Sähköpyörätuolilla Vuokatin poluilla ja vaaroilla

Olen onnellinen, että lähdin kahdeksi vuorokaudeksi Suomilomalle Vuokattiin. Juuri sellainen loma tästä kesästä nimittäin vielä puuttui ja siksi tuntui, ettei kesä ollut oikein käynnistynyt. Sellainen pitkä junamatka halki maamme upeiden maisemien. Hetki, kun aamun vesisade vaihtuu yhtäkkiä kirkkaaksi taivaaksi ja auringonpaisteeksi. Ilta-aurinko järven pinnassa. Vuokatin vaaralta avautuvat huikeat näköalat. Epätodelliset satumetsät tuoksuineen. Pusuttelevat huskyn pennut, joista jo kerroinkin. Sähkärin renkaat asfaltilla, hiekalla, nurmella ja pururadalla, yhteensä noin 40 kilometrin verran kahdessa vuorokaudessa.

Suomen luontokohteiden haaste on saavutettavuus monessa mielessä. Esimerkiksi kansallispuistojen esteettömyyteen on viime vuosina kiinnitetty kiitettävästi huomiota, mutta paikalle pääseminen ilman omaa autoa on silti vielä iso ongelma. Vuokattiin mennessä ongelma on kohtalainen. 30 kilometrin päähän Kajaaniin pääsee täältä etelästä esteettömästi junalla tai Jyväskylän kautta Onnibussilla. Finnair lentää Helsingistä Kajaaniin, mutta väliä liikennöivissä koneissa on rajoitteita pyörätuolin koolle. Kajaanista Vuokattiin ei ole kuitenkaan esteetöntä bussiyhteyttä, vaan ainoa mahdollisuus on invataksi, joita on kyllä hyvin saatavilla. Tuo kolmenkymmenen kilometrin edestakainen matka maksaa kuitenkin sitten jo aika paljon enemmän kuin esimerkiksi edestakainen junamatka Helsingistä Kajaaniin. Kunnilla on erilaisia käytäntöjä invataksin käytöstä vierailla paikkakunnilla. Osa voi saada rahat takaisin kunnan vammaispalvelusta, kaikki eivät.

Etukäteen googlettamalla löysin varsin vähän tietoa Vuokatin esteettömyydestä. Google kertoi, että vuosina 2010-2011 Vuokatissa on ollut käynnissä ELMA-hanke, jonka tarkoitus on ollut parantaa esteettömyyttä liikuntamatkailuympäristönä. Tiedän, että Vuokatissa on hyvät puitteet muun muassa soveltavalle alppihiihdolle, josta onkin tietoa Vuokatin sivuilla ja monet talvilajien paralympiaurheilijat tulevat harjoittelemaan Vuokattiin. Vuokatissa on myös järjestetty menestyksekkäästi monia vammaisurheilulajien kotimaisia ja kansainvälisiä kilpailuja. Kuulemma vierailummekin aikana Vuokatissa harjoitteli ryhmä kiinalaisia urheilijoita. Luonnossa liikkumisen esteettömyydestä näin sulanmaan aikaan en kuitenkaan löytänyt tietoa. Saimme hotelliltamme kartan, johon oli merkitty lähiretkeilyreittejä. Esteettömyydestä ei tässäkään ollut tietoa, joten lähdimme kokeilemaan.

Aloitimme toisen Suomiloma-päivämme kapuamalla Vuokatinvaaran huipulle. Matkaa kertyi Break Sokos Hotel Vuokatin loma-asunnoltamme noin neljä kilometriä, joista viimeiset 1,5 kilometriä nousua. Koko matkan pystyy taittamaan tasaista asfalttitietä pitkin. Ensin näytti, että nousu olisi autotien reunaa pitkin, mutta ei, autoille ja muuten kulkeville on molemmille omat yhtä leveät kaistansa. Kesäaikaan Vuokatissa harjoitetaan paljon rullahiihtoa, jota varten tarvitaan tasaiset ja leveät reitit. Tämä hyödyttää myös pyörätuolin käyttäjiä. Vuokatinvaaralla on esteetön näköalatasanne ja vielä yhden hiekkamäen noustua hiihtohissien laiturit, joilta on myös huikeat näköalat. Invavessaa jäin kaipaamaan, löysin vain pienet vessat. Jos nousu on liikaa ja mukana on oma auto, pääsee huipulle myös niin. Suosittelen käyntiä joka tapauksessa jollain keinolla. Alas laskeutuminen oli parasta, kun edessä aukeni maisema järvelle.

Vuokatinvaaralta laskeuduttuamme jatkoimme matkaa kohti Katinkultaa, retkeilyreittikarttaan merkittyä Lampipolkua pitkin. Kuljimme osan Lampipolusta silloin ja loput seuraavana päivänä ennen lähtöämme. Kaikkiaan 5,5 kilometrin mittainen Lampipolku on ainoa vaativuusasteeltaan helpoksi merkitty, joten ajattelimme sen olevan potentiaalisesti myös esteettömin. Suurimmaksi osaksi näin onkin, vaikka selkeästi näitä retkeilyreittejä ei ole kartoitettu esteettömyysnäkökulmasta. Reitti kulkee erilaisilla alustoilla, joista osa (pehmeä hiekka, sora, jotkut mäet) lienee hankalia manuaalipyörätuolin käyttäjille. Kuikkalammen kohdalla on kartassa koukkaus. Kuljimme reitin mukaisesti, mutta vastaan tuli kapea polku, jonka jälkeen tulevat portaat. Käännyimme takaisin ja pääsimme parempaa tietä takaisin reitille. Tällaiset kohdat voisi aivan hyvin merkitä joko karttaan tai ainakin polun varren opasteisiin.

Luonto pääsee reitin varrella oikeuksiinsa ja huokailimme moneen kertaan niitä satumetsiä. Katinkullassa taas tuntui kuin olisi ollut yhtäkkiä jossain etelän lomaresortissa. Valtava alue on täynnä loma-asuntoja, suihkulähteitä ja ihania polkuja. Ranta on todella kaunis ja siitä pääsee nauttimaan myös esteettömästi. Alueella on esimerkiksi nurmialueita hyvin lähellä veden rajaa. Holiday Club Katinkulta tarjoaa tietojeni mukaan esteetöntä majoitusta, mutta kylpylän puoli ei ole esteetön, mikä valitettavasti saa ainakin minut jättämään valitsematta majoituspaikaksi kylpylän. Harmi, sillä alue näytti siltä, että siellä olisi hyvä viettää myös esteetöntä lomaa.

Vuokatti ihastutti, lumosi, rentoutti ja muistutti Suomilomien ihanuudesta. Sähköpyörätuolini ja avustajani rakkaus liikuntaan mahdollistivat meille myös monta ihanaa kilometriä huikeissa maisemissa. Tietoa noiden kilometrien esteettömyydestä ei kuitenkaan tällaiselle perusmatkailijalle löytynyt, en tiedä tarjotaanko sellaista urheilulomalle tuleville. Kannattaisi, sillä alueella todella on paljon mahdollisuuksia myös esteettömäksi luontoliikunnan kohteeksi!