Oulu Suomi

Tampere ja Oulu

Kesän piti olla Palmuaseman päivittämisen kulta-aikaa, mutta näin se aika vaan vierii lomallakin, käsittämätöntä! Reissattu kuitenkin on. Mikkelin ja Joensuun reissujen jälkeen oli heinäkuun alussa vuorossa kaksi päivää Tampereella, ensin kahden ihanan lapsosen kanssa (8.v ja 10.v) ja sitten mahtavien ystävien, lasten jatkettua kesälomareissuaan muussa seurassa. Synnytimme lasten kanssa tämän perinteen vuosi sitten ja kun nyt kysyin, mihin yhteinen täti-lapsireissumme tänä vuonna suuntautuisi, tuli pyyntö, että kaikki toistuisi jälleen aivan samanlaisena kuin vuosi sitten…

Niinpä lähdimme Helsingin rautatieasemalta InterCityyn klo 11.06  mukaanmme pillimehut, Amerikan pastillit ja rautatieaseman kojusta ostetut mansikat ja herneet – aivan kuten viime vuonnakin. Junatekemisenä ollutta Koululainen-lehden kesäekstraa ja sen sisältämää ”Mikä huvipuistolaite olisit?”-testiä ei tosin viime vuonna ollut, se oli hyvä lisä. Tampereen rautatieasemalla ylitimme viime vuoden tapaan vain tien Scandic Tampere City – hotelliimme, veimme tavarat toimivaan invahuoneeseen ja jatkoimme kohti Särkänniemeä! Viidennen kerroksen huone sijaitsi heti hissien vieressä ja oli riittävän kokoinen kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Parisängyn lisäksi huoneessa oli vuodetuoli, josta sai pedin yhdelle lapselle ja lisäksi lattialle tuotiin irtopatja toiselle lapselle (tosin vasta muutaman pyynnön jälkeen, mutta kuitenkin). Huone on ihanan valoisa, kiitos jättikokoisen lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan (jonka eteen lapset sai pystytettyä hienon pilvenpiirtäjä-kaupan). Vessa oli ihan jees, samoin kaikki hotellin yleistilat, suosittelen! Hinnat Scandiceissa on joskus korkeat, mutta kanta-asiakkuus kannattaa.


Keskustasta on Särkänniemeen juuri sopivan pituinen kävelymatka, joten ei tarvitse selvitellä busseja saati takseja. Särkänniemessä oli hauskaa. Laitteiden lisäksi vierailimme delfinaariossa, kotieläinpihalla ja Näsinneulassa. Avustaja sai lipunmyynnistä ilmaiskortin, jolla pääsi mukanani kaikkialle. Laitteisiin meneminen on kyllä aika haastavaa ja tällä kertaa lapset hoitivat sen riemun. Narunvedosta seuraamme liittyi jättikokoinen Minni-hiiri ja samalla todistettiin (monen vuoden turhan pelailun jälkeen), että se ON mahdollista vetää narusta, joka antaa mahdollisuuden valita mitä vain. Tästä yllättyi selkeästi myös pelinhoitaja.

Seuraavana päivänä lapset siirtyivät Tampereelle tulleille vanhemmilleen ja oli aika monien kaupungissa olevien ystävien ja Tampere-kierroksen. Ihana Finlaysonin alue ja siellä erityisesti Tampereen jäätelötehtaan italialainen jäätelö,
Tallipihan kahvila ja vohvelit, Tammerkoski, tori…Suunnittelin aikanaan muuttoa Tampereelle, enkä taas yhtään ihmettele miksi. Oli ihan vähällä, etten olisi jäänyt vielä yhdeksi yöksi ja illan keikalle, mutta lopulta mahat täynnä herkkuja suuntasimme illan junaan.
Muutaman päivän kotona vietettyäni lähdin viikon työreissuun aina yhtä ihanaan monien tarinoiden Ouluun ja vielä kaikenlisäksi pendolinolla! Hetken näytti jo huolestuttavalta ja konduktööri taisteli nostimen kanssa ainakin 10 minuuttia. Välillä siitä putosi jo osia junan alle kiskoille, josta kiva konduktööri kävi niitä kuitenkin onkimassa. Lopulta hän päätti vielä kerran sulkea oven ja avata sen uudestaan, mikä tällä kertaa oli ratkaisun avain ja sai nostimen toimimaan! Onnistuneesta pendolinomatkastani innostuneena uskaltauduin ko.junatyypillä myös takaisin ja nyt pisteet pendolinolle: vietin koko matkan ravintolavaunussa, johon juuri ja juuri mahtuu sähkärillä tukkimatta koko ravintolavaunua! IC:ssä ravintolavaunuun ei pääse, joten kerrankin plussa pendolinolle!
Viikko Oulussa meni niin tiiviisti töitä tehden, että en havainnoinut asioita kovinkaan paljon Palmuaseman näkökulmasta. Sokos Hotel Arinassa on kuitenkin viisi identtistä invahuonetta, jotka sijaitsevat hotellissa päällekäin.  Huoneet ovat kotoisia, viihtyisiä ja tarpeeksi tilavia. Alempien kerrosten huoneisiin tosin kantautuu etenkin viikonloppuöisin aikamoinen meteli alakerran Amarillon yökerhosta. Oulun keskustan sydän, kävelykatu Rotuaari, oli remontissa, mikä oli vähän outoa. Tästä syystä pääsy Rotuaarin liikkeisiin ja ravintoloihin oli joko vaikeaa tai mahdotonta ja kaupunkifestivaali Rotuaari Piknik oli siirretty torille. Toimi se kuitenkin sielläkin! Oulun tori, saaret ja rannat ovat ihania ja se valo kesällä kyllä huikea. Ravintoloista tuli testattua tällä kertaa viikinkiravintola Harald, ravintola Pannu, Fransmanni ja Rosso. Haraldiin menevä porrashissi ei osoittautunut kovinkaan luotettavaksi, mutta haisevan lastauslaiturin kautta ravintolan takaa pääsee myös….Edelleen olen sitä mieltä, että Ouluun voi palata!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: