hotelli Suomi Tampere yhteistyö

Yö Sokos Hotel Tornissa Tampereella

Kirjoitin kaksi viikkoa sitten mainiosta viikonlopusta Tampereella, jonka vietin muiden matkabloggaajien hyvässä seurassa. Hienon viikonlopun majoituksesta vastasi viime lokakuussa avattu Tampereen uusi ylpeys Solo Sokos Hotel Torni Tampere. Olin erittäin iloinen päästessäni yöpymään aivan uudessa ja upealta vaikuttavassa hotellissa. Myös odotukseni uuden hotellin esteettömyydestä olivat korkealla. Osa odotuksista täyttyi, osa ikävä kyllä ei.

image

88-metriä korkea hotelli näkyy Tampereen keskusta-alueella kaikkialle, joten se on erittäin helppo löytää. Se on myös katseenvangitsija, joka on osattu upottaa hienosti osaksi 140 vuotta vanhoihin veturitalleja. Sisäänkäynnin itsestään avautuvat ovet ovat upeat ja sisään on helppo mennä. Lauantai-iltapäivänä aula on kuitenkin aivan täynnä. Käytössä on neljä vastaanottotiskiä, mutta jonotamme silti lähes puoli tuntia päästäksemme kirjautumaan sisään hotelliin. Ikävä kyllä, aulassa ei ole tilaa jonolle. Hisseiltä tulevat ihmiset joutuvat kulkemaan jonon läpi ja aulassa lähtöä odottavat ihmiset hukkuvat jonon päähän. Aula on kyllä viihtyisä, kun sen seuraavan kerran läpi kulkiessaan kunnolla näkee, mutta tämän kokoiselle hotellille ruuhkahetkinä selkeästi liian pieni.

image

Saamme valita haluammeko invahuoneen toisesta vai kolmannesta kerroksesta. Olin haaveillut korkeudesta, mutta hotellin kuusi invahuonetta sijaitsevat alimmissa kerroksissa. Valitsen kolmannen, mutta huoneeseen mennessä paljastuukin, että se ei ole invahuone. Käymme vaihtamassa huoneen ja kakkoskerroksesta löytyy oikeanlainen. Valitettavasti se ei tosin huoneen koon puolesta eroa ensiksi vierailemassamme. Käsittämätöntä, että aivan uuteen hotelliin on tehty niin pieni invahuone, ettei siellä mahdu sähköpyörätuolilla kääntymään missään muualla kuin vessassa. Sänkyjä kääntämällä tilaa onneksi saa vähän lisää, mutta huonekalujen siirtäminen ja poistaminen ei saisi olla lähtökohta. Miinusta myös huoneen kokolattiamatosta, joka haittaa monien apuvälineiden käyttöä (ja sitä huonekalujen siirtelyä). Huoneessa on sähköisesti selän ja jalkojen kohdalta säädettävät sängyt ja sänky on muutenkin oikein hyvä. Solo Sokos Hotel Torni Tampereen huoneissa on NASA:n kehittämät patjat, jotka hyvien unien perusteella tuntuvat olevan maineensa veroisia. Huoneen kylpyhuone on mukavan tilava ja uutuutta hohtava, ainoastaan laskutila kahden naisen tavaroille puuttuu.

image

 

image

 

image

 

image

Kaikki invahuoneet ovat ikävä kyllä samankokoisia. On myös harmi, että 305 huoneen hotellissa invahuoneita on vain kuusi, sillä se rajaa heti ryhmiä pois. Varsinkin, kun kilpailevalla ketjulla on naapurissa tarjota 12 invahuonetta. Tämän kokoisina ne eivät myöskään olisi vieneet hotellista normaalihuoneita enempää tilaa. Toisaalta huoneen pieni koko taitaa ikävä kyllä ajaa liikuntarajoitteiset vieraat helposti kilpailijoille naapuriin joka tapauksessa.

Hotellin alakerrassa sijaitsee viihtyisä ruokaravintola Grill It! sekä samassa yhteydessä oleva Paja Bar, joka tekee kunniaa tamperelaisille rock-tähdille niin ruokalistoissa kuin sisustuksessakin. Todella kivan näköistä! Lasilattian alla on pätkä rautateiden kiskoja. Menen ystäväni kanssa kysymään pöytää seitsemän aikoihin ja meille kerrotaan pöydän olevan vapaana vasta 21.30. Se hieman ihmetyttää, sillä ravintola näyttää puolityhjältä. Toki varauksia varmasti on tulossa. Meidät ohjataan Paja Barin puolella olevaan pöytään, kun tällaista mahdollisuutta osaamme kysyä. Paja Barissa on oma listansa, mutta hetken ihmeteltyämme naapuripöytien annosten eroavaisuutta listaan, saamme kysymällä tietää, että myös Grill It!:in listalta voi tilata. Odotamme ruokaamme noin puolitoista tuntia. Tavallaan se ei haittaa, sillä emme ole ystäväni kanssa nähneet pitkään aikaan ja juttua riittää. Se kuitenkin ihmetyttää, sillä ravintola ei missään vaiheessa ole täynnä. Tarjoilijamme on ystävällinen ja pelastaa paljon. Hän tarjoaa meille jälkiruuat hyvitykseksi odottamisesta, mutta niitäkin reilusti yli puoli tuntia odotettuamme ei melkein tee enää mieli. No okei, ei niin herkullista suklaakakkua voi jättää syömättäkään, kun se lopulta tulee. Ravintolassa ei kuulemma oltu osattu varautua siihen, että asiakkaita olisi niin paljon, mikä tuntuu vähän omituiselta lauantai-iltana. Seuraavana päivänä palaan eri ystäväporukalla puoliltapäivin ravintolaan sen auettua. Olemme ainoat asiakkaat, mutta kokki on kyllä edelleen hidas. Ruoka kyllä maistuu oikein hyvältä!

