Pariisi Ranska

Pariisi

Vietin Pariisissa kolme päivää kaksi vuotta sitten, heinäkuun lopussa vuonna 2009, kuumaan kesäaikaan. Pariisin ajatellaan kuuluvan ”ei sovellu liikuntaesteisille” – listalle samoin kuin Rooman ja monen muun Euroopan vanhan kaupungin. Minä ja rakas ystäväni kuitenkin selvitimme, menimme ja pärjäsimme. Palmuasemaa ei ollut vielä silloin, eikä uutta matkaa Pariisiin (valitettavasti) ole lähiaikoina tulossa, joten yritän parhaan kykyni muistella kuinka kaikki kävikään…

Olin jo useamman vuodan ajan halunnut nähdä Pariisin. Kesällä 2008 jo melkein sinne päädyin, mutta koska vain melkein, oli seuraavana vuonna toteenpanon aika. Aloimme suunnitella matkaa jo alkuvuodesta. Yhtenä vaihtoehtona oli yhdistää reissuun Lontoo ja mennä sieltä junalla Pariisiin. Päätimme kuitenkin jättää Lontoon sillä kertaa, lentää Pariisiin ja jatkaa sieltä junalla Nizzaan. Lennot buukkasimme Blue1:lta ja Pariisin hotelliksi valikoitui Pullman Paris Tour Eiffel, jonka nimi jo kertoo kaiken oleellisen: Siihen ei ikinä ole varaa. Ei meilläkään olisi enää, mutta helmikuussa 2009 hotelli oli juuri auennut ja netissä sattui olemaan avajaistarjous, johon kannatti tarttua. Tosin standard-huoneen osalta, ilman Eiffel-näköalaa ja aamiaista. Hotellissa on 10 invahuonetta, joiden soveltuvuuden tarkistin sähköpostilla etukäteen ja sain kattavia vastauksia. Hotelli oli tosin alusta asti ongelmallinen ja kenties tottunut liikemiesvieraisiin, jotka eivät vaivaudu katsomaan, mitä firman luottokortilta veloitetaan. Varaus maksettiin nimittäin samantien helmikuussa, mutta kesäkuussa luottokortiltani veloitettiin huone uudestaan. Selvitin asiaa ja sain lopulta vastauksen, että he olivat kesäkuussa itse keksineet, että haluammekin erilliset huoneet…Rahat palautuivat, mutta ongelmia oli myöhemminkin, palataan siihen.

1936411_110713837978_1491288_n

1936411_110720997978_5437205_n

Laskeuduimme Charles de Gaulle-lentokentälle, jossa kaikki sujui hyvin. Olin kuullut, että kyseisellä kentällä on ikuinen kaaos, mutta me tulimme suhteellisen pieneen terminaaliin, jossa oli rauhallista ja lentokoneesta avustavat miehet ystävällisiä ja englannin kielen taitoisia. Sähkäri oli löytänyt tiensä perille, eikä jättänyt pulaan tälläkään kertaa, vaan toimi moitteettomasti. Olimme ennalta selvittäneet reitin hotellillemme, mutta ystävälliset lentokenttäavustajat eivät tätä uskoneet, vaan veivät meidät turisti-infoon selvittämään parasta vaihtoehtoa. Pitkän selvittelyn ja paikasta toiseen soittelemisen jälkeen kaikki päätyivät siihen, että sähkärille paras vaihtoehto on se meidän ehdottama. Näin sitten siirryimme RER-junan lentokentällä sijaitsevalle asemalle. Lippuluukulta soitettiin avustavalle henkilökunnalle ja he saattoivat meidät junaan. Juna ei ollut matalalattiainen, vaan sinne mentiin asemalla olevaa siirrettävää ramppia pitkin, joka kuitenkin oli suhteellisen loiva ja tukeva. Olimme heti ensimmäisessä vaunussa, kuljettajan vaunua seuraavassa. Matka kesti reilut puoli tuntia ja sisälsi jos jonkinnäköistä kanssamatkustajaa…Gare du Nord asemalle saapuessamme ei ramppi ollutkaan meitä vastassa kuten piti. Onneksi kuljettaja oli tilanteen tasalla, eikä jatkanut matkaa. Juna seisoi ja meitä käytiin ihmettelemässä, lopulta onneksi myös aseman ”ramppihenkilökunnan” toimesta. Kätevintä olisi ollut jatkaa metrolla lähelle hotelliamme, mutta linja ei ollut sähkäriystävällinen. Niinpä nousimme Gare du Nordilla laukkuinemme bussiin, joka meni samalle kadulle, jolla hotellimme sijaitsi. Bussi kannattaa, sillä onnellisuusitku meinasi tulla, kun Pariisi aukeni eteemme! Lähes kaikki bussit ovat myös sähkäriystävällisiä. Keskiovella on sähköinen ramppi, joka tulee auton alta esiin kun kuski painaa nappia. Tunnetusti nämä eivät aina toimi, mutta Pariisissa tiellemme sattui vain toimivia! Amatöörivirhe oli nyt kuitenkin se, että mieleen ei ollut tullut katujen olevan Pariisissa pitkiä…Niinpä jäimme pois suunnitellulla pysäkillä ja lähdimme kävelemään hotellia kohden, aivan oikeaa katua, mutta varmaan 3 km…Näiden kokemusten jälkeen on viime vuosina alkanut hotellia valitessa katsomaan, millaiset kulkuyhteydet hotellin viereen on lentokentältä. Nähtävyyksille jaksaa kävellä kauemmaskin, silloin ei ole matkalaukkuja mukana. Kyselin myös Pariisin invatakseja. Parhaan (englannin kielisen) vastauksen sain G7-firmalta. Heillä matka lentokentältä hotelillemme olisi maksanut arviolta 100 euroa. Aetas-firmalla sama matka olisi ollut 167 euroa, mikäli päättelin ranskan kielisestä vastauksesta oikein.

1936411_110713757978_46234_n

1936411_110713767978_292243_n

Hotellimme oli upea, ainakin näköaloiltaan. Parvekkeen oven avatessamme huomasimme, että Eiffel näkyi sittenkin. Emme kiinnittäneet asiaan sen kummemmin huomiota, mutta lähtiessämme katsoin kuitista, että luottokortiltani oli jälleen veloitettu ylimääräistä. He olivat omatoimisesti päättäneet vaihtaa huoneemme kalliimpaan eli Eiffel-näköalaan. Onneksi huomasin asian siinä tilanteessa, mukanani oli alkuperäinen varausvahvistuksemme ja asia saatiin selvitettyä. Saimme kuitenkin nauttia melkoisen huikeasta parvekenäkymästä ja toki myös hienosta huoneesta. Invahuoneeksi tosin suihku oli hankalassa paikassa suihkuseinämän takana. Seinää sai auki vain vähän, joten nostaminen sinne oli hyvin hankalaa, eikä suihkutuolia olisi saanut sisään. Huone oli tilava ja hienostunut, mutta muuten kyllä valitsen mieluummin hotellin, jossa tähtiä on vähemmän, mutta palvelu ystävällistä ja vesipullo ei maksa viittä euroa 😉

1936411_110713777978_2913340_n

1936411_110721032978_4995743_n

Mutta Pariisi, oi Pariisi! Parin päivän aikana kävelimme huikeita määriä. Bussin otimme joillekin pätkille, muuten käveltiin. Kaikkea siinä ajassa ei todella ehdi nähdä, mutta yleiskuvan kaupungista ja sen tunnelmasta saa kyllä ihan vaan jo kulkiessa. Tähän tarkoitukseen kävelu/sähkäri ja bussi on parhaita. Ensimmäinen kokonainen päivämme Pariisissa oli suuri ”kaikki haltuun” – päivä. Notre Damen kirkolle mentiin bussilla ja pääsimme aitoon pariisilaiseen liikenneonnettomuuteen kun bussi kolaroi toisen auton kanssa! Onneksi tosin niin lievästi, ettemme edes huomanneet sitä ja bussi pystyi ajamaan läheiselle pysäkille päästämään meidät ulos. Sisälle Notre Dameen emme menneet, mutta ihastelimme sitä ulkoa ennen kuin piipahdimme Montparnassen alueelle kauppakaduille. Tässä vaiheessa alkoi olla vessahätä ja etsimme invavessaa. No lähinhän löytyi Louvresta! Muuten emme olisi ehkä sisään menneet, mutta pyörätuolin käyttäjä JA avustaja pääsevät ilmaiseksi JA jonon ohi. Ystävällinen opas saattoi meidät ja hieman nolona kysyimme heti vessaa, joka löytyi ja oli oikein hyvä. Kun kerran sisällä oltiin, kävimme toki Mona Lisan katsomassa. Aivan mieletön paikka kyllä, valtavan kokoinen, mieletöntä taidetta ja päivän saisi kulumaan siellä helposti. Meillä ei ollut siihen nyt mahdollisuutta, joten jatkoimme kohti Concorden aukiota ja sieltä edelleen des Champs Elyséelle ja kohti riemukaarta. En muista törmänneeni kaduilla kertaakaan tilanteeseen, etten olisi tien yli päässyt tms. Liikkuminen oli siis helppoa, vaikka toki etäisyydet ovat pitkiä ja välttämättä kaikkiin pieniin kauppoihin tai kahviloihin ei pääse. Pitkän pitkän kävelyretkemme kruunasi vielä risteily Seine-joella auringon laskiessa – aivan huikeaa! Bateaux-Mouches laivoihin pääsee vaivattomasti myös pyörätuolilla ja ulkokannelta näkee hyvin. Laiva lähtee Eiffel-tornin suunnalta, en muista nyt tarkkaa paikkaa. Kierros kesti tunnin verran ja maksoi noin 10 euroa (myös avustajalta) ja siinä näki monet nähtävyydet ihanassa iltavalaistuksessa. Vielä kerran: ihan mahtavaa!

1936411_110713852978_818905_n

1936411_110713882978_139142_n

1936411_110713897978_2634251_n

1936411_110713887978_3003360_n

1936411_110713937978_2695761_n

1936411_110720937978_7448426_n

1936411_110720942978_1156879_n

Seuraavan päivän aloitimme nousemalla ylös Eiffel-torniin! Pyörätuolit ohjataan sisään tietyllä hissillä ja jonon ohi (kun näkee nämä jonot, arvostaa kerrankin tällaista paapomista..). Hinta oli halpa, siihen tuli jotain alennuksia ja toinen meistä taisi olla ilmainen. Kannattaa kysyä siellä henkilökunnalta, kuinka homma toimii. Ihan kaikista ylimmälle tasolle ei hissillä pääse, mutta tämä kyllä riitti ihan hyvin. Loppupäivän kiertelimme vain lähialueella tunnelmasta nauttien. Pariisissa riittää jotenkin se, että vain on. Kaikkialla tapahtuu, kaikkialla tuntuu.

1936411_110720967978_6773876_n

1936411_110721012978_9675_n

1936411_110713792978_4902414_n

1936411_110720877978_7540848_n

1936411_110721052978_1223751_n

Seuraavana päivänä oli aika suunnata kohti palmuparatiisia eli Ranskan Rivieraa. Haimme aamiaisen paikallisesta leipomosta ja siirryimme nauttimaan sitä Eiffel-tornin alle – ei lainkaan hassumpaa! Olimme päättäneet mennä bussilla Gare de Lyon – rautatieasemalle, josta junamme lähti, ja varanneet matkaan mielestämme reippaasti aikaa. Junaliput ranskan taitoinen ystäväni oli varannut etukäteen, sillä SNCF – rautatieyhtiö näin kehoittaa pyörätuolimatkustajia tekemään. Yritin sähköpostia ja englantia, mutta se ei toiminut. Nyt ehkä menisin pari päivää aiemmin asemalle hoitamaan asian tai luottaisin ja menisin samana päivänä, mutta silloin halusimme varmistuksen ja olin siinä uskossa, ettei sähkäriystävällisiä junia kovin usein mene. Ystäväni ratkaisi sittemmin asian ostamalla liput jo ennakkoon Suomessa, Helsingin rautatieasemalla. Vammaismatkustajia palvelevassa Access Plus – toimistossa kehoitettiin olemaan viimeistään puoli tuntia ennen junan lähtöä. Lähtiessämme hotellilla oli sitä säätöä ylimääräisten maisemamaksujen kanssa, joten lähtömme hieman viivästyi. Ulos päästyämme alkoi Pariisi itkeä lähtöämme kaatosateen voimin. Onneksi sadetakitkin näyttävät hyvältä Pariisissa! Pääsimme lopulta bussipysäkille ja bussiin, joka kuitenkin maleksi ruuhkissa koko matkan, joka olikin yllättävän pitkä. Jo siinä vaiheessa tajusimme, että meille tulee kiire. Saavuimme asemalle kuitenkin kun junan lähtöön oli vielä hieman reilu puoli tuntia. Vaan kyseinen kohtaamispaikka ei löytynyt millään! Bussi jäi johonkin kellaritasolle, josta emme millään meinanneet löytää hissiä ylös. Kyselimme, mutta kukaan ei osannut auttaa. Juoksimme ja ehkä jopa hieman hätäännyimme. Saavuimme lopulta kyseiseen toimistoon kun junan lähtöön oli enää 10 minuuttia, eikä meitä suostuttu enää junaan auttamaan. Lopulta saimme onneksi liput (monen hyvin sekavan vaiheen ja ristiriitaisten neuvojen jälkeen)vaihdettua kahden tunnin päästä lähtevään ja ehdimme nauttia maittavan lounaan aseman ravintolassa. Lopulta junaan auttaminen tarkoitti sitä, että juna lähti aivan toimiston vierestä, se oli matalalattiainen ja auttaja vain asetti pienen rampin laiturin ja junan väliin. Tässä meni minuutti eli olisimme aivan hyvin ehtineet ensimmäiseenkin junaan, mutta säännöt ovat joskus niin kovin rakkaita.

Juna toimi ihan hyvin, vaikka paikat olivatkin melko ahtaat (käytännössä vain yksi penkki otettu pois ja sähkäri sijoitettiin siihen) ja ahdasta olisi tullut, mikäli olisi ollut enemmän apuvälineitä mukana. Pariisi jäi kuitenkin vauhdilla taakse ja uusi seikkailu aukeni kera huikeiden junamaisemien!

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply
    Elina
    1.2.2012 at 17:39

    Oooh mahtava blogi, koukussa ollaan! Oon tätä kyllä aiemminkin selaillut, mutta nyt oli kerrankin aikaa lukea ihan kunnolla. Jännä lukea sun Pariisin seikkailuista, kun nyt tuli viime keväänä itekin siellä käytyä ja nähtyä kaikki ihana ominkin silmin.

    Toi on ihan totta, että usein matkaoppaissa ja joka paikassa sanotaan, ettei Pariisi sovellu ollenkaan liikuntarajoitteisille, ja olin siks aina jotenki ajatellu, että sinne nyt tuskin koskaan tulee päästyä. Mutta onneks menin, koska eihän se nyt sen kummempaa ollu, ku laitto asiat järjestymään!

    Harmi etten päässy ennen matkaa lukemaan Eiffel-tornin hissinkäytöstä; me vaan katottiin että kamalat jonot ja torni menee tunnin päästä kiinni, että ei mitään mahiksia ehtiä enää ylös. Kun ois tienny, että jonon ohi pääsee ja hissi toimii niinku pitää, ni olis tullu sekin koettua! Harmi ettet ehtiny käymään Notre Damessa sisällä, siel oli aika mahtava tunnelma. Sinnekin päästiin by the way jonon ohi, minä ja kaikki joiden sanoin olevan samaa porukkaa. 😉

    Busseista olin tosi ilosesti yllättynyt, nehän toimi ihan mahtavasti! Mitä nyt pari kertaa oltiin kaverin kanssa vähän hukassa, kun tietyiltä pysäkeiltä ei otetukaan sähkäriä kyytiin jalkakäytävän korkeuserojen takia, eikä me oltu ihan jyvällä että mitä se kuski siellä yrittää viittoilla. Luultiin että pitää mennä seuraavaan bussiin, mutta se yrittikin sanoa että seuraavalle pysäkille…

    Me käytiin kans jokiristeilyllä, mut meillä ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri kuin teillä ton laivan suhteen. Päädyttiin ehkä joen ainoaan paattiin johon oli laskeuduttava about neljä porrasta alaspäin… No, mut kannettiin ensin laivaan penkille istumaan ja sitten ryhdyttiin kaavailemaan 120-kiloista sähkäriä sinne. Siihen otettiin ihan laivan henkilökuntaa kantoavuks ja kyllä se ehjänä sinne alas saatiin. Tosin eräs viiksekäs "herrasmies" totesi pois päin lähdettäessä kädet puuskassa että hän ei enää kanna. Aatteli ilmeisesti, että mä pärjään kyllä ilman sähkäriä siellä Pariisin mantereella tosipaikan tullen…

    Voi apua, tästä tulee nyt ihan mun romaani kokonaan, sun blogihan tää on! Pariisista jäi vaan niin monta mahtavaa muistoa ja kutkuttavaa kommellusta. Mä haluisin ehdottomasti puuttua noihin matkaoppaiden varotuksiin; niitten takia monelta voi jäädä mahtava elämys kokematta!

  • Reply
    Palmuvirkailija
    4.2.2012 at 19:16

    Tervetuloa koukkuun! 🙂 Juuri näin Palmuasema parhaimmillaan toimii eli kokemuksia vaihdetaan. Romaaneja saa siis kirjoittaa aivan rauhassa! Missä hotellissa yövyitte Pariisissa?

    Matkatoimistojen/matkaoppaiden varoitustekstit ovat kinkkinen juttu. On tosi harmi, että niiden takia monelta jää elämyksiä kokematta. Toisaalta kun olen nyt viime syksystä asti opiskellut harrastusmuotoisesti matkailua (ihan koulussa, en vain matkustamalla), olen saanut myös käsityksen siitä, miksi matkatoimistojen on oltava todella varovaisia kaikissa lupauksissaan. Tarvittaisiinkin ehkä osaamista tunnistaa jokaisen rajoitteita ja seikkailunhalua.

  • Reply
    Elina
    4.2.2012 at 20:53

    Me oltiin sellases Splendid Hotellissa aika lähellä Eiffel-tornia. 🙂 Sijainti oli aika hyvä, mutta en nyt ihan lähtis ehkä kenellekään suosittelemaan. Meil oli hotellin isoin huone ja sielä teki aika tiukkaa mahtua olemaan, kylpyamme oli hankala ja vessan lattia luisti ja ulko-ovellaki oli sellai pikkunen porras missä sai aina välillä sutia… Mutta ei nyt mitään traumoja sentään jääny, ei se mikään hirvee läävä ollu, ihan mukava muuten. 🙂

    Joo toi on hyvä pointti, en tullu ajatelleeks! Varmaan vaikee määritellä sitäkin, et sopiiko joku paikka pyörätuolilaisille vai ei.

  • Reply
    Anonyymi
    16.11.2012 at 10:30

    Morjens, olen käynyt pyörätuolilla Pariisissa 10 kertaa, kaikkiaan kaupungissa on tullut oltua 11 kerran verran.

    Tunnen Valon kaupungin melkolailla hyvin ja täytyy sanoa, että huumaavampaa mestaa saa hakea….

    Pyörätuolin käyttäjälle paras hotelli, jossa olen ollut (ajatellen sähkäriä) on Residence Richemont 13. kaupunginosassa, täysin esteettömän automaattimetrolinjan 14 Olympiades-pääteasemalla. Siellä on ISO invahuone ja ISO kylppäri, jossa mahtuu pyörimään vaikka kolmella sähkärillä :). Mitään esteitä sisäänmennessä ei ole ja metro on ihan kulman takana. Vaihto lentokentältä tullessa Châtelet:n asemalla (hissillä ylös ja opastaulujen mukaisesti linjalle 14 tunnelia pitkin ja hissillä laiturille).

    Manuaalituolilla käy hyvin myös Hotel Auteuil Tour Eiffel, 10 minuutin kävelyn päässä Eiffeliltä 16. kaupunginosassa, bussi 72 rue de Rivolilta Châtelet:n vierestä, takaisinpäin pysäkki Louvre.

    Paras mutta sähkärille ehkä hankala Hotel Novanox sijaitsee Port Royalin aseman vieressä 14. kaupunginosassa. Sinne on 15 sentin kynnys sisään mutta huone 5 on muuten tuolin käyttäjälle aivan erinomaisen sopiva. Lisäksi alueella riittää houkutuksia. Niitä riittää ja riittää….Tour Montparnasse on 10 min päässä ja Notre Damellekin vain 20 min kävely. Eiffelille 10 min bussimatka ja niin edelleen.

    Kysykää lisää Pariisista ja sen liikenteestä, olen matkustanut tuolilla myös TGV-junilla, upea kokemus! RER-linjoista ja niiden esteettömyydestä löytyy multa tietoa ja Pariisin KAIKKI bussilinjat ovat nyt matalalattiaisia samoin kuin neljä raitiotielinjaa. Metrolinjoista vain 14 automaattilinja on esteetön, lopuissa ongelmana kadulta laiturille pääsy hissin puuttumisen takia ja tästä syystä kapeat lippuportit.

    Pariisi on eräs helpoimpia tuolimatkustajan kohteita, joka muuta väittää, ei tiedä asiasta tarpeeksi :).

    Loputon aarreaitta, joka vie mennessään. Jotain uskomatonta siinä kaupungissa on. Ranskaa taitavana saan tietenkin aina lisäpotkua istuessani paikallisissa katukahviloissa kahvikupin ääressä ranskaa puhuen…. :). Nizza on myös helppo mesta tuolinkäyttäjälle, samoin kuin yllättävän iso osa Provencen aluetta…

    Kysykää lisää!

    -Pertti Koskinen-
    pk67e@aim.com

  • Reply
    Palmuvirkailija
    18.11.2012 at 19:27

    Kiitos Pertti kovasti kommentista ja arvokkaista vinkeistä! Pariisiin mieli jälleen tekisi ja tämän kommentin jälkeen vielä enemmän.

  • Reply
    Elina
    19.11.2012 at 17:22

    Kiitos munkin puolesta, Pertti! Oon kerran käynyt Pariisissa ja takaisin ois kyllä päästävä! Eiköhän lähetä, Palmuvirkailija?? 😉

  • Reply
    Nakke
    6.1.2013 at 21:19

    Erittäin edullinen, esteetön hotelli Pariisin 20. kaupunginosassa on Résidence Internationale de Paris http://en.parisinfo.com/paris-hotels/8202/residence-internationale-de-paris. Tasoltaan melko vaatimaton, mutta niin oli myös hinnat. Kahden hengen huone alle 70 euroa/yö.

    Itse en kokeillut julkisia liikennevälineitä, mutta G7-taksin Horizon-palvelusta sain aina rampillisen taksin lyhyehköllä odotusajalla. http://www.taxisg7.com/decouvrez-nos-services-taxis Jos haluaa istua omassa tuolissa matkan ajan, pitää tilatessa muistaa pyytää auto, jossa ramppi on _takana_. Caddyissa tosin on hieman vaikea istua, jos pään pystyssä pysyminen tuottaa vaikeuksia. Englannin kielinen palvelunumero ei toiminut.

    Kaupungilla oli helppo liikkua. Rampit löytyi _kaikista_ kadunylityskohdista. Ihanaa!

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: