Barbados Karibia

Rento päivä Barbadoksella ja uusi reitti kotiin

Päivälle Barbadoksella oli ennen Karibian risteilylle lähtöämme paljon ideoita. Olin yhteydessä rantapyörätuolia vuokraavaan firmaan rantapäivän toivossa, mutta en koskaan saanut vastausta. Sitten se vähän unohtui. Seuraavaksi keksin, että menisimme käymään Mount Gay -rommitehtaassa, jonne olisi just hyvä kahden kilometrin kävelymatka satamasta. Maistiaisia ja tuliaiset. Oli kuitenkin sunnuntai ja tehdas kiinni. Sitten säätiedotus näytti, että Barbadoksella sataisi. Ja sitten vietimme huikean päivän Saint Lucian saarella. Sen jälkeen tuntui ihanasti siltä, että olimme jo saaneet kaiken mitä Karibian kohteista tulimme hakemaan. Ei sillä, että matkan toivoisi missään nimessä loppuvan, mutta jo siinä kohtaa se oli ollut kaikkea mitä toivoin. Saavuimme siis Bridgetownin satamaan varhain sunnuntaiaamuna kevyin mielin ja ilman suurempia odotuksia. Vaan sittenpä ei satanutkaan!

IMG_9462

IMG_9489

Saavuimme Bridgetowniin klo 7, mutta poistuimme laivasta jälleen vasta kymmenen jälkeen. Laiva jäi satama-alueen perälle ja maksuttomat shuttle-bussit kuljettivat matkustajia terminaaliin. Myös esteetön vaihtoehto oli tarjolla, mutta kävelymatkaa oli korkeintaan kilometri, joten valitsimme mieluummin sen vaihtoehdon. Terminaalialueella oli jälleen paljon kauppoja, tällä kertaa sisätiloissa. Päätimme lähteä katsomaan pääsemmekö rannalle ja lähdimme kulkemaan kohti kahden kilometrin päässä olevaa pitkää Brownes Beachiä. Tie kulki pääasiassa rantaviivaa pitkin, toimi hyvin myös pyörätuolin kanssa ja jalkakäytävien reunoissa oli madallatus aina jossakin kohtaa. Rantaviivalla ensiksi vastaan tuli Pirate’s Cove ravintola ja sen yhteydessä oleva ranta. Vaikutti siltä, että suurin osa rannasta kuului aina jollekin ravintolalle ja alueelle pääsi kulkemalla ravintolan kautta. Osa rannoista oli maksullisia. Pirate’s Coveen pääsi sisään kuitenkin maksutta ja esteettömästi ja hiekan alkupätkällä sijainneeseen rantabaariin oli laudoitus. Päätimme kävellä vähän vielä eteenpäin ja kartoittaa vaihtoehtoja. Toivoin, että löytäisimme kohdan, jossa pääsisin mahdollisimman lähelle vesirajaa, mutta se jäi toiveeksi. Rantatuolien vuokraajilla oli kyllä monenlaista ideaa saadakseen meidät asiakkaiksi ja yksi oli valmis siirtelemään lautaa renkaani alla hiekalla. Emme kuitenkaan tarttuneet mahdollisuuteen, sillä emme olisi rannalla kauaa. Palasimme Pirate’s Coveen, otimme hyvät paikat rantabaarista, ostimme kylmät Carib-oluet ja hengasimme hetken siinä ennen kävelyä takaisin laivaan. Kovin paljon pidempään ei ainakaan olut kädessä rantaelämää voisi viettää, sillä invavessaa ei ole (tai oli, mutta ei sinne mahtunut pyörätuolilla). Terminaalissa onneksi oli, joten pystyimme vielä tehdä tuliaisostoksia ennen paluuta laivaan.

IMG_9477

EWOG2943

GMMC2627

Ja hyvä, että teimme, vaikka ensin ajattelimmekin siirtää ne seuraavalle päivälle ja Saint Kittsiin. Laivaan palatessamme kuulimme hississä ensimmäistä kertaa huhua, että seuraavan päivän vierailu Saint Kittsin saarella onkin peruttu. Tarinaa kerrottiin naureskellen, joten ajattelimme sen olevan vitsailua ja asia unohtui. Kunnes aloin ihmetellä, miksi puhelimeni risteilysovelluksessa ei näkynyt seuraavan päivän ohjelmaa. Pian tämän jälkeen kapteeni kuulutti huhupuheet todeksi. Atlantilla riehui myrsky, jonka kohtaisimme, jos etenisimme alkuperäisen suunnitelman mukaan, menisimme Saint Kittsille ja sieltä Atlantin kautta kohti New Yorkia. Siispä lähtisimme samantien kotimatkalle, mutta kiertäisimme Puerto Ricon, Kuuban ja Bahaman rannikoiden kautta Floridan rannikolle. Saimme siis yhden laivapäivän lisää, mutta menetimme yhden satamapäivän. Meille tärkeintä oli, että pysymme mahdollisimman pitkään lämpimässä ennen paluuta kylmään New Yorkiin ja siihen tämä suunnitelma kierroksesta Karibianmeren kautta sopi hyvin. Myrskyn silmään joutuminenkaan ei kuulostanut kivalta vaihtoehdolta, joten ihan hyvillä mielin jätimme vierailun Saint Kittsissä jonnekin tulevaisuuteen. Hyvityksenä meille palautettiin risteilyhintaan kuuluva satamamaksu Saint Kittsin osalta, noin 37 dollaria/henkilö, jonka tuhlasimme nauttimalla mielettömän illallisen laivan Jamie’s Italian -ravintolassa.

Jos nyt menisin Barbadokselle, ottaisin yhteyttä Hilton Barbados Resort -hotelliin ja kysyisin voiko heidän allasalueelle ja rannalle ostaa pääsyn päiväksi. Heillä nimittäin on rantapyörätuoli. Matkaa satamasta on 4,3 km eli käveltävää tulisi enemmän. Barbadoksella on ainakin Blessed Rentals -yhtiöllä esteetön auto, josta on kirjoitus Spin the Globe -blogissa. Linkki heidän kotisivuilleen ei kuitenkaan toimi. Fun Barbados tarjoaa esteettömiä retkiä, mutta hinnat ovat noin 400USD eli noin 324 euroa neljältä tunnilta silloin, jos et minun tavoin pysty nousemaan pyörätuolista tavalliselle auton penkille. Tämän vuoksi en tällä kertaa lähtenyt tätä vaihtoehtoa selvittämään. Royal Caribbeanilla ei ollut myynnissä esteetöntä retkeä Barbadoksella.

Jokainen Karibian risteilymme satamista oli omalla tavallaan ihana ja olen tyytyväinen jokaiseen päivään. Pyörätuolin käyttäjälle tämä risteilyreitti oli erinomainen, sillä tender-aluksia ei tarvittu, vaan joka satamassa tultiin suoraan laituriin ja vielä kaiken lisäksi kävelymatkan päähän kaupungeista. Jos et vielä ole tutustunut aiempiin kirjoituksiini, pääset niihin tästä:

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: