Valikko

Tasan vuosi sitten tänä samaisena sunnuntaina pakkasin laukkua. Matka Italiaan ja Ranskaan oli juuri alkamassa. Tuosta matkasta olenkin jo täällä kirjoittanut Milanon, San Remon ja Mentonin osuudet. Nytkin on loma alkanut, juhannus takana ja aurinko taivaalla, mutta pitkästä aikaa suunnitelmissa on viettää koko kesä Suomessa ja karata lentokentälle vasta syyskuussa. Ainakin näillä näkymin…Palmuasemalla tämä tulee näkymään monina junakirjoituksina, sillä täällä parvekkeellani en aio koko lomaa viettää. Täällä on kuitenkin hyvä muistella menneitä reissuja. Tänne paistaa aamusta iltaan aurinko, eikä tuuli pääse vilvoittamaan, joten voidaan puhua kuumuudesta, joka herättää hyvin muistot.

 

Yhtä hikisiä olimme nimittäin saapuessamme bussimatkan jälkeen Nizzaan. Tajusin yksi päivä, että se puolentoistatunnin matka Mentonista Nizzaan maksaa vain euron, ei kahta niin kuin viimeksi kirjoitin. Käsittämättömän halpaa siis. Hotellimme Novotel Nice Centre oli tuttu edelliskesältä. Silloin saavuimme neljäksi päiväksi Nizzaan junalla Pariisista. Tämän Italia-Ranska-reissun muut hotellit olivat arvoituksia, joten Nizzassa päätimme pelata varman päälle ja päättää loman tutussa ympäristössä. Hotelli sijaitsee vanhan kaupungin lähettyvillä, Acropolis-kongressikeskuksen alueella. Rantaan on matkaa noin 2 km, josta puolet voi taittaa vanhan kaupungin kautta, Hotellin edestä menee ratikka, joka Nizzassa on täydellisen esteetön, ja jolla pääsee rantakadulle, Promenad des Anglaisille, reilussa viidessä minuutissa. Bussiasema sijaitsee parin ratikkapysäkin päässä hotellilta, mutta päätimme tällä kertaa kävellä laukuista huolimatta ja vetää sisäämme ensikosketukset kaivattua Nizzaa. Tuttuun paikkaan menemisessä on tunnistamisen ihanuus. Edellisvuodelta kaupunki henki muistoja, mutta samaan aikaan nähtävää jäi edelliskerrasta hyvin paljon.

Hotellissa meidät tunnistettiin, ilmeisesti edellisvuoden taksisäätömme jäi respan tytön mieleen. Silloin respasta varattiin meille invataksi matkalle hotellilta lentokentälle, mutta saimmekin tavallisen taksin, johon ei meillä ollut asiaa. Lopulta hyvin kiireisinä matkasimme kentälle ratikassa ja meille hiukan haastavassa bussissa (matalalattiabussi ilman ramppia) laukkuja raahaten. Invahuoneita hotellissa on 6 ja ne sijaitsevat päällekäin. Huoneessa on parisänky, pieni sohva ja perusvarustelu. Kylpyhuone on tilava ja suihku hyvä. Hotellissa on suihkutuoleja, joissa ei ole pyöriä, mutta tukevat jalat, selkänoja ja käsinojat. Pönttö on minun kannalta täälläkin hankalasti niin, ettö oikeale puolella ei ole tilaa nostaa vaan joutuu vähän kikkailemaan. Mutta muuten oikein toimiva. Hissit ja ravintolat ovat tilavia, hotelli on moderni, siisti ja selkeä. Ainoa miinus on, että kattoterassin uima-allasalueelle ei pääse kuin portaita pitkin. Olemme pyrkineet unohtamaan koko allasalueen olemassaolon 🙂 Olemme bonganneet hotellista aina hyviä tarjouksia, mutta tänä kesänä hinnat näyttävät olevan melkoisen korkeita, joten myös muita Nizzan hotelleja kannattaa kartoittaa.

 
 

Aika perjantaista maanantaihin sujui Nizzassa vauhdilla. Olen niin hurahtanut kaupunkiin, että sen yksityiskohdista on vaikea kirjoittaa. Promenad des Anglaisia voisi vain kulkea edestakaisin päivästä toiseen. Se on ensinnäkin ihanan leveä ja tasainen, sille kuuluu koko ajan aaltojen ääni, se on palmujen reunustama ja mieletön paikka bongailla ihmisiä: elämästä nautiskelevia, rullaluistelijoita, eri ikäisiä kävelijöitä, koiran ulkoiluttajia, hymyilijöitä. Nizzassa ei näy vauraus niin kuin monille ensimmäisenä tulee mieleen, eikä omia halpisvaatteitaan tarvitse rantakadulla hävetä. Kadulta pääsee myös hiekalle, useimmiten portaita pitkin, mutta pari kertaa myös loivaa luiskaa pitkin. Yksi luiska sijaitsee lähellä vanhaa kaupunkia ja ydinkeskustaa, toiset lähempänä lentokenttää. Promenad des Anglais on noin 5 km pitkä ja päättyy lentokentälle.

Keskeisimmällä ”luiskakohdalla” on myös betoninen tasanne pyörätuolia käyttäville auringonottajille, pyörätuolit, joilla pääsee mereen ja (hyvännäköiset) miehet auttamassa mereen. Palvelu on joitakin tunteja joka päivä, tarkkoja kellonaikoja en muista, mutta ne lukee siellä. Vieressä on myös inva-wc, joka sijaitsee tavallisten vessojen yhteydessä. Se toimii ehkä vähän myös siivouskomerona, mutta ajaa asiansa kun muutamaa moppia hiukan siirtää. Ja ennen kaikkea mahdollistaa sen, että rannallakin voi juoda ilman, että aina tarvitsee lähteä hotellille vessaan! Ranta on kivikkoista ja myös betonialueen ulkopuolella pääsee jonkin verran sähkärillä liikkumaan.



Tämän vanhassa kaupungissa sijaitsevan
sisustusihanuuden voisin tyhjentää kotiini

Vanha kaupunki huumaa tunnelmallaan. Pienet kujat kohoilevat jonkin verran, mutta ne ovat tasaisia ja niillä liikkuminen on helppoa. Moniin pieniin kauppoihin pääsee. Marche aux Fleurs, kukkatori, on päivällä ihanien hedelmien, yrttien ja kukkien täyttämä tori ja illalla tunnelmallinen kohtauspaikka, jonka ravintoloissa nautitaan herkullista ruokaa. Lähellä on myös uudemmat kaupat ja kauppakeskukset, jotka sijaitsevat Avenue Jean Médecinillä, jonka varrella on myös rautatieasema. Täällä on kalliita merkkiliikkeitä, mutta myös tavallisen suomalaisen kukkarolle sopivia kauppoja. Sähkärillä pääsin hyvin kaikkiin haluamaani. Täällä on myös turistikauppoja ja katuja, joilla kuulimme suomea. Ratikalla pääsee kätevästi myös Avenue Jean Médecinille. Ratikat ovat matalalattiaisia ja laiturit täysin vaunun tasalla, eikä laiturin ja vaunun väliin jää rakoa. Joka asemalla tulevat kuulutukset melodioineen ovat hyvä juttu näkövammaisille ja ratikassa on useampi kuin yksi oviaukko, jossa on tilaa pyörätuolille. Ratikat ovat tosin hyvin suosittuja ja yleensä aina tupaten täynnä, joten tunkea täytyy. Lippu maksaa euron ja niitä ostetaan pysäkin automaatista. Tällä hetkellä olen siinä tiedossa, että lippu tulee ostaa myös avustajalle. Nizza ei ole kuitenkaan kovin suuri ja kävellen pääsee hyvin paikasta toiseen, varsinkin kun välillä voi istahtaa kahvilaan, terassille tai vaikkapa sen ihanan rantakadun varrella oleville penkeille.

 

Yöt ovat kesällä nihkeän kuumia, niin ulkona kuin suosikkibaarissamme Waynesissä. Siellä on tapana tanssia pöydillä livebändin tahtiin, mutta tunnelmaan pääsee, vaikkei pöydille pääsisikään. Baarimikot ovat kaikinpuolin mahtavia ja kun heihin tutustuu, kuten meille kävi, saa erityisen hyvää palvelua ja erityisen hyviä drinkkejä…Yövalaistuksessa oleva Promenad des Anglais on näkemisen arvoinen. Meno kaduilla käy auringon laskettua vähän levottomammaksi ja hotellille kävely hiukan pelottaa. Ratikka kulkee kyllä johonkin asti yötä, tosin harvennetuin vuorovälein ja öykkäröivine matkustajineen. Nukkumaanmeno heti myöhään nautitun illallisen jälkeen ei kuitenkaan kannata. Hintataso Nizzassa vaihtelee paikasta riippuen, mutta rikas ei tarvitse olla. Paitsi jos käyttää invataksia. 7 km:n matka hotelliltamme lentokentälle olisi maksanut 79 euroa. Sähkärillä liikkuville on kuitenkin vaihtoehto: Rantakatu tosiaan päättyy lentokenttään. Jakaannuimme siis niin, että seurani lähti bussilla kassien kanssa ja minä ajelin yksin rantakatua pitkin. Täydellistä! Vain kerran lähellä lentokenttää pelästyin kun näytti hetken siltä, että on pakko ylittää katu jyrkkien kynnysten kautta. Bongasin kuitenkin vasemmalle lähtevän pyörätien ja heti pian aidan takana olevat lentokoneet. Pyörätie vei suoraan terminaalin ovelle. Tällä tavoin ei myöskään menetä hetkeäkään Nizzan ihanuudesta.

Lentokentällä ollaan hieman tarkkoja sähkärin kanssa. He haluavat tarkkaan katsoa kuinka se puretaan matkaa varten, eivätkä usko, että akut ovat turvalliset eikä niitä tarvitse irroittaa. Toisaalta he eivät myöskään tiedä kuinka ne irroitetaan, joten riittää, kun moottorit kytkee pois ja ohjaimen johdon irroittaa. Avustajat lentokentällä ovat ihan jees, mutta tuoli, jolla mennään lentokoneeseen hieman haastava, sillä siinä ei ole niskatukea. Voi tosin olla, että kohdalleni on vain sattunut ne huonot. Kentän pyörätuolit ovat hyväkuntoisia ja muutenkin kenttä toimiva. Kyllä se kuitenkin on se kaupunki, joka hohtaa lentokoneestakin katsottuna, joka saa palaamaan sinne aina vain uudelleen…Ehkä jo tänä syksynä!
About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

  • Elina
    1.2.2012 at 20:20

    Oi, Nizza. <3 Musta tuntuu et olin hätääntymäisilläni ihan tos samassa kohdassa lentokentälle päin mentäessä! Jopa menin jostain tien yli johonki ja totesin että ei tänne… Ja sitte kysyin joltain ohikulkevalt pyöräilijältä mihin pitää mennä ja päädyin tota samaa pyörätietä pitkin lentokentälle. No jaa, oisin varmaan löytäny iteki mut piti hyödyntää tilaisuus ku oli hyvännäkönen pyöräilijä. 😉

    Reply

Leave a Reply