Eurooppa Saksa yhteistyö

Minä en ole lintubongaaja, enkä jousiampuja

Minuahan ei oikeastaan voi kutsua lintubongariksi. Syitä on monia, mutta yksi niistä on ratkaisevin: Minä pelkään lintuja. Yleensä vihollinen kuitenkin suositellaan tuntemaan, jotta sen käyttäytymistä voisi ennakoida. Minä tunnen vihollisista pahimmat: Undulaatin (niitä on sisätiloissa), papukaijan (niitä on etelässä ihmisten olkapäillä ja niitä yritetään laittaa viattomien turistien olkapäille istumaan), lokin (Kauppatori ja Helsinki yleensäkin), kotkan (kamala nokka) ja riikinkukon (hyppäsi tuolille ja söi lautaseltani perunamuussit eläintarhassa minun ollessa 4-vuotias). Okei, tiedän toki myös esimerkiksi variksen ja harakan sekä pääskyn, sillä komennan niitä parvekkeellani niiden tullessa liian lähelle. Koulussa en kuitenkaan jaksanut innostua niistä muista pienistä nokkatyypeistä, vaikka niitä kirjojen kuvissa ja täytettyinä luokassa olikin, joten lintutuntemukseni on hyvin huono.

image

Johdannon luettuanne ja katsoessanne yllä olevaa kuvaa ehkä ymmärrätte, miksi kikattelin itsekseni koko sen ajan, kun kuljin lintujen bongailuun tarkoitetut kiikarit kaulassani pitkin Vogelinselnin, lintusaaren, polkuja. Lintusaari sijaitsee Saksassa, Baijerissa, Frankenin järvialueella. Tarkemmin ottaen keskellä Altmühlsee -järveä, joka on samanlainen ristiriitaisia tuntemuksia herättävä tekojärvi kuin Brombachsee, josta viimeksi kirjoitin. Lintusaari on yksi merkittävimmistä lintujen pesimisalueista eteläisessä Saksassa ja siellä pesii vuosittain yli 210 lintulajia. Saarta kiertää 1,5 km:n kävelyreitti, joka on esteetön myös pyörätuolin käyttäjille. Siellä on myös lintujen tarkkailutorni, jonka yksi tasanne on rakennettu esimerkillisen esteettömäksi.

IMG_1628

 

IMG_1629

 

kollaasi lintusaaren tiet

 

Ohjelmoitujen ryhmämatkojen suola piilee juuri siinä, että päädyt tekemään jotain sellaista mitä et omatoimilomallasi tekisi. Kun olin ensimmäistä kertaa mukana tämän tyyppisellä ryhmämatkalla yli kymmenen vuotta sitten, olin yleensä hyvin ärsyyntynyt, jos jouduin käyttämään aikaani minua kiinnostavan shoppailun tai auringonoton sijaan johonkin tällaiseen. Matka matkalta nautin siitä yhä enemmän. Nyt linnut pysyivät mukavalla kiikarietäisyydellä ja keskellä luontoa vietti mielellään syyspäivää. Oppaamme oli innostava ja asiantunteva ja lintubongareille paikka olisi varmasti erittäin hyvä. Kiikareita kannoin lapsen ylpeydellä, mutta olivathan ne vähän liian painavat nostaa silmille, eikä tällainen lintubongaaja-aloittelija oikein osaa ohjeistaa avustajaa mihin suuntaan kannattaisi tarkentaa. Ei se kuitenkaan haittaa, sillä minä en ole lintubongaaja.

image

En minä kyllä ole jousiampujakaan. Lintusaarelta jatkoimme nimittäin matkaa Brombachseella sijaitsevalle SAN Shine Campille. Kyseessä on ohjelmapalveluyritys, joka tarjoaa erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja yrityksille, koululuokille ja muille ryhmille. He ovat toiminnassaan huomioineet myös liikuntarajoitteiset ja soveltavat monia aktiviteetteja myös liikuntarajoitteisille sopivaksi, mikä on hienoa asia. Heiltä voi maksutta lainata myös tuolia, tiraloa, jonka avulla pääsee uimaan. Meille aktiviteetiksi oli valittu jousiammunta. Tiesin kyllä jo ennakkoon, että jousiammunta ei ole minun lajini, yksinkertaisesti siksi, että en pysty jousella ampumaan. Tätä oli kuitenkin hyvin vaikea selittää muille läsnolijoille, joten suostuin kokeilemaan.

IMG_1663

 

image

Esteettömyydestä puhuttaessa on päädytty tekemään tietynlaisia kategorioita helpottamaan asioiden määrittelyä. Yksi määritelmä on monesti ”pyörätuolin käyttäjälle soveltuva”. Tämä määritelmä toimii oikeasti erittäin harvoin. On esimerkiksi kohteita, joiden sanotaan olevan pyörätuolin käyttäjälle epäsopivia, sillä maasto on hyvin mäkistä. No, sähköpyörätuolin käyttäjää eivät mäet usein haittaa pätkääkään, jolloin kohde on epäsopiva mahdollisesti vain manuaalipyörätuolin käyttäjälle, jolla ei ole vahvoja käsiä tai vahvaa työntäjää. Toisaalta sähköpyörätuolin käyttäjälläkin voi olla esimerkiksi hahmotushäiriöitä, jolloin ympäristön haasteet ovat taas erilaisia. Pyörätuoli siis harvoin itsessään on ongelma (olenhan kertonut sen olevan vain mahdollisuus), vaan usein muut asiat näyttelevät suurempaa roolia. Tästä jousiammunta on hyvä esimerkki.

Pyörätuolin käyttäjälle sopiva jousiammunta tarkoitti tässä tapauksessa luonnollisesti esteetöntä ammuntapaikkaa, mutta myös pieniä ja kevyitä aseita ja jousta, joka on kevyt ampua liikkeelle (pahoittelut, en tunne jousiammuntatermistöä pätkän vertaa). Mutta mitä sitten, jos en saa toisella kädelläni pidettyä sitä asetta ilmassa edessäni? No, joku toinen voi pitää sitä. No entäpä, jos en saa nostettua kättäni ilmaan niin, että vetäisin samalla kyynärpääni taakse? No, joku voi tukea kättäni ja auttaa tässä liikkeessä. Vaan entäpä, jos en saa sormieni puuttuvasta lihasvoimasta johtuen vedettyä jousta liikkeelle, vaikka kyseessä on kaikista kevyin ja herkin jousipyssy? No, joku voi tehdä sen. Tässä kohtaa kysymys kuitenkin kuuluu, olenko minä jousiampuja, jos kädelläni hipaisen jousipyssyä ja olen mukana tilanteessa? En ole. Pyörätuolin käyttäjälle soveltuvalla tarkoitetaan tässä tapauksessa ihmisiä, jotka istuvat pyörätuolissa, mutta joiden yläkroppa toimii normaalisti. Meidänkin porukassamme oli yksi nämä kriteerit täyttävä, joka pystyi jousiampumaan erinomaisesti pyörätuolin olematta minkäänlainen hidaste.

image

Ehkä mietit, haittaako minua se, että olemme jousiampumassa, enkä pysty osallistumaan? Ei pätkääkään. Tunnen oikein hyvin omat rajani, enkä kaipaa niitä asioita, joita en pysty itse tekemään. Saan onnistumisen elämykseni muualta, en asioista, jotka joku tekee puolestani. Nyt olisin nauttinut enemmän SAN Shine Campin koiran rapsuttelusta tai pienille pupuille lässyttämisestä samalla kun olisin kannustanut muita, mutta halusin konkreettisesti kokeilla ampumista, jotta sain kerrottua teille tämän esimerkin. Minua haittaa se, että kaiken pitäisi pakonomaisesti aina sopia kaikille, sillä se ei ole mahdollista. Minua haittaa se, jos minua kehutaan hyväksi jousiampujaksi, vaikka en olisi itse tehnyt asian eteen juuri mitään tai kannustetaan ”edes yrittämään”.

kollaasi eläimet

On silti erinomainen asia, että ”pyörätuolin käyttäjälle soveltuva” jousiammunta ja moni muu aktiviteetti on olemassa, sillä niiden joukosta jokainen pyörätuolin käyttäjä voi toivottavasti löytää omansa ja ennen kaikkea kehittää niitä eteenpäin, paremmin itselle sopiviksi. Minä en ole lintubongaaja, enkä jousiampuja, oletko sinä? Kaikkihan me emme onneksi ole kaikkea ja minä olen jo ihan tarpeeksi. Sen takia tämäkin päivä luonnossa oli aivan mahtava.

Tämä reissu toteutui yhteistyössä Saksan matkailutoimiston kanssa. Kiitos siitä!

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply
    Kaukokaipuun Nella
    5.10.2014 at 08:51

    Hieno postaus tärkeästä aiheesta. Olen kanssasi samaa mieltä, ettei kaiken tarvitse sopia kaikille eikä kaikkea pitäisi väkisin tuputtaa kaikille. Tuo lintubongailu sen sijaan on tosi siisti juttu, sillä peloistaan kannattaa yrittää päästää irti.

    Noin muutenkin haluaisin sanoa, että sun blogi on aivan huippu ja kirjoitat todella mukaansa tempaavasti. Tykkään pitkistä postauksista, mutta jaksan lukea niitä vain, jos juttu on hyvin kirjoitettu. Ja sinä teet sen kerta toisensa jälkeen.

    Mukavaa sunnuntaita ja nähdään pian! 🙂

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    5.10.2014 at 09:11

    Kiitos Nella! Tuli hyvä mieli! <3

    Mukavaa sunnuntaita sinnekin ja nähdään tosiaan pian!

  • Reply
    Helena Arvio
    5.10.2014 at 09:34

    Kivaa sunnuntaita munkin puolesta! Hyvä kun mainitsit hahmotushäiriön, se liittyy usein cp-vammaan, mutta siitä tiedetään aivan liian vähän. Eksyn helposti, vasen ja oikea menevät sekaisin, joten en viitsi kulkea yksin matkoilla, muutenhan se ei tahtia hidasta.

    Hahmotushäiriö on kuitenkin asia, joka on hyvä muistaa, se on yleinen! Sekin tuo arkeen ja lomalle oman säväyksensä. Itelle toimii paremmin se, että sanotaan esim. tule mun perässä, kun käänny vasemmalle tai oikeelle.Tai esim. Mene keppien välistä jne.
    Lintubongailu ois kivaa, jousiammuntaa oon kokeillu, en pysty.

  • Reply
    Helena Arvio
    5.10.2014 at 09:46

    Ja ajo-ohjeita en pysty hahmotushäiriön vuoksi antamaan kellekään, reitit ei jää mieleen, vaikka kävis jossain paikas kymmeniä kertoja!

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    5.10.2014 at 11:09

    Kiitos Helena kommenteista ja tarkennuksista! Näin se tosiaan on, että monet asiat vaikuttavat siihen, mikä sopii kenellekin.

  • Reply
    Pirkko
    5.10.2014 at 13:45

    Hieno juttu, tämäkin, Sanna!

  • Reply
    Satu VW / Destination Unknown
    7.10.2014 at 21:35

    Komppaan Nellaa, kirjoituksesi vievät mukanaan! Ja aihe osuu kohdalle – kaikillahan meillä on omat rajamme ja niin totta, kaikessa ei tarvitse olla kaikkea. Mutta oletko jo kokeillut sukeltamista, tämä postaus osui eteen G+ kautta ja tulit mieleeni: http://www.handicappedoutdoors.com/2014/10/underwater-wheelchair-no-limits.html 🙂

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    8.10.2014 at 15:13

    Kiitos Pirkko!

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    8.10.2014 at 15:15

    Kiitos Satu, kivasta kommentista ja linkistä! Näyttääpä mahtavalta, sukeltamista haluaisin ehdottomasti kokeilla! 🙂

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: