Helsinki hotelli Suomi

Voi Haloo Helsinki mikä ilta!

Helmikuuta voisi viettää monella tapaa. Tämä on esimerkiksi parasta karnevaaliaikaa ja tälläkin hetkellä juhlitaan niin Brasiliassa, Teneriffalla, Nizzassa kuin Saksassakin. Ei yhtään haittaisi olla siellä. Elän tällä hetkellä kuitenkin elämää, jota kuvaa oikeastaan vain yksi sana: Työ. Tuota työtä ei tehdä palmun alla auringossa, vaan kyse on arkisesta päätyöstäni Helsingissä. Reissuputkien jälkeen on ollut hieman totuttelemista siinä, että joka aamu noustaankin päiväksi töihin ja sama jatkuu viikosta toiseen. Jollain tavalla kuitenkin nautin siitäkin. Pidän työstäni kovasti ja tiedän olevani etuoikeutettu, kun minulla on useampikin mieluinen työ, joissa saan toteuttaa ja kehittää itsenäni vähän eri tavoin.

Uskot kohtaloon tai et,
se on ihan sama kunhan ajattelet,
Tää sekunti itsensä kantakoon,
se on kaiken aa ja oo
Mut jos tuijotat vaan yhtä puuta
koko metsä voi kadota,
Mut jos sä näet vaan metsän
et ehkä huomaa puuta hienointa
 
(Haloo Helsinki: Vihaan kyllästynyt)
 
image

Tokihan kuitenkin pieniä hengähdystaukoja tarvitaan! Kuinka mahtavaa onkaan, että niitä löytyy kovin läheltä. Monta ihanaa taukoa on löytynyt asuntoni ikkunoistani. Helmikuun auringonnousut (aika aikaisin jo!) ja auringonlaskut (aika myöhään jo!) näyttävät jo pienen siivun kevättä. Viime perjantaina huipputauon helmikuuhun, työhön, arkeen ja ihan kaikkeen tarjosivat lempiradiokanavani Radio Aalto, Casino Helsinki ja yksi suosikkiyhtyeistäni, Palmuasemankin eräänlainen tunnusbändi, Haloo Helsinki. Radio Aallon tarjoama eturivikeikka Casino Helsingillä oli nimittäin minulle ja kahdelle rakkaalle Turusta Helsinkiin ystävävuorokautta viettämään tulleelle ystävälleni todella nimensä veroinen. Olin ilmoittanut etukäteen tulevani sähköpyörätuolilla. Keikka oli Casinon Fennia-salissa, jossa on muutama porras. Muuten Casino on todella esteetön ja siellä on myös hyvä inva-wc. Henkilökunta oli virittänyt loivan rampin portaita varten jo valmiiksi ja varannut meille paikat, josta varmasti näkisin. Eikä todella ollut valittamista! Meillä oli nimittäin oma pieni aitio, joka sijaitsi lavan reunassa, mutta samassa tasossa kuin lava eli käytännössä lavalla! Seuraamme aidatulle alueelle sai tulla vain yksi järjestysmies. En ole  I K I N Ä ennen nauttinut keikasta ilman, että koko ajan saa pelätä jonkun kaatuvan syliin, enkä ole koskaan ennen oikeasti nähnyt keikkaa saati päässyt kosketusetäisyydelle laulajan kanssa. Ihan mieletöntä!

image

 

Et suuta auki saa,
jäät sivuun katsomaan,
kun maailma huutaa hulluuttaan
Mut jos huudat lujempaa,
saat äänes kuulumaan
ja voimaa päivään seuraavaan
Oo-oo-oo, oo-oo-oo, kiitos ei oo kirosana
Oo-oo-oo, oo-oo-oo, nouset ylös voittajana
(Haloo Helsinki: Kiitos ei ole kirosana)
image
Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
(Haloo Helsinki: Maailman toisella puolen)
image

 

Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen.
Hyppää täysillä joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä,
niin elävinä.
Pystymme kuulemaan,
jos kuussa alkaa tuulemaan.
 
(Haloo Helsinki: Kuussa tulee)
image

Keikka kruunautui vielä jääkiekkoilijasuosikkini Ville Peltosen tapaamisella keikan jälkeen Casinolla, ah! Keikkaskumpat nautittuamme jatkoimme matkaa Töölössä sijaitsevaan italialaiseen Trattoria Sognoon, joka tarjosi nautintoja, mutta ei yltänyt kuitenkaan suurimpaan hurmioon. Lauantain myöhäisilta ruokaravintolassa on kuitenkin hyvä aika kiireettömään jutteluun herkkujen äärellä ja juuri sitä nyt eniten kaipasimmekin.

IMG_2634

Pakkohan näin upean illan on kuitenkin huipentua hotellin lakanoihin. Scandic Parkissa Helsingin Töölönlahdella kävin pikaisella visiitillä vuosi sitten ja kirjoitinkin siitä silloin. Nyt oli kuitenkin aika tositestin. Huone oli aivan ihana! Invahuone oli super-viihtyisä ja kertakaikkisen toimiva. Tarpeeksi tilaa, hyvä vessa ja sängyt, jotka on sähköisesti säädettävissä selän ja jalkojen kohdalta. Kävin myös tavallisessa huoneessa, joka oli ihan saman kokoinen. Kylppäri oli vähän pienempi ja sinne oli pieni kynnys. Mahduin sinne kuitenkin sähkärilläni, sillä suihkuseinä oli taittuvaa mallia. Käännös käytävästä kylppäriin oli sähkärillä vähän jyrkkä, mutta monilla manuaalipyörätuoleilla onnistuisi varmaan myös tavallinen huone. On ihanaa, että on olemassa hotelliketju, johon voi aina luottaa. Scandic kyllä on sellainen.  Myös aamiaisen osalta. Puolitoistatuntia vierähti ystävänpäivän aamiaisella ihanien ystävien ja monipuolisten herkkujen seurassa.

IMG_2632

 

IMG_2639

 

Tässä mä seison kaipausta rinnassa
Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää.
(Haloo Helsinki: Maailma on tehty meitä varten)
IMG_2635

 

Mä nautin siitä tunteesta kun sanon hyvää huomenta
Ja näen jotain riemua ohikulkijan ilmeestä
Mä tanssin yksin kadulla
Ja pidän ovet avoinna
Ja nautin joka hetken jälkeen lisää elämästä
Mä tahdon muuttaa
Youngilla maailmaa
Ja kun se soi rokkenroll ei kuolla voi
Huuda, huuda ilosta
Huuda, huuda vapaudesta
Huuda, huuda onnesta
Ja sä voit poistuu hymyillen
(Haloo Helsinki: Huuda)

 

IMG_2636

 

Nyt Itämeren tyttärellä, on hyvä olo, sydän hellä.
Nyt mieli lentää korkealla tän betonisen taivaan alla.
Haloo Helsinki! Haloo Helsinki! Maailman karuin kaupunki
On tänään kauniimpi
 
(Haloo Helsinki; Haloo Helsinki!)

Kiitos ihanat S & S, kiitos Radio Aalto ja erityisesti Ellen Jokikunnas & KIITOS HALOO HELSINKI, pidän niin kovasti siitä, että muistutatte säännöllisesti, että maailma on tehty meitä varten!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Laura R
    18.2.2015 at 19:00

    Ihana positiivisuuspommi tämä postaus! Oi että tuo keikka on varmasti ollut aivan mahtava, ja Scandicin hotellihuonekin näyttää tosi hyvältä ja tilavalta. Kuulostaa siis olleen kaiken kaikkiaan onnistunut rentoutus arjen keskelle! 🙂

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: