Helsinki pohdinta Suomi

Pitääkö pyörätuolilla kaikkialle päästä?

Luennoin melko paljon esteettömästä matkailusta ja mainitsen aina myös oman asenteen onnistuneen matkan yhtenä osatekijänä. Kehoitan huomioimaan kohteessa kaikki ne paikat, joihin pääsee, sen sijaan, että jäisi itkemään niiden perään, joihin ei pääse. Tätä mallia pyrin noudattamaan omassa elämässäni ja olen kauan aikaa sitten hyväksynyt sen, että minun elinaikanani en tule näkemään tilannetta, että tämä maailma olisi valmis ja pääsisin sähköpyörätuolillani kaikkialle minne haluaisin. Siksi Palmuasemallakin keskitytään pääasiassa vain hyviin kokemuksiin.

IMG_8812

On kuitenkin yksi asia, joka saa minut aika-ajoin kiehahtamaan: Uudet paikat, joissa olisi ollut täydet mahdollisuudet tehdä hyvää, mutta niin ei ole tehty. Hyväksyn erittäin hyvin, että en pääse kaikkialle Italian keskiaikaisissa kaupungeissa ja toisaalta yllätyn siellä hyvin usein siitä, miten tahdolla ja ajattelulla on saatu keskiaikaiseenkin rakennukseen toimivat rampit, hissit ja vessat. Mutta ajattelemattomuus juuri rakennetuissa paikoissa on jotain mitä en ymmärrä. Viimeisin kiehahdus tapahtui sunnuntaina vieraillessani upouudessa Löylyssä, Helsingin Hernesaaren rantaan rakennetussa sauna- ja ravintolakonseptissa. Tutustuin ennakkoon Löylyn nettisivuihin. En löytänyt mainintaa esteettömyydestä (mikä on aina miinus), mutta löysin paljon sellaista, mikä herätti päässäni positiivisia mielikuvia.

Löyly on ainutlaatuinen niin sijainnin kuin arkkitehtuurin puolesta. Löyly on myös esimerkillinen kestävän liiketoiminnan ja ekologisen rakentamisen edelläkävijä.

Löysin myös maininnan näköalatasanteesta, josta aavaa ulappaa voi ihailla täysin esteettömästi. Aavistelin kyllä, että sillä tarkoitetaan sitä, ettei edessä ole mitään pilaamassa näköalaa, mutta loin hetkessä mieleeni rakennuksen, joka ei olisi yhtään utopistinen 2010-luvun uusi rakennus. Olin nähnyt kuvissa modernia arkkitehtuuria ja mietin, meneeköhän näköalatasanteelle moderniin arkkitehtuuriin hyvin soveltuva koko rakennuksen kiertävä ramppi vai onko asia ratkaistu kenties lasihissillä. Kumpikin olisi sopinut hyvin. Näin itseni istumassa drinkki kädessä terassilla ihan lähellä merta. Näin kuinka tilavaan saunaan pääsee ystävien kanssa saunomaan hyvin myös suihkupyörätuolilla ja saunan jälkeen on helppo mennä mereen uimaan, sillä terassilta on taatusti tehty esimerkiksi betoniramppi mereen tai vähintäänkin puulaatoitus vesirajaan saakka, sillä niitä ei ole Helsingin uimapaikoissa vielä juuri näkynyt. Mielikuvissani osa baaritiskistä oli normaalia matalammalla, kuten olen jo monissa esteettömissä ravintoloissa muualla maailmalla nähnyt ja iloitsin jo etukäteen, etten joutuisi huutamaan saadakseni ääneni matalammalta kuuluviin ja näkisin kerrankin baaritiskin pullovalikoiman. Sellaisen mielikuvan loin esimerkillisestä kestävän liiketoiminnan ja ekologisen rakentamisen edelläkävijästä. Sellaisia olen maailmalla nähnyt.

IMG_8793

Totuus ei sitten kuitenkaan ihan ollut toivomani. Yläkerran näköalatasanteelle menee vain pitkät portaat. Sisätiloihin pääsee ja siellä on hyvä inva-wc. Baaritiski ei kuitenkaan ollut mielikuvieni tapaan madallettu. Sen sijaan sen suunnittelussa oli menty vuosikymmeniä taaksepäin ja se sijaitsi tasanteella kahden portaan päässä. Korkea tiski oli siis tehty entistäkin korkeammaksi ja kertakaikkisen mahdottomaksi saavuttaa. Ihanalla ulkoterassilla pääsi isoimmalle terassin osalle kyllä. Sille hälyisimmälle, joka oli täynnä pöytiä. Useimmiten olisin tyytyväinen, että pääsen edes johonkin ja kivan hetken me siinä ystäväni kanssa nautimmekin. Silti iski ärtymys. Pitääkö aina tyytyä? Pitääkö aina olla onnellinen, että pääsee edes johonkin? Ravintolan suunnittelussa on tarkoituksella tehty aivan meren lähistölle rauhallisempi tasanne, jossa on aurinkotuoleja ja joka sopii niille, jotka eivät ruokaile, vaan haluavat katsella merta viinilasi kädessä. Tämä ihmisryhmä on huomioitu. Mutta sitä ei ole ajateltu, että minä kuulun siihen ihmisryhmään. Noille kahdelle alemmalle tasolle on nimittäin kummallekin kaksi pientä porrasta. Juuri sen kokoiset, että siitä ei sähköpyörätuolilla pääse, mutta juuri sellaiset, jotka olisi voinut erittäin helposti ja kauniisti hoitaa myös rampilla, edes jostakin kohtaa valtavaa terassia. Saunatiloja en testannut eli niiden osalta unelmani elää, mutta uimaan pääsi vain jyrkkiä portaita pitkin.

IMG_8795

Löyly on nyt vain yksi tuoreimmista esimerkeistä, näitä on ikävä kyllä paljon muitakin. Olen välillä täydellisen kyllästynyt siihen, että minulle osoitetaan paikka, jossa esteettömyys on otettu huomioon ja siihen on tyydyttävä. Kirjoitinkin pari vuotta sitten paljon huomiota herättäneen kirjoituksen ”Junamatka lastenvaunuvarastossa”, jossa purin tuntojani siihen, kuinka paikkani on aina siellä missä lastenvaunujenkin paikka on, oli kyse sitten junasta, bussista tai vessasta, huolimatta siitä olenko viettämässä romanttista aikuisten iltaa tai valmistautumassa tärkeään konferenssiin. Vaikka olisin kuinka rikas, en pääse sviitteihin, enkä ykkösluokkiin (paitsi loistoristeilijöillä). Toisaalta myöskään kovin köyhänä en tekisi mitään, sillä esimerkiksi hotellien invahuoneita on harvemmin budjettimatkaajan hotelleissa. Silloin kun esteettömyys on huomioitu, se on huomioitu pakollisten säädösten ja keskivertoihmisen mukaan, mahdollisuudet olla yksilö puuttuvat.

IMG_8804

Sähköpyörätuolilla liikkuva ystäväni levitti juuri pari päivää sitten Facebookissa kertomusta juhannuskeikalta, jossa hänet oli ohjattu keikalla eturivistä ravintolan sivuseinustalle, jossa hänen odotettiin turvallisuussyistä viettävän iltaa muiden pyörätuolinkäyttäjien joukossa huolimatta siitä, että hän halusi olla eturivissä, nähdä jotain, tanssia ystävien kanssa! Meille vammaisille osoitetaan paikkamme ja liian usein me tyydymme siihen, minäkin. Siinä ei ole kyse yksittäisistä rakennuksista ja ihmisistä, (vaikka toisaalta juuri heillä on mahdollisuus tehdä yksittäisiä läpimurtoja parempaan), vaan meidän yhteiskuntamme syvään juurretusta ajatusmallista. Siitä samasta, joka saa Helsingin Sanomien toimittajat yhä uudestaan kirjoittamaan väärää tietoa siitä, kuinka esteettömyys lisää rakennuskustannuksia. Olen varma, että Suomesta löytyisi arkkitehti, joka osaisi suunnitella modernia, kaunista ja ekologista myös ilman portaita. Tai jos sellaista ei kouluissamme opeteta, voi laajempaa ajatusmallia hakea muista maista.

Jos me aloittaisimme nyt rakentamaan esteetöntä maata, ei kaikkialle pääseminen olisi enää seuraavalle sukupolvelle utopiaa, eikä rahaa kohta menisi kalliisiin ratkaisuihin, joilla joudutaan uudistamaan kerran huonosti tehtyjä ratkaisuja. Sillä tiedättekös, kun esteettömyys ei ole armopala meille vammaisiksi syntyneille, se on elämän mahdollistaja myös kaikille teille, joista osa vammautuu hetkellisesti tai pysyvästi missä tahansa vaiheessa. Suomessa on puoli miljoonaa liikuntarajoitteista, jonka päälle tulevat vielä vanhukset ja kaikki hetkellisesti liikuntarajoitteiset. Ei meitä kaikkia samalle rajatulle alueelle saada, vaikka kuinka iso terassi rakennettaisiin ja joku meistä haluaa väkisin vähän enemmän.

 

You Might Also Like

58 Comments

  • Reply
    Helena Arvio
    30.6.2016 at 18:28

    Ei tarvi aina tyytyä, me ollaan liian kilttejä, perkele! Välillä saa kiehahtaa, asiasta saa sanoa. Positiivisuudellakin on rajansa, sä et valita turhasta!

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      30.6.2016 at 20:21

      Joo kiehahtaminen aina silloin tällöin tekee hyvää 🙂

    • Reply
      Ulla-Maija Rouhiainen
      5.7.2016 at 13:44

      Kannattaa puhua. Kyseessä on suunnittelijoiden osaamisen laatu, palvelujen muotoilun osaaminen.

  • Reply
    Martti Jokinen
    30.6.2016 at 19:55

    Eikai jokapaikkaan tarvitse päästäkään. -Kuitenkin, pitäisi päästä kaiketi ilmaiseksi vielä.. Jos ajatellaan monia paikkoja, paljonko kustannuksia täysi esteettömyys aiheuttaisi? -Kuka maksaa? Omin jaloin liikkuvat 1e, pyörätuolin kanssa saapuvat 10e.. (niinjoo, tästä alkaisikin sitten hirvee itku syrjinnästä). Älkää valittako, menkää sinne minne pääsee esteettömästi, perustakaa vaikka omia esteettömiä yrityksiä.

    Onhan se ikävää, jos joutuu kärsimään vammasta tai muusta vastaavasta. Mutta ei kaiken pitäisi pyöriä satunnaisten pyörätuoliasiakkaiden ympärilläkään..

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      30.6.2016 at 20:28

      Hei Martti, kiitos kommentistasi. Sen verran vielä kommentoin, että monet tutkimukset ovat osoittaneet, että esteettömät ratkaisut eivät hyvällä suunnittelulla tuota yhtään enempää kustannuksia, vaan loppupeleissä päinvastoin. Sitten se maksaakin, kun sen esteellisen yrityksen rakentanut yrittäjä vammautuukin ja joudutaan tehdä paljon muutoksia, että hän pysyy veronmaksajana jatkossakin. Meillä on näköjään sama idea noista esteettömistä yrityksistä, niitä tosiaan voisimme perustaa ihan kaikki, me tämänpäivän vammaiset ja huomisen päivän vammaiset, jotka eivät vielä tiedä sellaisia jonain päivänä olevansa 🙂 Sitten kaikki voisi pyöriä ihan vaan kaikkien asiakkaiden ympärillä ja kaikki voisivat maksaa sen saman kympin, eikä kukaan itkisi, sillä kyllähän hyvästä on valmis maksamaan!

    • Reply
      Annika | Travellover
      30.6.2016 at 21:48

      Herranjestas Martti! Perustelepa, miksi ei pitäisi päästä? Miksi sähköpyörätuolilla kulkevan pitäisi elää rajoitetumpaa elämää kuin sinun ja minun?

      Nämä esteettömyysasiat ovat minulle vieraita, tietenkin, koska eivät ole ajankohtaisia. En ole joutunut juurikaan tekemisiin niiden kanssa. Mutta olet niin oikeassa, että kenelle tahansa meistä voi sattua mitä tahansa, Martillekin. Maailma ei koskaan tule valmiiksi, mutta kuten sanoit, alun perin hyvällä suunnittelulla voitaisiin tehdä niin paljon!

      Pidä linjasi, Sanna, ja pidä kovempaa ääntä silloin, kun syytä on.

    • Reply
      Imppu
      1.7.2016 at 09:34

      Löylyyn on käytetty valtion tukirahoja miljoonia ja tukea on enemmän kuin omaa rahoitusta, jolloin voisi kyllä vaatia esteettömyyttä kun nimenomaan uutta rakennetaan. Täydellinen esimerkki rahat pois-tyylistä tänä päivänä. Ei halutakaan palvella ihmisiä, vaan mahdollisimman suurella voitolla ansaita.

      • Reply
        Tomi
        1.7.2016 at 11:08

        Ohhoh, tätä en tiennytkään. Onko sinulla laittaa linkkiä johonkin dokumenttiin, mistä tuen määrän ja antajan voisi selvittää?

      • Reply
        Aki
        1.7.2016 at 12:36

        Valtion tukea miljoonia? Minäkin kuulisin tästä lisää? Ymmärsin että kaverit rakensi tuon ihan omilla rahoilla.

    • Reply
      Miko
      4.7.2016 at 13:50

      Luitkohan Martti edes tuota tekstiä? Kirjoittajahan ei missään määrin peräänkuuluttanut esteettömyyttä kaikkialle vaan nimeomaan puhui tapauksista, jossa esteettömyyden pystyy toteuttamaan käytännössä ilman kustannuksia kunhan asiaa on vain ajateltu. Kommentistasi paistaa muutenkin ainakin minun silmääni lävitse ikävä, epäempaattinen ja kyräilevä asenne.

  • Reply
    Helena Arvio
    30.6.2016 at 20:22

    Martti: Ei tässä kukaan ilmaisuutta vaadi, vaan yhdenvertaisuutta. Kuten Sanna jo tässä tekstissään sanoikin, kaikki ei korjaudu rahallakaan.

    • Reply
      Anu
      1.7.2016 at 13:35

      Hienoa Sanna! Hyvä, että tuot esteettömyyden esille! Matkailun kehittämisen kannalta tämä on todella tärkeä asia eikä Suomi ole edelläkävijä tässä asiassa. Hyvä muistutus myös matkailukoulutukseen!

      • Reply
        Palmuaseman Sanna
        1.7.2016 at 21:35

        Kiitos Anu! Juuri näin, meillä olisi vielä paljon tekemistä ajatellen Suomea myös esteettömänä matkailumaana. Kiva, jos pidätte aihetta esillä myös matkailukoulutuksessa.

  • Reply
    Katja Saarinen
    30.6.2016 at 21:01

    Valitettavasti Sanna sauna- ja pesutilat ovat esteettömyyden kannalta vieläkin huonommat. Löylyt eivät Löylyssä ole todellakaan kaikkien saavutettavissa.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 06:28

      Se on tosi harmi kuulla! Saunan esteettömyys olisi ollut erityisen tärkeää ajatellen myös Suomeen tulevia liikuntarajoitteisia turisteja. Ihan jo Hernesaaren rantaan tulee näin kesäaikaan lähes päivittäin risteilijöitä, joissa kaikissa on useampia liikuntarajoitteisia, joille saunaelämys siinä lähellä olisi voinut olla se päivän tärkein juttu.

  • Reply
    Raila
    30.6.2016 at 21:33

    kysypä Sanna Saunan omistaja Jasper Pääkköseltä ovatko nuo baaritiskin porrasaskelmat jotain uutta rakennusdirektiiviä, josta me emme ole kuulleet mitään? Minua kanssa sapettaa tuo uudisrakentamisen esteellisyys, joka on tyhmää, koska uudelleenrakentaminen esteettömäksi maksaa extraa. Sen kaiken olisi voinut välttää, kun olisi kerralla rakentanut esteettömäksi.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 06:30

      Joo, vanhojen rakennusten kohdalla on ihan eri juttu ja silloin onkin kiitollinen edes pienistä ratkaisuista, mutta uuden kohdalla on tänäpäivänä lupa odottaa paljon enemmän.

  • Reply
    Helena Arvio
    30.6.2016 at 22:22

    Jaan kaverini kommentin tähän raha-asiaan liittyen, Luulen että esteettömyyden kehitystä hillitsee sekin, että ajatellaan että vammaisilla ei ole varaa matkustaa, syödä ravintoloissa yms. (Tai pahansuopien mielestä ei ainakaan pitäisi olla, kun on koko kansan säästötalkoot) Ainakin siinä yhteydessä kun eläkkeensaajien asumistuki meinattiin lakkauttaa ja muuttaa yleiseksi asumistueksi rummutettiin kauhean näkyvästi semmoista ajatusta, että vammaisilla ei ole rahaa muuhun kuin asumiseen, lääkkeisiin ja perunankuoriin.

  • Reply
    Jenni / Globe Called Home
    30.6.2016 at 22:34

    Hyvä Sanna että pidät tästä ääntä! Todella harmi, että arkkitehdit Anu Puustinen ja Ville Hara eivät ole tajunneet ottaa huomioon kuin yhden tyyliset asiakkaat, vaikka Löylyä mainostetaan kaiken kansan olohuoneena.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 06:32

      Kiitos Jenni! 🙂 Uskon, että esteettömyys on otettu huomioon suunnitteluvaiheessa ja pakolliset ratkaisut onkin tehty (inva-wc, iso osa terassia). Tässä olisi kuitenkin ollut niin hyvät mahdollisuudet tehdä samalla kertaa paljon enemmän kuin vain pakollinen. Yllä oleva kommentti saunojen esteellisyydestä kuitenkin vahvistaa se, että kaiken kansan olohuonetta ei onnistuttu tekemään ja se on aidosti harmi!

  • Reply
    Tatu Hytönen
    1.7.2016 at 00:46

    Monilta osin Martin kanssa samaa mieltä.
    Kyllä me pyörätuolit mennään moniin uusiin ja vanhoihin paikkoihin sisään ongelmitta, lisäksi avustaja ilmaiseksi mukana, jonojen ohi.
    Mielikuvien maalaus lasihisseistä ja saunomisesta, saati sitten vielä viinin siemailusta näköalaterassilla on jo vähän hömppää. Jos tosiaan sellaista haluaa, eikä sitä pintaliitopaikasta löydy, pitää keksiä/etsiä jokin toinen paikka.
    Mielestäni olemme menneet tässä jo viime kymmenen vuoden sisällä hyvin paljon eteenpäin.

    Jatketaan kesää hyvillä mielin.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 06:36

      Hyvillä mielin jatketaan kyllä ja eteenpäin onkin monilta osin menty. Jonojen ohi en itse koe tarvetta mennä ja omasta sisäänpääsystäni maksan mielelläni saman kuin muutkin, avustaja on eri asia. Olen kuitenkin edelleenkin sitä mieltä, että aivan uudelta rakennukselta on lupa vuonna 2016 odottaa jo täyttä yhdenvertaisuutta, myös sen hömpän osalta 🙂 Hyvää kesää!

  • Reply
    Miia Esala
    1.7.2016 at 08:53

    Hei!
    Silmiä avaavaa luettavaa, kiitos! Olin tekemässä pari kk sitten juttua paikallislehteen, kun paikallisia rakennuksia palkittiin esteettömyydestä. Silloin aloin huomata noita asioita, seuraavalla kauppareissulla tajusin, että hetkonen! En pääsisikään tänne pyörätuolilla.. Ei sitä tule ajatelleeksi muuten, valitettavasti.
    Jo vuotta aiemmin, kun tein uutta puutarhaamme ja sinne kivimuuria ja kiviportaita, tein viereen kohdan, jossa on nyt tavallaan pienet raput, mutta jonka saa helposti muutettua rampiksi jos tarve joskus vaatii.
    Löyly-asiaan en varsinaisesti oikein osaa ottaa kantaa, mutta sanoisin, että se olisi enemmänkin mahdollisuus kuin lisäkustannus ottaa aidosti kaikki huomioon. Rampeillakin voisi arkkitehtuurissa tavallaan ”leikitellä” ja tehdä niistä näyttäviä ja kauniita. Useinhan ne ovat siellä portaiden vieressä ”välttämättömänä pahana” ja silti huonosti kuljettavissa (huomannut tuhannesti lastenvaunujen kanssa). Mielestäni jaloillaan liikkuva ihminen ei TARVITSE portaita, joten ne voisi jo unohtaa koko suunnittelussa ja alkaa keksiä jotain kauniimpaa. Ihania avaria ramppeja, joissa liikkuminen olisi aidosti vaivatonta meille kaikille. Esim. näkövammaisellekin ne portaat ovat hankalat. Ja vaikkei pyörätuoliin koskaan joutuisikaan, niin toivon kuitenkin eläväni vanhaksi ja oletan, että terve vanhuskin valitsee sen rampin mieluummin.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 10:07

      Kiitos kommentista! Näin se tosiaan on, että ei sitä oikein tule ajatelleeksi ennen kuin asia tulee omakohtaisesti esille. Ja toki tarpeet esteettömyydellekin ovat hyvin monenlaiset, eikä tässä yksinkertaisen asian kanssa olla sen takia tekemisissä. Jos päästäisiin irti nimenomaan tuosta ”välttämätön paha” -ajatuksesta niin olisimme jo hyvin paljon pidemmällä 🙂

  • Reply
    Opiskelija
    1.7.2016 at 09:35

    En ole arkkitehti, mutta maisema-arkkitehtiopiskelija. On totta, että monissa paikoissa varmasti pienellä pohdinnalla löytyisi myös toimiva esteetön ratkaisu, mutta on paikkoja, joissa tila on niin rajallinen, ettei se vain onnistu. Vaikka esteettömyys ei olisi kalliimpaa, se vie enemmän tilaa.

    Ongelma kumpuaa osakseen siitä, että sitä tilaa ei ole niin paljon. Rakentaa pitäisi hilittömiä määriä, jotta kaikille riittäisi asuntoja, ja sellaisilla tehokkuusluvuilla, että luontoa säästyisi ja puistoille jäisi tilaa. Tämä ei ole niin suuri ongelma, kun kaavoitetaan jotain täysin uutta aluetta, mutta täydennysrakentamisessa on monesti todella tiukat rajat, mihin uusi rakennus pitäisi sovittaa. Löylyssä on vähän sama ongelma: se on puristettu tien ja meren väliin ja todennäköisesti Löylyä on jo nyt venytetty niin paljon meren puolelle kuin on vain päättäjien puolesta myönnytty. (Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tuohon Löylyn alaterassiin olisi voinut luiskan tehdä. Ylipäätään Löyly vaikutti siltä, että se on kiireessä suunniteltu&tehty, joten kaikkea ei taas ole tajuttu ottaa huomioon. Lisäksi tulee arkkitehdin näkemys: luiska kattoterassille olisi rikkonut rakennuksen muodon. Hissi olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta silloin rakennuksen olisi pitänyt olla matalampi, koska todnäk again päättäjät ovat sanoneet, kuinka korkea Löyly saa maksimissaan olla.)

    Olen itsekin pari ärräpäätä päästellyt kun esteetöntä pitäisi saada ja ei se 8% luiska millään meinaa mahtua, kun portailla sama nousu ratkaistaisiin puolet pienemmässä tilassa. Luiska syö tilaa kasvillisuudelta ja muilta toiminnoilta ja monesti hyvin ahtaasti mitoitetuilla korttelipihoilla (joista puolet tilasta syö muutenkin tikasauton nostopaikka) se tarkoittaa, että tilasta tulee tasainen ja tasapaksu.

    Osoittaisin siis syyttävän sormeni kaavoitukseen, koska sieltä tulevat määräykset ovat turhan vaateliaat miellyttävän ja esteettömän (ei vain joko-tai) luomiseen. Tämä ongelma taas kumpuaa siitä, että pk-seudulle on liikaa tunkua. Joten vikaa on vähän kaikissa, myös meissä suunnittelijoissa. 🙂 On vain sääli, että monesti haukutaan suunnittelua ilman tietoa suunnitelmaan vaikuttaneista taustoista/reunaehdoista. Useasti on niin, että myös suunnittelija itse tiedostaa, ettei työ tule miellyttämään kaikkia, mutta silloin on vain jouduttu valitsemaan vaihtoehdoista se vähiten huono ja yritetty pitää silti kiinni siitä omasta visiosta.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 10:22

      Kiitos kovasti kommentistasi ja näkökulmastasi! Sen tiedostan hyvin, että tämä on hyvin monimutkainen kuvio, johon vaikuttavat monet seikat, joista kaikista en itse tiedä. Lähinnä halusinkin herätellä ajatuksia ja tuoda esiin omaa näkökulmaani palvelujen käyttäjänä. Löyly joutui nyt esimerkiksi uutuutensa vuoksi, ongelma itsessään on paljon laajempi. Minulta riittää hyvin paljon ymmärrystä epäkohdille, mutta erityisesti ärsyttävät sellaiset pienet asiat, jotka ovat lähinnä vain tahdosta kiinni. Tässä tapauksessa esimerkiksi luiskien puuttuminen alatasolle, raput baaritiskille ja saunan esteellisyys (joka tuli esiin nyt kommenttien myötä, siellä en itse käynyt). Nämä pitäisi olla automaattisesti suunnittelijoiden mielessä jo siinä vaiheessa kun visioita luodaan. Pääsyn puuttuminen näköalatasanteelle ei olisi minua henkilökohtaisesti haitannut, jos nämä kaikki pienet asiat olisi hoidettu hyvin, nyt halusin nostaa senkin esiin kokonaisuuden kannalta. Vielä kun nettisivuilla olisi tieto esteettömyysratkaisuista, joihin on päädytty, olisi kaikki jo etukäteen selvää ja jokainen voisi tehdä itse päätelmänsä onko paikka itselle sopiva vaiko eikö. 🙂

      • Reply
        Ykä
        2.7.2016 at 10:25

        Tuo hissi sinne ylätasanteelle maksaa varmasti tuhansia. Kyseessä on yksityinen liikeyritys, joissa päätökset tehdään pitkälti siten, että ne ovat taloudellisesti järkeviä. Siinä saisi varmaan aika kauan myydä skumppaa niille yksittäisille satunnaisille hissin käyttäjille, että saatatisiin hissin kustannukset katettua. Kuka/mikä on se taho jolle nämä kustannukset kuuluvat, yksityiselle yrittäjälle vai sille yksityiselle ihmiselle joka sitä vaatii? Kaikilla ihmisillä ei ole samanarvoisia lähtökohtia käydä tuolla muutenkaan. Hinnat ovat varmasti monelle yh-vanhemmalle varmasti sellaiset, että ne tosiasiallisesti estävät löylyn käytön. Pitäisikö huonommin toimeentuleville sitten olla halvemmat hinnat tms.?

        • Reply
          Eero Nevalainen
          4.8.2016 at 14:48

          Mitä enemmän yksityiset liikeyritykset tuottavat yhteiskunnassa asioita joita ihmiset sitten ostamalla käyttävät, sitä tärkeämmäksi se kuitenkin sitten tulee että ne palvelut ovat yleisesti ottaen saatavilla myös vammaisille; muutoin ihan kaikessa voitaisiin käyttää tätä argumenttia. Ja sääntelyn tarve tuleekin sitten ilmeiseksi koska jos ei säännellä niin sitten esteettömyyden kustannusargumentista päästäänkin sitten sujuvasti yritysten suhteellisen kilpailukyvyn argumenttiin — parempi että estettömyyskustannus koituu kaikille eikä vain yksille.

          Yh-äiti on epärelevantti vertailukohta, koska voidaan me keskustella tulonjaosta erikseen. Tässä puhutaan siitä että miten nimenomaan liikuntaesteiset voivat osallistua yhteiskuntaan, jotta heillä ensinnäkin on niitä tuloja joilla he sitten toisekseen voivat ostaa palveluja.

  • Reply
    Johanna
    1.7.2016 at 09:37

    Esteettömyys on hyvä juttu meille kaikille, emme vaan sitä tiedosta, ennenkuin se puuttuu tai emme itse sitä juuri tässä hetkessä tarvitse. Jos tässä tapauksessa esim. Löyly olisi rakennettu esteettömäksi, ei siitä olisi ollut haittaa kenellekään. Nyt olisi ollut hyvä paikka ”loistaa”, ehkä joku muu yrittäjä tajuaa että tämä on enemmänkin myyntivaltti kuin mörkö suurista lisäkustannuksista. Jos nyt kustannuksia olisi tullutkin hieman lisää rakennusvaiheessa, tulojakin vuosien saatossa saattaisi tulla enemmän kun asiakaskunta olisi sitä myötä laajempi. Myös vanhukset, lapset ja tilapäisesti liikuntaesteiset jne. hyötyvät esteettömyydestä. Kuten myös minä ja muut muutaman kesädrinkin liikaa ottaneet….Jotenkin uskoisin että ”ekologinen rakentaminen ja kestävä liiketoiminta” toteutuisi paremmin kun nämä asiat olisi huomioitu jo suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa. Me kaikki tarvitsemme esteettömyyttä, viimeistään kun vanhenemme ja ikä alkaa painaa. Löyly on nyt suunniteltu toisin ja arkkitehdit&yrittäjät tehneet sen ”pakollisen” ja se olkoon heidän valintansa. Raha ei ratkaise vaan ajattelutapa ja monesti tietämättömyys. Hauskaa kesää!

    • Reply
      pjt
      1.7.2016 at 14:36

      Erityistapauksena: itse kiroan ”esteettömyyden” nimissä pyöräteille rakennettavia esteitä, jotka haittaavat pyöräilyä eivätkä ole ihan halpojakaan vaan lisäävät kustannuksia. (Suraku).

      Eli kaikki esteettömyys ei siinkaan ole haitatonta eikä ilmaista.

      • Reply
        Palmuaseman Sanna
        1.7.2016 at 21:43

        Kiitos kommentista PJT. Esteettömyysratkaisuissa, kuten kaikissa muussakin suunnittelussa asiat voidaan tehdä hyvin tai epäonnistuneesti. Jälkimmäistäkin ikävä kyllä näkee, mutta hyvin tehtynä en usko haittoihin.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 21:40

      Kiitos Johanna kommentistasi. Näin se minunkin mielestäni on, että esteettömyys todella hyödyttää kaikkia. Hauskaa kesää sinullekin!

  • Reply
    Markku
    1.7.2016 at 10:10

    Kiitos Sanna rakentavasta kirjoituksesta.
    Kaikilla pyörätuolilla liikkuvilla ei ole avustajaa. Eli ei ole ohituskaistoja, vip-paikkoja jne. Maailmankuva muuttuu vahvasti ja käsitys todellisuudesta muovautuu uudeksi, kun tulee elämäntilanteeseen, jossa aiemmin itsestäänselvät asiat tulevat luksukseksi. Ystäväpiiri pienenee, kun pyrötätuolin kanssa ei voi mennä kaikkialle. Perheen, suvun, ystävien ja työpaikan suhteen helposti olet se ”ongelma, joka rajoittaa valintoja. (minne mennä syömään, juhlimaan, matkalle, konserttiin, kauppaan, postiin jne) Eli vammaisuus tai tilapäinenkin liikuntarajoittoneisuus voi olla todella suuri haaste sosiaalisille suhteille. Komennetja vammaiset kuulee myös kadulla. Haastetta on myös niille, jotka käyvät työssä ja ovat veronmaksajina mukana sosiaaliturvan kustannuksia kattamassa. Disinformaatio esteettömän rakentamisen kalleudesta on yksi osoitus kuinka väärällä tiedolla muokataan asenteita kovemmiksi.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 21:44

      Erittäin tärkeitä näkökulmia, kiitos Markku. Tähän ulottuvuuteen en vielä päässytkään, mutta juuri näinhän se menee: Yhdellä portaalla voi olla hyvin suuri merkitys ihmisen elämään laajemmin.

  • Reply
    Katariina
    1.7.2016 at 12:45

    Hyvä kirjoitus, kiitos!
    Nimenomaan uutta tehtäessä ja vieläpä noilla neliöillä, rampeilla olisi voinut irrotella myös arkkitehtänisesti. Laita suoraan rakentava palaute myös heille, tulevia töitä ajatellen.
    Kuten jo todettua, väestö ikääntyy, vaunut tarvitsevat ramppeja ja meitä on monia, jotka kävelemme ja päällisin puolun normaalisti mutta kuitenkin rajoittein. Itse en pärjää portaissa ilman kaiteita, koska polvi ja mieluiten suosin luiskia/tasamaata.
    Hyvää kesää!

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 21:45

      Kiitos Katariina, hyvää kesää sinullekin!

  • Reply
    Jari
    1.7.2016 at 13:26

    Hei. Löylyn toinen omistaja näyttää olevan Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia. Vihreä Liitto on erittäin sitoutunut esteettömyyteen. Ja vammaiset olivat aikanaan mukana perustamassa Vihreää Liittoa. Tämän asian pitäisi saada enemmän julkisuutta.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 21:47

      Ihanan paljon ainakin tätä juttua on nyt luettu 🙂 En halua suoraan syyllistää vain Löylyn omistajia ja uskon, että taustalla on monia tekijöitä. Mutta toivon, että tämä kirjoitus herättää laajempaakin pohdintaa tulevia projekteja ajatellen.

  • Reply
    Raili Pajula
    1.7.2016 at 14:11

    Minun mottoni on”Se mikä on vammaiselle eduksi, ei ole terveellekääm haitaksi.” Olen pienikokoinen, kävelevä, mutta osin liikuntarajoitteinen. Jokainen porras on minullekin hankala. Mitään en voi portaissa mennessäni kantaa. Kaide olisi hyvä olla tukena. Käytän invavessaa aina kun sellainen on. Normaalilta pytyltä on hankala päästä ylös. Kaipaan automaattisesti aukeavia ovia. Minulle ei meinaa voimat riittää isojen ovien avaamiseen. Ajan autoa, työskentelen, olen omatoiminen ja monen mielestä ihan normaali terve henkilö. Minä saan valtavasti apua eläämääni esteettömyydestä. Hyvä, että tästä pidetään ääntä. Kun te pyörätuolissa istuvat taistelette, se koituu minunkin edukseni. Järkyttävää lukea vielä näinä päivinä noita ahdasmielisiä kommentteja. Liikenneonnettomuus, pieleen mennyt leikkaus, sairaus tai moni muu asia ja kuka tahansa voi menettää liikuntakykynsä. Kaikkihan me samassa veneessä ollaan. 🙂

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 21:50

      Niinhän me ollaan 🙂 Kiitos kun otit osaa keskusteluun. Sinun kaltaisia esteettömistä ratkaisuista hyötyviä tiedän minäkin monia, kiitos kun tuotte esiin myös omaa tärkeää näkökulmaanne.

  • Reply
    Juhani
    1.7.2016 at 16:10

    Paljon on vihreiden aatemaailma muuttunut niistä ajoista, kun Kalle Könkkölä valittiin eduskuntaan vammaisteemalla ja Soininvaara roikkui kettingeissä puolustamassa luontoa. Myös Kökkölän vaimo Maija arkkitehtina vaikutti paljon esteettömyysmääräyksiin. Hänen kuoltuaan tuntui kuin kehitys olisi pysähtynyt, jopa taantunut.
    Toinen Saunan junailijoista Antero Vartia on vihreiden kansanedustaja.

    Mitä tulee rakentamiseen, niin idea lähti kaupungin taholta ja kaupunki paikan kaavoituksen teki kaupungin maille, eli se olisi voinut vaatia rakentajilta esteettömyyttä:

    ”Lehdessä kerrottiin, että Helsingin kaupunki kaavailee Hernesaareen design-saunoja risteilymatkustajien houkutukseksi. Hankkeen yleisestä saunasta oli käynnistänyt kaupungilla alueen asemakaavoittaja Jari Huhtaniemi. Tavoite oli arkkitehtuuriltaan vetovoimainen matkailukohde.
    Ville Iivonen otti yhteyttä arkkitehtitoimisto Avantoon, joka oli jo piirtänyt luonnoksia Hernesaaren saunoista. Hankkeessa oli ollut mukana Helsingin Saunasaaren perustaja Rainer Hanhilahti.”

    Rahoituksen osalta voi olla vähän vaikeaa sanoa paljonko mukana on kenenkin rahoja. Jos veroja on kierretty, niin myös Helsingin kaupunki tai valtio voidaan laskea mukaan rahoitukseen menetettyinä verotuloina.

    ”Maltan kaupparekisteristä selviää, että Jasper Pääkkösellä on Maltalla yhtiö, Rock´n Roll Flyfishing Investements Limited. Se on omistanut merkittävän siivun suomalaistaustaisesta iGame-rahapeliyhtiöstä. Yritys toimii Maltalta käsin. Malta houkuttelee yrityksiä veroeduilla, samaan tapaan kuin esimerkiksi Kypros, Luxemburg, Irlanti ja Alankomaat. Viime vuonna ruotsalainen pelialan pörssiyhtiö Unibet osti iGamen, josta Pääkkösen yhtiö omisti osan. Lehtitietojen mukaan kauppahinta oli 59 miljoonaa euroa. Maltan kaupparekisterin omistustietojen perusteella Pääkkösestä tuli peliyhtiön kaupassa monimiljonääri.”

    Pääkkönen tietysti kieltää asia, mutta miksi muutoin noin mutkikasta verosuunnittelua harrastaisi?
    Lähde löytyy hakusanoilla; ”Miten filmitähti ja kansanedustaja rakensivat”

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 21:55

      Kiitos Juhani kommentista ja tietopläjäyksestä! Näistä Löylyn taustoista en sen kummemmin tiedä, enkä haluakaan ottaa kantaa. Yleisesti olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että asenteet esteettömyyttä kohtaan ovat moninpaikoin kiristyneet, mikä on erittäin harmi!

  • Reply
    Juhani
    1.7.2016 at 16:55

    Miksi juttuni sensuroitiin?

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      1.7.2016 at 21:56

      Ei sensuroitu 🙂 Hyväksyn jokaisen kommentin ennen niiden julkaisua, mutta en ole koko aikaa koneen äärellä, joten välillä kestää ennen kuin kommentit näkyvät sivuilla.

  • Reply
    Tero Viilto
    2.7.2016 at 10:14

    Menen tänään ystäväni tyttären valmistujaisiin heidän kotiinsa. Viikko sitten ysväni kysyi, millä nykyään liikun. Tarvinko luiskan. Siis minua varten olisi laitettu luiska, mutta pääsen vielä muutaman portaan ja rollaattorin voi joku nostaa perässä. Ajatelkaa miten kohteliaasti huomioitiin, että voin varmasti tulla juhlaan.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      3.7.2016 at 21:29

      Hieno juttu Tero 🙂

  • Reply
    Piia
    2.7.2016 at 16:43

    Entisöimme kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusta, johon on tulossa monipuolista matkailuliiketoimintaa. Olen itse sähköpyörätuolinkäyttäjä ja suunnittelussa on pyritty parhaaseen mahdolliseen esteettömyyteen, kohteen ehdoilla. Kyllä esteettömyys on asennekysymys. Jos se on mahdollista 200-vuotiaassa rakennuksessa, se ei voi olla mahdotonta uudisrakennuksessa!

    On aina helppoa vedota kustannuksiin kun pitäisi miettiä kohteen esteettömyyttä. Samaan aikaan ollaan valmiita upottamaan hurjia summia rahaa ainutlaatuiseen arkkitehtuuriin kuten Löylyssä tai esim. hulppeisiin pintamateriaaleihin ja kaikenlaisiin katseenvangitsijoihin…

    Valitettavasti rakentamisen esteellisyys kertoo vain yhteiskunnan ja rakennuttajien kovista asenteista. Vammaiset pysykööt kotonaan.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      3.7.2016 at 21:31

      Kerro Piia ihmeessä lisää teidän tulevasta matkailuliiketoiminnasta, kun saatte rakennuksen valmiiksi, kuulostaa nimittäin tosi hyvältä 🙂

  • Reply
    Helena
    3.7.2016 at 09:17

    Esteettömyys lisää myös turvallisuutta. Sekin on tärleåå muistaa.

  • Reply
    Ville Hara
    3.7.2016 at 19:05

    Kiitos Sanna, kun nostit tärkeän näkökulman Löylystä käytyyn keskusteluun. Vastaan pääsuunnittelijan roolissa, kun kommenteissa on ollut paljon virheellisiä tietoja. Uskallan väittää, että Löylyn suunnittelussa kyse ei ole ajattelemattomuudesta. Minulla on paljon omakohtaista kokemusta esteellisyydestä, kun kehitysvammainen pikkuveljeni liikkuu nykyisin enää geriatria-tuolilla, jota on hyvin vaikea liikuttaa. Löylyä suunniteltiin lähes kuusi vuotta eli kovin moni asia ei ole jäänyt sattuman varaan. Teimme yhteistyötä esteettömyysasioissa Kynnys Ry:n kanssa. Rakentaminen on kuitenkin aina kompromissien tekoa. Tiukoissa raameissa pyrimme löytämään ratkaisut, jotka palvelevat mahdollisimman hyvin mahdollisimman useaa käyttäjää. Tässäkin hankkeessa jouduimme tekemään monia kompromisseja, kun käytössä oleva rakennusoikeus ja rajallinen budjetti ei riittänyt ideaaliratkaisuihin.

    Maantasossa olevan terassin laajuus on yli 1500 neliömetriä. Terassille pääsee esteetöntä luiskaa pitkin. Koska terassi on poikkeuksellisen laaja, sitä toivottiin porrastettavan merelle päin, jotta näkyvyys merelle on mahdollisimman hyvä myös istuttaessa. Ratkaisu on ideaali siis myös pyörätuolia käyttävän näkökulmasta. Keskustelimme kyllä porrastamisen vaikutuksesta esteettömyyteen ja tutkimme erilaisia ramppivaihtoehtoja. Itselleni esteettömyys merkitsee sitä, että meillä kaikilla on samat mahdollisuudet käyttää tiloja. Se pääseekö pyörätuolilla joka ikiseen nurkkaan rakennusta, ei ole olennainen kysymys. Koska alaterasseja on yhteensä 410 m2 eli noin neljännes terassin kokonaisalasta ja rampit olisivat lohkaisseet tästä pinta-alasta ison osan, päätettiin alaterassit toteuttaa vain matalilla askelmilla. Loiva ramppi olisi ollut myös turvallisuusriksi, kun ihmisten on todettu kiinnittävän huomionsa maisemaan ja kompastelevan pieniin tasoeroihin. Suojakaiteita taas pyrittiin välttämään, etteivät ne peitä istumatasossa olevien näköalaa.

    Kattoterassille pääsee hissillä. Sen sijaan pienelle 58 m2:n laajuiselle näköalatasanteelle ei ollut mahdollista toteuttaa esteetöntä yhteyttä, kun rakentamisen suurin sallittu harjakorkeus oli määritelty luvassa. Tavoitteena oli myös pitää rakennus mahdollisimman matalana, jotta emme peitä taakse rakennettavien asuntojen merinäköaloja. Nykyisenkin hissin mahtumisen kanssa saimme tehdä kovasti töitä, että saimme sen sopimaan annettuihin korkoihin. Lopulta hissi kuitenkin onnistui tinkimällä hissin ylätilasta sekä yläpohjan lämmöneristyksestä tällä kohtaa. Taas siis tehtiin kompromissi, missä tällä kertaa esteettömyys asetettiin hissin huoltomiehen työergonomian ja lämmöneristyksen eli siten rakennuksen ekologisuuden edelle.

    Rakentamisen alin sallittu korkeusasema on Helsingissä kolme metriä merenpinnan yläpuolella. Esteetön ramppi mereen olisi siten 60 metriä pitkä eli pitempi kuin koko rakennus. Ramppi ei tietenkään voisi päättyä keskivedenkorkeuteen, vaan sen pitäisi jatkua pitkälle merenpinnan alla, jotta uimaan pääsee myös matalan veden aikaan. Tällainen ratkaisu ei ole mahdollinen rannalla, joka on auki avomerelle. Rantarakenteita suunnittelemassa meillä oli pätevä rakennesuunnittelija, joka varoitti, että nyt toteutetut kapeat portaatkin rikkoontuvat säännöllisesti, kun jäät vievät kaiken mukanaan. Rakenteet on siten suunniteltu niin, että ne on helppo korjata vaurioiden sattuessa. Esteetön uimapaikka on yhä harvinaisuus. On hienoa, että sellainen on nyt pääkaupunkiseudulla Oittaalle saatu, mutta näin haastavissa olosuhteissa uimamahdollisuutta ei voitu toteuttaa. Positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että olemme suunnitelleet terassille esteettömän kylpytynnyrin ja heti kun rahat sen toteuttamiseksi riittävät, voimme tarjota esteettömän kylpemiskokemuksen.

    Saunatilojen suhteen esteettömyydessä olisi kieltämättä paljon parannettavaa. Rajalliset neliöt aiheuttivat isoja haasteita tilojen toimivuudelle. Pukutilat ovat aivan liian pienet, mutta saimme niihin 1500 mm:n kääntöympyrän mahdutettua. Saunoihin pääsee pyörätuolilla, mutta kiukaiden ollessa tavallista kookkaampia, sijaitsevat lauteet normaalia korkeammalla. Savusaunan portaat ovat hyvin jyrkät, jotta tilaa jäisi myös lauteille, joiden leveydestä jouduimme jo tinkimään. Kiukaiden upottamistakin harkittiin, mutta meren pinnan ollessa lähellä, ei ollut mahdollista tehdä rakennukseen kallista vedeneristettyä kellaria kiukaiden lämmitystä varten.

    Baaritiskin korottaminen ei ollut meidän ajatuksemme, mutta vastaamme loppukädessä pääsuunnittelijana kaikista suunnitteluratkaisuista. Tässäkin oli kyse kompromissien teosta. Hallimaisessa tilassa haluttiin maksimoida näkymät merelle nostamalla tiski ravintolasalin lattiaa korkeammalle. Tiskin päässä on alue, josta pyörätuolia käyttävä voi tilata. Kieltämättä ratkaisu ei ole esteettömyyden kannalta paras mahdollinen.

    Arkkitehtisuunnittelu on yhtälön ratkaisua, jossa tiukkojen reunaehtojen puristuksessa pyrimme sovittamaan keskenään ristiriitaiset intressit mahdollisimman toimivaksi kompromissiksi. Tiedostamme, että monen asian olisi tässäkin hankkeessa voinut tehdä paremmin, jos tontti ja budjetti olisivat olleet suuremmat ja kaavoituksellinen tilanne väljempi. Hienoa, että Palmuasema tuottaa tietoa esteettömistä ratkaisuista matkailussa ja nostaa onnistuneita esimerkkejä esiin. Kuten moni jo kommentoikin, paljon on vielä tehtävää.

    • Reply
      Palmuaseman Sanna
      3.7.2016 at 21:39

      Kiitos Ville, kun tulit kommentoimaan ja avaamaan ratkaisujen taustalla olevia asioita. Ratkaisuista voidaan edelleen olla montaa mieltä (en esimerkiksi ihan ymmärrä, miksi loivaan ramppiin kompastuu merta katsoessa helpommin kuin portaisiin), mutta on tärkeää kuulla, että esteettömyys on ollut yksi näkökulmistanne ja tietää miksi olemassa oleviin ratkaisuihin on päädytty. Hissiä ylätasanteelle en löytänyt siellä käydessäni, se oli ehkä mennyt piiloon, joten saatan tulla uudelleen katsomaan. Kiva kuulla, että se siellä on! Myös esteetöntä kylpytynnyriä tulen mielelläni testaamaan, kun sen saatte! 🙂

    • Reply
      Anni Kyröläinen
      5.7.2016 at 10:20

      Hei! Täälläpä on paljon oivallista keskustelua ja hyviä näkökulmia kinkkiseen esteettömyyskysymykseen. Kiitos varsinkin Ville Haralle suunnittelijan näkökulmasta. Haluaisin itse vielä lisätä pohdintaan näkökulman vammaisuudesta ympäristön aiheuttamana tai ympäristön lisäämästä vammaisuudesta. Vammaisuutta ajatellaan helposti kliinisen, lääkärin laatiman diagnoosin ja sen aiheuttaman toimintarajoitteen kautta. Käytän esimerkkinä itseäni. Olen lyhytkasvuinen ja liikun sähköpyörätuolilla. En tarvitse arkisissa toiminnoissani varsinkaan kotona juuri lainkaan apua. Mutta kun poistun kotoani ulos, tekee rakennettu ympäristö minusta vammaisemman kuin oikeasti olenkaan. Painavat ovet, portaikot, korkealla olevat kahvat tai vaikka vain kaupassa hedelmävaakojen ylös laitetut painikkeet on rakennettu niin, etten voi niikä käyttää ja näin ollen rajaa minut ulkopuolelle ja minun on pakko käyttää esimerkiksi kaupungin maksamaa avustajaa selvitäkseni arjesta tai viettäessäni normaalia sosiaalista elämää. Esimerkiksi Helsingin yliopiston keskustakampus on täynnä hankalia reittejä ja ovia, joita ilman opiskelisin täysin itsenäisesti. Opiskelun saavutettavuudesta on peräti määrätty lailla. Väestö myös ikääntyy, rakennettu esteettömyydes ei ole kenenkään liikkumisesta pois.

      Vammaisia ei myöskään nähdä usein maksavina asiakkaina tai esteettömyyttä pakollisen suuren kuluerän sijaan investointina. Minulla on runsaasti ystäviä, olen monessa mukana yliopistolla ja järjestötoiminnassa. Suosimme tiettyjä ravintoloita tai kahviloita isoissa ryhmissä useita kertoja viikossa siksi, että pääsen niihin helposti tuolilla ja niissä on toimivia esteettömyysratkaisuja. Alla vielä tänään löytämäni oivallinen teksti vammaisten rakenteellisesta syrjinnästä.

      https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2016/07/05/pauli-rautiainen-vammaiset-kohtaavat-suomessa-runsaasti-syrjintaa/

  • Reply
    Pauli Rautiainen: Vammaiset kohtaavat Suomessa runsaasti syrjintää | Perustuslakiblogi
    5.7.2016 at 07:53

    […] Kun esteettömyysratkaisuja ja kohtuullisia mukautuksia tehtäessä ajatellaan niitä tarvitsevien ihmisten käyttävän vain erityispalveluita, vammaisiin kohdistuvaa syrjintää ei oikeastaan pureta vaan pikemminkin ylläpidetään. Rakenteelliseksi syrjinnäksi olisi ymmärrettävä myös ne tilanteet, joissa vammaiselle henkilölle osoitetaan jokin tietty erityinen ja erillinen paikka, johon hänen olisi tyydyttävä. […]

  • Reply
    Henna Helander
    5.7.2016 at 17:23

    Rakennushankkeeseen ryhtyvä oli suunnittelijoineen ollut yhteydessä rakennuslupavaiheessa Kynnys ry:hyn ja saanut sieltä parannusehdotuksia. Nämä ehdotukset oltiin suunnitelmiin viety siinä vaiheessa kun hankkeesta tehtiin rakennuslupapäätös. Suunnitelma muuttui, mutta muutospiirustukset olivat samojen esteettömyys-periaatteiden mukaiset. Tilannetta tämän jälkeen en tiedä.

  • Reply
    Timo
    7.8.2016 at 22:50

    Lukaisin muistaakseni tämän merkinnän tuoreeltaan, mutta tännehän oli tullut pitkä keskustelu ja hienosti jopa suunnittelija kommentoimaan!

    Esteettömyys on tullut itsellenikin enemmän mietityksi nyt 16v aikana, koska vaimolla 100% haitta-asteen näköinvaliditeetti. Portaat, kynnykset, kontrastien käyttö, tekstien koot, valaistukset, nettisivujen rakenteet yms vaikuttavat paljon meilläkin ja usein ihmetellään miten pienellä vaivalla olisi monet asiat saanut paremmiksi.

  • Reply
    Stadilainen
    14.8.2016 at 10:25

    Löylyssä on oikeasti hissi! Sijaitsee invavessan ja saunan sisäänkäynnin välissä. Sillä pääsee keskitason terassille eli näkymät on jo ihan erilaiset. Henkilökunta yritti kylläkin väittää, että hissi on vain henkilökunnan käyttöön. Siis että mitä?!?!

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: