Aurinkorannikko Espanja Eurooppa

Tyylikäs ja tuoksuva Benalmádena

Fuengirolasta käsin retkiä olisi voinut tehdä vaikka mihin. Loman alkaessa listalla olivat muun muassa Benalmádena, Marbella sekä valkoinen andalusialainen kylä Mijas, johon olisi hetkessä suhauttanut taksilla. Málagasta vaihtoehtoja olisi taas ollut rutkasti lisää. Viisi päivää on kuitenkin yllättävän lyhyt aika, sillä halusimme saada myös käsityksen elämästä Fuengirolassa. Perjantaiaamuna sää näytti kuitenkin pilviseltä ja ajoi rannalla makaamisen sijaan liikkeelle – kohti Benalmádenaa.

Benalmádena rajoittuu idässä Torremolinokseen ja lännessä Fuengirolaan. Junamatkamme Los Bolichesin asemalta Fuengirolasta kesti vain 10 minuuttia ja maksoi 1,75 €. Täydellinen päiväretkikohde siis! Junamatkasta voit lukea lisää edellisestä postauksestani.  Benalmádena sijaitsee vuoren rinteellä, joten se ei lähtökohtaisesti ole ympäristöltään niin esteetön kuin Fuengirola. Lukemista ei kuitenkaan kenenkään kannata lopettaa tähän. Kaupunki jakautuu kolmeen pääalueeseen: Benalmádena Costa tarkoittaa kaunista ranta-aluetta, Arroyo de la Miel rannasta vajaat kaksi kilometriä ylöspäin sijaitsevaa kaunista kylämäistä aluetta ja Pueblo vielä korkeammalla vuorella sijaitsevaa valkoista kylää, josta on hienot näköalat. Me tutustuimme näistä kahteen ensiksi mainittuun.

Rautatieasema sijaitsee Arroyo de la Mielin alueella ja heti asemalta ulos tultuaan on keskellä kaunista kylää. Täällä on erilainen tuoksu kuin Fuengirolassa. Kukkia on enemmän. Meillä ei ole karttaa, joten lähdemme vain kävelemään. Ohitamme kauniin valkoisen kirkon sekä eläväisiä terasseja, joissa nautitaan aamukahveja. Pysähdymme heti ensimmäiseen houkuttelevan näköiseen vaatekauppaan, mutta mitään ei tartu tällä kertaa mukaan. Benalmádena vaikuttaa tyylikkäältä.

Jatkamme matkaa kohti rantaa laskeutuen hiljalleen alemmas. Ohitamme aukion, jossa on ilmeisesti ollut markkinat aiemmin tänään. Nyt paikalla on enää muutama hedelmien myyjä ja yksi korukauppias. Ohitamme Selwo Marinan eli Benalmádenan delfinaarion, jossa on ilmeisesti myös merileijonia, pingviinejä ja lintuja. Hieman jo innostun, mutta liput ovat kovan hintaiset (noin 15 €) harkitsemattomaan piipahdukseen. Benalmádenan alueella niin kuin kyllä koko aurinkorannikolla olisi paljon tekemistä lapsiperheille ja toki kaikki lapsille sopiva sopii myös aikuisille. Tämän delfinaarion lisäksi Benalmádenasta löytyy muun muassa Sea Life, Tivoli World, köysirata Teleferico (jonka vaunuun pääsee ainakin manuaalipyörätuolilla) ja köysiradan yläpäässä odottava petolintunäytös. Monet teistä tietävätkin, että petolintunäytökseen minua ei saisi millään hinnalla, sillä jo undulaatin läheisyys tekee tiukkaa.

Aivan delfinaarion vierestä löytyy kuitenkin maksuton Parque la Paloma, ”lintupuisto”, jonka nimeä en onneksi vielä sisään astuessa tiedä. Yhtäkkiä olemme kuin toisessa maailmassa. Kaikkialla on kaunista, ihania puita, pieniä siltoja, lähteitä ja lampi. Lasten riemua kuuluu sieltä täältä, leikkipaikoilta ja lammen rannalta, jossa he syöttävät paikalle kerääntyneitä sorsia. En mene liian lähelle. Pelästyn yhtäkkiä vastaan kävelevää kukkoa, mutta saan pidettyä pelkoni kurissa. Kamera käy kuumana. Tuolla on kilpikonnia! Niistä en kuitenkaan saa kuvaa. Aurinko pilkistelee jo ahkerasti ja tekisi mieli jäädä kahvilan terassille. Päätämme kuitenkin jatkaa vielä matkaa.

 

Jatkamme alas rantaan. Vielä yhtä tasoa alempana näyttäisi kulkevan varsinainen rantakatu, mutta näemme vain sinne johtavia portaita. Otamme avuksi kännykän kartan ja tarkistamme sataman suunnan. Olemme kuulleet, että siellä käyminen kannattaa. Autot huristelevat ohitsemme, tie kapenee ja ensimmäistä kertaa tällä matkalla vastaan tulee ikäviä kynnyksiä teitä ylittäessä. Toivon joka välissä, että löytyisi ramppi rantakadulle. Vaan ei löydy. Usko meinaa loppua ja välillä mahdun juuri ja juuri keskellä tietä olevien lyhtypylväiden ohitse. Lopulta saavumme satamaan ja äskeinen harmitus haihtuu. Ympärillämme on ihania ravintoloiden terasseja. Nälkä ja jano vaivaa, joten pysähdymme ensimmäisen löytämämme aurinkopöydän luo. Paikka on nimeltään Kaleido. Se toimii yöaikaan yöelämän vilkkaana kohtaamispaikkana, mutta nyt terassi on täyttynyt lounaan nauttijoista. Hinnat listalla ovat muuhun näkemäämme verrattuina varsin korkeita, joten päädymme ottamaan vain voileivät. Sisältä löytyy tilava inva-wc. Aurinko paistaa jo kirkkaalta taivaalta ja neuleen voi vihdoin ottaa pois. Auringon innoittamana päädymme myös jäätelöbaariin, joita alueella on useampia. Piipahdamme myös muutamassa kaupassa. Mietimme hetken kotimatkaa, mutta aurinko innoittaa istahtamaan vielä yhdelle terassille. Kiertäviä kellokauppiaita on paljon enemmän kuin Fuengirolassa ja hymyillen kieltäydymme ainakin kymmenen kertaa. Ei haittaa, tämä on täydellistä silti!

Satamasta menee ramppi rantakadulle ja päätämme ottaa riskin ja kulkea tällä kertaa rantakatua pitkin toivoen, että myös toisessa päässä pääsisi ylös. Matka rantakatua pitkin tuntuu paljon lyhyemmältä kuin ylempää tietä pitkin. Matkaa kertyy joitakin satoja metrejä. Valinta kannattaa, sillä ranta on kaunis. Pariskunnat kävelevät rannalla käsikkäin ja keräilevät simpukoita – kaunista. Läheltä satamaa pääsisi ramppia pitkin myös rantaan ja pieneltä pätkältä rantaa on laatoitusta. Rantakatu päättyy pienen punaisen linnan luo ja tästä kohdasta pääsee ramppia pitkin ylös. Matkan varrella oli ylemmälle tielle vain portaita. Olimme punaisen linnan lähellä myös satamaan lähtiessämme, olisi vain pitänyt kääntää toiseen suuntaan.

Lähdemme nousemaan ylöspäin kohti juna-asemaa. Emme kulje samaa kautta kuin alas tullessamme, vaan kapeita katuja, enkä aina pääse jalkakäytävälle. Tähän suuntaan ymmärtää nousun jyrkkyyden. Sähkäri selviää kyllä, mutta kauhulla ajattelemme erästä tuntemaamme brittiläistä iäkkäämpää pariskuntaa, jossa mies on pyörätuolissa ja vaimo työntää häntä. Nämä nousut olisivat mahdottomuus. Hotellit Benalmádenassa sijaitsevat pääasiassa rannan alueella ja manuaalipyörätuolin käyttäjä voisi toki hypätä taksiin ylös mennessään. Päiväretkeksi muista kaupungeista Benalmádena sopii oikein hyvin ja me ainakin poistumme hymyillen.

Ps. Sen kunniaksi, että olen vihdoin ymmärtänyt kuvakollaasien ihanuuden, olette saaneet nauttia tässä postauksessa lähes vain ja ainoastaan niistä. Sellaista se innostuminen on!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: