Kylmä toukokuinen päivä Suomessa, joten on aika siirtyä vajaa vuosi taaksepäin ja siirrellä tänne matkakertomuksia. Aloitetaan Milanosta, josta alkoi kesäkuussa 2010 reilun viikon mittainen matka halki kauniiden maisemien ja helteisten hetkien. Milanosta matka jatkui San Remoniin, sieltä Ranskan puolelle Mentoniin ja lopulta Nizzaan. Kaupunkien välit taittuivat junalla. Milanossa oli aikaa vain yksi ilta ja yö, matka kohti San Remoa jatkui seuraavana päivänä puoliltapäivin.
Kun edessä on viikko kesäseikkailua, koko lentomatka on yhtä hurmosta, naurua ja onnea. Taas on tietenkin jännitys, kuinka sähkäri ruumassa jakselee, mutta jotenkin on oppinut jo luottamaan, että kaikki menee ihan hyvin. Blue1 laskeutuu Milanossa Malpensan lentokentälle. Auttajat lentokentällä on ihan jees, vaikkakin ovella ei ole vastassa minulle pyörätuolia, vaan joudun istumaan lentokoneen kantotuolissa sähkärin luo saakka. Sähkäri toimii, matka voi alkaa! Matkaamme Malpensan lentokentältä keskustaan lentokenttäjunalla. Junan lattia on samalla tasolla kuin laituri, mutta yhdessä vaunussa saa nappia painamalla kuitenkin pienen rampin peittämään tuon välin ja matkaan päästään varsin mallikkaasti. Kaikkiin lentokentältä lähteviin express-juniin pääsee, joten säädöltä välttyy. Keskustassa selvittelemme, kuinka pääsisimme parhaiten asemasta 2,5 km:n päässä sijaitsevaan hotelliimme, Ibis Milano Centroon. Raitiovaunu menisi hotellin eteen, mutta kyseinen linja koostuu vain vanhanaikaisista portaallisista vaunuista, joihin meillä ei ole asiaa. Metroasemien hisseistä ei ole takuita, eikä invatakseja ole noin vain saatavilla, joten päätämme olla reippaita ja taittaa matkan kävellen, monien tien neuvojien vastusteluista huolimatta. Matkalaukun vetäminen hellesäässä aiheuttaa Paulalle aika monta hikipisaraa ja aika monta korkeaa suojatien kynnystä minulle pohtimista ja kiertoreittejä, mutta meitä ei haittaa – matka on alkanut, aurinko paistaa ja ympärillämme on koko ajan MILANO!
Milanossa on tarkoitus viettää vain tämä ilta, joten hotellille päästyämme lepäämme vain hetken. Ibis Milano Centrossa on invahuoneita. Varasin huoneen netistä ja kirjoitin lisätietoja kohtaan, että tarvitsemme invahuoneen. Lähetin varauksen jälkeen vielä sähköpostia hotelliin ja varmistin asian. Huone on tilavampi kuin Ibis-hotellin huoneet keskimäärin, siisti ja ihan toimiva kun siellä viettää vain yhden yön. Kylpyhuoneessa on sekä amme että erillinen suihku, joka kuitenkin on sijoitettu korokkeen päälle suihkukaappiin eli on aika mahdoton käyttää. Pönttö taas on ainakin meille hankalasti huoneen nurkassa. Hotellin yleistilat on esteettömät ja ravintolaankin pääsee. Hyvin pienen lepohetken jälkeen palaamme takaisin kaduille illaksi muuttuvan päivän tunnelmaa aistimaan. Muotiliikkeet ovat upeita, tunnelma kesäinen ja Duomon tuomiokirkko kaunis, vaikka en hieman lintupelkoisena viihdykään aukiota peittävien pulujen keskellä kovin pitkään. Milanossa viihtyisi pidempäänkin, mutta etukäteen on jo asennoiduttu siihen, että matka jatkuu.
Sähkärin pointit Milanossa (hyvin lyhyellä tsekkauksella):
+/- julkinen liikenne näyttäisi osittain hyvältä, liikenteessä näkyy myös uusia raitiovaunuja ja busseja, vaikka ne eivät osu meidän reitille
No Comments