaliin ja menin siinä istuen hissillä ylös. Edessä olivat yllättäen myös portaat laivaan! Vesi oli korkeammalla kuin tullessamme, joten samainen ramppi olikin muuttunut portaiksi. Minut kannettiin manuaalipyörätuolilla portaat ylös laivaan neljän kantajan voimin, mikä sujui lopulta ihan hyvin. Sähkäriä ei lähdetty viemään autokannelle, vaan hissi jaksoi nostaa sen tyhjänä ylös ilman minua. Jotenkin se sähkärikin useamman henkilön voimin laivaan saatiin. Sitä ei ilmeisesti lopulta tarvinnut kantaa portaita (en nähnyt kunnolla laivasta käsin), vaan jotenkin niitä portaita/ramppia saatiin kallistettua niin, että portailta vältyttiin, mutta turvallisuussyistä siinä ei saanut silloin istua. Sama säätö portaineen oli Fuerteventuralla Corralejon päässä. Jos käytät manuaalipyörätuolia ja suostut siihen, että sinua pyörätuoleinesi tarvittaessa kannetaan (osaavasti ja ystävällisesti), lähde tällaiselle päiväretkelle. Samoin, jos sähkömoposi on kevyt ja kannettavissa ja pystyt ehkä itse tuetusti hieman kävelemään (tällaisia tapauksia näin molempiin suuntiin), pärjäät kyllä. Vielä enemmän suosittelen, jos matkustat kokonaan ilman apuvälineitä. Jos käytät sähköpyörätuolia, harkitse pariin kertaan. Fred Olsen saattaa olla vaihtoehto, jos autokannella saa olla tai sieltä pääsisi jotenkin ylös, varsinaisella sisäänkäynnillä oli molemmissa satamissa huomattavasti hankalamman näköiset ja pidemmät portaat. Corralejo ja Playa Blanca tarjoavat molemmat onneksi paljon kaikkea ihanaa, joten kummassa satamassa sitten oletkaan, älä huoli, vaikka et vastapäiselle saarelle pääsisikään. Olethan lukenut myös aiemmat Fuerteventura-juttuni?

IMG_8008

IMG_8005

IMG_8004

IMG_7982

IMG_7983

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: