Viikko Solo Sokos Hotel Paviljongissa Jyväskylässä

Puoli vuotta sitten mietin, onko järkevää keskeyttää kesäloma keskellä kuuminta (noh, silloin vielä oli usko siihen…) heinäkuuta ja lupautua töihin kurssin johtajaksi Lihastautiliiton sopeutumisvalmennuskurssille Jyväskylään. Olin tehnyt vastaavaa työtä ennenkin ja tiesin, että tämä työ, jos jokin, on kannattava syy loman keskeytykselle, mutta emmin silti. Sitten eräänä helmikuun iltana näin Pingviinimatkat -blogin Millan ja Juhanan kirjoittaman jutun Solo Sokos Hotel Paviljongista. Juuri siitä hotellista, jossa kurssi järjestettiin. Jollain tavalla tuo kirjoitus oli viimeinen niitti ja vastasin kyllä. Halusin saada jälleen upean työkokemuksen ja halusin asua viikon tuossa hotellissa.

Keskityin hotelliviikkoni aikana luonnollisesti työhön, joten yksityiskohtien huomioiminen ja valokuvien ottaminen jäi vähemmälle. Onneksi niitä kaikkia tarjoaa Pingviinimatkojen lisäksi myös esimerkiksi Pako arjesta ja Unagidon -blogit. Haluan kuitenkin kertoa oman näkökulmani. Solo Sokos Hotel Paviljonki on vuonna 2012 valmistunut hotelli. Näin junalla liikkuvan näkökulmasta se sijaitsee täydellisellä paikalla aivan Jyväskylän matkakeskuksen vieressä, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta ja viimeistä muutamaa kymmentä metriä lukuun ottamatta matkan voi taittaa katetulla tiellä, mikä oli mahtavaa nyt kun heinäkuusta ei tullutkaan ihan sitä mitä vielä helmikuussa ajattelin. Ihan vieressä on myös Jyväskylän satama ja kaikki mitä se tarjoaa. Kerron ihanasta järvikierroksestani ja risteilystämme Päijänteellä vielä erikseen.

Hotellin yleiset tilat olivat hyvin esteettömät. Sisään tullessa ovet aukeavat itsestään ja aula on tilava. Vastaanottotiski on kaikkialta korkea, eikä pyörätuolin käyttäjille ole matalampaa tiskiä, mutta jotenkin se unohtui, sillä vastaanoton henkilökunta oli ehkä aidosti ystävällisintä ja palvelualtteinta kuin koskaan missään. Ja siis aina, joka päivä viikon ajan. Hotellissa on rento ja kotoisa tunnelma, siellä todella tunsi olevansa tervetullut. Tämä korostui, sillä me emme monine apuvälineinemme ollut helpoin ryhmä. Aulassa on hyvä tilava inva-wc. Hissejä on kolme, eikä niihin koskaan tarvinnut jonottaa. Ne ovat paitsi nopeita, myös tilavia ja niissä on nappulat ja kortin lukija ihanan matalalla, joten pääsin hissiin itsekin.

Invahuoneita hotellissa on neljä. Se on pettymys, sillä tätä päivää olisi tehdä uusiin hotelleihin ainakin 12 invahuonetta. Pettymys on myös se, että ne ovat kaikki samanlaisia ja sijaitsevat vierekkäin kerroksessa kaksi. Ryhmälle, kuten meille tällä kertaa, vierekkäinen sijainti on tietenkin hyvä juttu, mutta kuten ehkä jo tiedätte, toivoisin pyörätuolin kanssa matkustavallekin valinnanvaraa. Hieman kaiholla katselin muiden bloggaajien kuvia kahdeksannen kerroksen sviiteistä. Nyt työhöni ei olisi kuulunutkaan sviittimajoitus, mutta noin niin kuin yleisesti. Sviitit ovat muutenkin tilavia, joten ne toimisivat erinomaisesti myös esteettöminä huoneina. Tämä olisi tarkoittanut näidenkin sviittien suunnitteluvaiheessa todennäköisesti vain muutamaa senttiä leveämpää kylpyhuoneen ovea, kylpyhuoneen kalusteiden asettelua niin, että siellä mahtuu pyörätuolilla liikkumaan ja wc-pöntön ympärille seinästä laskettavia kaiteita, joita on hyvin monenlaisia ja jotka saa kyllä kauniisti seinään kiinni silloin kun niitä ei tarvita. Uskon, että lisäneliöitä ei olisi tarvittu. Nämä muutokset eivät hyvin toteutettuna häiritse vaativia sviittimatkustajia, jotka eivät niitä tarvitse, mutta mahdollistavat esteettömän sviitin. Tämä ei ole missään nimessä vain Solo Sokos Hotel Paviljonkiin liittyvä asia, vaan koko Suomea ja osittain koko maailmaa koskeva pulma. Se on harmi, sillä hääyömme ne ovat meillä pyörätuolilla liikkuvillakin.

Invahuoneet siis sijaitsevat kerroksessa kaksi. Samassa kerroksessa on invahuoneiden lisäksi vain muutama muu huone sekä aamiaissali. Kolmesta invahuoneesta on välioviyhteys viereiseen tavalliseen huoneeseen. Minun huoneeni 202 sijaitsi käytävän perällä ja oli hyvin rauhallinen. Hisseiltä huoneisiin tullessa on hyvin painava väliovi, jota ei saa sähköisesti auki. Ilman avustajaa matkustavat joutuvat siis todennäköisesti tässä kohtaa palaamaan vastaanottoon pyytämään apua oven avaukseen. Meidän porukalle ovi pakotettiin pysymään koko viikon auki, joten se ei muodostunut ensimmäisen päivän jälkeen ongelmaksi. Invahuone on suunnilleen saman kokoinen kuin tavallisetkin huoneet. On varmaan makuasia, tarkoittaako se pieniä invahuoneita vai tilavia tavallisia huoneita. Minä mahduin huoneessa toimimaan hyvin, mutta niissä huoneissa, joissa majoittui kaksi pyörätuolin käyttäjää, oli kieltämättä hieman haasteita. Solo Sokos Hotel Torni Tampereen invahuoneen tämä voittaa kyllä tilavuudellaan silti mennen tullen. Kylpyhuoneeseen olisin toivonut yleisesti muutamaa lisäsenttiä sekä tilaa wc-pöntön molemmille puolille. Joidenkin tarvitsee saada suihkutuoli wc-pöntön päälle ja se on täällä ahtaan sijoittelun takia mahdotonta ainakin osalle suihkutuoleista. Suihkuseinät taittuvat molempiin suuntiin eli ne saa painettua pois tieltä. Lavuaarin molemmin puolin oli hyvin tilaa tavaroille. Viikon matkaajana kaipasin eniten säilytystilaa huoneen puolelle. En saanut purettua matkalaukkua, sillä huoneessa ei ole vaatekaappeja. Henkarikaapin yläpuolella oli pari hyllyä, johon vaatteita olisi voinut laittaa, mutta enhän minä sinne yllä ja haluan kuitenkin aamuisin itse valita vaatteeni eli nähdä mitä minulla olikaan mukana. Sängyt olivat aivan mahtavat ja ihanan korkeat, mikä helpotti avustajaa hänen nostaessaan minua ja auttaessaan yöllä kääntymään. Pisteet ehdottomasti myös tyynyvalikoimalle! Myös valaistus oli ihana ja kätevästi säädettävissä heti sängyn vierestä. Puolessa huonetta oli kokolattiamatto. Se oli kova ja muovia, joten uskoisin sen olevan ihan hyvä myös manuaalipyörätuolilla kelaavalle. Sähkärin renkaiden alla se nitisi ja ritisi.

Vastaanoton hyvä palvelu jatkui kautta linjan myös ravintolassa. Aamiaissali oli tilava ja tyylikkään viihtyisästi sisustettu. Siellä ei ollut minään päivänä liian ruuhkaisaa, vaikka etenkin viikonloppuna hotelli taisi olla täynnä. Aamiaista tarjoillaan kesällä arkiaamuisin yhteentoista ja viikonloppuisin kahteentoista, mikä on mahtavaa ja vähentää myös ruuhkaa. Pientä elämän luksusta on se, kun kahvi ja tee tarjoillaan pöytään hyvän huomenen toivotuksen kera. Joka päivä oli tarjolla luomupuuroa ja ihanan monena päivänä makuna olivat suosikkini ruis ja neljää viljaa. Tuoreet mustikat siihen päälle ja nam. Leipävalikoima oli runsas ja hotellin tunnusmerkki selvästi kaksiväriset leivät, joissa oli sekä tummempia että vaaleampia jauhoja. Ne olivat välillä varsinaisia taideteoksia. Ihanat yrttilihapullat, monipuolinen mehuvalikoima, herkullinen piirakka jälkiruuaksi vaniljakastikkeella… No, tuon hotelliviikon jälkeen aloitin uuden kevyen ruokavalion.

Alakerran Trattoria Aukiossa meillä oli vakiopöydät, joissa nautimme lähes päivittäin lounaat sekä ensimmäisen illan illallisen. Lounaalla nautimme salaatteja, risottoa, bruschettaa ja burgereita usein meitä varten suunnitellusta listasta. Erittäin herkullisia kaikkia. Trattoria Aukioon palaan varmasti Jyväskylässä vieraillessani, vaikka en hotellissa majoittuisikaan (todennäköisesti kyllä majoitun). Illallisella nauttimani kanapasta oli ihan mielettömän hyvää. Siinä oli pohjalla ravintolan oma sitruuna-yrttiöljy, joka vei täysin kieleni mennessään. Mainittakoon nyt vielä kerran myös se aidosti ystävällinen palvelu.

Nautin viikosta hotellista ja palaisin sinne mielelläni.  Esteettömyydessään se ei pääse huippulistalleni ja toivonkin, että olisin saanut vaikuttaa edes muutamaan asiaan silloin kun hotellia suunniteltiin… Henkilökunnan ystävällisyys jäi päällimmäisenä mieleen, mikä on jälleen hyvä osoitus palvelun merkityksestä yöpymiskokemukseen. Palataan Jyväskylään seuraavaksi järvitunnelmien merkeissä!