Eurooppa Iso-Britannia Lontoo

Lontoo

Joulukuu, joulu. Olen aina ollut jouluihminen ja nauttinut glögin tuoksusta, kynttilöiden tunnelmasta. Joulukuun ajan pidän talvestakin (jopa silloin kun on lunta, tämä talvi on joka tapauksessa lumettoman täydellinen). Juuri nyt en kaipaa aurinkoiseen etelään, se kaipuu iskee jälleen tammikuussa eli ihan pian. Sen sijaan matkalle voisi varsinkin ennen joulua lähteä. Joulukuun alun matkakohteita olisivat kaupunkilomat! Keski-Euroopan joulumarkkinat, Pariisi, Riika, Tukholma, Lontoo…Ensiksi mainittu on vielä kokematta, muissa olen käynyt kesä- ja syysaikaan. Lontoota on toivottu Palmuasemallekin, joten olkoon nyt korkea aika. Lontoosta on kaksi kokemusta: lyhyet, mutta antoisat lomat kesällä 2007 ja lokakuussa 2010.

Syitä lähteä Lontooseen on lukuisia. Kaupunki kuuluu muun muassa Pariisin ja Rooman ohella niihin Euroopan kaupunkeihin, jotka on koettava. Lontoon ihmiset, ruuhkat, pubit, nähtävyydet, teatterit, ostosmahdollisuudet ja se tärkein: tunnelma. Molemmat matkat ovat olleet noin neljän päivän mittaisia ja paljon on jäänyt kokematta. Silti vaikutuin kaupungista erityisesti jälkimmäisellä kerralla. Silloin kaikki ”pakollinen” oli nähty ja aikaa jäi enemmän vain aistia. Lokakuun lopun Lontoo oli vesisateinen, mutta silti Suomea lämpimämpi, pimeä, mutta jouluvalot alkoivat valaista katuja, harmaa, niin kuin sen kaikissa mielikuvissa kuuluukin olla. Minua vetää Lontooseen myös siellä jo reilut viisi vuotta asunut ystäväni, joka lähti kaupunkiin opiskelemaan ja on kotiutunut sinne. Hän liikkuu myös sähköpyörätuolilla ja olen suuresti ihaillut hänen rohkeuttaan tuosta noin vaan lähteä.

Ensimmäisellä kerralla majoituimme ystäväni luona itäisessä Lontoossa. Jälkimmäisellä kerralla tukikohtanamme oli hotelli Novotel London Paddington. Novotel-hotelli oli tullut tutuksi jo Nizzassa, joten ketjuhotellin valitseminen tuntui turvalliselta. Yksi tärkeä seikka hotellin valinnassa oli myös kulkuyhteys lentokentälle. Ensimmäisellä kerralla lensimme Finnairilla, toisella Blue1:lla. Kumpikin lentoyhtiö liikennöi Helsingistä Heathrown kentälle, josta jatkoimme matkaa Heathrow-express junalla Paddingtonin asemalle, jonka lähellä hotelli siis sijaitsi. Juna toimii erittäin hyvin myös sähkärin kanssa. Matalalattiavaunuun pystyy ajamaan suoraan, vaunun ja laiturin väliin tulee automaattiluiska ja väliä ei jää oikeastaan ollenkaan. Molemmilla asemilla junaan pääsee ilman sen kummempia erikoisreittejä ja ennakkoilmoitteluja. Lentokentällä ei tarvitse poistua ulos, vaan asema sijaitsee terminaalin alla. Lentokentältä ostimme samantien meno-paluuliput. Avustaja ei päässyt ilmaiseksi. Matka Heathrowlta Paddingtonille kestää noin vartin. Lisätietoja Heathrow Expressin esteettömyydestä löytyy pdf-tiedostosta https://www.heathrowexpress.com/Files/DPPP-April-2008.pdf

Hotellille on Paddingtonin asemalta matkaa vain noin 200 m, kunhan vaan löytää oikean suunnan. Hotelli on melko uusi ja sijaitsee Paddingtonin uudella alueella businesskeskusten keskellä. Hotellissa on kaikkiaan 11 invahuonetta, jotka ovat esteettömyystasoltaan kuitenkin erilaisia. Meille annettiin ensiksi huone, joka kyllä oli invahuone, mutta jossa oli kylpyamme. Saimme kuitenkin samantien vaihdettua sen vastaavaan suihkulliseen. Tätä kannattaa painottaa varaushetkellä, mikäli ei halua kylpyammetta. Varasin hotellin netistä, kirjoitin lisätietoja kohtaan invahuone-toiveen ja lähetin vielä sähköpostia perään. Kuvia hotellista ei valitettavasti ole, mutta sekä huone että kylpyhuone olivat hyvän kokoisia. Suihkussa oli seinästä taittuva suihkutuoli.  Hotelli oli moderni ja kokonaisuutena esteetön. Hissi vei kerroksiin, aamiaisravintola oli tilava jne. Aamiainen oli ehkä paras, mitä olen syönyt! Pekonia juuri oikean rapeana, rasvaisia perunalettuja ja munia, tuoreita leipiä ja erittäin laaja tuoremehutarjonta.

Lontoossa liikkumisen vaihtoehdot sähkärille ovat bussi, taksi ja omatoimisuus. Bussit ovat toimivia: kaikissa on keskiovilla automaattiluiskat ja kuskit osaavat niitä käyttää. Aina ne toki eivät toimi, mutta toisaalta busseja kulkee niin usein, ettei yhtä toimimatonta ehdi kauaa harmitella. Bussin ikkunasta katsellessa saa samalla nähtävyyskierroksen, ellei bussi sitten ole niin täynnä, että kaikkialla näkee vain ihmisten takapuolia…Tavallaan sekin on mielenkiintoista, sillä varsinkin itään päin mennessä yhdessä bussissa voi olla pieni läpileikkaus koko maailmasta, niin paljon eri kulttuureja saattaa samaan bussiin osua. Hotellilta keskustaan, esimerkiksi Oxford Streetille, pääsee kätevästi ja nopeasti bussilla. Ellei sitten bussit seiso ruuhkassa, niin kuin hyvin usein käy…Bussilla liikkuminen on välillä toivottoman hidasta, bussipysäkkejä on tiheässä ja usein ruuhkat ovat sellaisia, että matkoihin todella kannattaa varata moninkerroin se, minkä ensiksi ajattelisi olevan hyvä. Minä olen matkustanut busseissa aina ilmaiseksi, avustajan tulee ostaa lippu ja käydä näyttämässä se kuskille edessä. Eri lipunmyyntipisteiden myyjät ovat tästä minun ilmaiseksi matkustamisesta hieman vaihtelevaa mieltä, mutta ainakaan tarkastaja ei tähän puuttunut ja ystäväni on matkustanut bussissa maksutta pyörätuolin kanssa jo vuosia. Viimeksi kokeilimme myös Lontoon taksia. Lontoon taksit ovat ainutlaatuisia kopperoita ja ainutlaatuisia niistä tekee myös se, että lähes kaikkiin pääsee myös sähkärillä! Matka tosin taittuu sivuttain istuen, pää kattoa hipoen, eikä matkatavaraa juuri mukaan mahdu, mutta silti käsittämätöntä, että taksin voi ottaa lennossa. Oli hieno kokemus pyytää hotellin respaa soittamaan taksi, joka tuli hetkessä. Maksu ei ollut yhtään kalliimpi kuin ilman sähkäriä eli minkäänlaista avustamislisää ei otettu, vaikka kuski pienen rampin ovelle auttoikin. Hyvin usein paras tapa liikkua Lontoossa on kävely/sähkärillä liikkuminen. Etäisyydet ovat toki pitkiä, joten heikosti kävelevälle tämä vaihtoehto ei sovellu, eikä vahvimmallekaan aina, mutta joihinkin etäisyyksiin kyllä. Usein olimme kävelleet muutaman kilometrin matkan Oxford Streetin sydämestä hotellillemme ennen kuin bussi oli liikahtanut pysäkiltä metriäkään. Suurin osa ihmisistä valitsee toki legendaarisen metron, mutta sähkärin kanssa se ei ole vaihtoehto kuin muutamien satunnaisten asemien osalta.

Mitä Lontoossa sitten tehdä? Turistin näkökulma on varmasti poikkeava paikallisen näkökulmasta, mutta olen nyt avoimesti turisti ja esittelen hyviä päivän kävelykierroksia, jotka ovat mahdollisia sähkärin akuille ja seuralaisen jaloille. Piccadilly Circukselle pääsee monella eri bussilla ja yhtäkkiä onkin monikulttuurisen Sohon ytimessä. China Town tarjoaa herkkuja vatsan täytteeksi (myös marsuja ja muita sellaisia, mutta ne voi ohittaa…) ja Tottenham Court Roadilla sijaitseva Dominion Theatre lumosi meidät vuosi sitten Queen-musikaalilla, suosittelen! Ystäväni varasi liput meille etukäteen. Paikalle tullessamme ”ilmoittauduimme” pääoven vahtimestareille ja saimme oman miehen ”palvelijaksemme” koko illaksi. Hän haki lippumme ja saattoi meidät ulkokautta erilliseen aitioon, johon ei tullut lisäksemme muita, joten saimme nauttia yksityiskatsomosta, joka sijaitsi lavan vasemmalla puolella, josta oli ihan hyvä näköala. Aition vieressä oli inva-wc. Tämä oli ainoa paikka teatterissa, jonne pyörätuolilla meno oli mahdollista. Sitä en tiedä kuinka monta henkeä seurueeseemme olisi saanut kuulua, olisimmeko kaikki päässeet samaan aitioon vai onko se varattu vain pyörätuolin käyttäjälle ja yhdelle saattajalle. Väliajalla emme päässeet aitiosta pois, mutta ”palvelijamme” toimitti häneltä tilaamamme juomatuotteet meille. Aika loisteliasta, suosittelen erittäin lämpimästi, myös sen itse musikaalin vuoksi!

 

Hyde Park on valtava ja yhden kesäpäivän saa kulumaan siellä ihan vain kävellessä ja välillä piknikille pysähtyen. Se kesäpäivä kesäkuussa 07 oli niin ulkoilua suosiva, että jatkoimme halki puiston Notting Hillin värikkäitä taloja katsomaan. Tower Bridge hienoine näkymineen, Big Ben, London Eye, Buckhingham Palace…Kaikki mahtuu halutessa yhteen päivään niin kesällä kuin syksylläkin. Regents Park on käymisen arvoinen niin ikään kesällä ja syksyllä. Alueella sijaitseva London Zoo toimi erityisen hyvin syksyllä kun eläimetkin olivat virkeitä. Tähän kaikkeen kannattaa varata reilusti aikaa. London Zoossa pääsi hyvin liikkumaan sähkärillä, invavessoja oli tasaisin välein ja lipuissa oli jälleen erityishintoja, jotka nyt jostain syystä ovat pyyhkiytyneet mielestä. Regents Parkista ja London Zoosta jatkoimme syysretkeä Madame Tussaud’sin vahakabinettiin. Jonottaa ei pyörätuolilla liikkuvan tarvitse, mutta sisään otetaan kerralla vain tietty määrä pyörätuoleja, joten pääseminen riippuu siitä, ovatko muut pyörätuolin käyttäjät liikkeellä myös. Museo on monessa kerroksessa, suurimpaan osaan pääsee hisseillä, mutta hissit tarvitsevat henkilökunnan. Väkeä oli niin paljon, etten nähnyt oikeastaan mitään ja hisseille piti usein kulkea vastavirtaan, mikä oli todella tuskaista! Hieno paikka, mutta ruuhkien vuoksi ehkä aavistuksen pettymys, vaikka ruuhkiin olinkin varautunut.

 

 

 

Sitten vielä ne tärkeimmät eli kaupat ja pubit! Kauppoja on kaikkialla ja suurimpaan osaan pääsee moitteettomasti. Ihmisiä on liikkeellä valtavasti, mutta Lontoossa on totuttu kaikenlaisiin kulkijoihin. Invavessojen löytäminen on monen kaupungin tapaan hankalaa, mutta isoimmissa kaupoissa on. Pieniä ihania pubeja on erityisesti Paddingtonin alueella paljon ja niissä istuminen työpäivän (joka turistille on siis nätävyyksiä ja shoppailua) jälkeen klo 17 paikkeilla, saa olon tuntumaan kovin englantilaiselta, etenkin kun ulkona ropisee vesi.

Kaiken kaikkiaan Lontoo soveltuu hyvin myös sähkäreille. Kaduilla on ruuhkista huolimatta helppo liikkua, suojateiden reunat on madallettu ja monissa kaupoissa, ravintoloissa, museoissa ja teattereissa on huomioitu myös pyörätuolilla liikkuvat. Lontooseen lentää halvalla Helsingistä tarjouslennoilla ja vieläkin halvemmalla Tampereelta RyanAirilla. Ystäväni käyttää yleensä aina RyanAiria, joten sekin toimii sähkärille. RyanAir lentää Stanstedin kentälle, josta pääsee bussilla eteenpäin. Lisämaksua ei sähkäristä mene, vaikka kaikesta muusta laskutetaankin. Heathrow on iso ja turvamääräysten vuoksi aika tuskainen. Ensimmäisellä kerralla sähkärin kanssa oltiin tosi tiukkoja, sen valmistelemista lennolle vahdittiin tiukasti, joku vartio meidän liikkumistamme koko ajan jne. Toisella kerralla kaikki meni paljon helpommin ja saimme vapaasti kierrellä kaupoissa jne. Lentokentän avustava henkilökunta ei aina ollut englanninkielen taitoista, mikä oli hieman hämmentävää huomioiden maan, jossa olimme…

No niin, Lontoo-kuume tuli ainakin itselle, toivottavasti sinullekin!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Helena
    3.5.2012 at 10:30

    Ihana palmuasema, MAHTAVAA! Lisää matskua kaivataan..

    Oon ihan fiiliksessä..

    Päivän pelastus!

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: