Viisi vinkkiä Berliiniin osa 1: Ilo irti joukkoliikenteestä

Berliini näytti auringonpaisteessa ihan yhtä hyvältä kuin pari vuotta sitten räntäsateessakin. Silloin ensimmäisellä visiitilläni ihastuin, nyt vasta opin tuntemaan. Samalla sain kiinni kaupungin kauneudesta, joka ei ensimmäisellä kerralla päässyt kunnolla näkyviin muuten kuin joulutorien valoissa. Olin Berliinissä töissä matkanjohtajana ja päiväni rakentuivat ensisijaisesti matkalaisten toiveiden mukaan. Ehdin kuitenkin kokea sekä heidän kanssaan että omalla ajallani paljon. Nyt haluan jakaa kanssanne viiden päivän ajan viisi viiden päivän aikana opittua vinkkiä esteettömään matkaan. Yksi kerrallaan, sillä kaikki ansaitsevat oman palstatilansa. Aloitetaan joukkoliikenteestä, jatketaan hotelleihin, sähkärillä tekemiini kierroksiin, nähtävyyksiin ja herkkuihin.

S-Bahn eli juna ja U-Bahn eli metro ovat minun silmiin hyvin samanlaisia. Samaa niissä on sekin, että molemmat ovat esteettömiä ja sisään vaunuun pääsee pyörätuolilla helposti ilman pelkoa renkaiden putoamisesta vaunun ja laiturin väliin. Vanhimmissa U-Bahn -malleissa tosin laiturin ja junan väliin jää pieni kynnys, mutta kunhan pidät huolen, että olet ensimmäisen vaunun kohdalla, kuski tulee automaattisesti auttamaan sinulle rampin. Suurin osa asemista on esteettömiä ja karttoihin on merkitty symbolein esteettömät asemat. Ihanaa on myös se, että asemilla hissien nappulat ovat kertakaikkisen rakastettavan matalalla. Hissit ovat tosin valitettavan usein rikki, mutta toisaalta hyvää palvelua on se, että rikkinäiset hissit voi tarkistaa nettisivuilta matkaa suunnitellessa. Reittioppaasta löytää helposti reitin ja yhdeksi hakukriteeriksi voi laittaa esteettömyyden. Junien ja metron lisäksi myös ratikka ja bussit ovat pyörätuolin käyttäjälle toimivia.

Jos pelkäät eksymistä isoille asemille, suosi pienempiä. Esimerkiksi S-Bahnin Hackescher Markt -asema toimi helposti ja sieltä oli lyhyt matka kivoihin ravintoloihin ja Spree-joen rantaan. Testasin myös isompia Potsdamer Platzin, Alexanderplatzin, Ostbahnhofin ja Hauptbahnhofin asemia, jotka kaikki toimivat hyvin. Friedrichstrasse olisi ollut meille tärkeä asema ja vaihdot toisen linjan juniin tai metroihin olisivat onnistuneet parhaiten siellä, mutta laiturin hissi oli rikki, eikä sitä saatu korjattua matkamme aikana.

Kaksi vuotta sitten minulle opetettiin, että pyörätuolin käyttäjä ja avustaja voivat matkustaa joukkoliikenteessä maksutta. Nettisivuilta sain kuitenkin vähän ristiriitaista tietoa ja epäilykseni heräsivät. Matkallamme olleen pyörätuolin käyttäjän seurueen kohdalla tarkastajat olivat vain kävelleet ohi. Viimeisenä päivänä he sattuivat myös minun junaan. Opin, että pyörätuolin käyttäjällä täytyy olla kortti, joka oikeuttaa maksuttomaan matkustamiseen ja saattajaan. Näitä kortteja annetaan ilmeisesti vain paikallisille. Nämä ihanat nuoret miehet kuitenkin armahtivat meidät ja selvisimme pahoittelevilla hymyillä. Voin kuitenkin sen lipun jatkossa ostaa, sillä erilaisia useamman päivän passeja saa Berliinissä melko halvalla. Kertalippu maksaa 2,70 euroa ja niitä, kuten myös päivälippuja, voi ostaa asemien automaateista. Lippu täytyy muistaa leimata ennen junaan nousemista. Lippu on voimassa kaksi tuntia, mutta edestakainen matka ei ole sallittu. Samalla lipulla ei siis voi matkustaa edestakaisin. Sen verran vaihtelevat käytännöt eri kaupungeissa on liikuntarajoitteisten matkustuksen suhteen, että suunnitteilla olevalle EU-alueen yhteiselle vammaiskortille on selvä tilaus.

Lue lisää esteettömästä joukkoliikenteestä Visit Berlin -sivustolta.