pohdinta

Siinä sä syksy sit oot

IMG_7275_kansi

On vähän eri fiilis kuin vajaat viisi kuukautta sitten kevättunnelmia kirjoittaessani. Silloin edessä oli 1000 vapaata kesäkilometriä ja vaikka mitä kesälupauksia. Fiilis poikkeaa myös tasan vuoden takaisesta. Facebookkini muistuttaa minua päivittäin niistä ajoista. Muutama päivä sitten karun maagisesta Islannista, eilen iltavalaistusta Seattlesta, huomenna ihan varmasti päivästä, jolloin alkoi risteilymme yli Tyynenmeren. Vuosi sitten maailmanympärimatkan ensimmäinen viikko oli takana ja ihanan monta kuumaa vielä edessä. Tein äsken pitkän metsälenkin pipo päässä ja hanskat kädessä ja tunsin haikeutta. Syksy on toki kaunis, mutta jokainen putoava lehti vie lähemmäs sitä ajanjaksoa, josta en pidä. Minne hävisivät vapaat kesäkilometrit? Kertyikö niitä varmasti tarpeeksi ja kantavatko ne yli tämän jakson? Vai miten hitossa seuraavasta puolesta vuodesta selviää?

Untitled

Kesälupaukseni eivät kaikilta osilta toteutuneet, mutta onneksi asetinkin sinne sen loppulupauksen, ettei mistään tarvitse ottaa paineita. Kesäkilometrejä kertyi reilut 700 elokuun loppuun mennessä. Toukokuun puolivälistä tähän lokakuun syyspäivään kuljin sähköpyörätuolillani 826 kilometriä. Kaupunkien katuja, metsäpolkuja, Vuokatin vaaroja, laivan käytäviä, Korsikan kujia. Auringossa, varjossa ja vesisateessa. Vapautta varjosti sähkärin hajoilu vähän väliä. Välimeren risteilyllä hajosi rengas ja heti risteilyn alkupuolella tuoli alkoi vilkuttaa ”Bad Cable” -varoitusvaloa. Onneksi sain Haltijan asiantuntijan heti kiinni ja rauhoituksen, ettei varoitusvalo todennäköisesti vaikuta tuolin toimintakykyyn. Eikä se niin onneksi tehnytkään ja monta kilometriä kertyi vielä mittariin ennen huoltoa. Viimeisen kuukauden ajan sähkärin hissi on temppuillut ja jämähtänyt välillä ylös aiheuttaen paljon ylimääräistä ongelmaa. Viime viikon se vietti huollossa ja nyt vihdoin tuntuu siltä, että tuo ongelma olisi jäänyt taakse. Luottamus kroppani jatkeeseen kuitenkin hieman heikkeni; alkaako tuolille iskeä vanhuus nyt kun 7000 kilometriä mittarissa on ylittynyt?

Untitled

Nautin kyllä lupausteni mukaisesti kauniista kesäpäivistä ja parvekeaamiaisista, kesän kaikista tuoksuista ja mauista, mutta Suomen kesä oli kokonaisuudessaan pettymys. Liian epävakaista ja kylmää, odotettuja hellepäiviä, joita ei koskaan tullut. Helsingistä nautin liian vähän ja Helsinkiin tuleville turisteille tarkoitetut esteettömyysjutut jäivät odottamaan ensi kesää. Junia kyllä hyödynsin ja nautin! Välimeren risteily sen sijaan oli todella ihana ja korvasi monelta osin Suomen ilmojen pettymystä.

Untitled

Kesää niin kuin tätä syksyäkin varjosti läheiseni taistelu syöpää vastaan. Se on se yksi niistä ainoista matkoista, jota ei toivo kellekään ja siinä ei ole kertakaikkisesti yhtään kivaa vaihetta. Rakkaan henkilön kärsimyksiä on kamala seurata ja itse haluaisi tehdä ihan mitä vaan, mikä auttaisi, mutta keinot ovat välillä vähissä. Tällä hetkellä ennuste sille, että hän lopulta selviää voittajana, on hyvin vahva, mikä tietenkin on maailman ihaninta ja antaa voimia, mutta tästä loppuvuodesta tulee joka tapauksessa rankka. Siihen päälle on vielä paljon kaikkea pientä tai suurempaa rankkaa, kuten arkityössäni alkavat YT-neuvottelut, uuden avustajan pian alkava etsintä, tämä viime kuukausina kiukutellut sähkäri ja tänään uusimpana myös hajonnut tietokone. En siis juurikaan odota tulevia kuukausia, mutta sitä kyllä, että ne ovat ohi. Odotan ensin joulun tunnelmaa. Sen mukanaan tuomaa pysähdystä ja perheeseemme syntyvää uutta pientä elämää. Sen jälkeen voi alkaa odottaa kevään aurinkoa, joka nyt tuntuu vielä kaukaiselta, mutta kokemuksen mukaan nousee vielä joskus. Selviytymiskeinoikseni tuleville kuukausille olen hankkinut kyllä uusia erittäin kiehtovia matkatyöjuttuja. Sellaisia, joita voi tehdä tarvittaessa kotona kynttilänvalossa ja vaikka verhot kiinni, jos ei todellisuutta halua kohdata. Myös toissapäivänä hankkimani useammat lentoliput ja niiden lupaus auringosta tuovat lohtua (niistä lisää ihan pian!) Tässä kohtaa, kun vesisadekin alkoi sopivasti lyödä ikkunaan, todettakoon kuitenkin, että joskus pitää vain jaksaa selvitä, jotta uusi parempi vaihe voi koittaa. Lähden sillä mielellä tulevaan talveen, mutta jätän sille mahdollisuuden yllättää.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply