Maailmanympärimatkan heikoimmat hetket

Maailmanympärimatkani meni niin hyvin kuin vaan mennä voi. Emme kohdanneet mitään suuria ongelmia ja on ollut ihanaa hehkuttaa jokaista päivää. Silti välillä oli heikompia hetkiä ja huonompia valintoja. Tässä niiden TOP 5!

1.Syntymäpäiväoksennus

Vietimme oikeasti kivan synttäripäiväni Uudessa-Kaledoniassa. Ainakin minun näkökulmastani kivan. Virva ja Maija eivät halunneet pilata päivääni, joten kumpikaan ei sanonut edes toisilleen, että olo ei ollut kovin hyvä. He sinnittelivät koko päivän ja laivalle päästyämme päättivät olon kohentamiseksi ottaa pienet unet ennen synttäri-illanviettoa. Minä fiilistelin sen aikaa ulkokannella kauniin Uuden-Kaledonian jäämistä taakse, mutta aloin ärsyyntyä ja menin herättelemään, kun ei kumpaakaan alkanut näkyä kannelle parin tunnin fiilistelyni jälkeen. Silloin totuus paljastui. Maija oksensi ja painui takaisin sänkyyn, Virva pysyi pystyssä vähän pidempään ja tsemppasi illallisen pystymättä kuitenkaan koskemaan ruokaan tai laulun kera tuotuun synttärikakkuun. Itseasiassa hän joutui ryntäämään pois heti kakun tultua pöytään ja niin minä napostelin hetken yksin synttärikakkua ja vietin loppuillan hytissä itkeskellen itsesäälin ja koti-ikävän vallassa keskellä Tyyntämerta. Yksi yö toi kuitenkin parannuksen ilmeisesti ruokamyrkytyksen aikaansaamaan tilanteeseen ja heräsimme kaikki seuraavana aamuna jo huomattavasti parempivointisina.

2. Hawaijilla kävely

Vietimme Mauilla kaksi päivää ja olin varannut yöksi hotellin Kaanapali Beachiltä. Katsoin kartasta, että matkaa satamasta hotellille olisi joitakin kilometrejä, mutta tie kulkisi rannassa, joten sehän olisi oikein hyvä keino samalla nähdä paikkoja. Vähän niin kuin Teneriffan rantakadulla, jossa kilometrit taittuvat tuosta noin vaan. Olimme majoittumassa vain yhdeksi yöksi, joten matkatavaraakaan ei juuri ollut. Sitä en ymmärrä, miten suunnittelin tätä vaihtoehtoa, vaikka olin manuaalipyörätuolissa (Mauilla laiva jäi merelle ja siirryimme satamaan tendereillä, joten en voinut ottaa sähkäriä). Tämä ajatusmalli toimi ensimmäisen kilometrin oikein hyvin, piipahtelimme kaupoissa ja nautimme meren läheisyydessä. Kunnes kävelytie sitten loppui. Jatkoimme sinnikkäästi autotien reunaa vartin verran, kunnes kuumuus alkoi olla liikaa ja löysimme sattumalta mitä ihanimman lounaspaikan, jossa söimme yhdet koko reissun parhaista salaateista aaltojen lyödessä avonaista seinää vasten. Tässä kohtaa olisi pitänyt tajuta kysyä tarjoilijoilta suosituksia loppumatkan taittamiseksi tai napata taksi, sillä manuaalituolini vuoksi taksi olisi ollut ihan mahdollinen. Mutta ei, me tyhmät jatkoimme nääntyneinä sitä autotien reunaa, kunnes emme vain enää jaksaneet. Jenkeissä ei kukaan, ikinä, kulje paikasta toiseen kävellen, siksi niitä kävelyteitä ei nimenomaan ole. Lopulta kysyimme neuvoa vastaan tulleelta poliisilaitokselta. Siellä neuvottiin bussi, jolla matkasimme ensin takaisin päin lounaspaikkamme lähelle, jossa vaihdoimme toiseen perille vievään bussiin. Kaikkeen tähän säätöön tuhlaantui useampi tunti kallisarvoista aikaamme, jonka olisimme voineet käyttää esimerkiksi paratiisihotellimme uima-allasalueella. Helpoin vaihtoehto olisi ollut ottaa bussi ihan jo sieltä sataman läheltä, niin teimme takaisin tullessa seuraavana päivänä. Oma tyhmyys ärsyttää usein eniten.

3. Sydneyn hissirikko

Olimme viimeisenä Sydney-iltanamme katsomassa ilotulitusta hotellimme lähellä sijainneessa Darling Harbourissa. Ihana kuuma kesäilta, upea ilotulitus ja sitä ennen illallinen ja tavoite päästä hyvissä ajoin hotellille viimeistelemään pakkaukset ja nukkumaan, sillä aamulla alkaisi matka kohti Bangkgokia. Tottakai juuri silloin molemmat Darling Harbourista takaisin ylös hotellimme luo johtavat hissit on poistettu käytöstä ilman mitään sen kummempaa syytä. Ilman hissejä olisi päässyt kiertämällä useamman kilometrin matkan. Kyselimme muutamalta vartijalta apua, mutta kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Löysimme ravintolarakennuksesta hissin, joka kylttien mukaan menisi tavoittelemallemme tielle. Se johti kuitenkin sisälle valtavaan toimistorakennukseen. Harhailimme hetken suljetussa toimistorakennuksessa yllättävästä käänteestä kireinä, kunnes talon vartija, myöskin hieman kireänä näkemisestämme, päästi meidät ulos ja lopulta oikeaan paikkaan.

4. Lentokenttäkuumotus

Sydneyn lentokentällä tuli kiire, vaikka olimme kentällä todella hyvissä ajoin. Siinä nyt ei ole mitään uutta, sillä niin käy lähes poikkeuksetta aina kaikilla muilla kentillä paitsi Helsinki-Vantaalla. Nyt emme millään meinanneet päästä lähtöselvityksestä eteenpäin, sillä meidät ohjattiin ensimmäisen tiskin jälkeen tiskille, jossa sähkäristä tarvittiin tietoja, joita en noin vain pystynyt antamaan. Kuten spesifit tiedot akkujen mallista, akkujen tehoista, niiden hankinta-ajankohdasta jne. Sydneyssä oli sunnuntaiaamu, Suomessa lauantai-ilta, joten oli selvää, etten Suomesta tietoja saisi. Virkailija oli kovin ystävällinen ja yhdessä googlailtuamme ja hänen soiteltua sinne sun tänne, asia ratkesi. Myös lentokoneeseen siirtyminen meinasi olla haaste. Qantas-lentoyhtiö käyttää siirtymisiin nostolaitteita. Minulta kysyttiin lähtöselvityksessä voiko minua tarvittaessa myös nostaa ja kerroin, että kahden ihmisen nostamalla onnistuu, kuten lähes kaikilla muilla lentokentillä tehdään. Hän ymmärsi sen kuitenkin niin, että pystyn itse siirtymään ja niinpä meitä oli portilla vastassa vain yksi ihminen. Siirtotuoli kuitenkin saatiin ja Maijan ja tuon yhden avustajan nostamana pääsin paikalleni. Tieto olemattomasta omatoimisuudestani oli kuitenkin siirtynyt myös Bangkokin päähän, jossa ei ollut avustuspalvelua vastassa. Lentokoneen miehistö nosti ja kuljetti minut lentokoneen omalla siirtotuolilla. Tämä tuntui olevan heidän mielestä ihan normaalia, mutta mitään osaamista heillä ei kuitenkaan ollut. En saanut myöskään omaa manuaalipyörätuoliani, mutta lopulta sentään lentokentän tuolin. Vastaanotto Bangkokissa oli epäystävällistä ja hyvin hidasta, ihan erilaista mitä olimme kokeneet vuotta aikaisemmin maassa vieraillessamme. Pitkän lennon jälkeinen väsymysärsytys liittyi toi luonnollisesti tähänkin oman säväyksensä. Asiaa ei korjannut se, että Bangkokissa meitä odottanut kuski vei meidät ulos kuumuuteen ja valtavaan tungokseen, viittoili odottamaan, kun hän hakisi auton ja viipyi matkalla ainakin puoli tuntia.

5. Paratiisiahdistus

(Tavallaan aika ihana otsikko, kun siinä on tuo paratiisi-sana). Kirjoitin tästä jo vähän silloin, kun kerroin päivästämme Vanuatulla. Lähtökohtaisesti jo se, että laiva pysähtyy meripäivien jälkeen vain päiväksi paratiisisaarelle, aiheuttaa aikamoiset paineet paratiisipäivän onnistumiselle. Vanuatua odotin innolla ja lähettelin viestejä eri hotelleihin kysyäkseni saisimmeko viettää päivän heidän alueellaan, sillä se tuntui esteettömimmältä mahdollisuudelta. Paradise Cove Resort valikoitui, sillä se oli Vanuatun ykköshotelli Trip Advisorin vertailuissa. Paikka oli ihana, mutta manuaalissa istuminen ja täydellinen vapaan liikkumisen puuttuminen ahdisti kovasti. Toinen Vanuatun satamistamme oli Mystery Island, jossa psyykkasin itseäni, ettei haittaa jäädä laivaan, sillä pienelle saarelle siirryttiin tendereillä, laiturilla siellä päässä oli portaat ja pikkuruinen saari oli muutenkin vain täynnä hiekkaa. Mutta kaikesta psyykkauksesta huolimatta se harmitti, paratiisisaari näytti ihanalta.

Ja olihan toki sitten vielä…

• se aaltoinen valasristeily, jossa suurimman osan ajan ajasta toivoin oksennusta niellen, etteivät valaat ilmesty, etten vaan joudu siirtämään katsetta horisontista…
• se Islannin kädet kohmettava kylmyys ja selviytymistaisto Blue Lagoonissa…
• se pakkomielle löytää perheriidan uhalla Hua Hinissä juuri sama ravintolan terassi, jossa olimme edellisvuonna…
• se hetki, kun olet Hua Hinissä altaassa ja allashissi ei nostakaan ylös. Asia korjaantui osan vaihdolla, mutta hissiä pumppaavan avustajan voimia vaativaa sieltä nouseminen kyllä aina on…
• se olo, kun on käynyt laivan Johnny Rockets -hampurilaisbaarissa, jossa rasvaa ei säästellä…
• se kun harjoittelee pipon käyttöä tropiikissa juuri ennen kotiinpaluuta ja ymmärtää sen olevan pian arkipäivää…

Silti en vaihtaisi tuntiakaan pois! Kaikki maailmanympärimatkan jutut löydät täältä.