Treffit joulupukin ja porojen kanssa

Rovaniemen lomani alkoi Joulupukin pajakylästä, johon invataksi vei meidät suoraan lentokentältä. Pajakylään on lentokentältä matkaa vain reilu kolme kilometriä ja se taittui hetkessä, innokkaassa odotuksessa. Joululaulut, poro ja tietenkin Joulupukki toivat hetkellisen joulumielen myös huhtikuussa!

Jätimme laukut Joulupukin pääpostiin säilytykseen ja suuntasimme suoraan porojen luo, aivan pääpostin läheisyyteen. Nuotiossa paloi tuli ja taustalla komeili tunnelmallinen kotaravintola. Useampi poro odotti vuoroaan ajelulle astuessamme sisään perheomisteisen Santa Claus Reindeer -poropuiston portista porojen valtakuntaan. Meidän luo tuotiin Mara, yksi komeimmista. Mara asettui niin, että sähköpyörätuolista oli mahdollisimman helppo siirtyä rekeen. Reki oli tukeva puureki, jossa kaksi henkeä mahtui istumaan vierekkäin. Se ei myöskään ollut aivan maatasossa, mikä helpotti siirtymistä. Avustajani nosti minut laidan yli kohtuullisen helposti. Omistajat ovat suunnitelleet hankkivansa reen, jossa voisi istua omassa pyörätuolissaan, mikä ilman muuta helpottaisi hyvin monien siirtymistä ja mahdollistaisi kokemuksen kaikille. Tällaiselle lyhyelle henkilölle reen selkänoja oli tarpeeksi korkea, jotta se tuki myös päätäni. Kyyti oli hiljaista ja tasaista, joten pysyin siinä istumassa hyvin. Teimme kilometrin pituisen lenkin. Kauniit lumiset talvimaisemat, porontalja päälläni lämmittämässä ja komeasarvinen poro jolkottelemassa edessä. Ihanaa! Ymmärrän hyvin, miksi moni myös nukahtaa poroajelulla ollessaan, sen verran rentouttavasti reki heilahteli. Santa Claus Reindeer haluaa kehittää palveluitaan myös erityisryhmien tarpeisiin ja arvostamani asenne oli kohdillaan tässäkin yrityksessä.

Poroajelun jälkeen piipahdimme pienessä ravintola Kotahovissa, joka kiilasi tunnelmallisimman näkemäni ravintolan listan kärkeen. Ravintolan sivusta on tehty reitti, joka on mahdollinen myös pyörätuolille, mutta kevättalven loska ja jää toivat silti omat haasteensa. Hieman avustettuna pääsimme kuitenkin sisään nauttimaan keskellä olevasta tulesta ja järjettömän hyvistä päiväherkuista. Kotaravintolaan on tehty myös tilavampi wc. Toistaiseksi sen ovi kääntyi väärään suuntaan wc:n sisään, enkä saanut sähkäriäni mahtumaan sisään niin, että oven mahtuisi laittaa kiinni, mutta tämä on varmastikin helppo korjata, jolloin wc toimii hyvin. Olisimme voineet jäädä kotaravintolaan vaikka koko loppupäiväksi (ruokalista oli nimittäin erittäin houkutteleva), mutta treffit Joulupukin kanssa odottivat jo!

Joulupukin kammari sijaitsee aivan porojen läheisyydessä (tietenkin, täytyyhän pukin päästä helposti porojen luo). Joulupukin luo johtaa tunnelmaa ja jännitystä nostattava reitti, jota pitkin pääsi hyvin kulkemaan myös pyörätuolilla. Joulupukin toimisto sijaitsee yläkerrassa, johon pääsi helposti hissillä, joka toimi tavallaan myös sisustuselementtinä. Tontut neuvoivat reittiä ja lopulta ovet joulupukin luo avautuivat. Ilokseni Joulupukki oli sisustanut huonettaan rampilla. Joulupukki oli muutenkin hyvin kiinnostunut esteettömästä matkailusta ja sen ratkaisuista, hyödyttäväthän ne myös vanhaa pukkia poroineen sulavampaan matkantekoon. Joulupukin kammarin sisääntulon yhteydessä on myös tilava ja kaikin puolin hyvä inva-wc.

Joulupukin pajakylässä on myös useita turisteille suunnattuja kauppoja ja tietenkin se pääposti, jossa on hurja määrä eri puolilta maailmaa tulleita kirjeitä. Pääsisäänkäynnin kynnys oli liian korkea, mutta toisen puolen ovesta pääsi helpommin. Kaiken kaikkiaan pajakylä on käymisen arvoinen paikka ja tarjosi elämyksiä myös suomalaiselle joulufanille, vaikka tietty muovisuus onkin lähinnä ulkomaalaisia turisteja varten mietitty. Nyt maa oli jo loskainen ja jäinen, mutta pimeään aikaan joulun seutuvilla paikka on varmaan paljon tunnelmallisempi. Silloin tosin moni muukin löytää tiensä paikalle, nyt saimme kierrellä aivan rauhassa.

Vierailu toteutui yhteistyössä Visit Rovaniemen kanssa.