juna pohdinta

Pännäinen

Kotirautatieasemani on Helsinki. Siitä huolimatta, että lähempänä on monta muutakin pienempää asemaa. Niistä puuttuu kuitenkin sama kauas lähtemisen tunnelma. Tänä aamuna olin Helsingin asemalla varhain. Kassit sähkärin takana, jotta pääsin itse, sillä matkaseura nousi muilta asemilta. 7.15 asemalla on kaksi porukkaa, lähtijät ja tulijat. Tulijat nousevat lähijunista, vähän väsähtäneinä, sillä edessä on työpäivä (vaikkakin perjantai). Lähtijät odottavat tulevaa huomattavasti innokkaampina.

Asemien tunnelmasta kirjoitin lukiossa novellin. Silloin olin juuri oivaltanut, kuinka rentouttavaa liikkuvan junan ikkunasta katseleminen on. Olin myös tehnyt juuri ensimmäisen matkani yksin junalla. InterCity – junat ovat sähkärin kavereita (pendolinot ei aina, mutta siitä ei nyt). Reitti junalle on helppo: Helsingin asemalla on välikkö, josta pääsee sisään asemalle, jos haluaa välttää ovien availun, laiturille pääsee ilman hissejä (ei siis ollenkaan ”toimiiko hissi” – jännitystä), junan vaunu on samalla tasolla laiturin kanssa ja junan seinässä oven vieressä on nappi, jota painamalla tulee automaattisesti pieni luiska peittämään laiturin ja junan väliin jäävää rakoa. Junassa tosin on valittavana vain yksi vaunu, eikä junassa pääse liikkumaan kuin oman paikan, vessan ja eteisen väliä. Hyvin usein seuraksesi samalle paikalle tulee myös 1-10 lastenvaunut sisältöineen ja ne änkeämällä saadaan sovitettua samaan koloon kanssasi. Siitä huolimatta Suomi aukeni minulle sillä hetkellä, kun tajusin itsenäisyyden, asemien ja junassa olemisen ihanuuden.

Pidän siitä edelleen. Pännäisten asemalla, jossa tämä juna hetki sitten pysähtyi, ei näy vilkasta lähtemisen tunnelmaa. Näissä pelloissa, metsissä ja pitkässä junamatkassa eväineen ja tekemisineen on kuitenkin jotain hienoa, vaikka palmut ei kyllä näillä asemilla tule mieleen. Tämä matka Ouluun on tuntunut huomattavasti nopeammalta kuin koskaan aikaisemmin nyt kun mukana on miniläppäri ja junassa (!) langaton nettiyhteys. Vaarana toki on, että rentoutus, joka syntyy kun ainoa tekeminen on junan ikkunasta katseleminen muuttuu työsähköpostien selaamiseksi. Toisaalta, voiko mikään pilata Pännäinen-tunnelmaa?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: