Valikko
Ranska

Syksy Nizzassa

Palmuasemalla onkin näköjään käynyt tänään paljon vierailijoita: Tervetuloa niin uudet kuin vanhatkin kävijät! Muistattehan, että täällä saa kommentoida, ihmetellä, kysellä lisää ja toivoa kohteita, jotka Palmuasemalta olisi kiva löytää. En lupaa, että sinne ihan heti matkustaisin, mutta paljon on vielä menneiden vuosien matkoja tänne kirjoittamatta ja uusia reissusuunnitelmia tehdään koko ajan…

Viikko sitten palasin pikalomalta Nizzasta ja kaipaan jo kovasti takaisin. Viiden päivän reissu tuntui huomattavasti pidemmältä, sillä loma oli suoraan sanoen täydellinen ja onnistuin irtaantumaan arjesta harvinaisen hyvin. Olimme Nizzassa nyt kolmatta kertaa, millä oli myös vaikutusta, sillä heti ensimmäisestä illasta oltiin täysillä ranskalaisessa elämänmenossa mukana ja kaikki jatkui oikeastaan siitä, mihin edelliskerralla vuosi sitten jäi.

Lensin ensimmäistä kertaa Norwegian Airlinesilla ja kaikki sujui oikein hyvin! Menomatka oli halpa, matkan varaaminen oli helppoa kuten aiemmin jo kerroin, kentällä kaikki sujui hyvin ja itse lennolla oli hinta-laatusuhde täysin kohdallaan. Meillä oli neljännen rivin paikat, penkki oli tavanomainen lentokoneen penkki ja jalkatilakin ihan normi. Palvelu oli ystävällistä ja myyntituotteet hyviä. Nizzan lentokentällä oli kerrankin osaavat avustajat, joista toinen puhui hyvää englantiakin. Edelleenkään tosin sinne ei ole saatu kantotuolia, jossa olisi niskatuki, joten matka lentokoneen penkistä koneen oveella odottaneeseen kentän manuaaliin oli varsin hutera. Myös sähkäri löysi jälleen tiensä Nizzaan ja vielä hyvässä kunnossakin! Otimme lentokentältä bussin. Siinä ei ollut ramppia niin kuin olin ennakoinutkin, mutta onnistuimme pääsemään sisään kun tällä kertaa mukana oli oma ramppi. Bussi oli todella täynnä, mutta sekaan mahtui ja matkaa lentokentältä hotellille oli vain noin 8 km. Tällä kerralla näin viiden päivänä aikana myös monta rampillista bussia, joten niitä on tullut! Ne tunnistaa edestä päin tuulilasin pyörätuolin kuvasta.

Bussi 98 menee vanhan kaupungin liepeiltä rantakatua pitkin
lentokentälle. Bussit ovat uudistuneet ja osassa on myös ramppi.

Asuimme hotellissa All Season Nice Vieux Port. Hotelli sijaitsi meidän makuumme mahtavalla paikalla, lähellä Garibaldi-aukiota, vanhan kaupungin reunalla ja lähellä vanhaa satamaa. Nizzan keskipisteestä eli kävelykatu Promenad des Anglaisista katsottuna kuljetaan koko matka hotellille ihanan vanhan kaupungin halki. Lentokenttäbussi pysähtyy noin 200 metrin päähän hotellista ja ratikkapysäkki ”Garibaldi” on myös lähellä, jos tulee Nizzaan vaikkapa junalla ja hyppää rautatieaseman luota ratikkaan. Hotelli oli halvin löytämämme esteetön hotelli tälle ajankohdalle ja toimi hyvin. Sisäänkäynnillä oli hyvin loiva ramppi oven sivusta ja itsestään aukeavat ovet. Hissi oli tilava, pitkulaisen muotoinen. Hissin automaattiovi oli ehkä vähän rikki ja rämähti kiinni aikamoisella nopeudella. Hotellissa oli kuitenkin toinenkin hissi, jota emme kokeilleet. Hintaan sisältyi aamiainen, joka oli perinteisen yksinkertainen (croisantteja, patonkia, leikkeleitä, jugurttia), mutta hyvä aloitus päivälle ja se tarjoiltiin aulassa, jonka joka pöytään pääsi myös sähkärillä. Itse huone oli pieni: Parisänky, yöpöydät, pieni pöytä ja tuoli sekä tv-taso. Liukuovellinen kylpyhuone oli mukavan tilava, vaikka pönttö oli minulle väärinpäin ja jouduin istumaan vinossa. Suihkussa oli pieni selkänojaton jakkara, mutta saimme aulasta minulle paremmin sopivan tuolin. Ilmastointi viilensi huoneen mukavasti, yleensä liikaakin, mutta sen sai helposti pois hurisemasta.

Hotelli All Season Nice Vieux Port

Valkoinen jakkara oli suihkussa valmiina, vihreän tuolin
sai aulasta. Kaide nousi pystyyn.
Vessanpöntön vieressä oleva kaide on kiinteä, eikä nouse pystyyn

En oikein osaa eritellä miksi, mutta Nizza on minun kaupunkini. Siellä voisin hyvin kuvitella hetken aikaa asuvanikin. Energiaa ei enää mennyt nähtävyyksien katseluun ja valokuvien räpsimiseen, vaan ainoastaan itsekkääseen nautiskeluun. Emme alkuperäissuunnitelmista poiketen lähteneet käymään edes Cannesissa, joka on vielä näkemättä, sillä sekin olisi saattanut tuoda stressiä paratiisiimme. Minilomamme päivät olivat kaikki jokseenkin samanlaisia. Aamiaisen jälkeen kävelimme vanhan kaupungin halki rannalle pysähtyen välillä markkinoilla ja ihanissa pienissä kaupoissa. Rannalla vierähti aina pari tuntia kuunnellen kun aallot saivat pienet kivet kolisemaan toisiaan vasten. Siihen osaan rantaa, johon pyörätuolilla pääsee oli hiljattain iskeneet vähän kovemmatkin aallot ja vedenpinta oli noussut paljon aiempaa korkeammalle ja ranta epätasoittunut niin, että veteen meno voisi olla hankalaa. Vaan kyllä ne ”rantamiehet” edelleen sinne näytti ihmisiä avustavan. Lounasta nautimme rannan tuntuman pienissä kahviloissa ja loppuiltapäivä vierähti usein kaupoissa. Minilomalta jäi käteen mm. 8 paitaa, housut, kengät ja melkoisesti pientä sisustusesinettä…Hotellilla valmistautumista ja rose-viiniä (joka on Nizzassa kovin in juuri nyt!) ja auringonlaskua lämpimään iltaan. Ihania ihania ravintoloita osui tiellemme jälleen. Loppuillat kuluivat luonnollisesti Waynesissä, Rivieran parhaassa baarissa, joka ei ikinä jätä kylmäksi 😉 Hyvä puoli siellä on kaiken muun lisäksi myös se, että meno on ylimmillään jo klo 22, joten aamulla on valmis aloittamaan virkeänä uuden päivän paratiisissa! Ainoa huono puoli ko. baarissa ja oikeastaan koko Nizzassa on se, ettei invavessoja ole juuri missään. Cours Saleya – aukiolla  on yleiset wc:t ja mainos invavessasta, mutta ne ovat aina lukossa, eikä kellään tunnu olevan tietoa avaimesta…

Yhtenä iltapäivänä, sinä ainoana kun oli tunti hieman pilvistä, matkasimme kaupungin yllä avautuvalle vanhalle linna-alueelle, josta on huikeat näköalat yli kaupungin. Sinne pääsee rappusia, pienellä kaupunkijunalla ja iloksemme myös tietä pitkin, vaikka nousua olikin. Alue itsessään ei ole ihmeellinen, vaikka siellä onkin muun muassa upea hautausmaa ja kahvilassa hyviä panineja, mutta erityisesti näköalojen vuoksi kannattaa!

Viisi päivää meni hujauksessa. Lentokentälle päätin taas ajella rantakatua pitkin toisen meistä mennessä bussilla kassien kanssa. Reilu 7 km ja vajaa tunti rauhassa ajellen ja viime henkäykset Nizzasta ottaen. Niillä pitäisi jaksaa koko pitkä talvi…Lentokentällä oltiin taas tarkkoja sähkärin luovutuksessa ja jokainen johdon irrotus haluttiin tarkkaan katsoa ja irto-osat läpivalaista, mutta tähän oli jo osattu varautua. Avustajat ei niin hyviä kuin mennessä, eikä niskatukea ollut kantotuoliin päivien aikana ilmestynyt, mutta Blue1:ssa lopulta istuttiin ja haikeana katsottiin kun kone kaarsi matkustajan kiusaksi paratiisin yllä ennen pilven päälle nousemista. Nizzaan jäi aurinko odottamaan ja se 25 asteen lämpötila, josta nautimme koko reissun ajan. Palaan vielä, sen lupaan!

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

3 Comments

  • Anonyymi
    4.10.2011 at 07:56

    Ihana matka- onnittelut! On todella rohkaisevaa kuulla, että matkailu ei lopu siihen jos on pyörätuolin käyttäjä. Lisää tälläistä ! : )

    Reply
  • Anonyymi
    22.2.2012 at 20:25

    Odotamme innolla ensikesän Nizzan matkaa,se on nähtävä:)

    Reply
  • Anonyymi
    29.3.2012 at 17:56

    Kiitos! Hyvää tietoa myös rataskaravaanin kanssa reissaajalle.

    Reply

Leave a Reply