image

 

image

Aamiaiselle menemme kymmenen maissa tiedostaen, että se on ruuhkaisin aika. Asiasta myös varoiteltiin vastaanotossa. Jokaisella hotellivieraalla on kuitenkin oikeus nauttia ihanasta sängystä viimeiseen saakka, joten jono on vain kestettävä. Toisaalta tällaiset asiat kannattaisi kyllä ottaa suunnittelussa huomioon. Aamiaisella on pöytiin ohjaus. Jonotamme noin vartin verran. Kun pääsemme pöytään, kiire helpottaa. Pöytiin ohjaus ja siinä kohtaa jonottaminen mahdollistaa sen, että itse aamiaispöydän jono ei ole niin suuri. Kahvit ja teet tarjoillaan pöytiin, mikä on aina ihanaa. Molemmissa on myös valinnan varaa. Aamiainen on todella monipuolinen. Siellä on suosittu paikallisia lähituotteita ja tuotteiden alkuperä on myös hyvin merkattu.

Se mikä saa minut palaamaan hotelliin ainakin visiitille, on ylimmän kerroksen Moro Sky Bar. Sinne pääsee tilavalla hissillä ja ylhäältä avautuvat näköalat ovat upeat. Nyt baari on tosin hyvin ahdas ja täynnä ihmisiä. Kesällä käytössä on myös sisätilan verran ulkoterassia, mikä tarjoaa helpotusta ahtauteen ja saa minut palaamaan uudelleen.

image

 

image

Hotelli on viihtyisä. Sen sisustusta on mietitty yksityiskohtaisesti ja palvelu on pääasiassa ystävällistä. Ruuhkista en kuitenkaan pidä. Viikko 5400 matkustajan risteilyaluksella Karibialla opetti, että ihmismäärän ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa tungosta ja ruuhkia. Niiden välttäminen vaatii henkilökuntaa ja organisointia. Yleiset tilat ovat esteettömiä, mutta selkeästi liian pienet silloin kun hotelli on täynnä. Mikäli pärjäät normaalia pienemmässä invahuoneessa ja pystyt matkustamaan ruuhka-aikojen (viikonlopun) ulkopuolella, suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sillä kokeilemisen arvoinen juttu hotelli joka tapauksessa on.

image

 

Kiitos #bloggaritmansessa -tapahtuman järjestäjät Angata-blogin Rosita ja Popot pogoillen -blogin Anna majoituksen organisoinnista sekä Solo Sokos Hotel Torni Tampere yöpymisen mahdollistamisesta! 

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply
    Anna / Tämä matka -blogi
    22.2.2015 at 19:07

    Vaikea ottaa kantaa esteettömyyden tiimoilta, mutta normaalistikin minua ärsyttävät liian pienet hotellihuoneet. Saati sitten, että tarvitsisin liikkumiseen oikeasti tilaa, kuten sinä. Tosi omituista että tehdään pikku kopperoita invahuoneiksi?

    Ja jonot. Kuten sanot, kyse on organisoinnista. Jos hotellissa on x määrä asiakkaita, niin aamiaisen sekä respan pitää vetää se määrä ilman nikotteluja. Monissa hotelleissa esim. Jenkeissä, voi olla tuhansia huoneita, eikä siellä kukaan jonota mihinkään kuin muutaman minuutin. On eri jonot sisään ja ulos kirjautumisille ja eri huoneluokille. Ei se tosiaankaan ole kovin vaikeaa järjestää.

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    22.2.2015 at 19:21

    Joo niinpä! On hassua, että epäkohdille ja ruuhkille käytetään selityksenä sitä, että hotelli on täynnä. Sehän on kuitenkin ihannetila, jonka mukaan kaikki pitäisi suunnitella. Täydestä hotellista pitäisi olla ylpeä, eikä joutua pyytelemään sitä anteeksi.

  • Reply
    Helena Arvio
    22.2.2015 at 20:13

    Asiakas maksaa siitä, et homma toimii! Se on ammattitaitoa!

  • Reply
    Anonyymi
    22.2.2015 at 20:57

    Yövyin noin runsas kuukausi sitten myös uudessa hotellissa teatterimatkallani. Ensimmäinen kokemus oli sisääntulessa, aula oli täynnä ja tukossa. Jopa niin pahasti että tulin uudestaan parin tunnin päästä bookaamaan itseni sisään. Tulijat ja lähtijät (tässä tapauksessa) katkaisivat myös tosiaan kulun huonisiin menijöiltä ja sieltä tulijoilta. Uskomatonta, että tällainen moka suunnittelijoilla. Baarin sijoittelu tai näkyvyys oli myös outo. Yritin "selkäpuolelta" tehdä tilausta. No, onneksi lopulta onnistuin 😉
    Olin tällä kertaa yksikseni, ilman liikuntarasjoitteista puolisa..
    Sky bar oli mahtava, mutta myös erittäin tulkkoinen. Siellä tosin takki päällä kulkevia turisteja pällistelemässä ikkunoista ratapihalle.

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    23.2.2015 at 16:44

    Samaa mieltä! 🙂

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    23.2.2015 at 16:46

    Ikävää, että sinulla on ollut samanlainen kokemus. Samaa olen tosin kuullut muiltakin, joten ilmeisesti kyseessä on tosiaan kehno suunnittelu enemmän kuin sattuma. Hyvä, että tilaus baarissa kuitenkin lopulta onnistui, niin kävi onneksi meilläkin 🙂

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: