Helsinki hotelli Suomi

Rakkaudesta hotelliin

Kun mietin vajaa neljä vuotta sitten syitä Palmuaseman synnyttämiselle, ”tiedot ja kuvat hotelleista” luki syylistallani ensimmäisenä. Alusta asti juttujani lukeneet olette varmasti huomanneet, että tapani kirjoittaa on koko ajan elänyt. Yritin alkuun kirjoittaa puhdasta faktaa ja pysyä mahdollisimman anonyyminä henkilönä siellä taustalla. Kauaahan se ei toiminut. Nyt haluan, että fiilikseni ja luonteeni välittyy kirjoituksissani. Haluan, että jollain tavalla tunnette minut. Siitä on teille hyötyä, kun suhteutatte minun kokemuksiani omiin toiveisiinne. Alkuperäinen syylista on kuitenkin tallessa ja se ei ole muuttunut mihinkään. Toimiva hotelli on yksi esteettömän matkan tärkeimmistä asioista. Puhutaan hyvin perusasioista: Hotellihuoneeseen täytyy mahtua sisään ja matkasta on mahdoton nauttia, mikäli vessassa käynti on aina työn ja tuskan takana tai yöllä ei saa nukuttua. Palmuaseman perustamista pohtiessani tajusin, että kuvat hotellihuoneesta on varmin tapa tarjota tietoa, sillä jokainen voi silloin itse miettiä huoneen sopivuuden omiin tarpeisiin. Kliiniset kuvat eivät kuitenkaan yksistään riitä. Tärkeää on myös se, millainen tunnelma hotellissa on. Sen pystyn kertomaan parhaiten sanoin. Siinä taas on mahdotonta olla antamatta näkyä sen tosiasian, että rakastan hotelleja.

image

Elämäni ensimmäiset 20 vuotta hotellissa yöpyminen oli erittäin harvinaista herkkua. Ulkomailla matkusteltiin harvoin (tästä tulossa lisää ensi keskiviikkona!) ja kotimaassakin vain satunnaisesti kesälomareissuilla, jolloin viisihenkinen perhe valitsi mieluummin taloudellisemman mökkimajoituksen. Kerran vuodessa, aina näin loka-marraskuussa, osallistuin kuitenkin äitini kanssa valtakunnallisille Lihastautipäiville, jotka järjestettiin eri puolilla Suomea ja hotellissa. Muistan vieläkin sen tunteen, jonka hotellissa yöpyminen sai aikaan. Harvinaisiin hotellikokemuksiin kuului myös ravintolassa syöminen eli lehtipihvi ja ranskalaiset, suuri herkkuni yhä edelleen. Harvinaisen kokemuksen kunniaksi täytyi luonnollisesti myös pukeutua asiaan kuuluvalla tyylikkyydellä, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä…

image

Kymmenen vuotta sitten hotellissa yöpyminen alkoi yleistyä ja nyt aletaan olla ensikertaa pisteessä, jossa on vaarana, että hotellissa majoittuminen tuntuu arkipäiväiseltä. Kriittisiä merkkejä tästä on ilmassa: Hotelliaamiaiset tuntuvat aina samanlaisilta, silmäni on kriittisempi ja sydän ei hotellihuoneen sänkyyn painuessani hakkaa enää innostuksesta yhtään niin paljon kuin ennen, välillä ei ollenkaan. Arvostan myös entistä enemmän hyvää palvelua ja pieniä yksityiskohtia. Laatu on noussut tärkeämpään asemaan, eikä innostus synny enää vain siitä, että paikkaa kutsutaan hotelliksi. Myös arvostukseni helppouteen on noussut, enkä enää valitse tavallista huonetta, vaan pyrin aina löytämään hotellin, jossa invahuoneita on tarjolla, vaikka seikkailuhengellä voisin pärjätäkin vielä tavallisessa huoneessa. Arvostan sitä, että myös invahuoneessa on kiinnitetty huomiota paitsi toimivuuteen, myös viihtyisyyteen. Se, että myös invahuoneessa on vaihtoehtoja (standard, superior, kuinka monelle hengelle jne.) saa minut innostumaan.

Toki innostukseen vaikuttaa sekin, onko kyseessä arkinen työmatka vai vapaa-aika. Esimerkiksi nyt perjantaina, kun saavuin Helsingin Radisson Blu Seaside -hotelliin, ei innostuksesta ollut pulaa. Järjestin perjantaina Helsingin Kaapelitehtaan Hima&Sali -ravintolassa 30-vuotisjuhlani, johon saapui suuri joukko ihania ja tärkeitä ystäviäni elämäni varrelta. Virallinen syntymäpäiväni on ensi keskiviikkona, mutta tämä oli hyvä hetki juhlia. Nimesin perjantain luxuspäiväksi, sillä juhlien kunniaksi nautin vapaapäivästä, supertaitavan kampaaja-meikkaajani käsittelystä sekä kiitos ihanien vanhempieni, myös hotelliyöstä. Upeassa hotellihuoneessa oli ihana valmistautua juhlaan, hotellin ravintolan hampurilaislounas loi hyvän pohjan pitkälle illalle ja seuraavan aamun myöhäinen aamiainen oli hyvä lopetus luxusvuorokaudelle. Toivoin tosin, että Super Breakfast -nimellä kulkeva aamiainen olisi sisältänyt jotain superia, mutta aamiaistarjonta oli melko perinteinen, mikä ei onneksi kuitenkaan tarkoita huonoa.

image

 

image

Radisson Blu Seasiden invahuone oli hyvä esimerkki siitä, että toimiva voi olla myös viihtyisä. Erinomaiset ja korkeat sängyt, tilava huone kera viihtyisän sohvanurkkauksen, tilava kylpyhuone, siirreltävät huonekalut ja tarpeeksi sähköpistokkeita myös lattiarajan yläpuolella. Seitsemännen kerroksen huoneesta ei ikävä kyllä ollut merinäköalaa, mutta se ei nyt luxusta häirinnyt. Hotellin sisääntulossa pitää käyttää pientä invahissiä (sellaista perinteistä, jossa nappulaa on painettava koko matkan ajan), mutta se kuitenkin toimi. Vastaanottoaula on tyylikäs. Esteettömän huoneen sai varattua suoraan netistä, mistä suuren suuri plussa! Invahuoneita hotellissa on kuusi.

image
image

 

image

 

image

Usein tärkein kuva jätetään matkablogeissa viimeiseksi ikään kuin kruunaamaan kirjoitus. Itseoikeudella olkoon se siis vessakuva. Palataan taas, ihanaa sunnuntaita!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Anonyymi
    26.10.2014 at 18:05

    Paljon Onnea Sanna syntymäpäiväsi johdosta, oot kyllä tosi tyylikäs tuossa kuvassa, hyvä on kolmekymppisiä juhlia! Oon tykänny tosi paljon lukea sun blogeja ja on tosi kiva, että laitat kuvia hotelleista ja myös näistä vessoista, koska mullekin se on usein kompastuskivi. Vessan pitää olla toimiva. Jatka samaan malliin, nautin aina lukemastani! Kiitos! t. Päivi

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    26.10.2014 at 18:22

    Kiitos Päivi ihanasta kommentistasi! On kiva kuulla, että viihdyt juttujeni parissa, varmasti jatkan!

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: