Eurooppa Italia

San Remo

Milanosta matkamme jatkuu San Remoon. Alunperin sen piti jatkua Alassioon, joka on yksi Italian Rivieran helmistä, mutta ollessani etukäteen yhteydessä Trenitalian Sala Blu – toimistoon eli Italian rautateiden invapalveluihin, sain kuulla, ettei Alassion rautatieasemalla ole mahdollisuutta jäädä pois pyörätuolilla. Italiassa juniin ei pääse itse, vaan tarvitaan rautatieasemalta avustajat, jotka auttavat junaan erillisellä nosturilla. Nosturi ei ole valmiiksi junassa kuten Suomessa, vaan erikseen asemalla. Olin siis muutamaa viikkoa ennen matkaamme sähköpostitse yhteydessä Sala Blun Milanon toimistoon, josta sain yllätyksekseni palvelua englannin kielellä ja varattua meille liput sekä avustuspalvelun sekä Milanon että San Remon asemille. Meitä ollaankin vastassa sovitussa paikassa. Yhteistä kieltä tämän innokkaan ja tehtäväänsä selkeästi rakastavan vanhan miehen kanssa ei ole, mutta elekielellä pärjää. Noin neljätuntinen matka taittuu ensin sisämaassa ja Genovasta asti huikean kauniita maisemia aivan meren rannassa katsellen. Viereemme sattumalta istunut Fabio sattuu olemaan San Remosta ja saamme parhaat vinkit paikalliselta. Sovimme tapaamisen seuraavaksi kesäillaksi.

133

134

156

San Remon juna-asemalla meitä ollaan vastassa ja nosturin avulla pääsemme pois junasta. Kävelemme noin kilometrin mittaisen matkan hotellillemme, Best Western Hotel Nazionaleen. Hotellin olen varannut sähköpostin kautta ennakkoon. Huoneemme on invahuone, jossa kylpyhuone on tismalleen itse huoneen kokoinen. Oikein toimiva kaikilta osin, vaikka huoneosa hieman ahdas onkin. Hotellin etuovella on kynnys ja vasta viimeisenä päivänä ollessamme lähdössä, selviää, että kynnystä varten on olemassa siirrettävä luiska. Aamiaishuone on ahdas, mutta ihanan viihtyisä. Hotelli sijaitsee aivan San Remon keskustassa, casinon vieressä. Ensimmäinen ilta San Remossa on hieman pilvinen, mutta ei estä tutustumasta kaupunkiin. Tunnelma on rauhallinen ja kaikkialla tulee levollinen olo. Moni vanhus tulee San Remoon viettämään eläkepäiviään, minkä voi kaduilla kulkiessaan helposti huomata. Kyllä mekin sinne voisimme vanhoilla päivillä palata: nyt tuntuu siltä, että mahtavan makuista jäätelöä voisi palmujen alla lämpimässä syödä hymyillen ihan joka päivä.

225

153

222

173

Seuraavan päivän aloitamme vierailemalla hotellimme kattoterassilla, josta näkee koko kaupungin – myös rannan, jota edellisenä iltana etsimme, mutta kuljimme väärään suuntaan. Rantaa reunustaa pitkä ja leveä rantabulevardi, jota pitkin pääsee hyvin myös sähkärillä. Sen sijaan aivan rantaan ja suurimpaan osaan rantabulevardin alla sijaitsevista rantakahviloista ei ole asiaa. Myös suurimpaan osaan San Remon kaupoista on yksi porras. Nyt kaipaisi sellaista pientä kätevää, mukana kulkevaa, ramppia, josta olen moneen otteeseen matkoilla haaveillut! Kaduilla ja jopa vanhassa kaupungissa pääsee kuitenkin yllättävän hyvin liikkumaan, sähkäri kun menee helposti pienet mäetkin.

188

180

157

197

201

Toisen iltamme San Remossa vietämme junassa tapaamamme Fabion ja hänen ystävänsä Paolon kanssa appelsiinipuun alla terassilla istuen. Kuuma ilma ja kylmät drinkit ja koko ilta jotain niin italialaista kuin olla voi! Kahdessa päivässä San Remon ehtii nähdä ihan hyvin. Se on leppoisa ja täynnä ystävällisiä ihmisiä ja ihanaa pestoa. Jäädäkin voisi, mutta Ranska on lähellä, joten helteisessä auringon paahteessa pakkaamme tavaramme ja suuntaamme kohti rautatieasemaa. Liput on ostettu edellisenä päivänä, mikä oli aika haastavaa, mutta onnistui lopulta. Matkaamme junalla ensin 20 minuutin matkan Italian ja Ranskan rajalla olevaan Ventimigliaan, jossa vaihdamme matalalattiaiseen paikallisjunaan, jolla matka ensimmäiseen määränpäähämme Mentoniin sujuu vartissa. Avustus kaikille asemille varattiin lippujen oston yhteydessä edellisenä päivänä. Mentonissa se ei suju kyllä ihan niin kuin toivoisi, mutta siitä lisää kun sinne päästään!

213

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: