Eurooppa Italia Toscana

Nämä viikkoni Toscanassa

On aika jättää tältä erää taakse kaksi ja puoli viikkoani Toscanassa. Viime viikkoihin on mahtunut niin paljon vaiheita, mutta toisaalta niin paljon tätä samaa maaseudun rauhaa, että tuntuu kuin olisin ollut täällä huomattavasti pidempään.

IMG_4443

IMG_4448

IMG_4438

Jään kaipaamaan näitä maisemia. Sitä, että kun bussissa torkahtaa ja avaa taas silmät on keskellä upeita maisemia aina vaan. Muistan erityisesti sen kerran, kun ajoimme Pisasta pitkän matkan tänne Lucignanoon. Päivä oli ollut ikimuistoinen raesateineen, väsytti ja bussikuskimme ajoi normaalia pidempää ja hitaampaa maisemareittiä. Mutta ne maisemat! Taivas oli paikoin aivan musta, jossain välähteli satama. Joihinkin kohtaa kumpuilevia maisemia paistoi aurinko. Sellainen kultainen ilta-aurinko, joka loi kontrastia mustaan taivaaseen. Kukkuloilla näkyi peuroja. Harmi, että siitä ei saanut kuvaa, eikä bussin ikkunan läpi otettu kuva olisikaan tehnyt kunniaa kaikille sille. Jään kaipaamaan myös niitä iltahetkiä, kun illallisen jälkeen on vielä lämmin ja tähtitiavas on kirkas keskellä tätä hiljaisuutta. Niitä iltoja oli nyt valitettavan vähän, siksi tulen mieluiten tänne vähän myöhemmin kesällä.

IMG_8526

IMG_8524

Myöhemmin kesällä tämä paikka pääsee oikeuksiinsa paremmin myös siksi, että molemmat uima-altaat ovat käytössä. Nyt käytössä oli vain lämpimän veden allas, joka oli katettu eiliseen asti. Katoksella oli kyllä puolensa kylmempinä ja sateisempinakin päivinä, kun pääsi uimaan lämpimään veteen. Lämpimän päivän uinnissa auringon osuessa kasvoihin on kuitenkin niin oma hohtonsa. Eilen katos poistettiin ja hotellin kesäkausi pääsi alkamaan. Jään kaipaamaan lähes päivittäistä uintia. Retkipäivinä uinti jäi väliin, mutta muuten pidin hyvin kiinni uintirytmistäni.

IMG_4678

IMG_4677

Jään kaipaamaan I Girasolin ruokia. Ruokailu on täällä päivän tärkeä rytmittäjä. Sekä lounaalla että illallisella on aina monta ruokalajia, jotka tarjoillaan rauhassa suoraan pöytiin. Mieleeni jäävät erityisesti kaikki pastat, varsinkin vihreä lasagne. Lisäksi risotot (erityisesti sitruunarisotto!) ovat olleet täällä todella hyviä. Grillijuhlien liha ja tunnelma muutenkin musiikkeineen ja tansseineen ovat olleet molempina viikkoina mieleenpainuvia. Tuoretta rasvan ja suolan kuorruttamaa leipää saatan jäädä kaipaamaan myös melko paljon. Ja jäätelöä. Sitä ihanaa gelatoa, jota ostin kaikkina retkipäivinä. Erityisesti suklaan, mangon ja pistaasin makuja. Ai niin ja jokailtaista viiniä, mitenköhän siitä tavasta pääsee huomenna pois.

IMG_8588

IMG_8566

Jään kaipaamaan retkiämme. Ihanaa Firenzeä, Pisaa, Lucignanoa, outlet-kylän houkutuksia ja tietenkin suosikkiani  eli Il Sosson viinitilaa maistiaisineen. Oli kivaa, että tällä kertaa Firenzessä ja Pisassa oli mukana suomalainen paikallisopas ja tiedän nyt tosi paljon enemmän kaupunkien historiasta ja kulttuuriaarteista. Kaikki tapaamani oppaat olivat todella hyviä. Yhtenä suurimmista asioista jään kaipaamaan italialaisten ystävällisyyttä. Kaikki ei aina ole suomalaisen silmiin loogista ja välillä paikalliset vaikuttavat hyvinkin temperamenttisiltä, mutta kaikki aina hoituu. Hotellin henkilökunta on ollut mielettömän ystävällistä. Tai ihan yksittäiset ihmiset, kuten Massimo. Hän vastaa Pisassa opastuksessa käytössä olevista kuulokkeista, mutta siinä samalla hän raekuurossa kuivasi kasvojamme nenäliinoilla ja antoi sadetakkinsa ja eilen auringossa kulki koko ajan mukanamme ja auttoi vanhempaa rouvaa työntämään miehensä pyörätuolia.

IMG_8411

IMG_4735

IMG_4734

Kaikesta tästä huolimatta on aivan ihanaa mennä kotiin. Olla hetken itsekäs ja vapaa vastusta. Odotan sitä, että saa syödä vähemmän ja tehdä itse ruokaa. 2,5 viikkoa yhtäjaksoisesti töissä on raskasta myös kauniissa maisemissa ja ihanien ihmisten keskellä. Matkanjohtajan työssä on löysempiä päiviä ja tiettyjä luontaisetuja, joista olen hyvin kiitollinen (kuten se uinti ja se ruoka ja se kauneus), mutta tietty valppaus täytyy olla päällä joka hetki. Nyt siis menen pusuttamaan koiraani, muistutan työkavereitani olemassaolostani arkityössäni (toivottavasti korttini on ehtinyt perille ensin!), ajelen yksin metsän kautta töistä kotiin, lepään, kerron teille Roomasta ja lähden ihan uudella taas reilun viikon päästä kohti aurinkoviikkoa Mallorcalla!

IMG_4433

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: