Kreikka perheloma Rodos

Rhodos

Tämä on ollut ihana talven aloitus! Kahden runsaslumisen talven jälkeen on ”mustan joulun” eli helpon elämän vuoro! Liikkuminen on niin paljon helpompaa ilman lunta, että kestän mieluummin pimeyden, jonka saa pois jouluvaloilla ja kynttilöillä. Mieleen aurinkoa saa paitsi D-vitamiinipurkista myös matkahaaveista…Nyt on aika varata kevään ja kesän matkoja, joten Palmuasemakin muistelee nyt hetken toukokuuta 2010. Silloin talven viimeisetkin paleltumat poisti Rhodos!


Näkymä huoneen parvekkeelta

Kevät 2010 muistetaan siitä, että moni ihminen oppi tulkitsemaan tuhkapilven liikkeitä meteorologien kartoilla – niin minäkin. Matkamme lähestyessä tuhka alkoi haihtua ilmatilasta, mutta jatkuvasti elettiin uusien purkauksien pelossa. Niitä ei kuitenkaan tullut, mutta matkaa edeltävänä päivänä päätti kuitenkin lentokoneemme purkautua. Alkuperäinen aamulentomme siirtyi iltapäivään. Iltapäivään siirrettiin myös niiden matkustajien lento, jonka piti lähteä illalla. Me kahden Boeing 757- koneen matkustajat mahduimme nimittäin kaksikerroksiseen CorsAirin – B747 jumboon, jollaista ei ennen oltukaan Rhodoksen kentällä nähty! Helsinki-Vantaan kentällä ei ainakaan tuolloin ollut putkea, johon kaksikerroksisen koneen voi asettaa, joten bussi (/invataksi) vei meidät kauempana kentällä odottaneen koneen luo. Koneeseen siirtyminen meni kahden miehen voimin kantaen minun horjuessa pienellä lentokoneen kantotuolilla. Ne oli melkoisen pitkät portaat! Paikkamme olivat koneen etuosassa, joka ei juuri poikennut normaalin koneen matkustamosta. Tilat olivat ehkä jopa vielä normaalia ahtaammat ja siirtyminen tuoliin hankalaa. Taaempana koneessa oli istuimia kolmessa rivissä, neljä keskellä ja kolme reunoilla. Lentoon noustessamme alkoi juuri ukkostaa ja ison jumbon nouseminen myrskyyn oli varmasti hieno näky!


Niin oli kyllä myös laskeutuminen aurinkoiselle Rhodoksen lentokentälle! Vähemmän hieno, mutta lopulta aika huvittava, näky oli myös sähköpyörätuolini pyöriminen matkatavarahihnalla…Yleensähän yli 100 kg painavat sähkärit tuodaan oven kautta ihan jo rikkoutumisvaaran vuoksi. Siellä se kuitenkin pyöri ja jos sähkärit puhuisivat, olisi varmasti samaan aikaan hädissään huudellut, ettei se yleensä näin mene ja nauranut. Pienen hätäilyn keskellä ei valitettavasti ehtinyt ottaa valokuvaa. Toveri saatiin onneksi vahingoittumattomana muutaman hengen voimin alas. Pihalla odottanut kuljetuksemme oli iloinen yllätys. Ennen matkaa oli kuljetuksen kanssa ollut melkoista säätöä. Rhodoksen ainut invataksi oli tuolloin rikki ja ainoa matkatoimiston tarjoama vaihtoehto oli, että minut nostettaisiin tavalliseen taksiin ja sähkäri erillisen auton lavalle. Tästä olisi pitänyt maksaa melkoinen hinta ja järjestely olisi ollut varsin hankala…Lopulta jostain löytyi auto, jossa oli asiallinen hissi, kiinnityslaitteet ja autoon mahtui lisäkseni kaksi henkeä. 7 km:n matka lomakohteeseemme Ixiaan maksoi kohtuulliset 20 e/suunta. Nyt ainakin Aurinkomatkojen sivut kertovat Rhodoksella olevan invataksi, hyvä näin!

Sun Beach Resortin sisäänkäynti



Invahuoneen kylpyhuone

Päivä alkoi jo vaihtua illaksi kun saavutimme Rhodoksen länsirannikolla sijaitsevan Ixian tai oikeastaan Iallysoksen kylään. Ixia sijaitsee noin puolessa välissä lentokentältä Rhodoksen kaupunkiin. Kumpaankin on matkaa reilut 5 km. Huoneistohotellimme Sun Beach Resort (Finnmatkoilla nimellä Blue Star Club Sun Beach Resort) vakuutti heti. Invahuone oli tilava kaksio, jossa oli erillinen makuuhuone parisängyllä ja kylpyhuoneella, olohuone, jossa oli keittonurkkaus ja kaksi erillistä sänkyä sekä vielä toinen tilava kylpyhuone, jossa oli kylpyammeen sijasta suihku. Iso parveke oikeasti hienolla merinäköalalla (josta tosin piti maksaa erikseen, ei-merinäköalallista invahuonetta ei ole saatavilla) kruunasi kaiken. Hotelli on yleisiltä tiloiltaan hyvin esteetön, luiskia on kaikkialle, eivätkä ne ole kovin jyrkkiä. Hissi oli melko pieni, mutta mahduin sinne kuitenkin sähköpyörätuolillani ilman jalkatelineiden poistoa tms. ja mukaani mahtui vielä yksi käveleväkin. Sun Beach koostuu kahdesta erillisestä rakennuksesta, jotka sijaitsevat eri puolilla katua. Meidän rakennuksemme oli selkeästi uudempi ja rauhallisempi. Jos varaa invahuoneen, pääsee automaattisesti tähän rakennukseen. Invahuoneita ei näe netistä, vaan ne on kyseltävä matkatoimistosta. Toisessa rakennuksessa kävimme lähinnä illan viihdeohjelmia katsomassa silloin tällöin. Hotellissa on ravintola (jonka kreikkalaista teemailtaa voin suositella ja jonka terassilla maistui pieni purtava aurinkotuolilla lekottelun ja uimisen välissä), aulabaari, jossa nainen tiesi kuinka etenkin lapset saa viihtymään, rantabaari, hyvät uima-allasalueet, paljon viheralueita ja oma pikkukivinen ranta. Palvelu oli erittäin ystävällistä! Altaaseen ei ole ramppia, vaan ainoastaan jyrkät tikkaat. Uimaan meno onnistui altaan reunalle nostaen, mikä toki oli työlästä. 
 
Kulkeminen Iallysoksen päätien varrella ei ole niin helppoa
kuin rannan tuntumassa…

Ixia/Iallysos on rauhallinen paikka. Hotellin lähellä on paljon hyviä ruokaravintoloita ja pieniä kauppoja, muutama baarikin. Liikkuminen tällä alueella on vaivatonta, jalkakäytäville on rampit jne. Noin kilometrin päässä on hieman isompi ruokakauppa. Kaukana ei ole alueen varsinainen pieni keskustakaan, mutta siellä liikkuminen on haastavaa. Päätien jalkakäytäviä ei ole madalloitettu ja vilkkaan liikenteen seassa ajaminen oli oikeasti pelottavaa. Paikka sopii täydellisesti rentouttavaan lämpölomaan, jossa pääasia on huolettomuus, rauha ja aurinko, ei niinkään nähtävyydet. Varsinkin toukokuussa paikka ei ole vielä täynnä turisteja, tilaa on, mutta lämpötila nousi jo hellelukemiin. Invataksin saisi kyllä varmaan kohtuuhintaan viemään myös Rhodoksen kaupunkiin, jossa liikkuminen aiempien kokemuksieni mukaan on kuitenkin aika haastavaa. Seurueessamme oli myös lapsia, joille paikka ja hotelli olivat erittäin hyviä.

Viikko kului aivan liian nopeasti. Kotiin lähdettiin tavallisella lentokoneella. Lentokentällä on syytä olla kärsivällinen…Kenttä on pieni ja sähkärin saa itse viedä lentokoneelle asti. Lentokentän avustajat eivät ihan ymmärtäneet, että pyörätuolista ei noin vain nousta ja kävellä itse koneeseen ja myös heidän tuoli, jolla koneeseen siirrytään, on varsin alkeellinen…Oman seurueen voimin selvisimme kuitenkin TuiFly:n koneeseen ja sähkäri selvisi ehjänä Suomeen. Niin minä kuin sekin voisi kyllä lähteä koska vain uudestaankin!





You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: